Hoitokodeissa asuvien ikääntyneiden henkilöiden liikkumista ja fyysistä aktiivisuutta voidaan edistää tekemällä parannuksia yksiköiden tiloissa ja ikääntyneiden henkilöiden mahdollisuuksissa käyttää tiloja itsenäisesti, arkeen kuuluvissa aktiviteeteissa, hoitajien roolissa aktivisuuden ja liikkumisen tukemisessa sekä resursseissa, tulee esiin Turun yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa, jossa tutkittiin hoitokodeissa asuvien ikääntyneiden henkilöiden ja siellä työskentelevien hoitajien näkemyksiä.
Turun yliopiston tutkimuksessa tutkittiin ympärivuorokautisen palveluasumisen, eli hoitokodin ympäristöä ikääntyneen liikkumisen ja fyysisen aktiivisuuden edistämisessä. Tutkimuksessa selvitettiin yksiköissä asuvien ikääntyneiden henkilöiden ja työskentelevien hoitajien näkemyksiä. Tutkimus toteutettiin valokuvausta ja keskusteluja yhdistävällä valokuvaelisitaatiomenetelmällä keväällä 2022 neljässä hoitokodissa yhdessä suomalaisessa kaupungissa.
– Ympäristön mahdollisuuksien tutkiminen osana iäkkään ihmisen arkea on ensiarvoisen tärkeää. Käsityksemme mukaan ympäristö saattaa olla yksi kustannustehokas ratkaisu iäkkään päivittäisen toiminnan tukemisessa. Ympäristössä on mahdollisuuksia pienin keinoin ja kekseliäisyyden avulla edistää hyvinvointia ja mielekästä ja aistivirikkeistä elämää myös hoitokodeissa. Tämä haastaa asenneilmapiiriä ja toimintatapoja, mutta saa aikaan uusia tapoja tarkastella lähiympäristöä, professori Riitta Suhonen sanoo.
Vapaampi liikkuminen voi parantaa ikääntyneiden elämänlaatua
Tulosten perusteella uudempien yksiköiden tilat vastasivat paremmin käyttäjiensä tarpeisiin esteettömyyden suhteen. Vanhemmissa yksiköissä esimerkiksi moniväriset lattiat estivät liikkumista, koska ne haittasivat muistisairautta sairastavien henkilöiden tilan hahmottamista. Uudempien yksiköiden aidatut piha-alueet olivat osallistujien mielestä fyysistä aktiivisuutta lisääviä. Yksiköissä asuvat ikääntyneet eivät kuitenkaan päässeet piha-alueille itsenäisesti. Yhdellä yksiköistä oli älykäs lukkojärjestelmä, jonka avulla osalle asukkaista voitiin teoriassa antaa itsenäinen kulkuoikeus piha-alueelle älyrannekkeen avulla. Tämä ei ollut kuitenkaan koskaan ollut käytössä koronarajoitusten takia.
– Suomessa tulisi etsiä enemmän ratkaisuita muistisairaiden henkilöiden vapaampaan liikkumiseen hoitokodeissa. Liikkumista rajoitetaan turvallisuussyistä, mutta kansainvälisen tutkimusnäytön perusteella laajempi liikkumisen vapaus voi parantaa muistisairaan ikääntyneen fyysistä terveyttä ja elämänlaatua. Lisäksi myös muistisairaalla henkilöllä tulisi olla oikeus ottaa riskejä, tutkijat sanovat.
Tulosten perusteella elämä osallistuneissa hoitokodeissa oli passiivista. Ikääntyneet viettivät aikaa paikallaan ollen, kuten televisiota katsellen. Osa ikääntyneistä osallistujista kaipasi toisenlaisia aktiviteetteja, kuten aiempia harrastuksiaan tai toivoi pääsevänsä enemmän ulos.
Kaikissa tutkimukseen osallistuneissa yksiköissä oli tilat ja välineet kuntosaliharjoittelua varten, mutta harjoittelua ei järjestetty. Hoitajat kokivat, ettei heillä ollut tähän aikaa. Lisäksi he tunnistivat, että ikääntyneitä henkilöitä tulisi tukea aktiivisuuteen arjen askareissa, kuten ruokailuihin liittyvissä tilanteissa, mutta näin ei juuri tapahtunut.
Aktiivisuuden edistäminen on yhteinen vastuu
– Iso osa hoitokodeissa asuvista ikääntyneistä henkilöistä ei kykene muistisairauden takia olemaan itse aloitteellinen aktiviteettien suhteen, jos ympäristö ei edistä niitä. Pidemmälle edennyttä muistisairautta sairastava henkilö tarvitsee lisäksi avukseen toista ihmistä, joka ohjaa tekemisessä ja tarjoaa tarvittavaa fyysistä tukea. Hoitajan vastuu on tukea ikääntynyttä hänen perustarpeidensa täyttämisessä, kun hän ei siihen itsenäisesti kykene. Liikkuminen ja aktiivisuus ovat perustarpeita, jotka hoitokodeissa ovat toistaiseksi jääneet liian vähälle huomiolle, sanoo väitöskirjatutkija Noora Narsakka.
Aktiivisena pysyminen on jo olemassa olevasta toimintakykyvajeesta ja korkeasta hoidontarpeesta huolimatta tärkeää. Passiivinen elämäntapa edelleen heikentää toimintakykyä ja lisää hoidontarvetta.
– Ikääntyneiden henkilöiden monipuolisen liikkumisen ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen on kaikkien terveysalan ammattilaisten yhteinen vastuu. Jo pienillä teoilla ja muutoksilla arjessa voidaan vaikuttaa merkittävästi ikääntyneiden henkilöiden hyvinvointiin ja lisätä heidän itsenäisyyttään, professori (ma.) Minna Stolt kertoo.
Tulosten pohjalta hoitokotien hoitoa voidaan kehittää tukemaan liikkumista ja aktiivisuutta. Tutkijat toivovat, että tutkimuksen lähestymistapa ottaa ikääntyneet mukaan ratkaisuiden kehittämiseen olisi rohkaiseva myös käytännön kentällä toimiville:
– Jokaisessa yksikössä voidaan kehittää omaa toimintaa ikääntyneiden henkilöiden aktiivisuutta ja liikkumista edistämään. Tässä tulisi huomioida ikääntyneiden henkilöiden näkemykset asian suhteen. Myös kansainvälisten suositusten mukaan ikääntyneiden henkilöiden passiivisuuden vähentämisessä tärkeää olisi huomioida aktiviteettien mielekkyys heidän itsensä mielestä.
Tutkimus toteutettiin Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen Ikääntyvien terveys, hoitotyö ja palvelut -tutkimusalaohjelmassa. Tutkimus on julkaistu Journal of Clinical Nursing -lehdessä.
Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija Noora Narsakka
Turun yliopisto
noora.narsakka@utu.fi
