Turun yliopiston biolääketieteen opinnäytteet esitellään kaikille avoimessa Terveydeksi – New Discoveries 2019! -seminaarissa

Biolääketieteen koulutusohjelman luonnontieteiden kandidaatin (LuK) -tutkinnon pääaine on biolääketiede. Koulutusohjelmassa yhdistyvät ne luonnontieteen ja lääketieteen osa-alueet, jotka ovat olennaisia sairauksien synnyn selvittämiseksi ja hoitojen kehittämiseksi. 

– Kandiohjelmassa opitaan ymmärtämään elimistön toimintaa sekä keskeiset sairauksien syntymekanismit, niihin vaikuttavat tekijät ja lääkehoitojen perusta. Kanditutkielmassa opiskelijat syventyvät tieteelliseen kirjallisuuteen ja laativat esityksen alaan liittyvästä mielenkiintoisesta aiheesta, koulutusohjelmavastaava professori Sari Mäkelä kertoo.

Englanninkielisen maisterivaiheen tutkinnot (Master's Degree Programme in Biomedical Sciences) ovat kahdelta eri linjalta: Biomedical Imaging (biokuvantaminen) tai Drug Discovery and Development (lääkekehitys).

– Kansainvälisessä englanninkielisessä maisteriohjelmassa opiskelu kehittää kykyä viestiä ja kommunikoida kansainvälisessä ympäristössä. Opinnoissa perehdytään uuden lääkkeen kehittämisprosessiin uusien lääkemolekyylien suunnittelusta alkaen ja jatketaan potentiaalisten lääkeaineiden tutkimusta koemallien ja kliinisten potilastutkimusten avulla, maisterivaiheen opinnoista vastaava professori Ullamari Pesonen selittää.  

Tärkeä osa maisterivaiheen opintoja on laaja itsenäinen tutkimusprojekti, jonka pohjalta laaditaan englanniksi opinnäytetyö. Työ esitetään yhteisessä opinnäyteseminaarissa valmistumiskeväänä.

Pro gradu -tutkielmassa selvitettiin unilääkkeen ja krapulan vaikutusta ajokykyyn

Yksi seminaarissa esiteltävistä opinnäytteistä on Riina Palmrothin pro gradu, joka paljastaa, että nukahtamislääkkeiden käyttäjät voivat olla vaaraksi liikenteessä vielä yhdeksän tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen. 

Turun yliopiston ja Tyksin ajopolin sekä kliinisen farmakologian yksikön yhteistyötutkimuksessa todetaan, että Suomen käytetyin unilääke tsopikloni, kauppanimeltään Imovane, ei sovi aamuisin autoilevalle käyttäjälle. Tsopiklonin ottoa seuraavana aamuna, kuusi ja puoli tuntia lääkkeenoton jälkeen, tutkittavien kyky pysyä kaistalla ja reagoida valoärsykkeisiin oli huomattavasti heikentynyt. Myös keskittymiskyvyn todettiin alentuneen. Tsopiklonin vaikutus näkyi tutkittavien kyvyssä pysyä kaistalla vielä yhdeksän tunnin jälkeen. 

– Tulosten perusteella voidaan todeta, että tsopiklonia satunnaisestikin käyttävien henkilöiden ei tule astua auton rattiin ainakaan yhdeksään tuntiin lääkkeenotosta, Palmroth huomauttaa.

Toisin kuin useimpien unilääkkeiden kohdalla, tsopiklonia keskiyöllä nauttinut terve henkilö ei tunne itseään aamulla normaalia tokkuraisemmaksi. Tästä syystä käyttäjä saattaakin
pitää itseään täysin ajokykyisenä. Krapulassa ajokyvyn taas ei tutkimuksessa todettu olevan alentunut, vaikka tokkuraisuus ja krapulan oireet olisivatkin olleet krapula-aamuna voimakkaat. 

– Kuskin oma olotila ei siis välttämättä peilaa tämän kykyä toimia liikenteessä, eikä ajokyvyn heikkenemistä voida sen perusteella ennustaa, Palmroth tähdentää.

Kevään seminaarissa esiteltävissä opinnäytteissä käsitellään myös mm. Alzheimerin taudin ja musikaalisuuden kytköksiä, raskausajan mikrobiston siirtymistä lapselle, pakurikäävän bioaktiivisia yhdisteitä ja uuttamismenetelmiä, MS-taudin lääkehoitoa, nanoantibiootteja, Parkinsonin taudin uusia lääkehoitoja sekä 3D-tulostuksen mahdollisuuksia lihaskudoksen rakentamisessa.

Keskiviikkona 24.4. klo 9.00–12.00 esitellään englanninkieliset pro gradu -tutkielmat biokuvantamisen linjalta. Torstaina 25.4. klo 9.00–15.30 vuorossa ovat englanninkieliset pro gradu -tutkielmat lääkekehityksen ja diagnostiikan linjalta. Perjantai 26.4. klo 9.00–15.30 on puolestaan omistettu suomenkielisille biolääketieteen koulutusohjelman LuK-tutkielmille.  

Lisätietoja. Koordinaattori Maritta Löytömäki, 0294503281, makrpy@utu.fi