Kirjasto 2121 - Turun yliopiston kirjaston seuraavat sata vuotta

Kirjastoammatin ydin, olemassa olevan tiedon systematisoiminen ja säilyttäminen, on pysyvää, totesi tilaisuuden avannut kirjastonjohtaja Ulla Nygrén. Turun yliopiston kirjaston yhtenä tehtävänä on suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttäminen tutkimuksen tarpeisiin. Kirjaston on myös tarjottava tieteellisesti korkeatasoiset ja kansainvälisesti kilpailukykyiset aineistot tutkimuksen ja opetuksen tarpeisiin. Nygrén kuvasi, kuinka merkittävästi digitalisaatio on vaikuttanut kirjastoalan henkilöstöön ja kirjastoille on tullut uusia tehtäviä mm. avoimen tieteen tukipalveluista.

Koronapandemia on osoittanut, että muutokset saattavat tapahtua myös ennalta arvaamatta ja nopeasti. Lähes yhdessä yössä kirjasto siirsi toimintaansa, esimerkiksi kaikki opetukset ja ohjaukset, verkkoon. Nygrén painotti avauspuheenvuorossaan, että kaikissa oloissa kirjastoilla on velvoite tehdä tutkimus ja sen tulokset kaikille näkyviksi ja saavutettaviksi.

Millaista kirjaston/opiskelijan/tutkijan työ on 100 vuoden päästä liittyen tieteelliseen tietoon?

Saija Inkeroinen totesi avauspuheenvuorossaan, miten valtava loikka sata vuotta on teknologisessa kehityksessä. Hän kuvasi odotuksia tulevaisuudelle tiedon löytymisen näkökulmasta ja visioi, että tiedon tuottamista voitaisiin seurata jo suunnitteluvaiheesta lähtien ennen varsinaisia julkaisuja. Inkeroinen pohti myös virtuaalitodellisuuden, tekoälyn ja muiden ihmisystävällisten teknologiaratkaisujen hyödyntämistä tiedon käsittelyssä. Lopuksi hän kuitenkin korosti, että tietoasiantuntijoiden ja informaatikoiden rooli kasvaa tiedon löytämisessä ja tiedon laadun arvioinnissa.

Aliisa Wahlsten muisteli lämmöllä kirjaston käytön kokemuksiaan ja piti kirjaston merkitystä tärkeänä. Pandemian aikana myös fyysisen tilan merkitys on tullut esiin ja noussut tärkeäksi kirjaston tarjoamaksi palveluksi, sillä opiskelijat asuvat usein pienissä asunnoissa. Wahlsten piti kirjastoa yhteisöllisyyden kulmakivenä, paikkana tavata opiskelijatovereita ja löytää rauhallista tilaa opiskeluun. Hän päätti avauspuheenvuoronsa toivomalla, että kirjastotiloihin voidaan kokoontua sadan vuoden kuluttuakin.

Ritva Hyttinen pohdiskeli avauspuheenvuorossaan, mitä ovat kirjaston asiakasyhteisöt ja heidän tiedontarpeensa? Toisena näkökulmana hän kysyi, mitä seuraa, jos suomalaisten lukutaito rapautuu edelleen? Hyttinen toi myös esiin tulevaisuuden työelämän, jossa pitäisi pystyä työskentelemään yhdessä ja ottamaan vastaan toisten alojen osaamista sekä pohtia, miten toista alaa voitaisiin hyödyntää omassa työssä.

Pia Backman visioi tulevaisuuden kirjastoa useilta kanteilta painettujen aineiston kuvailusta aina avoimiin aineistoihin. Hänen mukaansa kirjaston osaamista on myös jatkossa tiedonlähteiden laadun kriittinen arviointi sekä sitä myötä tiedon tai osaamisen välittäminen. Tulevaisuuden ideoina Backman nosti esille kirjastoaineistojen tärkeyden koko yliopiston tutkimusroolin ja imagon mainostamisessa. Hänellekin kirjasto on edelleen olemassa sadan vuoden kuluttua, mutta tiettyjen tilojen sijaan kirjasto on levittäytyneenä laajemmalle.

Informaatikko Tanja Vienonen Turun yliopiston kirjastosta aloitti puheenvuoronsa visioimalla maailman keskellä ekokatastrofia, missä edistyneen tekniikan ansiosta elämä voi kuitenkin jatkua. Hänen luonnostelemassa tulevaisuudessa kirjaston ammattilaiset ovat kirjaston tilassa ja verkossa liikkuvia aktiivisia tiedonjakajia, jotka toimivat läheisessä yhteistyössä tiedeyhteisön kanssa. Myös Vienosen tulevaisuudenkuvissa kirjaston asema luotettavan tiedon jakajana on selvä ja kirjasto on nykyistä enemmän mukana tiedon julkaisemisessa.

Millainen maailma olisi ilman kirjastoa, jos kirjastoja ei sadan vuoden kuluttua olisi?

Ritva Hyttinen toi esille, että länsimaisesta yhteiskunnasta käsin katsoen kirjasto on välttämätön nykyiselle elämäntyylillemme. Samalla hän muistutti, että oma lähtökohtamme ohjaa vääjäämättä myös tulevaisuuden visiointia, sillä nykyäänkin on yhteiskuntia, joissa ei ole kirjastoja.

