Vastuullista ruokaa kampuksella

Planetaarisilla rajoilla tarkoitetaan maapallon turvarajoja. Ihmiskunnan toiminta kuluttaa luonnonvaroja ja saastuttaa ympäristöä, mutta pysyessään näiden rajojen sisällä sen vaikutukset maapallon ekosysteemeihin ovat vielä siedettäviä. Tällä hetkellä ihmiskunta on ylittänyt planetaariset rajat ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen, maankäytön muutosten, biogeokemiallisten kiertojen (esim. typen ja fosforin kierron), makean veden kulutuksen sekä uusien aineiden (esim. kemikaalien ja mikromuovien) osalta. Vaikka tilanne on hälyttävä, suunnanmuutos on vielä mahdollinen.

Planetaariset rajat ja ruuantuotanto ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Nykyinen globaali ruuantuotanto on suurin tekijä neljän planetaarisen rajan rikkoutumisessa (luonnon monimuotoisuuden väheneminen, maankäytön muutokset, biogeokemialliset kierrot ja makean veden kulutus). Se on myös merkittävä ilmastonmuutoksen aiheuttaja – koko elintarvikeketju tuottaa noin kolmasosan kasvihuonekaasupäästöistä. Nykysieen malliinsa kasvanut ruuantuotanto rikkoo planetaarisia rajoja, mikä kuitenkin heikentää ruuantuotannon mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Toisaalta ruoantuotanto on välttämätöntä, joten tasapaino luonnon ja ruoan välille on löydettävä.

Vaikka ruoantuotannon tehokkuus on parantunut merkittävästi viimeisten 50 vuoden aikana, ruoan tuottamiseen käytetty maapinta-ala on silti kasvanut. Suurin syy luonnonvaraisten kasvien ja eläinten joukkokatoon onkin niiden ekosysteemien muuttaminen viljely- tai laidunmaaksi.

Suomessa maatalouteen liittyvä luontokato johtuu pääosin karjan laidunnuksen vähenemisestä ja peltojen käytön tehostumisesta. Pientilojen määrän lasku on vähentänyt maatilojen ympäristön mosaiikkimaisuutta ja luonnon laitumilla laiduntavan karjan määrää. Karjakoon kasvu on tehnyt laiduntamisen järjestämisestä strategisesti vaikeaa ja laidunnus tapahtuu pääosin viljellyillä pelloilla, joiden monimuotoisuus on luonnonlaitumia köyhempää.

Maatalouden maankäyttöä on lisännyt väestönkasvu, mutta sitä ohjaavat myös teknologian kehitys, maataloustuet ja ruokatottumusten muutokset. Väestön vaurastumisen myötä lihan kysyntä on kasvanut merkitsevästi. Tällä hetkellä lihantuotanto vie 80 % maailman maatalousmaasta ja tuottaa 57 % maatalouden CO₂-päästöistä, mutta silti se tuottaa vain 17 % maailman kaloritarjonnasta. 

Merkittävämmät luontokadon tekijät (IPBES):

1. Elinympäristöjen katoaminen: maan muokkaaminen luonnontilasta esim. maatalouden ja teollisuuden käyttöön.
2. Saastuminen: lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö.
3. Ylikäyttö: luonnonvarojen liiallinen käyttö, kuten liikakalastus ja metsien hävittäminen.
4. Ilmastonmuutos: muuttaa elinympäristöjä ja vaikuttaa lajien selviytymiseen.
5. Vieraslajit: alueen luontoon kuulumattomat lajit, jotka häiritsevät paikallisia ekosysteemejä.

Planetaarinen ruokavalio ihmiselle ja ympäristölle terveellinen ruokavalio, joka on kehitetty tasapainottamaan sekä maapallon rajat että ihmisen tarpeet. Se huomioi myös väestönkasvun aiheuttamat haasteet. Kansainvälinen EAT-Lancet-tutkijaryhmä on kehittänyt ruokavalion, joka antaa suuntaviivat sille, miten ruokkia kestävästi 10 miljardia ihmistä vuonna 2050 ja samalla edistää kansanterveyttä.

