Sirkka Lauri (1939–2023) in memoriam: hoitotieteen pioneeri Turun yliopistossa

Omien sanojensa mukaan hän tiesi jo sairaanhoitajaksi valmistuessaan haluavansa yliopisto-opintoihin ja aloittikin jo varhain sosiaalipolitiikan opintoja Helsingin yliopistossa. Elämälle tuli kuitenkin uusi suunta hänen tavatessaan tulevan aviomiehensä, jonka työn mukana hän siirtyi Joensuuhun. Joensuussa ei ollut vielä silloin yliopistoa, mutta Sirkka suoritti kasvatustieteen ja psykologian opintoja Kuopion ja Jyväskylän kesäyliopistoissa. Maisterintutkinnon hän suoritti Jyväskylän yliopistossa 1972 pääaineena kasvatustiede, lisensiaatintutkinnon 1977 ja tohtorintutkinnon 1979 Joensuun korkeakoulussa. Opintojensa aikana hän jo työskenteli yliopistolla assistenttina ja yliassistenttina.

Sirkan elämä sai jälleen uuden suunnan, kun hänen miehensä menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen 1982. Hän jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Perhe muutti Kuopioon Sirkan tultua nimitetyksi uuteen terveyden- ja sairaanhoidon apulaisprofessuuriin 1983 Kuopion yliopistoon, joka oli ensimmäisenä aloittanut hoitotieteen alan yliopistokoulutuksen maassamme 1979. Vuonna 1986 Sirkasta tuli ensimmäinen Suomessa hoitotieteen professorin virkaan nimitetty professori Kuopion yliopistoon. Vuonna 1988 hän siirtyi professoriksi Turun yliopistoon, jossa hän toimi hoitotieteen koulutuksen pioneerina ja laitoksen johtajana eläköitymiseensä, vuoteen 2002, asti. Kuopion yliopisto promovoi hänet kunniatohtorikseen 2010.

Sirkka Lauri oli monella tavalla rohkea edelläkävijä. Hänen johdollaan luotiin perusta vuonna 1986 käynnistyneelle Turun yliopiston hoitotieteen koulutukselle, tutkimukselle, jatkokoulutukselle ja yhteistyölle terveydenhuollon palvelujärjestelmän ja eri järjestöjen kanssa sekä koulutuksen rakenteille. Hän myös käynnisti vuonna 1991 maassamme ainutlaatuisen hoitotyön asiantuntijuuteen tähtäävän koulutuksen gerontologisen ja kliinisen hoitotieteen alueilla. Mallia hän haki maailmalta alan yhdestä johtavista yliopistoista, University of California San Fransisco, johon on hän oli luonut tutkimusyhteistyötä jo aikaisemmin.

Turun yliopistossa oli hänen aloittaessaan hoitotieteessä yksi assistentti ja lehtori. Professorin tehtävää oli hoidettu sijaisjärjestelyillä. Koulutusta toteutettiin jo alusta alkaen yhteistyössä lääketieteellisen tiedekunnan oppiaineiden sekä kasvatus- ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnan kanssa. Sirkka Laurin johdolla lääketieteelliseen tiedekuntaan perustettiin hoitotieteen laitos, henkilökuntaa lisättiin ja hakijoiden määrä kasvoi.

Sirkan tutkimustyö alkoi kasvatustieteessä, ja hänen väitöksensä kohdentui terveydenhoitajien työhön. Hoitotieteessä hän keskittyi hoidolliseen päätöksentekoon. Hän kehitti sekä päätöksentekoteoriaa että päätöksenteon arviointia terveydenhuollon eri konteksteissa. Tutkimusta rahoitti muun muassa Suomen Akatemia. Hänellä oli vahva näkemys siitä, että hoitotieteellisen tutkimuksen tulee olla yhteydessä hoitotyön käytäntöön ja yhteiskuntaan. Näkemystä oli vahvistanut hänen kokemuksensa jo 1980-luvulla maassamme toteutetusta WHO:n hoitotyön tutkimus- ja kehittämisohjelmasta. Hän korosti tutkimusperustaisen näytön ja interventiotutkimusten hyötyä. Hänen laajasta tutkimusosaamisestaan kertoo kuitenkin se, että hän ohjasi maamme ensimmäiset grounded theory -menetelmällä tehdyt laadulliset väitöskirjat, hallitsi erityisen hyvin toimintatutkimuksen toteutuksen ja oli yksi ensimmäisistä kansainvälisten tutkimusaineistojen kerääjistä Euroopassa.

