Suomalaisia yritettiin saada syömään jäkälää yli sata vuotta – heikoin tuloksin
Jäkälää tarjottiin 1800-luvulla sinnikkäästi suomalaisten ruokavalioon. Historiantutkijat ovat Turun yliopistossa louhineet digitaalisin menetelmin koko sanoma- ja aikakauslehtiaineistoa ennen vuotta 1920, ja tuloksena on ollut uutta tietoa muun muassa kotimaisen jäkälävalistuksen pitkästä linjasta.
– Oppineet alkoivat 1800-luvun alussa pitää kansalle tuttua pettuleipää huonona vaihtoehtona ja kannattaa jäkälän käyttöä katovuosien ravintona, toteaa jäkälävalistusta tutkinut dosentti Petri Paju.
Tunnettu jäkälän markkinoija oli Kalevalan luojana tunnettu Elias Lönnrot, joka oli myös lääkäri ja varhainen lehtimies. Hänen jäkälätekstiään vuodelta 1857 toistettiin lehdissä pisimpään, yli 60 vuoden aikana. Lönnrot puolestaan hyödynsi aiempia lehtitekstejä ja otti niistä suoria lainoja.
Lönnrot kokosi myös opaskirjan Neuvoja erästen jäkäläin käyttämisestä ruuaksi (1857). Lehdistö kierrätti erityisesti teoksen loppuläksytystä epäilijöille: ”Ja jos joku todella olisikin havainnut jäkäläleivästä ei voivansa hyvin, niin onpa monta muutakin hyvää ja terveellistä ruokaa, jota erinäiset ihmiset eivät saata syödä. Yksi ei saata syödä hapanta piimää, toinen ei voita, kolmas ei suolakalaa, neljäs ei kalan mätiä, viides ei mansikoita, mutta siitä ei kuitenkaan muut kuin hullut päätä happamen piimän, voin, suolakalan, mädin ja mansikoiden olevan terveydelle vahingollisia ruokia.”
– Hyvistä neuvoista huolimatta kansa pysyi penseänä jäkälälle. Sitä käytettiin paikoin huonoina vuosina, mutta nälkävuosina saatu huono maine oli tiukassa. Paremmin jäkälä menestyi rehun aineksena eli karjan hätäruokana, Paju kertoo.
Viimeinen erityinen jäkälävuosi oli 1917, jolloin monessa maassa kärsittiin ruokapulaa ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumousten vuoksi. Vuodelta 1917 löytyi kaikkein eniten lehtien toistamaa valistusta, kun useat tahot, kuten valtion kotitaloustoimikunta, yrittivät patistaa suomalaisia metsään jäkälää, sieniä ja muita luonnonantimia keräämään sekä jakelivat neuvoja jäkäläleivän ja muiden pula-ajan ruokien tekoon. Vielä toisen maailmansodan aikana jäkäläreseptit pääsivät esille kokoomateoksessa luonnon ruoka-aineista.
Tutkimus toteutettiin Suomen Akatemian Digitaalisten ihmistieteiden ohjelmaan kuuluvassa hankkeessa Computational History and the Transformation of Public Discourse in Finland. Ennen tekijänoikeuslakia sanoma- ja aikakauslehdet saattoivat vapaasti kopioida tekstejä toisiltaan, ja näin ne myös tekivät. Tutkimuksessa, joka kattoi vuodet 1771–1920, tutkittiin tietokoneavusteisesti tekstien uudelleenkäyttöä lehdistössä. Hankkeessa löydettiin 13,8 miljoonaa kopioitua tekstiä.
Hankkeen tuloksia esitellään uusimmassa Ennen ja nyt -lehden numerossa 2/2019. Ennen ja nyt on verkossa ilmestyvä historiatieteellinen aikakauslehti.
Lisätietoja jäkälän historiasta:
Petri Paju, tutkijatohtori, petpaju@utu.fi, p. 040 8398 613
Lisätietoa projektista:
Hannu Salmi, akatemiaprofessori, hansalmi@utu.fi, p. 040 705 1196