Planetaarinen ruokavalio korostaa kasvispainotteisuutta, jossa täysjyvät, hedelmät, vihannekset, pähkinät ja palkokasvit muodostavat suurimman osan ruoasta. Liha ja maitotuotteet ovat edelleen tärkeä osa ruokavaliota, mutta niitä suositellaan käytettävän huomattavasti kasvikunnan tuotteita vähemmän. Pohjoismaisten että kansallisten ravitsemussuositusten kesekinen tavoite on edistää planetaarista terveyttä. Ne myös ottavat huomioon pohjoismaiset olosuhteet ja sijainnin. Tämän vuoksi ne ohjaavat suurempaan kalan, perunan ja maitotuotteiden käyttöön kuin planetaarisen ruokavalion perusmalli.

Planetaariseen ruokavalioon siirtyminen kaksinkertaistaisi hedelmien, vihannesten, pähkinöiden ja palkokasvien käytön. Punaisen lihan ja sokerin kulutus puolestaan vähenisi yli 50 %.

Suomessa syödään tällä hetkellä keskimäärin 1 500 grammaa lihaa viikossa, josta 770 grammaa on punaista lihaa (lihatiedoitus). Tämä on yli kaksinkertainen määrä nykyisiin ravitsemussuosituksiin verrattuna, joissa suositellaan enintään 350 grammaa punaista lihaa viikossa. Suositusten asettama enimmäismäärä perustuu terveyden edistämiseen ja ympäristön huomioimiseksi suositukset ohjeistavat korvaamaan punaista lihaa mahdollisimman paljon kasviproteiineilla.

Mitä muuta tarvitaan ruokavalion muutoksen lisäksi? Kestävän ruokajärjestelmän saavuttamiseksi on myös puolittava ruokahävikki. Tällä hetkellä maailmanlaajuisesti kolmasosa syömiskelpoisesta ruoasta päätyy roskiin. Hävikkiä syntyy kaikissa ruokaketjun vaiheissa eli koko elintarvikkeen matkalla pellolta pöytään. Suurin osa hävikistä syntyy kotitalouksissa. Katso täältä miten vähentää hävikkiä.

Hävikin vähentäminen ja kasvispainotteisempi ruokavalio vapauttavat ruoantuotannosta maapinta-alaa, jonka ennallistaminen takaisin osaksi luontoa on tärkeä osa luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Ennallistamisesta on hyötyä erityisesti niissä paikoissa, joissa maan muokkaus on ollut laajaa esim. Amazonin alueella.

Suomen pinta-alasta peltoa on vain noin 7 %, eikä peltojen ennallistaminen osaksi luontoa toisi suuria hyötyjä. Sen sijaan perintöympäristöjen, ketojen ja laidunniittyjen, lisääminen ja suojelu vahvistaisivat suomen luonnon monimuotoisuutta.

Vastuu planetaarisista rajoista ei ole yksin kuluttajalla, vaan se on myös koko yhteiskunnan ja siinä toimivien tahojen asia. Hyvällä päätöksen teolla, säädöksin ja poliittisin keinoin on mahdollista edesauttaa kestävää ruuantuotantoa ja kestävän ruuan saatavuutta. 

Planetaaristen rajojen suojelussa tarvitaan toimia koko ruokajärjestelmän osalta:

• Alkutuotannon toimintatapojen kehittäminen kestävämmiksi (esim. uudistava viljely)
• Säädökset ja poliittiset keinot, jotka edesauttavat muutoksessa
• Planetaarinen ruokavalio
• Hävikin puolittaminen koko ruokaketjussa
• Suomessa perinneympäristöjen, laidunniittyjen ja ketojen, suojelu ja lisääminen

Valinnoillasi on suuri merkitys luonnon kannalta. Tässä vinkkejä ympäristöystävällisemmän aterian kokoamiseen:

Runsaasti kasviksia sisältävä ruokavalio edistää tutkitusti terveyttä ja on ympäristölle hyväksi.