Trooppisten sademetsien ollessa uhattuina ja niiden tulevaisuuden näyttäessä epävarmalta on tärkeää ymmärtää miten hyvin yksittäiset suojelualueet auttavat ehkäisemään metsäkatoa. Tutkijat Turun ja Helsingin yliopistoista selvittivät tätä kysymystä uudessa julkaisussa, joka keskittyy Amazonian sademetsään Acren osavaltiossa Brasiliassa.
Trooppiset sademetsät ovat ainutlaatuisia ympäristöjä, joissa on valtava lajikirjo. Ne myös varastoivat suuria määriä eloperäistä hiiltä, mikä hillitsee ilmastonmuutosta. Niiden pinta-ala on kuitenkin vähenemässä metsänhävityksen seurauksena, mikä aiheuttaa huolta sekä lajirikkauden säilymisestä että kasvavista hiilidioksidipäästöistä. Jotta metsien suojelutoimet saataisiin suunnattua tehokkaasti, on tärkeää ymmärtää, kuinka hyvin eri suojelualueet onnistuvat turvaamaan trooppisten metsien säilymistä.
Ryhmä tutkijoita Turun yliopiston Amazon-tutkimusryhmästä ja Helsingin yliopistosta on nyt verrannut metsäkadon määrää suojelluilla ja ympäristöltään samankaltaisilla mutta suojelemattomilla alueilla Acren osavaltiossa Brasilian Amazoniassa.
– Tulostemme mukaan suurin osa suojelualueista esti metsäkatoa ja siihen liittyviä hiilidioksidipäästöjä tehokkaasti. Kokonaisuudessaan arvioimme, että joka vuosi Acren suojelualueverkosto auttaa ehkäisemään hiilidioksidipäästöjä 120 000 eurooppalaisen aiheuttamia päästöjä vastaavan määrän, kertoo tutkimuksen johtava kirjoittaja, tohtorikoulutettava Teemu Koskimäki.
Tällaiset analyysit perustuvat valtavaan aineistomäärään ja vaativat kehittyneitä analyysimenetelmiä. Tarvittavat tietokonesovellukset oli kehittänyt tutkijatohtori Johanna Eklund kollegoineen aiemmassa projektissa.
– Jotta pystyimme arvioimaan suojelun tehoa, jouduimme ottamaan huomioon lukuisia muita muuttujia löytääksemme sellaisia suojeltuja ja suojelemattomia alueita, joilla metsäkadon uhka on samankaltainen. Esimerkiksi mitä lähempänä alue on suurta kaupunkia ja mitä helpompi sinne on päästä, sitä suurempi on paine metsän hävittämiseen, oli alue suojeltu tai ei, selittää Eklund.
Eroavaisuuksien tunnistaminen auttaa suunnittelemaan tulevaisuuden suojelutoimia
Tutkimuksen kiinnostava löytö oli suuri vaihtelevuus yksittäisten suojelualueiden välillä.
– Jotkut suojelualueista olivat erittäin tehokkaita, kun taas toiset näyttivät kärsivän jopa pahemmasta metsäkadosta kuin samankaltaiset suojelemattomat metsät. Tällaisten erojen ja niiden syiden tunnistaminen voisi tehostaa suojelualueiden hallinnointia ja auttaa kohdentamaan resursseja sinne, missä niitä eniten tarvitaan, sanoo Koskimäki.
Alkuperäiskansoille osoitettujen alueiden varsinainen tavoite on turvata perinteisille kulttuureille elintilaa eikä niinkään luonnonsuojelu. Silti nämä alueet olivat tutkimuksen tulosten perusteella vähintään yhtä tehokkaita ehkäisemään metsäkatoa kuin muihin kategorioihin kuuluvat suojelualueet. Alkuperäiskansojen maine metsien suojelijoina vaikuttaa siis ansaitulta.
– Olemme nyt aloittamassa uutta hanketta, jossa arvioidaan, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa elonkirjoon ja alkuperäiskansojen elinolosuhteisiin keski-Amazoniassa. Tätä tehdään yhteistyössä paikallisten kanssa. He ovat huolissaan, koska sateiden ja jokitulvien vuodenaikainen vaihtelu näyttää olevan muuttumassa ja tulossa entistä vaikeammin ennakoitavaksi, kertoo professori Hanna Tuomisto.
Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa selvittää, mistä toimiva suojelualue rakentuu, jotta hyvät käytännöt voitaisiin tunnistaa ja saada leviämään. Tarkemmat paikallistason tutkimukset voisivat hyödyntää nyt julkaistun tutkimuksen tuloksia sopivien tutkimuskohteiden valitsemiseksi. Tarkemmassa tutkimuksessa voitaisiin myös kiinnittää huomiota muihin suojelun onnistumiseen vaikuttaviin tekijöihin kuin varsinaisen metsänhävityksen estämiseen, kuten siihen, kuinka hyvin suojelualueet estävät poimintahakkuita tai kestämättömällä tasolla olevaa metsästystä.
Tutkimusartikkeli on julkaistu Environmental Conservation -julkaisusarjassa.
Lisätietoja:
Tohtorikoulutettava Teemu Koskimäki
teemu.koskimaki@anu.edu.au
Tutkijatohtori Johanna Eklund
johanna.f.eklund@helsinki.fi
Professori Hanna Tuomisto
hanna.tuomisto@utu.fi
puh. +358 50 464 5802
