Yhdessä vahvaksi -tutkimuksessa kehitetään digitaalisessa hoitoympäristössä toteutettavaa raskaudenaikaisen masennuksen hoitoa ja tutkitaan sen vaikuttavuutta odottajan ja lapsen terveydentilaan. Tutkimus toteutetaan Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen ja suomalaisten kuntien yhteistyönä.
– Tavoitteemme on kehittää valtakunnallisesti neuvolajärjestelmään soveltuva tukimuoto raskaudenaikaisen masennuksen hoitoon, sanoo lastenpsykiatrian professori Andre Sourander.
Tutkimuksessa selvitetään myös raskausajan masennuksen yleisyyttä. Tällä hetkellä merkittävä osa odottajista ei hae tai saa apua masennusoireisiin. Syynä voi olla se, ettei masennusoireita tunnisteta.
– Raskausajan masennusoireiden seulonnan tulee olla systemaattista ja lisäksi tarvitaan tutkitusti tehokasta matalan kynnyksen hoitoa, johon masennusoireista kärsivä äiti voidaan ohjata suoraan neuvolasta. Tällaista matalan kynnyksen hoitoa tutkimuksella kehitetään, kertoo tutkimuskoordinaatori, psykoterapeutti Terja Ristkari.
Tutkimuksen kuluessa sadoille suomalaisäideille eri puolilla maata tarjotaan tutkittujen hoitomenetelmien mukaista apua raskausajan masennusoireisiin. Puolet äideistä saa odotusaikana kognitiivis-behavioraaliseen hoitomalliin perustuvan ohjelman ja puolet digitaalisen tietopaketin masennuksesta.
Turku on yksi tutkimuksessa mukana olevista kunnista. Odottavat äidit saavat kutsun tutkimukseen osallistumisesta ensimmäisellä ultraäänikäynnillä ja he palauttavat tutkimuslomakkeen täytettynä terveydenhoitajalle seuraavan neuvolakäynnin yhteydessä.
– Toimivan hoidon kehittämiseksi tarvitaan kattavasti tetoa siitä, kuinka usein ja minkälaisia oireita odottajat kokevat. Siksi on tärkeää, että odottavat äidit osallistuisivat tutkimukseen riippumatta siitä, onko heillä masennusoireita, Ristkari painottaa.
Raskaudenaikainen masennusoireilu jää usein huomaamatta
Äitiysneuvolan asiakkaista noin 10-15 prosentillla ilmenee vähintään lievää masennusoireilua raskauden aikana. Perinteisesti äitien masennusta hoidetaan kuitenkin vasta synnytyksen jälkeen.
– Tiedämme, että raskaudenaikaisella masennuksella on vahva yhteys synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Masennus vaikuttaa muun muassa äidin jaksamiseen sekä äidin ja vauvan kiintymyssuhteen kehittymiseen, joten varhainen puuttuminen on perusteltua, Sourander sanoo.
– Äidin masennus voi vaikuttaa suoraan myös sikiön aivojen kehitykseen ja altistaa siitä syystä jälkeläisen myöhemmille kehityksellisille ongelmille, hän jatkaa.
Äidin pitkittynyt masennus on yhteydessä esimerkiksi lapsen myöhempään sosiaalisten, kognitiivisten ja tunnetaitojen kehitykseen. Lisäksi se heikentää vanhempien elämänlaatua ja lisää itsetuhoisuuden sekä päihteidenkäytön riskiä. Merkittävä osa äideistä ei kuitenkaan hae tai saa apua raskausajan masennusoireisiin.
– Raskaus muuttaa elämää monin tavoin, jolloin masennusoireilu jää helposti tunnistamatta. Raskausaikana oireiluun voi olla myös vaikeampi hakea apua. Äiti voi tuntea oireistaan syyllisyyttä tai häpeää, toteaa Ristkari. – Raskausaikana oireiluun tulisi puuttua mahdollisimman nopeasti. Tarvitsemme näyttöön perustuvaa hoitoa, johon on helppo päästä, Ristkari jatkaa.
Tutkimus toteutetaan osana eriarvoisuuden, interventioiden ja uuden hyvinvointiyhteiskunnan lippulaiva INVESTiä. Tutkimus on osa Voimaperheet-tutkimuskokonaisuutta, joka on kehittänyt useita näyttöön perustuvia digitaalisia ohjelmia lapsille, nuorille ja lapsiperheille. Ohjelmat on kehitetty kansanterveydellisesti merkittävien mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen hoitoon ja ajoitettu kehityksellisesti tärkeisiin siirtymävaiheisiin.
