Tutkimus uskontotieteen oppiaineessa

Centre for the Study of Christian Cultures (CSCC) on monitieteinen tiedekuntarajat ylittävä tutkimuskeskus, joka keskittyy kristinuskon ja kristillisten kulttuureiden suhdetta ideologioihin, politiikkaan, taiteeseen ja muihin ihmiselämän osa-alueisiin tarkastelevaan tutkimukseen. Hallinnollisesti tutkimuskeskus sijoittuu humanistisen tiedekunnan historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitokselle. Keskuksen tarkoituksena on tukea ja kehittää Turun yliopistossa ja laajemmin Suomessa kristinuskon ja kristillisten kulttuureiden tutkimusta sekä edistää kansainvälistä yhteistyötä tällä alalla.

Lisätietoja: Minna Opas

> CSCC:n verkkosivusto

> CSCC Facebookissa

Kulttuurin ja terveyden tutkimusyksikössä tutkitaan kulttuurin, terveyden ja sairauden välisiä yhteyksiä usean tieteenalan näkökulmasta. Yksikkö antaa alan opetusta, ja toimii myös yliopiston kolmannen tehtävän mukaisissa hankkeissa. 

Lisätietoja: Tiina Mahlamäki

> Kulttuurin ja terveyden tutkimusyksikön verkkosivusto

Elinikäisen oppimisen arvo laajenee formaalin oppimisen konteksteista kulttuurin eri osa-alueille. Yhteiskunnan muuttuessa yhä moniarvoisemmaksi ja yksilöllisemmäksi myöskään uskonnon oppiminen ei enää entisessä määrin rajoitu kotien ja koulujen uskontokasvatukseen ja oman perinteen siirtämiseen. Monet ihmiset ryhtyvät omaehtoisesti tutustumaan itselleen uusiin uskonnollisiin ja henkisiin perinteisiin ja harjoitteisiin. Etnografisesti viritetty hankkeemme "Learning from new religion and spirituality" (LeNeRe) tutkii neljän esimerkin valossa, millä tavoin ja millaisia taitoja aikuiset suomalaiset tai Suomessa asuvat ihmiset oppivat itselleen uuden perinteisen uskonnon tai modernin henkisyyden tarjoamien harjoitteiden puitteissa. Tutkimme erityisesti sitä, miten he arvioivat oppimansa siirrettävää merkitystä ja antia elämässään varsinaisen uskonnollisen tai henkisen kontekstin ulkopuolella. Tutkimus tuottaa uudenlaista tietoa uskonnoista oppimisen konteksteina sekä luotaa oman aikamme ”uskonnollisen” ja ”maallisen” kulttuurin dynamiikkaa.

Lisätietoja: Terhi Utriainen

LeNeRe-hankkeen kotisivut: https://sites.utu.fi/lenere/

Aikaa koskeva viisaus eli kronosofia on yksi hyvän elämän konstituentteja. Epävarmuuden maailmassa navigoidessaan ihmiset käyttävät kulttuurisia resursseja oikea-aikaisuuden ja ennustettavuuden rakentamiseen. Ajan ymmärtäminen ja ankkurointi erilaisiin kelloihin, mekaanisiin, biologisiin, sosiaalisiin tai kosmisiin ajanantajiin (zeitgeber) on lähtökohtanamme viisauden, kokonaisvaltaisen ajattelun ja henkisyyden kulttuurisidonnaisuuksien tarkastelulle. Hankkeessa tutkitaan aikaa ja viisautta koskevia kulttuurisia jäsennyksiä sekä erityisesti luontoperusteista viisautta ja henkisyyttä. Kokonaisvaltaisen ajattelun ja viisauden osalta yhtenä tutkimuskohteena on amerikkalaisen ajattelijan Ken Wilberin tuotanto ja vaikutus henkisyyden kulttuuriin. TIMEWISE-hanketta tehdään yhteistyössä Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen kanssa.

