Kansalaiset ovat kevään ja kesän aikana ilmoittaneet jo yli 67 000 puutiaishavaintoa Punkkilive-palveluun eri puolilta Suomea. Etelä-Suomessa puutiaisten aktiivisuus jatkuu edelleen vilkkaana, mutta Pohjois-Suomen taigapunkkialueella punkkeja tavataan enää satunnaisesti. Tutkijat toivovat kansalaisten jatkavan aktiivista havaintojen ilmoittamista punkkiliveen.
Alkukesällä tutkijat saivat Punkkiliven käyttäjiltä kyselyitä poikkeukselliselta näyttäneestä havaintotilanteesta, kun Oulun seudulla puutiaishavaintoja oli ilmoitettu reilusti Turun seutua enemmän. Alkukesän jälkeen Turun seudun kokonaishavaintomäärät ovat kuitenkin ohittaneet Oulun.
– Oulussa tavataan lähinnä taigapunkkia, jonka aktiivisuus loppuu kesäkuun lopulla. Nyt Oulun havainnot ovat vähentyneet jo hyvin paljon. Alueilla, joilla taigapunkki on valtalaji, tavataan enää epäsäännöllisesti puutiaisia. Sen sijaan Turun seudulta on viimeisen kuukauden aikana kertynyt lähes 3000 havaintoa ja myös kokonaismäärässä Turku mennyt selkeästi ohi Oulusta, tutkijatohtori Jani Sormunen kertoo.
Sormusen mukaan alueilla, joilla taigapunkki on valtalaji, yli 80% vuoden havainnoista tulee huhti-kesäkuussa. Alueilla, joilla puutiainen (Ixodes ricinus) on valtalaji, huhti-kesäkuun osuus on vähän alle 50%. Etelä-Suomen puutiaisalueilla aktiivisuus saattaa jatkua pitkälle syksyyn.
– Ihmiset voivat aktiivisuuden perusteella jossain määrin itse päätellä, kumpaa lajia oman kodin lähellä tavataan. Jos punkkeihin törmäsi huomattavasti enemmän touko-kesäkuussa eikä juurikaan heinäkuusta eteenpäin, on kyseessä todennäköisesti taigapunkkialue, jolloin sienessä ja marjassa voi käydä punkkien juuri häiritsemättä. Tietysti on myös alueita, joilla tavataan yhtä säännöllisesti kumpaakin lajia, Sormunen sanoo.
Tutkijan mukaan lajien välillä ei hirveästi ole eroja niiden levittämien tautien riskissä, mutta taigapunkit ovat ilmeisesti hieman aggressiivisempia, eli ne tarttuvat herkemmin eläimiin ja ihmisiin.
– Lisäksi taigapunkeista ihmisiin tarttuvat yleensä aikuiset yksilöt, kun taas puutiaisilla yleensä nymfit. Aikuiset ovat isompina helpommin huomattavia, mutta niistä noin 50% kantaa borreliabakteereita. Nymfeistä borreliabakteeria kantaa noin 20%, mutta niitä voi olla vaikeampi huomata. Vaikea siis sanoa, kumpi laji on vaarallisempi, vai onko niiden vaarallisuudessa juurikaan eroa, Sormunen sanoo.
Kuntakohtainen esiintyvyystieto sitä tarkempi, mitä aktiivisemmin kansalaiset ilmoittavat havaintojaan
Punkkiliven havaintokartalle on kesällä julkaistu uusi ominaisuus. Nyt havaintokartalla on mahdollista tarkastella kuntakohtaisia tietoja punkkien esiintyvyydestä pohjautuen vuoden 2021 raportoituihin havaintoihin sekä kyseessä olevan kunnan asukaslukuun. Vuonna 2021 Punkkiliveen raportoitiin kaiken kaikkiaan lähes 80 000 punkkihavaintoa.
Näkymään yhdistetään lisäksi THL:n datalähteistä tieto kunnassa viimeisten viiden vuoden aikana raportoiduista TBE-tapauksista, eli puutiaisaivotulehdustapauksista.
Tänä vuonna sivustolle on raportoitu jo yli 67 000 punkkihavaintoa ja sivustolla on vierailtu yli 300 000 kertaa, mikä on lähes kaksinkertainen vierailumäärä viime vuoteen nähden. Tutkijat ovat tyytyväisiä palvelun aktiiviseen käyttöön, mutta toivovat Punkkiliven käyttäjien edelleen jatkavan havaintojensa raportoimista joka kerta puutiaisen kohdatessaan.
– Vilkkailla puutiaisalueilla monet voivat kohdata punkkeja jatkuvasti, jolloin into havaintojen raportointiin saattaa hiipua. Punkkilive kannattaa kuitenkin ottaa säännölliseen käyttöön ja kaikki havainnot raportoida aina punkin kohdatessaan. Näin saamme jatkossa esimerkiksi kuntakohtaiseen esiintyvyyteen yhä tarkempaa tietoa puutiaisten runsaudesta eri kunnissa, muistuttaa biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari Sääksjärvi.