Hänen ohjauksessaan valmistui ensimmäinen Turun yliopiston hoitotieteen väitöskirja vuonna 1990. Sen jälkeen hän ohjasi mittavan määrän väitöskirjatöitä, ja ohjattavista kuusi eteni alan professoriksi maassamme. Ohjaajana Sirkka oli innostava ja reilu, rakentavasti kriittinen ja pyrki tuntemaan jokaisen opiskelijansa yksilönä, huomioiden aina ohjattavan perheen. Ohjauskeskustelut hänen kanssaan olivat rönsyileviä, ja ne liittyivät niin hoitotieteeseen, tutkijan vastuuseen kuin elämän monipuolisuuteenkin. Tärkeää hänelle oli tutkijan kyky esittää innovatiivisia kysymyksiä ja etsiä niihin yhdessä vastauksia.

Sirkka Lauri arvosti yliopistollista peruskoulutusta ja näki, että se on perusta koko myöhemmälle opiskelulle ja tieteenalan perusteiden ymmärtämiseen. Turun yliopistossa hoitotieteen pääaineen rakenne opetussuunnitelmassa oli ja on edelleen selkeä: se jakautuu hoitotieteen filosofiseen, teoreettiseen ja metodiseen kokonaisuuteen, jotka kumuloituvat perusopinnoista syventäviin opintoihin. Professori Lauri opetti hoitotieteen ”Teoria I” -opintojaksoa. Hän oli erinomainen alkuvaiheen opiskelijoiden opettaja ja jatkoi sitten teoreettisen pohjan opetusta syventävässä vaiheessa. Tätä hän kuvaa omassa työhistoriassaan: ”Itselleni se oli ehdottomasti mieluisin kurssi. Siinä näki, mitä opiskelijat olivat oppineet ei vain teoriaopinnoissa vaan myös muissa opinnoissaan ja millaisin ”eväin” he läksivät yliopistosta.”

Sirkka panosti myös oppikirjojen kirjoittamiseen. Näistä on erityisesti mainittava vuonna 1995 ilmestynyt Hoitotieteen perusteet (yhdessä Leena Elomaan kanssa), vuonna 2005 ilmestynyt Hoitotieteen teorian kehittäminen (yhdessä Helvi Kyngäksen kanssa) ja vuonna 2007 ilmestynyt Hoitotyön ydinosaaminen ja oppiminen. Kirjojen ansiosta Sirkka Laurin merkitys hoitotieteen ja hoitotyön opiskelijoille on ollut laaja ja pitkäaikainen.

Sirkka Lauri kehitti potilaiden hoitotyötä ja terveydenhuoltoa monella tavalla. Kehittämistyö alkoi jo Kuopion yliopistossa ja jatkui Turussa. Merkittävä askel oli vuonna 1991 alkanut ylihoitajan sivuvirka Turun yliopistollisessa keskussairaalassa, joka oli maamme ensimmäisiä. Tehtävässä Sirkka Lauri käynnisti kaksi kehittämishanketta, hoitotyön dokumentoinnin kehittämisen ja syöpää sairastavan potilaan hoitotyön kehittämisen, yhdessä hoitotyön ammattilaisten kanssa. Molemmat hankkeet olivat tuloksellisia. Syöpäpotilaiden hoitotyön osalta hän julkaisi suosituksen syöpäpotilaan hoitotyön toteutukseen. Hän perusti erilaisia tutkijoiden ja ammattilaisten yhteisiä työryhmiä. Erityisen keskeinen näistä oli Hoitotyön asiantuntijaryhmä, jonka kautta kulkivat kaikkien Tyksissä tehtävien tutkimusten suunnitelmat ja jossa oli jäsenenä alueen organisaatioiden osaajia. Tavoitteena Sirkka Laurilla oli sekä tehdä korkeatasoista tutkimusta että innostaa alan ammattilaisia tutkimuksen tekemiseen ja yliopisto-opintoihin.