Lisätietoja: Matti Kamppinen

Kansainvälinen ja monitieteinen INCON-hanke keskittyi Perun sademetsäalueella niin sanotussa vapaaehtoisessa erityksessä elävien alkuperäiskansojen ulkomaailman kanssa tapahtuvien kontaktien problematiikkaan. Yhteistyössä Perun kulttuuriministeriön ja alkuperäiskansajärjestöjen kanssa toteutetussa hankkeessa pyrkimyksenä oli löytää keinoja, joilla alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeus voidaan turvata tilanteessa, jossa laiton ja laillinen luonnonvarojen etsintä ja käyttö, ilmastonmuutos, huumekauppa, turismi ja esimerkiksi kristillinen lähetystyö kaventavat kansojen elintilaa ja uhkaavat niiden olemassaoloa.

Hanke (2016–2020) on Koneen Säätiön rahoittama.

Lisätietoja: Minna Opas

Uuden etsijät -hankkeessa tarkasteltiin länsimaisen esoterian näkökulmasta suomalaista 1800–1900-lukujen taitetta ja avattiin uusia näkökulmia kansalliseen historiakuvaan. Monitieteisessä, uskontotieteen, taidehistorian, kirjallisuustieteen ja historiantutkimuksen lähestymistapoja hyödyntävässä hankkeessa nostettiin esiin monia kaanonin ulkopuolelle jääneitä ilmiöitä ja toimijoita sekä tarkasteltiin tunnettuja sivistyneistön jäseniä, erityisesti taiteen ja kulttuurin alan vaikuttajia, uusien lähteiden ja kansainvälisellä tutkimuskentällä kehiteltyjen tuoreiden tulkintakehysten avulla. Hankkeessa valaistiin suomalaisen historiankirjoituksen varjokohtaa, jonka vaikutus näkyy useilla tieteenaloilla. Tutkimuksen piirissä on pääpiirteittäin tiedetty, että 1900‐luvun taitteen sivistyneistö tunsi kiinnostusta esoteerisuutta kohtaan, mutta se, miten ilmiö koettiin yksilöiden tasolla ja millainen oli sen laajempi kulttuurinen vaikutus, oli pitkään hämärän peitossa.

Hankkeen rahoittajana on Koneen Säätiö (2018–2020).

Lisätietoja: Tiina Mahlamäki

> Uuden etsijät -hankkeen verkkosivusto

Ikuisuuden mielenmaisemat -hanke lähestyy tieteen ja taiteen tiukassa ja samalla herkässä vuoropuhelussa niitä sanastoja, kuvastoja, kokemuksia ja kuvitelmia, joilla oman aikamme suomalaiset jäsentävät suhdettaan kuoleman ja elämän rajaan sekä tuonpuoleiseen. Henkilökohtaisten kirjoitusten, kuolinilmoitusten, materiaalisen jäämistön kirvoittamien kokemusten sekä sana- ja kuvataiteellisten ja populaarikulttuurin ilmaisujen avulla osoitamme, miten ihmissuhteiden jatkuvuutta ja tuonpuoleisen yksilöllisyyttä ilmentävät esoteeriset ja uushenkiset näkemykset ovat saaneet jalansijaa uuden sukupolven kuvastoina aiemmin hallinneen kristillisen taivaskuvaston sijaan. Teoreettisemmalla tasolla kysymme, millaisia maailmankuvallisia ja affektiivisia kytkentöjä näillä käsityksillä ja kuvitelmilla on. Mitä oman aikamme esoteerinen, uushenkinen tai kansanomainen ja omaehtoinen tuonpuoleisuuskuvittelu kertoo?

Lisätietoja: Tiina Mahlamäki

Pyhiinvaellus liikkeessä: pyhiin vaeltamisen motiivit ja merkitykset Turussa keskiajalla ja nykyään –tutkimushankkeessa (2023–2024) tutkitaan, mikä sai ja saa pyhiinvaeltajat liikkeelle menneisyydessä ja tässä päivässä.

Pyhiinvaellus kuului keskiajalla kiinteästi ihmisten ajatusmaailmaan ja käytänteisiin. Luterilaisessa Suomessa siitä tuli reformaation jälkeen vähitellen kuitenkin varsin marginaalinen ilmiö. 2000-luvulle tultaessa tilanne kuitenkin alkoi jälleen muuttua ja kiinnostus pyhiinvaellusta kohtaan kasvaa. Tällä hetkellä pyhiinvaelluksen voidaan katsoa elävän renessanssia.

Katsomme pyhiinvaellusta liikkeenä: miten pyhiinvaellus liikuttaa, missä ja miksi se liikuttaa ja miten pyhiinvaellus itsessään on liikkeessä?