Täydennyskoulutus Oikeasti oppimaan!
Eheyttävä ja kokonaisvaltainen oppiminen edellyttää uudenlaisia pedagogisia ratkaisuja. Opettajankoulutuslaitoksella järjestettävä Oikeasti oppimaan! -täydennyskoulutus tarjoaa tutkimukseen pohjautuvaa, käytännöllistä tietoa eheyttävän oppimisen suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista.
Tällä hetkellä ei ole käynnissä avoimia koulutuksia.
Tällä sivulla voit kuitenkin perehtyä erilaisiin koulutuksessa hyödynnettyihin opetuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin menetelmiin ja aihetta koskeviin tutkimuksiin.
Oikeasti oppimaan! soveltuu kaikille lasten ja koulujen kanssa työtä tekeville
Oikeasti oppimaan! -koulutuksen tavoitteena on antaa työvälineitä koulujen ja ympäröivän yhteisön väliseen luontevaan ja jokapäiväiseen yhteistyöhön oppimisen edistämiseksi sekä eheyttävään projektioppimiseen yleensä.
Oikeasti oppimaan! -materiaalit ja koulutukset soveltuvat hyödynnettäviksi erilaisissa kulttuuriorganisaatioissa ja instituutioissa, sosiaalityön ja vapaa-ajan yhteisöissä sekä laajasti koko opetuskentällä ja vapaassa sivistystyössä. Oikeasti oppimaan! tarjoaa yhteistä ja erillistä koulutusta opettajille, kouluttajille ja paikallisyhteisön toimijoille.
Oikeasti oppimaan! on tilannesidonnaista ja kokemuksellista oppimista
Oikeasti oppimaan! -koulutuksen lähtökohdat ovat kokemuksellisessa ja tilannesidonnaisessa oppimisessa. Se hyödyntää taidelähtöisiä ja moniaistisia menetelmiä eri oppisisältöjen eheyttämisessä.
Oikeasti oppimaan! tarjoaa lisäksi näkökulmia erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntämiseen opetuksessa ja auttaa soveltamaan media- ja mobiiliteknologiaa oppimisen välineenä ja kohteena.
Kokemuksellisuuden ja tilannesidonnaisuuden tukemiseen ja tehostamiseen voidaan käyttää erilaisia aktivoivia työtapoja tai arkista toimintaa.
Aktivoivia työtapoja ovat esimerkiksi tarinankerronta ja kertomukset, draama, performanssit, roolipelit, käsityöt sekä kuva- ja mediataiteen erilaiset menetelmät. Arkinen toiminta tarkoittaa työskentelyä, jonka ytimenä ovat eri yhteistyötahojen ja koulun yhdessä suunnittelemat oppimisprojektit.
Tutustu koulutuksessa hyödynnettyihin materiaaleihin ja aikaisempiin koulutustapahtumiin tai kysy lisää!
Taide- ja taitolähtöiset menetelmät
Taide- ja taitolähtöisin työtavoin toteutettu opetus tukee oppimista lapsille luontaisella tavalla ja antaa heille valmiuksia toimia muuttuvassa yhteiskunnassa.
Taideaineiden käyttäminen opetuksen eheyttämisen välineenä antaa lapsille monipuolisia tapoja kuvata oppimistaan ja auttaa näin opettaa suunnittelemaan opetustaan entistä tehokkaammaksi ja lapsilähtöisemmäksi. Tutkimukset osoittavat, että oppilaat, jotka kokevat turhautumista perinteisiä koulutehtäviä tehdessään hyötyvät taidelähtöisistä menetelmistä, jotka mahdollistavat monenlaisten taitojen ja omien ideoiden hyödyntämisen.
Taito- ja taidelähtöiset menetelmät mielekäs tapa eheyttää
Taideaineita voidaan hyödyntää ja integroida oppimisessa monin tavoin, mutta yleensä taidelähtöisten menetelmien eheyttävästä vaikutuksesta puhuttaessa tarkoitetaan, että erilaisia taideaineita ja työskentelytapoja yhdistetään sekä toisiinsa että muihin perusopetuksen oppiaineisiin. Taide- ja taitoaineiden eheyttäminen tekee oppimisesta lapsille mielekkäämpää ja muuttaa oppimista heille luontaisempaan suuntaan.
Taito- ja taidelähtöiset menetelmät lapsille luontaisia
Lapset oppivat parhaiten, kun voivat toimia kokonaisvaltaisesti käyttäen kaikkia aistejaan, tunteitaan ja koko kehoaan oppimisessa. He haluavat kokeilla, keksiä ja oppia erehdyksistään yhdessä ikätovereidensa kanssa ja aktiivisesti erilaisissa ympäristöissä toimien.
