Vaikka Suomella ei ole ollut omia siirtomaita, myös suomalaiset ovat osallistuneet kolonialistisiin toimiin. Uusi kokoomateos tarkastelee suomalaisten koloniaalista osallisuutta merten takana sekä kulttuurista kolonialismia kotimaassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla. Tutkijoiden mukaan teos tuo tervetullutta historiallista tutkimustietoa suomalaisten toiminnasta erilaisissa koloniaalisissa konteksteissa ja haastaa ajatuksen suomalaisten koloniaalisesta viattomuudesta.
Mediatiedote lähetetty 22.2.2022
Ensimmäinen kansainvälinen kokoomateos suomalaisten koloniaalisista kohtaamisista, Finnish Colonial Encounters: From Anti-Imperialism to Cultural Colonialism and Complicity, kokoaa yksiin kansiin laajan yleiskatsauksen Suomen suuriruhtinaskunnan ja itsenäisen Suomen sekä suomalaisten suhteesta kolonialismiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla. Kirjan ovat toimittaneet Suomen Akatemian tutkijatohtori, dosentti Raita Merivirta ja professori Leila Koivunen Turun yliopiston yleisestä historiasta sekä yliopistonlehtori, dosentti Timo Särkkä Jyväskylän yliopistosta. Teos on ilmestynyt Palgrave Macmillanin Cambridge Imperial and Post-Colonial Studies -sarjassa. Teoksen jokaisessa luvussa käsitellään erilaista tapausta ja pohditaan sen koloniaalisuutta.
Kirjoittajat esittävät, että vaikka Suomi oli suuriruhtinaskunnan aikana alisteisessa asemassa, olivat myös suomalaiset osallisia kolonialismiin. Suomalaiset eivät siis olleet pelkästään Venäjän imperialismin passiivisia uhreja vaan myös aktiivisia toimijoita monissa eri koloniaalisissa konteksteissa, Saamenmaa mukaan lukien. Vaikka Suomella ei ollut merentakaisia siirtomaita, osallistui Suomestakin yksittäisiä henkilöitä imperiumien kolonialistisiin toimiin aina Kongoa ja Alaskaa myöten. Suomessa myös tuotettiin kuvastoa koloniaalisista ”toisista”.
- Suomessa vastaanotettiin, kierrätettiin ja myös luotiin koloniaalista tietoa ja kuvastoa, mukaan lukien erilaisia kulttuurin tuotteita, joihin viime aikoina keskustelua herättänyt Afrikan tähti -lautapelikin kuuluu. Suomi ei siis ollut kolonialismin sivustakatsoja, vaan myös Suomessa osallistuttiin toiseuttavan ja hierarkisoivan tiedon muodostukseen ja levittämiseen, toteaa dosentti, tutkijatohtori Raita Merivirta.
Eräänä esimerkkinä siirtomaiden toimintaan osallistuneesta suomalaisesta teoksessa tarkastellaan Pohjanmaalta kotoisin ollutta C. T. Erikssonia, joka oli myös innokas suurriistanmetsästäjä. Kuva: Suomen Metsästysmuseo.
1900-luvun alussa suomalaiset pyrkivät luomaan kansastaan kuvaa valkoisina ja eurooppalaisina eikä venäläisinä tai ei-valkoisina, kuten mongoleina, ja erottautumaan näin ajan keskieurooppalaisista rotuteorioista. Suomalaiset myös omaksuivat, muokkasivat ja loivat yleiseurooppalaista tietoa ja kuvastoa kolonisoiduista alueista, kulttuureista ja kansoista sekä osallistuivat rotuhierarkioiden rakentamiseen. Owamboon (”Ambomaalle”) suomalaiset lähettivät lähetystyöntekijöitä levittämään kristinuskoa ja eurooppalaista kulttuuria ja ”sivistystä”. Kirjoittajien mukaan suomalaiset myös hyötyivät taloudellisesti kolonialismista.
Kirjan luvuissa tarkastellaan muun muassa Suomen ja suomalaisten asemaa osana Venäjän imperiumia ja siitä kummunneita ajatuksia imperialismista ja kolonialismista, saamelaiskysymystä ja Petsamon asemaa, Suomessakin kiertänyttä ihmisnäyttelyä, suomalaista koloniaalista lastenkirjallisuutta, lähetystyön koloniaalisia ulottuvuuksia niin Owambossa kuin lähetyskartoissa sekä suomalaisten pioneerien ja sotilaiden toimia ja kansallista identiteettiä eteläisessä Afrikassa.
Teoksen sisällysluettelo on tarkasteltavissa ja johdanto ja kaksi käsittelylukua avoimesti luettavissa osoitteessa https://link.springer.com/book/10.1007/978-3-030-80610-1.
