Arkkiatri Risto Pelkosen Pikkutikka-palkinto myönnettiin 19. maaliskuuta 45. Tampereen lääkäripäivien avajaisissa Turun yliopiston yleislääketieteen professori Päivi Korhoselle.
Korhonen on laajalti arvostettu perusterveydenhuollon ja lääkäriyden puolestapuhuja, kliinikko ja opettaja, joka on omalla esimerkillään ollut luomassa perustaa perusterveydenhuollon tutkimukselle Suomessa.
Professori Korhonen kuvaa itseään kokeneeksi käytännön lääkäriksi, joka haluaa kouluttaa taitavia kliinikoita, jotka ymmärtävät näyttöön perustuvan lääketieteen merkityksen. Työssään ja puheenvuoroissaan hän on korostanut palveluiden saatavuuden, erityisesti lääkärille pääsyn, potilaan tuntemisen ja hoidon jatkuvuuden merkitystä. Kritiikkiä Korhoselta ovat saaneet väestön uskoa terveydenhuoltoon rapauttaneet palvelujärjestelmän muutokset, joita on viety eteenpäin suoritteet ja tekniset ratkaisut edellä, ei väestön tarpeiden pohjalta. Toiminnan arvioinnissa on Korhosen mukaan painottunut hoidon saatavuus, kun taas hoidon laatuun on kiinnitetty vähemmän huomiota.
– Pelkkä yhteyden saanti terveyskeskukseen ei riitä, ellei potilas pääse lääkärille tai terveysongelma tule ratkaistuksi, hän sanoo.
Korhonen on tuonut esille huolta kasvavan monisairaiden ja ikääntyvien ihmisten ryhmän ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien mahdollisuuksista saada tarvitsemaansa hoitoa.
– Kansalaisen kannalta on tärkeää, että on olemassa paikka, jonne ensisijaisesti ottaa yhteyttä, ja josta saa vastauksen ajankohtaiseen terveyttä koskevaan huoleen, Korhonen toteaa.
Vaikka hän näkee etähoidolle paikkansa ja terveydenhuollon digitalisaatiossa mahdollisuuksia, moni potilas – ja lääkäri – tarvitsee perinteistä vastaanottoa.
– Kosketus, silmät ja kuulo ovat yleislääkärin tärkeimmät työkalut. Tutkimus on tärkeä osa diagnostiikkaa ja vaikuttaa myös potilaan kokemaan luottamukseen. Kokeneellakin potilaan tilanteen selvittämiseen ja tutkimiseen menee aikaa, mutta myöhemmin työ helpottuu, kun tuntee potilaansa, Korhonen sanoo.
Lääkärin ammattia Korhonen kuvaa maailman hienoimmaksi ammatiksi.
– Voi ja saa tehdä hyvää muille, ja työssä on mahdollisuus ja tarve oppia uutta koko ajan. Hoitaessaan samoja potilaita pitkään näkee työnsä jäljen, niin onnistumiset kuin paikat oppia.
Korhonen näkee, että hoidon jatkuvuuden takaaminen omalääkärimallilla voisi ratkaista monta terveydenhuoltojärjestelmän ajankohtaista ongelmaa. Paitsi että potilas hyötyy, myös lääkärin työn mielekkyys paranisi.
– Toivoisin, että nuoret lääkärit haluaisivat pitkäaikaisia työpaikkoja, jolloin he pääsisivät näkemään hoidon jatkuvuuden hyödyt. Jos tekee pelkkää etälääkärin työtä, ei opi ammattia.
Perusterveydenhuollon tulevaisuuteen professori Korhonen suhtautuu toiveikkaasti ja uskoo siihen, että perinteiset lääkärin taidot kantavat jatkossakin. Monet muutokset ovat tapahtuneet lyhyellä aikavälillä, ja keinot ajankohtaisten ongelmien ratkaisemiseksi ovat tiedossa. Ikääntyneiden ja monisairaiden potilaiden määrän kasvaessa yleislääkärin työn arvostus on kasvanut ja tarve kokonaisuuden hallinnalle ja yleislääketieteen osaamiselle tunnistetaan myös sairaalaympäristössä aiempaa paremmin. Keskeistä tässäkin suhteessa on ovat potilaan tunteminen, hoidon jatkuvuus ja lääkäreiden yhteistyö.
Pikkutikka-palkinnon saaja myönnetään hyvälle lääkärille, joka on merkittävästi edistänyt lääkärin työn tiedollista, taidollista ja ihmisläheistä osaamista, ja osoittanut työssään toisesta välittämistä ja erilaisuuden hyväksymistä. Palkinnon saaja tuntee alansa ja osaamisensa rajat, sietää epävarmuutta ja uskaltaa tehdä päätöksiä, etsiä totuutta ja kysyä neuvoja, ja hänen sivistyksensä ulottuu oman ammattialan ulkopuolelle. Päivi Korhoselle myönnetty Pikkutikka-palkinto on järjestyksessään kahdeksastoista.