Menetelmä aktivoi kävelijän aisteja. Moniaistinen kävelymetodi tarjoaa helposti muunneltavan ja erilaisiin oppimistehtäviin sovellettavissa olevan menetelmän erilaisiin luovan ongelmanratkaisun kokonaisuuksiin.
Kävelymetodissa on neljä erilaista elementtiä, joista erityisesti kävely ajattelutilana auttaa oppilasta irtaantumaan opettajajohtoisista työtavoista ja soveltamaan omaa, luovaa ongelmanratkaisuaan koulun oppimisprojekteissa. Kävelymetodin muut elementit ovat erilaiset aisteja virittävät harjoitukset, reunaehtoihin perustuva oppimistehtävä ja reflektoivat väli- ja loppukeskustelut.
Moniaistisen kävelymetodin avulla luovaan ongelmanratkaisuun kannustaminen konkretisoituu ja menetelmän tarjoaman mallin avulla oppii suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan tehokkaasti eheyttävää oppimista.
Kävelyä on hyödynnetty ajattelun tehostajana jo kauan
Kävelyä on käytetty antiikin ajoista lähtien ajattelua ja argumentointia syventämään. Niin kuvataiteilijat, filosofit, runoilijat, kirjailijat, kaupunkisuunnittelijat kuin aistietnografitkin ovat eri aikakausina löytäneet kävelyn menetelmälliset edut: kävely virittää ajattelua ja työstää kävelyn mahdollistamaa ajattelutilaa taiteen, tieteen tai suunnittelun käyttöön.
Kävelytaide on toiminut esimerkkinä kävelyn opetuskäytännölle ja Suomessa kävelyä on käytetty opetusvälineenä kuvataiteen ammatillisissa koulutuksissa 1980-luvulta lähtien. Nyttemmin kävelyä käytetään myös liike-elämän palaverikäytännöissä.
Opetuskäytössä kävelyn ajattelutila mahdollistaa sekä laajojen oppimisympäristöjen että ulkoilmapedagogiikan hyödyntämisen opetuksessa. Kävely ajattelutilana sopii eheyttävään ja moniaistiseen oppimiseen. Kävelyn opetuskäyttöön kehitettyä moniaistista kävelymetodia voi soveltaa taideaineiden opettamisen lisäksi sekä muihin aineisiin että ympäristö- ja kulttuurikasvatuksen näkökulmiin.
Moniaistisessa kävelymetodissa ympäristö on osa oppimista
Kävelyreitin valinta on kävelymetodissa osa opetuksellisia tavoitteita Kävelyreitille on hyvä valita myös miellyttäviä luonto- tai puistoympäristöjä, jotka aktivoivat kävelijän aisteja. Toisaalta erilaiset rakennetut ympäristöt, kulttuurihistorialliset kohteet tai arkkitehtonisesti kiinnostavat rakennukset voivat olla kävelyretken kohteina.
Liikkumisen kautta saavutettu rentoutunut olo tuottaa kävelijälle elinvoimaisuuden tunnetta. Lähimaiseman havainnointi rentoutuneessa tilassa tuottaa kävelijälle intuitiivisen ajattelemisen tilan, jonka aikana kävelijä kuuntelee sisäisiä mielikuviaan, tunteitaan ja esiin nousevia mielikuvia. Tällöin puhutaan kävelyn sisäisestä uneksintavaiheesta. Kävelijä siirtyy kävelyretken aikana uneksintavaiheesta mittelyvaiheeseen, joka on ongelmanratkaisun näkökulmasta olennainen vaihe. Myös kävelyn jälkeinen lepovaihe tuottaa moniaistista tietämistä mielikuvien, ajatusten ja tunteen tasolla. Puhutaankin kävelyn aikana syntyvästä kehollisesta aivoriihestä.
Kävelymetodi tuottaa kokonaisvaltaisia kokemuksia
Kävelyn teho ajattelun syventäjänä perustuu sen kokemuksellisuuteen ja moniaistisuuteen. Kävelijä virittyy retkellään nykyhetken lisäksi aiempiin aistimuistoihin, on läsnä nykyhetkessä ja ympäristön tunnun kokemuksissa. Käveleminen kokonaisvaltaisena esteettisenä liikkumisena ja hengittämisenä luo linkin kävelijän ympäristöön. Lisäksi kävely rentouttaa kulkijaa ja aktivoi molempia aivopuoliskoja. Näin se tuottaa myös hyvinvointia.
Lue lisää:
Keholliset harjoitukset sekä moniaistinen lähestymistapa tuottavat havaintoihin, aisteihin, kokemuksiin ja toimintaan liittyvää tietoa paikasta.
