Alumni Piia Järvinen: Yliopisto oli minulle positiivinen yllätys

En ollut pitänyt yliopistoa itselleni potentiaalisena opiskelupaikkana ennen lukiota. Ajattelin, ettei minulla ole lukupäätä ja yliopisto sitä vaatisi. Ja paljon. Olin suuntaamassa ajatuksissani ammattikorkeakouluun, mutta lukiossa minut pysäytti psykologia. Kiinnostus ihmismieleen ja käyttäytymiseen heräsi ja sen seurauksena syntyi ajatus oppilaanohjaajaksi kouluttautumisesta.

Turun kasvattina arastelin kuitenkin muuttoa opintojen perässä toiselle paikkakunnalle. Selailin yliopiston opinto-oppaita ja sitä kautta heräsi innostus hakea Turun yliopistoon opiskelemaan kasvatustieteitä. Polkuni kasvatustieteen opintoihin oli monen tekijän summa, mutta hetkeäkään en ole valintaani katunut!

Kiinnostus vei kohti työelämän opoilua

Opintojen alussa alkuperäinen ajatukseni oppilaanohjaajan ammatista suuntasi tavoitteeni koulutussuunnittelun pariin. Opintojeni edetessä aloimme opiskelukavereiden kanssa puhumaan henkilöstöhallinnon tehtävistä ja johtamisen opinnoista, jotka voisivat tukea hyvin kasvatustieteen opintoja. Voisiko oma sivuaineeni rakentua näiden teemojen pariin? Sparrailin ideaa ensin siskoni kanssa, joka opiskeli johtamista Turun kauppakorkeakoulussa ja siitä se ajatus lähti.

Jo ensimmäisellä johtamiseen liittyvällä luennolla tajusin, että henkilöstötyö on ikään kuin työelämän opoilua: osaamisen kehittämistä ja työssä suoriutumisen tukemista.

Satuin saamaan opintojeni ohelle osa-aikaisen työn henkilöstöhallinnon tehtävien parista ja tämä käytännön työkokemus vahvisti vielä sen, että henkilöstötyö on juttuni. Kasvatustieteen opinnot, ja minun tapauksessani erityisesti aikuiskasvatustieteen pääaineopinnot, ovat antaneet hyvän koulutuspohjan suunnittelu- ja kehitystehtäviin alati muuttuvassa työelämässä. Koulutus antaa hyvän ymmärryksen siitä, miten ihminen oppii ja toimii sekä miten tätä oppimista voi tukea ja kehittää yksilö- tai organisaatiotasolla. Lisäksi mahdollisuus valita monipuolisesti sivuaineita oman kiinnostuksen kohteiden mukaan tuki hienosti tutkintoani.

Itse opinnoissani parasta oli mahdollisuus muokata tutkintoa omien kiinnostuksenkohteiden mukaan. Ja tietenkin opiskelukaverit, joista on jäänyt elinikäisiäkin ystäviä. Tulevaisuuden suunnitelmista, unelmista, ideoista ja toiveista keskusteleminen ja ajatusten vaihtaminen ystävien kanssa on ollut korvaamatonta. Samoin vertaistuen saaminen arkisissakin asioissa kun tenttikirjat olivat kadoksissa tai tentit painoivat päälle eikä aika tuntunut riittävän.

Kaikessa mahtavuudessaan opintojen monipuolisuus toi mukanaan myös valinnan vaikeuden. Kun kaikki kuulostaa mielenkiintoiselta, on tärkeää tunnistaa, mihin opintoihin on aidosti valmis sitoutumaan ja keskittymään. Vielä kun aloitin osa-aikatyöt, oli gradun suhteen välillä motivaatio kadoksissa. Onnekseni sain opintojeni viimeistelyyn kannustusta laitokselta ja töistä, ja gradu valmistui.

Koulutus antoi pohjan kehittyä HR:n ammattilaiseksi

Olin onnekas kun sain osa-aikatyön henkilöstöhallinnon tehtävien parista jo opintojeni aikana. Silloin elettiin vuotta 2001. Ensimmäiset viisi vuotta kuluivat pääasiassa henkilöstön kehittämisen tehtävissä, joihin kuului pääasiassa rekrytointeja, osaamisen ja organisaation kehittämistä sekä työhyvinvointitehtäviä. Alusta asti työhöni on voimakkaasti kuulunut myös sisäisen viestinnän tehtävät.

Hartwallilla sain kaipaamaani lisävastuuta ja minut nimitettiin vuonna 2007 henkilöstöpäälliköksi. Nimityksen myötä sain vastuulleni koko HR:n kentän mukaan lukien palkka- ja työsuhdeasiat. Uuteen rooliini sisältyi kasvatustieteilijälle ennestään hieman vieraampia kokonaisuuksia, kuten palkka- ja työsuhdeasiat. Otin haasteen rohkeasti vastaan ja onnistumistani olivat tukemassa osaava tiimi sekä aiempi työkokemus HR:n parista.

Ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen vaihdoin vastaavanlaisiin tehtäviin Sanomalle ja toisen lapseni syntymän jälkeen siirryin Krogerukselle henkilöstöjohtajaksi vuonna 2016. Nykyään vastaan Krogeruksella HR:n lisäksi myös Krogeruksen markkinoinnista ja viestinnästä sekä meidän assistenttitoiminnoista. Olen ollut iloinen saadessani laajentaa vastuualueitani ja tehtäviäni osaamiseni ja kokemukseni karttuessa.

Työ opettaa tekijäänsä. Koulutus on pohja työelämälle, ikään kuin ajokortti aihealueesta, joka sinua kiinnostaa ja jonka parissa haluat työskennellä. Hyväksi ja itsevarmaksi kuljettajaksi kasvat kuitenkin vasta kokemuksen kautta.

Itse työelämässä parhaita oppeja ovat olleet hetket, jolloin olen uskaltanut olla rohkea. Ja se, että jos lähdet tekemään jotain, tee se hyvin loppuun saakka. Kannattaa olla myös sopivalla tavalla kiinnostunut ympärillä tapahtuvista asioista, ei vain omalla pöydällä olevista tehtävistä. Ripaus uteliaisuutta mukaan. Ylläpidä ihmissuhteitasi myös työelämässä. Työkaverit ovat tärkeitä ja monet kokemukset olisivat olleet huomattavasti köyhempiä yksin koettuna.

Kasvatustieteen tutkinto on antanut minulle erinomaisen perustan työuralleni ja kannustaa minua edelleen elinikäiseen oppimiseen ja itseni haastamiseen.