Tieto olisi kaikille avointa ja ilmaista, toivoi Saija Inkeroinen. Hän oli vakuuttunut, että tulevaisuudessa tutkittua tietoa tarvittaisiin edelleenkin useissa ammateissa. Pia Backman pohdiskeli, että materiaalit voivat sähköistyä, mutta kirjasto tarkoittaa myös henkilökuntaa ja sen osaamista. Kaikki panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että on vaikea kuvitella maailmaa ilman kirjastoa, tai ainakaan ilman tutkittua tietoa. Kirjastolle toivottiinkin pitkää ikää!

Mikä on tilan merkitys kirjastolle tulevaisuudessa?

Keskustelussa pohdittiin kirjaston roolia tiedonjakajana ja tiedon kokoajana. Kaikki panelistit pitivät kirjaston tarjoamia tiloja tärkeinä: opiskelijat tarvitsevat opiskelutilaa, kohtaamistilaa, ryhmätyötilaa ja mahdollisuutta kohdata tietoa ja tiedettä.

Panelistit pohdiskelivat myös, miten poikkeusolot ohjaavat tulevaa käyttäytymistämme? Fyysisiä tapaamisia kaivataan, kun etätyössä ja -opiskelussa menetetään paljon vuorovaikutuksesta ja keskustelusta. Kysyttiin, voisiko kirjasto jatkossa jotenkin fasilitoida yhteisöllisyyttä? Onko jopa mahdollista, että kirjastotilojen ja yhteisöllisyyden kaipuu tuottaa ryntäyksen kirjastoon, kun pandemia päättyy?

Millaisia aineistoja tieteellisissä kirjastoissa tulevaisuudessa on? Mikä voisi olla tieteellisen kirjaston lumikenkä?

Tässä yhteydessä panelistit pohtivat myös yleisön esittämää kysymystä tieteellisten kirjastojen ja yleisten kirjastojen eroista ja tehtävistä tulevaisuudessa.

Ritva Hyttinen mietti, onko yleisten ja tieteellisten kirjastojen ero enemmän ammattikunnan kuin kansalaisten mielessä? Hän piti hyvänä ideana lisätä vuoropuhelua yleisten kirjastojen ja tieteellisten kirjastojen välillä. Keskustelussa pohdittiin, voisivatko kirjastotkin tukea enemmän opiskelijoita. Opiskelijoiden yhteisöllisyyden edistämiseksi kirjasto voisi järjestää esimerkiksi kansainvälisiä kieli-iltoja, kirjatoreja tai lukupiirejä, ideoi Walhsten.

Ehkä tieteellisten kirjastojen lumikenkä voisi olla hammaslääkärinvälineiden lainaaminen, ehdotti Pia Backman. Hän päätyi kuitenkin siihen, että se on tutkijoille suunnatut e-aineistot, joita kaikki eivät pääse käyttämään. Tanja Vienonen pohti, voisivatko tieteelliset kirjastot auttaa tavallista kansalaista löytämään tieteellisiä materiaaleja ja sillä tavoin kampanjoida valeinformaatiota vastaan. Tätä työtä voisi tehdä yhteistyössä yleisten kirjastojen kanssa. Tulevaisuuden skenaariona Vienonen esitti, että lumikenkä voisi olla kaikille avoimet aineistot, koska opiskelijatkaan eivät pääse enää valmistumisen jälkeen maksumuurin takana oleviin aineistoihin käsiksi. Myös Aliisa Wahlsten ajatteli, että tieteellinen kirjasto voisi jalkautua enemmän kampuksen ulkopuolelle, fyysisesti kaupungille tai esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tuomalla esiin tutkittua tietoa.

Saija Inkeroinen taas pohdiskeli, miten palveluissa tullaan huomioimaan tulevaisuudessa lisääntyviä kognitiivisia ongelmia? Hän kuvasi myös hyviä kokemuksiaan tieteellisen kirjaston erikoisosaamisen hyödyntämisestä kirjallisuuskatsausten teon tukena. Hän näki, että kirjaston apua tarvitaan tulkkaamaan eri tieteenalojen paradigmat toisen tieteenalan tarpeeseen. Kirjasto voisi auttaa myös kehittämään tieteellisiä metodeja tutkijoiden kanssa.

Mikä palvelu puuttuu kirjastosta?

Keskustelussa nousi esiin kirjastoille jo tuttuja toiveita kuten kirjojen kotiinkuljetus tai hiljaisten tilojen tarve. Harmillista kyllä, kaikkia asiakkaiden toiveita ei voida toteuttaa, eikä kotiinkuljetusta ehkä e-aineistojen aikaan enää niin paljon tarvitakaan.

Puheenvuoroissa ideoitiin useita kokonaan uusia palveluja kirjastolle. Kaveripalvelu voisi yhdistää saman mielenkiinnon omaavia ihmisiä. Kirjasto voisi myös suositella enemmän aineistoja. Esitettiin mielenkiintoinen ajatus tutkimusyhteistyöstä informaatikoiden kanssa, minkä nähtiin potentiaalisesti parantavan tutkimuksen laatua.

Keskustelussa ehdotettiin myös luopumista vähän käytetyistä tai tarpeettomista palveluista, jotta avautuisi mahdollisuus tuottaa uusia palveluita. Lopuksi kysyttiin, voisiko palvelujen tuottamista jakaa Suomessa enemmän yliopistokirjastojen kesken?

Juhlapaneelin tallenne on katsottavissa Echo-palvelussa