Yhteisöllinen paikkakokemus syntyy toiminnan kautta
Paikan tutkiminen kehollisten harjoitusten kautta tapahtuu pienryhmissä. Pienryhmän paikkaa tutkiva kehollinen ja moniaistinen toiminta rakentaa ryhmän paikkakokemukseen yhteisöllisyyttä ja sitä kautta syventää kokemisen tasoa. Erilaiset mielikuvitusta aktivoivat ympäristöt ovat hyödyllisiä lasten oppimiselle. Ne syventävät lapsen ymmärrystä kulttuurisesta ympäristöstä. Paikan tutkiminen kehollisilla ja moniaistisilla paikassa elämistä havainnoivilla eleillä lähestyy nykytaiteen paikkasidonnaisen taiteen käytäntöjä ja arkkitehtuuriteorian perusteita.
Keholliset harjoitteet huipentuvat performanssiksi
Performanssiperinne juontaa ajatukseen inhimillisen elämän ja taiteen jäljittelystä. Performanssi menetelmänä toimii yhdessä kehollisten harjoitteiden kanssa paikan tutkimisessa tai museoesineiden havainnollistamisessa. Lähtökohtana voi edelleen toimia myös viittaaminen toiseen taiteen alaan tai taiteidenvälinen lähtökohta. Keholliset harjoitteet jalostavat esitykseksi rakennetusta ympäristöstä havaitun tilanteen tai käytännön. Sen lähtökohta voi olla arkisissa rakennetun ympäristön materiaaleissa ja esineissä, jotka kohotetaan esille kehollisten harjoitteiden myötä.
Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen
Parhaimmillaan teknologia mahdollistaa uusia tapoja opettaa ja oppia. Digitaalisten laitteiden opetuskäytöllä voidaan lisätä myös kouluviihtyvyyttä.
Innostaa oppimaan
Tutkimusten mukaan tieto- ja viestintäteknologialla ja sähköisillä oppimateriaaleilla voidaan tukea oppimismotivaatiota, sitouttaa ja voimaannuttaa oppilaita, lisätä vertaisoppimista ja luovaa ilmaisua, kehittää luku- ja viestintätaitoja sekä vahvistaa elinikäisen oppimisen taitoja.
Oppimismotivaation ja -tulosten vahvistamisen kannalta on kuitenkin olennaista, että koulun toimintakulttuuria uudistavia tekijöitä kehitetään yhtäaikaisesti niin teknologian kuin pedagogisten ratkaisujen ja tilojen suhteen.
Keskeistä on uudistaa opetuskäytäntöjä, siten että ne tukevat uusia pedagogisia ideoita ja oppimisen teorioita yhtälailla kuin digitaalisten välineiden ja ympäristöjä käyttöönottoa.
Mitä ja miten teknologiaa voi hyödyntää opetuksessa?
Perinteisellä liitutaululla ja oppikirjalla on paikkansa, yhtälailla oppimista tukevilla teknologisilla laitteilla. Esimerkiksi sähköiset oppikirjat ja pelilliset ympäristöt sisältävät perinteisten elementtien lisäksi simulaatioita ja visuaalisuutta. Niiden moniaistisuutta tukeva rakenne, kerronnallinen esittäminen innostaa ja vuorovaikutteisuus innostaa oppijaa.
Tieto- ja viestintäteknologiaa voidaan hyödyntää asioiden ja ilmiöiden havainnollistamisessa ja siten on mahdollista tukea elämyksellistä oppimista ja oppijalähtöisiä työtapoja. Teknologia tarjoaa myös uusia tapoja oppilaiden omaan ilmaisuun ja tuottamiseen sekä välineitä hahmottaa kokonaisvaltaisemmin omaa osaamista.
Sosiaalinen media puolestaan mahdollistaa niin oppilaiden kuin opettajan verkostoitumisen. Kollega, jonka kanssa jakaa ajatuksia voi löytyä paitsi omasta koulusta myös verkkoyhteisöstä. Sosiaalisen median verkostot mahdollistavat tiedon yhteisen rakentamisen ja jakamisen.
Opettajan digiloikka
Muuttuuko opettajan tehtävä digiloikan myötä teknologian marssiessa luokkahuoneisiin ja oppilaiden oppiessa koulun ulkopuolisissa digitaalisissa ympäristöissä? Kyllä ja ei. Tutkimustulosten perusteella teknologian käyttöönotto muuttaa opettajan roolia tiedontarjoajasta enemmän oppimisen ohjaamiseen ja oppilaiden kanssa tapahtuvaan yhteiseen ongelmanratkaisuun. Teknologiset ratkaisut voivat lisätä myös aikaa oppilaan henkilökohtaiseen tukemiseen ja kohtaamiseen. Opettajan pedagoginen asiantuntijuus, vastuu opetuksen tavoitteellisesta suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista ei muutu.
