Perinteinen norsunhoito on nopeasti muuttumassa eri puolilla maailmaa. Turun yliopiston ekologian tutkijat ja Myanmarin puuteollisuuden eläinlääkärit havaitsivat tutkimuksessaan, että myanmarilaiset norsunhoitajat ovat nykyään keskimäärin vain 22-vuotiaita ja heillä on kolmen vuoden kokemus työskentelystä norsujen kanssa. Tämän lisäksi he vaihtavat norsua, jonka kanssa työskentelevät, vuosittain, jolloin norsun ja hoitajan välille ei synny pitkäaikaista suhdetta. Tämä poikkeaa perinteisestä norsunhoidosta, jossa hoitajat kartuttavat taitojaan työskennellen saman norsun kanssa vuosikymmeniä ja opettavat taitonsa seuraavalle sukupolvelle.
Uhanalaisista aasiannorsuista peräti yksi kolmasosa, eli noin 15 000 yksilöä, elää vankeudessa. Norsuja hoitavat mahouteiksi kutsutut norsunajajat, joiden monen sukupolven aikana kertynyt ammattitaito on erittäin tärkeää työskenneltäessä isojen ja pohjimmiltaan villien eläinten kanssa.
Nyt ammattitaidon siirtyminen uusille sukupolville on uhattuna, sillä Aasian viimeaikaiset yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat myös mahoutien perinteisiin työtapoihin. Yhden viimeisistä perinteisistä mahout-järjestelmistä on ajateltu sijaitsevan Myanmarissa, jossa on maailman suurin vankeudessa elävä norsukanta, noin 5000 yksilöä. Turun yliopiston ja Myanmarin puuteollisuuden eläinlääkärien yhteisessä tutkimuksessa selvitettiin, miten Myanmarin viimeaikaiset poliittiset muutokset sekä kaupungistuminen ja erilaisten teknologioiden yleistyminen on vaikuttanut perinteiseen norsunajajan ammattiin.
Tutkijat haastattelivat asiantuntijoita, jotka ovat työskennelleet pitkään norsunhoidon parissa Myanmarissa, sekä yli 200 nykyään puuteollisuudessa työskentelevää mahoutia. Haastattelut osoittivat, että Myanmarin mahout-järjestelmässä on tapahtunut suuria muutoksia, mikä voi vaikuttaa myös norsujen hyvinvointiin. Nykyiset mahoutit ovat nuorempia, kokemattomampia ja viettävät työn parissa vähemmän aikaa kuin edeltäjänsä. Lisäksi tutkimus osoitti, että ammatin perinteiset perhekytkökset ovat vähentyneet.
– Vaikka noin puolella haastattelemistamme mahouteista oli perheenjäsen, joka työskenteli norsujen kanssa, näyttää siltä, että tämä kytkös tulee tulevaisuudessa heikkenemään entisestään. Yhä pienempi osa etenkin nuorista mahouteista haluaa lapsensa jatkavan ammattiaan, kertoo tutkimuksen pääkirjoittaja tohtorikoulutettava Jennie Crawley.
– Tarvitsemme lisää tutkimusta ymmärtääksemme, miten nämä muutokset voivat vaikuttaa norsujen hyvinvointiin, sillä usein vaihtuva ja kokematon mahout voi lisätä eläinten stressiä ja loukkaantumisvaaraa. Tutkimustuloksemme auttavat työnjohtajia varmistamaan, etteivät mahout-järjestelmän muutokset vaikuta norsuihin kielteisesti tai aiheuta riskejä suurten eläinten kanssa työskenteleville hoitajille, lisää akatemiaprofessori Virpi Lummaa Turun yliopiston ekologian yksiköstä.
Muutosten tarkkailu on erittäin tärkeää etenkin norsuhoitajien näkökulmasta: alle 20 prosenttia nykyisistä mahouteista oli harjoitellut ammatissa ennen oman norsun saantia, kun taas aiemman tradition ja suosituksen mukaan mahoutilla tuli olla kahden vuoden harjoittelukokemus ennen työskentelyä oman norsun kanssa.
Suurin osa asiantuntijoista on kuitenkin sitä mieltä, että norsujen käsittely on parantunut johtuen paremmista tekniikoista ja koulutuksesta, mikä heijastuu positiivisesti norsujen hoitoon Myanmarissa. Tutkimusryhmä aikoo selvittää jatkotutkimuksilla, millä alueilla muutokset ovat suurimpia ja missä norsuhoitajat tarvitsevat eniten koulutusta ja tukea, jotta norsujen ja mahoutien kanssakäymistä voidaan parantaa.
Kuvat
Mediat voivat vapaasti hyödyntää oheisia kuvia aiheeseen liittyvässä uutisoinnissa. Mainitsethan kuvan yhteydessä kuvaaja nimen.
Kuva 1: https://apps.utu.fi/media/kuvat/norsu1.jpg (Kuvaaja: Jennie Crawley)
Kuva 2: https://apps.utu.fi/media/kuvat/norsu2.jpg (Kuvaaja: John Jackson)
Lisätietoja
Jennie Crawley, +447597004018, jahcrawley1@gmail.com