Sirkka Lauri oli aikansa kansainvälisimpiä hoitotieteen professoreita Suomessa. Turussa hänen USA:ssa käyntinsä seurauksena opiskelijat ja henkilökunta saivat nauttia lukuisista korkeatasoisista kansainvälisistä tutkijavierailuista. Hänellä oli hyvät suhteet myös Kanadaan, jossa hän käynnisti Manitoban yliopiston tutkijoiden kanssa kansainvälisen tutkimusprojektinsa päätöksenteon alueella. Sirkka oli osallisena myös pohjoismaisessa yhteistyössä, jonka seurauksena jälkipolvilla on edelleen selkeänä luettavana International Journal of Nursing Studies -lehden teemanumero vuodelta 1990 hoitotieteen kehityksen alkuvaiheista Euroopassa. Sirkka kirjoitti luvun Suomen tilanteesta, ja kyseistä kirjoitusta siteerattiin viime vuonna kansainvälisessä julkaisussa liittyen hoitotieteen tulevaisuudennäkymiin. Hän oli mukana keskusteluissa eurooppalaisen, edelleen toimivan tohtorikoulutuksen European Academy of Nursing Science -organisaation alkuvaiheessa. Turun yliopisto on ollut aktiivitoimija kyseisessä organisaatiossa sen alusta alkaen.

Sirkka Lauri oli pioneeri monella muullakin tavalla. Hän oli 1980-luvulla perustamassa Hoitotieteiden tutkimusseuraa ja toimi alan ensimmäisen, Hoitotiede-lehden, päätoimittajana. Lisäksi hän teki aloitteen Tutkiva Hoitotyö -lehden perustamisesta ja oli myös sen päätoimittajana. Hänen johdollaan, maamme yliopistojen yhteistyönä, alkoi Hoitotieteen valtakunnallinen tohtorikoulutus. Hänellä oli lukuisia luottamustehtäviä alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.

Sirkka Lauri oli erinomainen ja seurallinen työtoveri. Hän tuki toisten itsenäistä ajattelua ja pyrki edistämään yhteistä hyvää. Hän oli hoitotieteen määrätietoinen puolustaja ja tiede- ja koulutuspoliittinen osaaja. Hän myös huolehti osaltaan seuraavan työntekijäpolven opastuksesta, tuesta ja kannustuksesta. Hänen ajaltaan ovat perintönä muun muassa hoitotieteen laitoksen Vappusimat. Matkaseurana hän oli erityisen hauska ja mutkaton. Matkat olivat monesti täynnä sattumuksia, joiden ratkaiseminen oli oivaltavaa.

Eläköidyttyään Sirkka Lauri muutti Helsinkiin, lähemmäs läheisiään ja ystäviään. Hän nautti erityisesti lapsenlapsistaan ja oli ahkera teatterin, oopperan ja konserttien kuluttaja. Turkulaiset hoitotieteilijät pistäytyivät silloin tällöin työmatkoillaan hänen kodissaan kahvilla virkistyen moninaisista tarinoista.

Professori Sirkka Laurin merkitys hoitotieteelle on monipuolinen ja ainutlaatuinen.

Arvostamme hänen elämäntyötään.

Kirjoittajat ovat professori Sirkka Laurin oppilaita, kollegoja ja yhteistyökumppaneita

Helena Leino-Kilpi, Sanna Salanterä, Maija Hupli (TY, hoitotieteen laitos)

Katri Vehviläinen-Julkunen, hoitotieteen dosentti (TY) ja professori (ISY)

Elina Haavisto, hoitotieteen dosentti (TY) ja professori (TUNI)