Flipped learning
Flipped learning on sosiokonstruktiivinen oppimisnäkemys, jossa korostuu kaksi vastakkaista näkökulmaa: yksilöllinen ja yhteisöllinen. Keskeistä on oppilaan itseohjautuvuuden tukeminen sekä yhteisölisen oppimisen luonne. Oppilas saa hyödyntää yhteisöä ja opettajaa väylänä omaan motivoitumiseensa.
Flipped learning vai flipped classroom?
Niin Suomessa kuin maailmalla on vallalla kaksi käänteisen oppimisen näkemystä, flipped classroom ja flipped learning. Näissä molemmissa keskitytään oppimisen yhteisöllisyyteen ja sen tuottamaan hyötyyn yksilön oppimisen näkökulmasta. Yhteisöllisyyden tukemisella on myönteisiä vaikutuksia oppilaiden keskinäisiin suhteisiin, itsetuntoon, koulumyönteisyyteen, oppimismotivaatioon sekä epäitsekkyyteen.
Flipped learning ja flipped classroom tarkoittavat kuitenkin eri asioita ja yhteisöllisyyden perusajatukset poikkeavat menetelmissä toisistaan. Kärjistäen flipped classroomissa on kyse yhteistoiminnallisesta oppimisesta, joka käynnistyy opettajan toimesta ja on opettajan kontrollin alaista.
Mistä kaikki sai alkunsa?
Flipped classroomin voidaan katsoa alkaneen vuonna 2007, kun coloradolaiset kemian opettajat Jon Bergmann ja Aron Sams ryhtyivät korvaamaan luento-opetuksensa nettivideoilla. Kyse oli lähinnä opetusteknisestä muutoksesta, jossa opettaja antoi läksyksi uuteen oppiaiheeseen tutustumisen ja luokassa hyödynnettiin sosiaalista ympäristöä opittavan asian soveltamisessa. Pian Bergmann ja Sams kuitenkin huomasivat, että opettajajohtoisesta opetuksesta luopumisella oli saavutettavissa huomattavia etuja, eikä kyse enää ollut pelkästään luokkahuoneen käänteistämisestä. Nykyisin tieteellisessä kirjallisuudessa heidän suuntauksestaan käytetään nimitystä ”Flipped Mastery Model”.
Käsite ”flipped learning” on peräisin vuodelta 2014 ja sen taustalla on isompi yhteisö, Flipped Learning Network. Useat pitävät tämän näkemyksen oppi-isänä Harvardin yliopiston fysiikan professoria Erik Mazuria ja hänen 1990-luvun alussa aloittamaansa muutostyötä opettajuudessa.
Flipped learningissä autetaan oppilaita itseohjautumaan
Flipped learningissä on kyse yhteisöllisestä oppimisesta, jossa oppilas saa hyödyntää yhteisöä ja opettajaa väylänä omaan motivoitumiseensa. Opettajan rooli muuttuu tiedon jakajasta yksilöllistä oppimista ja oppilaiden itseohjautuvuutta tukevaksi. Opettajat pitävät monesti itseohjautumisen ohjaamista ongelmallisena, Akoska sen pitäisi kummuta yksilöstä itsestään. Toisaalta se hyvin usein väärinymmärretään itseoppimiseksi. Itseohjautumista ei edes käsitteenä määritellä ilman yhteisöä.
Tutkimukset osoittavat, ettei käänteisessä oppimiskulttuurissa 10 - 15 % oppilaista itseohjaudu. Kolikon toinen puoli on, että huimat 85 % itseohjautuu.
Flipped learningissa opettajan rooli muuttuu
Siinä missä perinteisen opettamisen haasteet kumpuavat heterogeenisesta oppilasaineksesta, flipped learningissa heterogeenisuus nähdään oppimisen voimavara sekä väylänä niin identiteetin voimistumiselle kuin metatason oppimiselle.
Flipped learningissä opettaja ei pelkästään käänteistä luokkahuoneen tapahtumia vaan myös oman pedagogisen näkemyksensä oppimisesta. Yksinkertaisuudessaan on kyse oppilaan omaehtoisen oppimisen tukemisesta sekä oppilaan vapauttamisesta opiskelemaan omalla tasollaan. Opettaja ei eriytä oppilaidensa oppimista, vaan oppilaat tekevät sen itse yksinkertaisesti asettumalla omalle lähikehityksen vyöhykkeelleen. Opettaja sen sijaan tietoisesti vaikuttaa tuon vyöhykkeen laatuun ja toiminnallaan edistää oppilaiden metataitojen oppimista.
Tutustu myös Marikan sivustoon: www.flippedlearning.fi
Marika Toivola, marika.k.toivola@utu.fi
