Viruksen aiheuttamaa akuuttia keuhkovauriota sairastavalle potilaalle ei pitäisi hoidon alkuvaiheessa antaa kortikosteroideja, koska ne estävät interferonin toiminnan. Interferoni on välttämätön taistelussa virusta vastaan. Osaa potilaista suojaa kuitenkin geenimuunnos, jonka takia kortisonin interferonille aiheuttamat haitat jäävät vähäiseksi.
Akateemikko, InFLAMES-johtaja Sirpa Jalkanen ja akatemiatutkija Maija Hollmén onnistuivat vuonna 2020 osoittamaan, että interferonin ja kortikosteroidien eli kortisonin antaminen yhtä aikaa vakavasti sairaille keuhkovauriopotilaille on erittäin haitallista. Yhdistelmä lisäsi potilaiden kuolleisuutta, koska kortikosteroidit estivät tulehdusta vähentävän interferonin toiminnan. Interferoni on elimistön oma välittäjäaine, jota voidaan annostella myös synteettisenä lääkkeenä.
– Tieto haitallisesta yhteisvaikutuksesta oli hyvin tärkeä tuolloin Covid-19-pandemian pahimmassa vaiheessa, sillä taudin hoidoksi käytettiin sekä kortisonia että interferonia. Tärkeintä on, että ne tulisi annostella eri aikaa, Jalkanen toteaa.
Osa potilaista selvisi vähemmin haitoin – miksi?
Jalkasen ryhmä halusi vielä selvittää, miksi heidän tutkimuksessaan osa keuhkovauriopotilaista sai kortisonihoidosta vaikeita oireita, mutta osa pääsi vähemmällä. Syy tälle on nyt selvinnyt. Ero johtuu geenimuutoksesta, polymorfiasta, joka vaikuttaa viime kädessä siihen, miten kortisoni ja interferoni ”keskustelevat” keskenään.
– Kortikostreoidireseptori sitoutuu solussa tiettyyn kohtaan interferonireseptoria. Jos potilaalla on interferonireseptorissa muutos juuri sillä kohtaa, sitoutumista ei tapahdu. Eli tällöin kortisoni ei pääse vaikuttamaan haitallisesti interferoniin, Jalkanen kertoo.
Geenien vaihtelu yksilöstä toiseen on luonnollinen ilmiö, jolla on joskus merkitystä, joskus ei. Tässä tapauksessa pieni muutos geenin emäsjärjestyksessä aiheuttaa sen, että osa vakavasti sairaista potilaista sai kortikosteroideista lievempiä haittoja ja heillä on parempi vastustuskyky virusinfektioita vastaan kortisonihoidosta huolimatta.
Jalkasen mukaan ero näkyi myös suurissa aineistoissa, joissa tarkasteltiin Covid-potilaiden sairauden vakavuutta. Potilailla, joilla geenimuutos jarrutti kortikosteroidin sitoutumista interferoniin, tauti oli lievempi ja selviytyminen parempaa.
– Tämän eron esiintyminen vaihtelee suuresti eri maanosien välillä. Meillä noin kolmasosa ihmisistä kantaa geenimuutosta, joka turvaa interferonin toimintaa. Muutoksen voi tunnistaa geenianalyysillä eli samalla menetelmällä, jota käytimme tutkimuksessamme, Jalkanen kertoo.
Jalkanen tähdentää, että uusi tieto ei muuta sitä, että kortisonihoidosta on virusinfektioiden alkuvaiheessa yleisesti haittaa.
– Toisaalta on hyvä muistaa, että taudin myöhemmässä vaiheessa, kun virus on torjuttu, mutta keuhkoverisuonet ja muut rakenteet ovat rikki ja elimistössä valitsee yleistynyt tulehdustila, kortisonista on nykytutkimusten mukaan hyötyä, eli lääkityksen ajoitus on tärkeää.
Jalkasen ryhmän tutkimus on julkaistu arvostetussa Critical Care -tiedelehdessä.
InFLAMES on Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteinen, Suomen Akatemian tukema tutkimuksen lippulaivahanke. Se tähtää uusien lääkekehityskohteiden tunnistamiseen ja lääkekehitykseen yhdessä biotekniikka- ja lääkeyritysten kanssa. Lippulaiva edistää myös diagnostiikkaa, jolla potilaille voidaan räätälöidä sopivat täsmähoidot.
