Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja Anni Kytömäki saa opinnoista ideoita kirjoitustyöhön
Margarita-romaanillaan Finlandia-palkinnon voittanut Anni Kytömäki opiskelee Turun yliopistossa kulttuuriperinnön tutkimusta. Opinnoista saa uusia ajatuksia ja käytännön apua kirjoitusprosesseihin.
Anni Kytömäki on toiminut täyspäiväisenä kirjailijana vuodesta 2014 lähtien. Silloin julkaistiin hänen esikoisromaaninsa Kultarinta. Vuonna 2016 hän aloitti kulttuuriperinnön tutkimuksen opinnot Turun yliopistossa Porin yliopistokeskuksessa.
– Kaipasin arkeeni jotakin uutta ja jonkinlaista rytmiä: deadlineja ja luentoja, Kytömäki kertoo.
Aiemmin Kytömäki on kouluttautunut maaseutuyrittäjäksi, luontokartoittajaksi ja hierojaksi. Historiasta hän on ollut kiinnostunut lapsesta asti, ja opintojen kautta kirjailija hakee tutkimuksellista otetta.
Kulttuuriperinnön opintoihin on sisältynyt paljon ajatuksia herättäviä asioita, joista on voinut ammentaa kirjoitustyöhön.
– Esimerkiksi kaikki muistitietoon liittyvä, mitä luennoilla ja ryhmissä on käyty läpi, on ollut todella mielenkiintoista.
Opinnot tukevat taustatöiden tekemistä
Kun Kytömäki aloitti kulttuuriperinnön tutkimuksen opinnot, hän viimeisteli Kivitasku-romaania. Silloin museologian kurssilla perehdyttiin rakennusperintöön, ja Kytömäki pystyi kyselemään opettajalta asioita, jotka kiinnostivat romaaninkin kannalta.
Myös kandidaatintutkielmansa aiheen Kytömäki sitoi mukaan romaaniprosessiin. Hän oli kirjoittamassa uusinta teostaan, tuoretta Finlandia-voittajaa Margaritaa, ja tarvitsi siihen taustatietoja jokihelmisimpukasta ja helmenpyynnin historiasta. Niinpä Kytömäki teki kandidaatintutkielmansa jokihelmisimpukan kulttuuriperintöprosessista.
– Se oli hyvä keino motivoida itseään taustatöihin romaanin kirjoittamista varten.
Kirjailija toteaa, että kirjailijan työssä ja kulttuuriperinnön tutkimuksen opinnoissa on samanlaisia elementtejä.
– Tietysti usein valitsen romaaneille sellaisen ajanjakson, josta tiedän jo jonkin verran. Mutta aina tulee vastaan uuttakin asiaa kirjoittamisprosessin aikana.
Esimerkiksi toisessa romaanissa kerrotaan kivityömiesten työskentelystä 1800-luvulla. Kytömäki kävi romaania varten Tampereen yliopiston kansanperinteen arkistossa kuuntelemassa vanhojen kivityöläisten haastattelunauhoja. Hän toteaa, että arkistotyöskentely oli saman tyyppistä kuin mitä kulttuuriperinnön tutkimuksessa saatetaan tehdä.
– Metodit ovat hyvin samankaltaisia. Toki romaania kirjoittaessa tutkimustyö on omalla tavallaan kevyempää ja voi käyttää mielikuvitusta, mutta pyrin aina siihen, että faktat olisivat kohdallaan.
Opinnot ovat antaneet myös käytännön apuja kirjailijan työhön. Margaritaa kirjoittaessaan Kytömäki kävi Kansallisarkistossa, jossa oli tullut käytyä aiemmin opintoretkellä kulttuuriperinnön tutkimuksen ryhmän kanssa. Tuttuun paikkaan oli helpompi mennä myös romaani mielessä.
Tavoitteena on ollut kirjoittaa tarinoita, jotka olisivat voineet oikeasti tapahtua. Historiatieto linkittyy fiktiivisiin kertomuksiin.
– Minua kiinnostavat paljon kaikki maailman asiat. Kun opin kiinnostavia asioita vaikkapa historiasta, tarinan idut alkavat kasvaa. Ajatus lähtee heti lentämään fiktion puolelle.
– On hienoa, että yliopisto voi antaa eväitä monenlaisille aloille, Kytömäki tiivistää.
Teksti: Sara Harju
