Saamelaisperinnettä tallentava Turun yliopiston Talvadas/Dálvadas -kokoelma Unescon Maailman muistin kansalliseen rekisteriin

Talvadas/Dálvadas-kokoelman aineistoa Turun yliopiston HKTL-arkistossa.

Turun yliopiston saamelaisen folkloren tutkimusprojektin Talvadas/Dálvadas-kokoelma on valittu osaksi Unescon merkittävää kansallista Maailman muisti -rekisteriä. Siihen on koottu kansallisesti merkittävää asiakirjallista ja kirjallista kulttuuriperintöä. Maailman muisti -ohjelma suojelee tätä perintöä ja edistää sen saavutettavuutta.

Talvadas/Dálvadas on maailman laajin saamelaisperinteen äänitekokoelma. Aineisto on kerätty folkloristiikan ja uskontotieteen professori Lauri Hongon johtamassa tutkimusprojektissa 1960- ja 1970-luvuilla. 

Uusi polvi tutkijoita jatkoi kenttätöitä 1990–2000-luvuilla. Aineistoja on käytetty kymmenissä opinnäytteissä ja muissa tieteellisissä tutkimuksissa eri aloilla. 

Tutkimuksellisen käyttöarvonsa lisäksi kokoelmalla on suuri symbolinen arvo saamelaisyhteisölle.

– Talvadas-kokoelman valinta Unescon Maailman muistin kansalliseen rekisteriin on upea kunnianosoitus, Turun yliopiston folkloristiikan professori, dosentti Anne Heimo sanoo.

– Samalla se muistuttaa tutkimusaineistojen asianmukaisen arkistoinnin ja jatkokäytön huolehtimisen tärkeydestä. Saamelaisen folkloren tutkimusprojektin lähes 60 vuotta sitten tehtyjen haastattelujen avulla voi vierailla maailmassa, jota ei enää ole. Ilman arkistointia tämä ei olisi mahdollista.

Kokoelma on arkistoitu Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen arkistoon (HKTL-arkisto). Sen aineistoja käytetään tutkimus-, museo- ja opetustarkoituksiin.

Aineisto on pääosin digitoitu. Vuonna 2020 Talvadas-kokoelma valittiin Turun yliopiston ensimmäiseksi tallennettavaksi kohteeksi pitkäaikaissäilytystä tarjoavaan Fairdata PAS-palveluun.

Maailman laajin saamelaisperinteen äänitekokoelma

Talvadas/Dálvadas -kokoelma on koottu professori Lauri Hongon johtamassa tutkimusprojektissa vuosina 1967–1975. Suomen Akatemian rahoittama projekti perustui Hongon ja uskontotieteilijä Juha Pentikäisen yhdessä kehittämään uudenlaiseen kenttätyömetodologiaan.

Kokoelmaan kuuluu noin 1 200 tuntia haastatteluaineistoa, joista noin puolet on saamenkielistä. Valokuvia on noin 500 ja diakuvia noin 900. Liikkuvaa kuvaa on noin viisi tuntia.

Haastattelujen kantama muistitieto ulottuu pitkälle 1800-luvulle asti ja sisältää tietoa muun muassa paikallisesta ympäristöstä ja luonnosta, elinkeinoista, perhesuhteista sekä paikka- ja uskomusperinteestä. Haastattelut tarjoavat mahdollisuuden kuunnella myös jo kadonneita saamelaiskielten murteita.

Tutkimusprojektin aikana tehtiin kuusi kenttätyömatkaa, joilla on haastateltu lähes 400 henkilöä. Haastatteluja tehtiin Talvadaksen (Dalvádas) lisäksi myös muissa Tenolaakson kylissä, kuten Aittijoella (Áitejohka) ja Nuvvuksessa (Nuvvos) Suomen puolella ja Porttassa (Barta) Norjan puolella.

Haastattelijoita projektissa oli yhteensä kymmenen, joukossa oli sekä suomalaisia että saamelaisia. Hongon ja Pentikäisen lisäksi haastattelijoina toimivat Olavi Korhonen, Helvi Nuorgam-Poutasuo ja Matti Morottaja, Erkki Itkonen, Anne Suomi, Lassi Saressalo, Leena Räisänen ja Marjut Huuskonen.

Tutkimusprojekti sai myöhemmin jatkoa, kun Huuskonen ja Pasi Enges tekivät väitöstutkimuksiaan varten uusia haastatteluita Talvadaksessa ja lähikylissä vuosina 1992 ja 2001. Myös nämä aineistot löytyvät HKTL-arkistosta ja on pääosin digitoitu.

Uusien tutkimusten myötä sekä kenttätyömetodit että haastattelujen teemat muuttuivat. Aikaisemmin pääasiallisensa tutkimuskohteena oli ollut menneisyys ja uskomusperinne, kun taas jatkotutkimus keskittyi lähimenneisyyteen ja nykypäivään.

Jatkotutkimuksen aikana saatiin tietoa myös haastateltavien kokemuksista ja näkemyksistä koskien aiempaa tutkimusta.

Saamelaisyhteisö kannattaa nimitystä

Kokoelman esittämisestä Maailman muistin kansalliseen rekisteriin on keskusteltu Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Pirita Näkkäläjärven sekä Oulun yliopiston Giellágas-instituutin Marko Jousteen kanssa.

Molemmat kannattavat kokoelman liittämistä Maailman muistin kansalliseen rekisteriin. Laajemman kuulemisen vuoksi hakemus käsiteltiin myös Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunnassa, joka kannatti asiaa kokouksessaan toukokuussa.

Koska kyse on tutkimustarkoituksiin tuotetusta tutkimusaineistosta, ei aineistoa voi palauttaa museoesineistön tavoin.

Palautuksen näkökulma on kuitenkin ollut tärkeä osa arkistotyötä viime vuosikymmenien aikana, kuten yliopistonlehtori, dosentti Tiina Mahlamäki kirjoitti aiheesta humanistisen tiedekunnan Hiiskuttua-verkkomediassa marraskuussa 2018.

Syksyllä 2018 Karigasniemellä järjestettiin Talvadas-kokoelman seminaari ja näyttely teemalla palautus – bååstede. Tutkijoiden lisäksi seminaarissa puhuivat ja kertoivat muistojaan myös saamelaiskylien asukkaat ja heidän perillisensä. Talvadas-projekti muistetaan Utsjoella edelleenkin.

Viime vuosikymmeninä tutkijat ovat pohtineet aineistojen luonnetta – sitä, keille ne on kerätty ja kuka niitä saa käyttää ja millä ehdoilla.

Aineistosta on luovutettu käyttökopioita Inarin Saamelaisarkistoon sekä Oulun yliopiston Giellágas-instituutin tutkijoiden käyttöön. Giellágas-instituutilla on ollut mahdollisuus käyttää digitoituja aineistoja tutkimuksessaan aikaisemmin käytössä olleen TRIP-tietokannan kautta.

Tutkimusprojektin aikana ei nykyisen kaltaisia käyttö- ja säilytyslupia tunnettu, vaan sopimukset olivat epävirallisia ja suullisia. Talvadas-projektin näyttelyjen ja seminaarien yhteydessä tutkittavilta ja heidän jälkeläisiltään on hankittu luvat valokuvien käyttöön.

Perheenjäsenten, jälkeläisten ja sukulaisten on mahdollista saada nähtäväkseen esivanhempiensa ja sukulaistensa kuvia ja kuultavakseen heidän haastattelujaan.