Euroopan kardiologiyhdistys julkaisi elokuun lopussa uudet ohjeistukset rintakipupotilaan diagnostiikkaan ja sepelvaltimotaudin hoitoon. Uuden ohjeiston pääkirjoittajana ja toimituskunnan puheenjohtajan toimi Turun yliopiston professori, Valtakunnallisen PET-keskuksen johtaja Juhani Knuuti. Ohjeisto antaa tuoreimpaan tutkimukseen perustuvia suosituksia terveydenhuollon ammattilaisten päätöksenteon tueksi.
Sepelvaltimotauti on sairaus, jonka aiheuttaa sepelvaltimoiden verenkierron häiriytyminen. Sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ovat mm. diabetes, tupakointi, korkea ikä, koholla oleva veren kolesteroli ja verenpainetauti. Sepelvaltimoiden verenkierron häiriintymistä voidaan ehkäistä ensisijaisesti elämäntapoja muokkaamalla sekä toissijaisesti lääke- ja leikkaushoidolla, joilla tavoitellaan taudin vakaantumista tai taantumista. Sepelvaltimotauti voi olla vakaassa vaiheessa, mutta aktivoitua koska tahansa uudelleen. Tauti on krooninen, useimmiten etenevä, ja siksi vakava. Tämä oli perusteena myös sille, että ohjeiston nimessä Guidelines for the diagnosis and management of chronic coronary syndromes korostetaan tautiryhmän kroonista luonnetta.
Sepelvaltimopotilaiden eurooppalaisen hoito-ohjeistuksen päivittäminen on tullut ajankohtaiseksi uuden tutkimustiedon kerryttyä ja toisaalta kansanterveydellisen ympäristön muututtua. Esimerkiksi sepelvaltimotaudin esiintyvyys on länsimaissa vähentynyt, ja sairastumisen todennäköisyys pienentynyt. Tämä vaikuttaa monella tavalla sairauden diagnostiikkaan. Toisaalta kuvantamisteknologiat ovat kehittyneet ja tietokonetomografian merkitys diagnostiikassa kasvanut. Lisäksi toimenpidehoidon, kuten pallolaajennuksen ja ohitusleikkauksen, ennuste on sydäninfarktin ehkäisyssä parantunut. Nämä muutokset on otettu huomioon uusissa ohjeistuksissa. Ohjeisto on viimeksi päivitetty vuonna 2013.
– Uudet ohjeet tiivistävät ja arvioivat saatavilla olevia tutkimustuloksia. Niiden tavoitteena on auttaa terveysalan ammattilaisia valitsemaan parhaat hoitomenetelmät yksittäisen potilaan tarpeisiin. Ohjeiston rakenteessa pyrittiin ottamaan selkeämmin huomioon kliinikon näkökulma käytännön työssä. Ohjeisto antaa selkeät ohjeet diagnosoinnista ja hoidosta kuuteen tyypilliseen kliiniseen tilanteeseen, joita lääkäri työssään kohtaa sepelvaltimotaudin osalta. Ohjeiston ja sen antamien suositusten tulee olla selkeässä muodossa tukemassa terveydenhuollon ammattilaisten päätöksentekoa jokapäiväisessä työssä, Knuuti tiivistää.
Kliiniset suositukset parantavat hoidon onnistumista
Koska ohjeisto vaikuttaa suoraan kliiniseen käytäntöön, sen toteuttamisessa on noudatettu tarkkoja laatuvaatimuksia. Ohjeistoa koonneen ryhmän valitsi Euroopan kardiologiyhdistys, ja siinä oli edustus kaikilta tautiryhmän hoitoon osallistuvilta erikisaloilta. Ryhmän jäsenet kävivät laajasti ja kattavasti läpi uudet alalla julkaistut tutkimustulokset.
Ohjeiston viemistä käytäntöön tarvitaan, koska on osoitettu, että sepelvaltimotaudin parantuminen voi riippua kliinisten suositusten kattavasta soveltamisesta.
– Kannustamme terveydenhuollon ammattilaisia ottamaan ohjeiston huomioon, kun he tekevät kliinisiä ratkaisuja ja päättävät ehkäisevistä, diagnostisista tai hoidollisista strategioista. Ohjeisto ei kuitenkaan syrjäytä asiantuntijan yksilöllistä harkintaa ja vastuuta, Knuuti korostaa.
