Turun yliopiston valtakunnallinen kyselytutkimus nostaa esiin opiskelijoiden ammatinvalintamotiivit ja uraan liittyvät mieltymykset alalla, joka kärsii valtakunnallisesta työvoimapulasta.
Turun yliopiston sosiaalityön oppiaineessa toteutetun tutkimuksen mukaan muut työtehtävät vetävät asiakastyötä enemmän sosiaalityön opiskelijoita puoleensa. Kasvatustieteen erikoistutkija Piia af Ursinin, sosiaalityön professori Johanna Kallion, Helsingin yliopiston sosiaalityön professori Helena Blombergin ja sosiaalityön yliopistonlehtori Christian Krollin tutkimus osoittaa, että sosiaalityön pääaineopiskelijoista 45 prosentille asiakastyö näyttäytyy mieluisimpana tehtävänä valmistumisen jälkeen.
Valtakunnallisella tutkimuksella selvitettiin sosiaalityön pääaineopiskelijoiden uravalintoihin liittyviä preferenssejä ja niitä määrittäviä tekijöitä Suomessa.
– Kansainvälisten tutkimusten mukaan opiskelijoiden ammattiuraan liittyvät preferenssit eivät vastaa aina käytännön kentän tarpeita. Vastaavaa tutkimustietoa ei ole ollut saatavilla Suomesta. Tutkimalla opiskelijoiden urapreferenssejä voidaan paremmin ymmärtää sosiaalityöntekijäpulaa ilmiönä ja ennakoida ammattiin valmistuvien opiskelijoiden sijoittumista sosiaalityön kentälle, Piia af Ursin sanoo.
Ammattiuraan liittyvillä preferensseillä tutkijat viittaavat opiskelijoiden opintojen aikaisiin ammattiuraan liittyviin mieltymyksiin ja aikomuksiin.
Asiakasryhmäpreferenssit tarkastelussa ensimmäistä kertaa Suomessa
Sosiaalityöntekijäpulan kannalta keskeinen kysymys on, kuka valitsee asiakastyön muiden uramahdollisuuksien sijasta. Af Ursinin, Kallion, Blombergin ja Krollin tutkimuksessa sosiaalityön opiskelijat arvioivat, että millaisissa tehtävissä, millä sektorilla ja minkälaisten asiakasryhmien kanssa he haluavat valmistuttuaan työskennellä.
Tulos oli alan työvoimapulan kannalta merkittävä: 55 prosenttia opiskelijoista pitää muita tehtäviä mieluisampina asiakastyön sijasta.
– Julkisen sektorin työvoimapulan näkökulmasta on myös huomioitavaa, että merkittävä osa opiskelijoista, 39 prosenttia, preferoi työskentelyä yksityisen tai kolmannen sektorin palveluksessa, Kallio lisää.
Tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalityön opiskelijoiden asiakasryhmäpreferenssejä ensi kertaa Suomessa. Ulkomaisen tutkimuksen mukaan asiakasryhmäpreferensseissä on hienoisia eroja maiden välillä. Yhdistävä tekijä kansainvälisellä tasolla on kuitenkin vähäinen kiinnostus toimia ikääntyneiden ja huono-osaisimpien kuten pitkäaikaissairaiden, köyhien ja työttömien parissa. Opiskelijat suosivat työskentelyä vähemmän stigmatisoitujen asiakkaiden kuten lasten, nuorten ja lapsiperheiden kanssa.
– Tämä yleinen trendi oli nähtävissä myös suomalaisten sosiaalityön opiskelijoiden keskuudessa: tutkimuksessamme lasten, nuorten ja lapsiperheiden parissa tehtävä työ oli suosituinta, sen sijaan vain viidennes ilmoitti haluavansa tehdä työtä ikääntyvien, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kanssa, Blomberg sanoo.
– Tulos on huolestuttava etenkin väestön ikääntymisen näkökulmasta, joten tulevaisuudessa tulisi panostaa enemmän opiskelijoiden kiinnostuksen herättämiseen vanhusten ja kroonisesti sairaiden parissa työskentelyyn, esimerkiksi lisäämällä gerontologista tietoutta ja myönteisiä kokemuksia ikääntyneiden kanssa toimimisesta, Kroll lisää.
Työntekijävaje ei korjaannu vain opiskelupaikkoja lisäämällä
Sosiaalityöntekijäpulan ratkaisuiksi on ehdotettu opiskelijakiintiön nostamista, sosionomien kouluttamista ja opintojen nopeuttamista sekä työurien pidentämistä kohdistamalla opiskelijavalintaa nuorempiin hakijoihin. Ehdotukset ovat työllisyyden lisäämiseksi kehitettyjä järjestelmätason ratkaisuja. Niissä ei välttämättä yksilön – eli tulevan sosiaalityöntekijän – ääni juurikaan kuulu.
Turun yliopiston tutkimus osoitti, että mitä vahvemmin opiskelijan ammatinvalintaa ohjaavat omakohtainen kokemus sosiaalista ongelmista tai kutsumus ja halu auttaa, sitä todennäköisemmin hän pitää asiakastyötä parempana ja työskentelyä eri asiakasryhmien kanssa. Keskeinen kysymys on, miten turvata sisäisesti motivoituneiden ja omakohtaisia kokemuksia omaavien opiskelijoiden pääsy sosiaalityön koulutukseen, kun opiskelijavalinta painottaa aikaisempaa enemmän opintomenestystä lukiossa.
Sosiaalityöntekijäpulan ratkaisemiseksi ehdotettujen vaihtoehtojen ohella opiskelijoiden ammattiuraan liittyvät mieltymykset tulisi huomioida myös sosiaalityön tehtävien kehittämisessä. Merkittävä osa sosiaalityön työvoimasta on hyvinvointialueilla tehtävän asiakastyön ulkopuolella ja valmistuvien opiskelijoiden kiinnostus suuntautuu tutkimustulosten mukaan muihin kuin asiakastehtäviin. Sosiaalityöntekijävaje ei siis johdu koulutuspaikkojen vähyydestä eikä siitä syystä ole ratkaistavissa vain opiskelijakiintiötä nostamalla tai koulutuspolkuja lyhentämällä.
Kallion mukaan myös sosiaalityön työpaikkojen pito- ja vetovoiman lisääminen on otettava huomioon.
– Hyvinvointialueilla on kiinnitettävä huomiota asiakastyön kuormittavuuteen ja työoloihin, ja lisäksi on kehitettävä sosiaalityöntekijöiden työnkuvien sisältöjä. Pelkän asiakastyön sijaan sosiaalityöntekijöiden tehtävät voisivat sisältää muun muassa kehittämis- ja asiantuntijatehtäviä. Tulostemme valossa tehtävien sisällöllinen monipuolistaminen voisi lisätä niiden opiskelijoiden kiinnostusta asiakastyötä kohtaan, jotka eivät sitä ensisijaisesti preferoi, Kallio summaa.
