Lapsiperheissä kehitettiin erilaisia arjesta selviytymisen keinoja keväällä 2020, kun koronapandemian seurauksena kouluikäiset siirtyivät etäopetukseen ja päiväkoti-ikäisiä suositeltiin hoidettavan kotona. Myös monet vanhemmat ryhtyivät tekemään töitä etänä kotona. Turun yliopiston sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkijat havaitsivat lapsiperheiden käyttävän kolmentasoisia strategioita selvitäkseen yllättävästä tilanteesta. Merkittävimmiksi nousivat suhdetason strategiat ja niistä erityisesti arjen käytännöistä sopiminen ja joustavuus niin, että molemmilla vanhemmilla oli mahdollisuus myös keskeytyksettömään työhön.
Lapsiperheet kohtasivat haasteita arjen pyörittämisessä eristäytymisen aikana, sillä vanhemmat joutuivat uudessa tilanteessa huolehtimaan lasten hoidosta ja koululaisten etäopetuksesta. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten uudenlaisessa tilanteessa selvittiin ja millaisia keinoja lapsiperheissä kehitettiin arjessa selviytymiseen koronapandemiasta johtuvan eristyksen aikana.
Tutkimus perustuu keväällä 2020 kerättyyn aineistoon, jossa vastaajia pyydettiin kuvailemaan perheensä arjen haasteita ja mahdollisia ratkaisuja koronapandemiasta johtuvan eristäytymisen aikana. Aineiston osalta on huomioitava, että se ei ole edustava otos suomalaisista lapsiperheiden vanhemmista. Valtaosa vastaajista on naisia ja vastaajat ovat suhteellisen korkeasti koulutettuja.
Tutkijaryhmä esittelee tulokset eduskunnassa tiistaina.
Joustavuus toi lapsille ruutuaikaa ja laski itselle asetettuja vaatimuksia
Tulosten perusteella lapsiperheiden selviytymiskeinot voitiin jaotella ympäristö-, suhde- ja yksilötason selviytymisstrategioihin. Tutkimuksessa ilmeni, että erityisesti suhdetason selviytymisstrategiat olivat merkittäviä arjessa selviytymisen kannalta.
Ympäristötasolla oleellisena selviytymiskeinona oli päivähoidosta ja koulusta saatu tuki. Myös sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen koettiin poikkeuksellisenakin aikana tärkeäksi ja suhteita ylläpidettiin pääasiassa etäyhteyksien, kuten videopuheluiden, välityksellä. Lisäksi isovanhempien tarjoamaa apua pidettiin merkittävänä ja joidenkin kohdalla jopa välttämättömänä tekijänä selviytymisessä lapsiperhearjesta.
Suhdetasolla keskeisimmiksi selviytymiskeinoiksi lapsiperheissä nousivat arjen käytännöistä sopiminen ja joustavuus. Arjen käytännöistä sopiminen ilmeni esimerkiksi yhteisen aikataulun tekemisenä, mikä toi ennakoitavuutta arkeen. Toinen arjen käytäntöjen sopimisen keskeinen piirre oli vanhempien pyrkimys jakaa mahdollisuuksien mukaan lasten hoivavelvollisuutta keskenään. Hoivavelvollisuuksia jakamalla pyrittiin antamaan kummallekin vanhemmalle mahdollisuus keskeytyksettömään työhön sillä aikaa, kun toinen on vastuussa lastenhoidosta.
Yksi yleisimmistä joustoista liittyi lasten ruutuaikaan, jota saatettiin kasvattaa, jotta vanhemmat pystyisivät keskittymään paremmin työntekoon. Myös esimerkiksi kotitöiden, kuten siivoamisen ja ruuanlaiton, vaatimuksia alennettiin. Monille päänvaivaa aiheutti lounaan valmistaminen perheelle työpäivän aikana, minkä vuoksi perheissä turvauduttiin noutoruokaan tai valmisaterioihin.
Normaalin arjen vaatimuksista joustaminen näkyi myös yksilötason selviytymiskeinoissa, oman työn määrän tai työn laadun laskuna. Vaikka vanhemmat eivät kokeneet oman työn laatu- ja määrävaatimuksista joustamista hyvänä ratkaisuna, nähtiin se tietyissä tilanteissa perheen jokapäiväisen arjen sujuvan pyörittämisen kannalta välttämättömänä.
Vaikka perheen kanssa vietetty aika kasvoi ja yhteinen tekeminen, kuten ulkoilu, nähtiin merkittävänä selviytymiskeinona, korostettiin myös oman ajan merkitystä. Monet vanhemmat kokivat tarvitsevansa omaa henkilökohtaista aikaa, jotta jaksoivat lapsiperhearkea korona-aikana.
Tutkijoiden mukaan mahdollisissa tulevissa eristäytymistilanteissa pitäisi laajemman yhteiskunnallisen tuen lisäksi keskittyä perheiden sisäisen vuorovaikutuksen tukemiseen ja yksilöiden henkilökohtaisen hyvinvoinnin kasvattamiseen.
Tutkimuksen tulokset on julkaistu Sustainability-lehden teemanumerossa Sustainablity of Families and Child Welfare. Artikkelin ovat kirjoittaneet ovat Milla Salin, Anniina Kaittila, Mia Hakovirta ja Mari Anttila. https://www.mdpi.com/2071-1050/12/21/9133/htm
Lisätietoja: Sosiaalipolitiikan yliopistolehtori Milla Salin, p. +358 29 450 3085, milsal@utu.fi