Turun yliopiston tutkimuksessa tunnistettiin erilaisia fyysisen aktiivisuuden profiileja työ- ja vapaapäivinä. Tulosten mukaan kohtalainen aktiivisuus työpäivien aikana ja lisääntynyt aktiivisuus iltaisin olivat yhteydessä parempaan kestävyyskuntoon ja suotuisampaan kehonkoostumukseen.
Turun yliopiston tutkijat havaitsivat, että fyysisen aktiivisuuden määrä ja ajoittuminen työpäivän aikana vaihtelevat runsaasti ikääntyvillä työntekijöillä.
Kolmasosa tutkittavista liikkui vain vähän päivän aikana. Reilu 40 % työntekijöistä oli kohtalaisen aktiivisia työpäivän aikana, mutta aktiivisuus väheni illalla. Noin 20 % oli vähän tai kohtalaisen aktiivisia töissä, mutta lisäsivät selvästi aktiivisuuttaan illalla. Alle 10 % oli hyvin aktiivisia työpäivän aikana, ja he olivat aktiivisia myös illalla. Vapaapäivinä tutkittavat olivat aktiivisimmillaan aamupäivän aikana, mutta aktiivisuuden määrässä oli eroja.
‒ Päivittäisessä aktiivisuudessa on tunnetusti suuret yksilölliset erot, mutta sama aktiivisuusmäärä voi kertyä eri tavoin eri henkilöillä riippuen työstä ja liikkumistottumuksista. Liikemittareilla tekemämme tutkimus osoittaa, että erityisesti vapaa-aikana kertynyt aktiivisuus on yhteydessä parempaan terveyskuntoon, kertoo professori Sari Stenholm Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kansanterveystieteen oppiaineesta.
Kohtalaisen aktiivinen työpäivä ja lisääntynyt aktiivisuus vapaa-ajalla ovat paras yhdistelmä Paras kestävyyskunto ja suotuisin kehonkoostumus mitattiin henkilöillä, jotka olivat kohtalaisen aktiivisia työpäivän aikana ja lisäsivät aktiivisuuttaan illalla. Sen sijaan matala aktiivisuus työpäivän ja illan aikana olivat yhteydessä suurempaan kehon rasvan määrään ja vyötärönympärykseen sekä huonompaan suoriutumiseen kestävyys- ja lihaskuntotesteissä.
– Kaiken kaikkiaan työpäivän jälkeinen aktiivisuus oli yhteydessä parempaan kehonkoostumukseen riippumatta työpäivän aikaisesta aktiivisuudesta, Stenholm summaa.
Fyysinen työ ei korvaa lihas- ja kestävyyskuntoharjoittelua
Verrattuna vapaa-ajan liikuntaan työssä tapahtuva aktiivisuus on usein pitkäkestoisempaa, sisältää vähemmän taukoja ja työasennot voivat olla liikuntaelimistöä kuormittavia. Toisaalta työssä tapahtuva aktiivisuus on pääsääntöisesti matalatehoisempaa, jolloin se ei kohota kuntoa samalla tavalla kuin vapaa-ajan liikunta.
– Tämän vuoksi erityisesti fyysisesti kuormittavaa työtä tekevien olisi tärkeä huolehtia lihas- ja kestävyyskunnostaan vapaa-ajan liikunnan keinoin, mikä auttaa myös työssä jaksamisessa, Stenholm suosittelee.
Tutkimustulokset perustuvat 263 ikääntyvän kuntatyöntekijän otokseen. Tutkittavat käyttivät ranteessa pidettävää liikemittaria viikon ajan työ- ja vapaapäivinään. Lisäksi heille tehtiin kestävyys- ja lihaskunnon sekä kehonkoostumuksen mittaukset.
Tutkimus on julkaistu The Journals of Gerontology: Series A -julkaisussa.
Finnish Retirement and Aging study (FIREA) on Turun yliopistossa vuonna 2013 aloitettu tutkimus, jonka tavoitteena on selvittää elintavoissa, terveydessä ja toimintakyvyssä tapahtuvia muutoksia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä eläkkeellesiirtymisiässä. Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia, opetus- ja kulttuuriministeriö, Juho Vainion Säätiö sekä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri.
