Tasavallan presidentti on myöntänyt akateemikon arvonimen Turun yliopiston emeritaprofessori Kaisa Häkkiselle.
Kaisa Häkkisen keskeisimpiä tutkimusaloja ovat suomen kielen historia ja kehitys, äänne- ja muotorakenne, suomen kielen sanahistoria, etymologia ja kielentutkimuksen oppihistoria. Häkkinen on tunnettu erityisesti etymologisista ja sanahistoriallisista tutkimuksistaan. 2000-luvulla hän on perehtynyt erityisesti vanhaan kirjakieleen ja Agricolan kielen tutkimukseen.
Häkkisen tieteellinen tuotanto on erittäin laadukasta ja vaikuttavaa, ja hän on tieteellisen työnsä ohella tuonut tutkimusalansa tuloksia monipuolisesti esille laajemmalle yleisölle. Hän näkee kielen historian ihmisen, yhteisön ja ajattelun historiana ja suomen kielen tärkeänä osana suomalaista identiteettiä.
– Kielen muutoksista ja kielen eri-ikäisistä kerrostumista heijastuvat kieliyhteisön rakenne ja elämänmuodot eri aikoina. Kieleen jää jälkiä tapahtuneista muutoksista, eri aikoina vallinneista tilanteista ja arvoista. Vaikka suomen kielen kirjoitetun historian osuus on vain muutamia satoja vuosia, siinä näkyy huikea kehitys tavallisen kansan arkisesta puhekielestä nykyaikaisen tietoyhteiskunnan keskeiseksi työkaluksi ja taiteellisen ilmaisun välineeksi. Suomen kielestä on pitkälti tietoisen kehittämistyön kautta rakennettu monitasoinen systeemi, joka täyttää kaikki sivistyskielen kriteerit, Häkkinen kuvailee.
Häkkinen painottaa, että kielessä tapahtuneiden muutosten ja niiden taustatekijöiden tuntemus auttaa ymmärtämään paremmin nykykielen substanssia. Kieli kehittyy koko ajan, ja nykykielessä elää rinnan monen ikäisiä aineksia.
– Tieteen tehtävänä on alasta riippumatta auttaa ymmärtämään paremmin ihmistä ja sitä maailmaa, jossa hän elää. Tieteen keskeiset ihanteet kuten kriittisyys, rehellisyys, avoimuus, luotettavuus ja pyrkimys objektiivisuuteen ovat hyviä toimintaohjeita, joita voi tuoda esiin ja noudattaa muussakin elämässä kuin tieteenteossa, Kaisa Häkkinen sanoo.
– Humanistiset tieteet tutkivat ihmistä, hänen ajatteluaan ja toimintaansa, ja se on ihmisen itsensä kannalta tärkeää jos mikä. Kieli ja käsitteellinen ajattelu ovat kiinteässä yhteydessä keskenään.
Häkkinen on laatinut useita monografioita, muun muassa teokset Agricolasta nykykieleen: Suomen kirjakielen historia (1994), Suomalaisten esihistoria kielitieteen valossa (1996), Mistä sanat tulevat: suomalaista etymologiaa (1990), Linnun nimi: kirjakielemme linnunnimistön historia (2004), ja Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004), josta on ilmestynyt päivitetty verkkoversio 2020. Tieteellisen tuotannon lisäksi Häkkinen on kirjoittanut monia oppikirjoja, esimerkiksi Kielitieteen perusteet (1994) ja Suomen kielen historia 2: Suomen kielen tutkimuksen historia (2008).
Häkkinen on toiminut Turun yliopiston suomen kielen professorina 1999–2015. Hän toimi myös Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanina vuosina 2004–2009.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi akateemikon arvonimen Häkkisen lisäksi Helsingin yliopiston tutkimusjohtaja, emeritusprofessori Kari Alitalolle 27.11.2020.
Tieteen akateemikon arvonimi voi olla samanaikaisesti kuudellatoista erittäin ansioituneella suomalaisella tieteentekijällä. Tasavallan presidentti myöntää tieteen akateemikon arvonimen Suomen Akatemian esityksestä.
TK
> Turun yliopiston tieteen akateemikot
> Lisätietoa tieteen akateemikoista Suomen Akatemian verkkosivuilla
> Professori Kaisa Häkkiselle tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto (uutinen 26.9.2018)
