Vapaaehtoisvoimin järjestettävät alumnitapahtumat kokoavat 2-3 vuoden välein yhteen sosiaalipolitiikkaa ja taloustieteitä Turun yliopistossa 1970-luvulla opiskelleet. Valtiotieteiden maistereiksi valmistuneiden työtaipaleet ja jatko-opinnot ovat vieneet moneen suuntaan, mutta heitä kaikkia yhdistää arvostus Turun yliopistossa hankittuun koulutukseen, sekä siellä syntyneisiin elämänmittaisiin ystävyyssuhteisiin. Vaikka alumnit ovat jo ennättäneet eläkeikään, seuraavat he edelleen aktiivisesti aikamme yhteiskunnallisia ilmiöitä. Niitä pohdittiin viimeksi Panimoravintola Koulussa pidetyssä alumnitapahtumassa.
Kaukaa näkee paremmin
Helsingin yliopiston dosentti Ulla Lehmijoki on alumniryhmän aktiivi. Hänen mukaansa yliopistonkin näkökulmasta on todella merkittävää, että Turussa jo lähes 50 vuotta sitten aloittaneet tuntevat vielä tällä tavoin yhteenkuuluvuutta. Lehmijoki toteaa, että ystävien ja kurssitoverien tapaamisessa mieleen kirkastuu myös se, kuinka hyvän ja kunnianhimoisen koulutuksen he aikanaan saivat. Kaukaa näkee paremmin!
Samasta joukosta maailmalle ponnisti myös Työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen, jonka mukaan ryhmän jäsenet ovat valtava voimavara Turun yliopistolle. Koskisen mukaan olisikin toivottavaa, että tiedekunnat hyödyntäisivät jo valmistuneisiin maistereihin sisältyvän resurssipotentiaalin, sekä opetuksellisen että tutkimuksellisen. Kirjoista ja tutkimuksista ei löydy kuin vain murto-osa käytännön työelämässä tarpeellisesta tiedosta. Meiltä löytyy sitä kokemustietoa, Koskinen päättää.
Globaalista väestökehityksestä kyläyhdistyksiin
Maisteritapaamisen ohjelma koostui korkealuokkaisista esitelmistä ja paneelikeskustelusta. Väestöpolitiikan dosentti ja Siirtolaisuusinstituutin emeritusjohtaja Ismo Söderling tarkasteli esitelmässään valtakuntamme väestöennustetta. Hän totesi, että Suomi on vähäisen maahanmuuton vuoksi jäämässä väestöltään selkeästi Pohjolan pienimmäksi valtioksi. Ulla Lehmijoen esitelmä täydensi teemaa siirtämällä tarkastelun polttopisteen Suomesta maailmanlaajuiseen väestökehitykseen. Esitelmän eräs huomio oli se, että niissäkin maissa, joissa itse syntyvyys on jo laskusuunnassa, saattaa entisen korkean syntyvyyden perintönä olla erittäin suuri nuorten ikäluokkien osuus. Tällöin väestö kasvaa voimakkaasti syntyvyyden alenemisesta huolimatta.
Valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo pureutui puolestaan vaaliennusteisiin. Paloheimo piti mielenkiintoisena sitä, että ennusteet eivät juurikaan ole parantuneet sitten vuoden 1995 vaalien. Alumni-tapaamisen päättäneessä paneelikeskustelussa pohdittiin, onko Suomi edelleen pohjoismainen hyvinvointivaltio. Keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että pohjoismainen hyvinvointimallimme on säilyttämisen arvoinen. Uusi Sote-malli herätti kuitenkin keskustelijoissa huolta. Epäilyksiä esitettiin esimerkiksi siitä, kestävätkö kuntarakenteet sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtämisen hyvinvointialueille. Tuleeko osasta kuntia pikkuhiljaa pelkkiä kyläyhdistysten ylläpitäjiä?