Väitöskirjan vaatimukset ja muoto
Väitöskirja on omaan itsenäiseen tutkimukseen perustuva, uutta tieteellistä tietoa sisältävä yhtenäinen esitys jonkin humanistisessa tiedekunnassa edustettuna olevan pääaineen alalta.
Väitöskirja on joko monografia- tai artikkelimuotoinen. Väitöskirjan tekijän ja ohjaajien on syytä keskustella ja sopia väitöskirjan muodosta jo varhaisessa vaiheessa.
Väitöskirjan voi kirjoittaa suomeksi tai englanniksi ja näiden lisäksi sopimuksesta kaikilla niillä kielillä, joita Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa opetetaan tohtorikoulutustasolla. Artikkeliväitöskirjaan voi sisältyä erikielisiä artikkeleita. Kielivalintoja tehtäessä on hyvä huomioida sen vaikutus esitarkastajien ja vastaväittäjän valintaan.
Monografiaväitöskirja
Monografiaväitöskirja on väitöskirjatutkijan laatima, aiemmin julkaisematon tutkimus, joka julkaistaan yhtenäisenä teoksena. Tiedekunnan suositus monografian laajuudeksi on 200-250 liuskaa (merkkeinä n. 500 000-750 000), poisluettuna liitteet.
Monografia ei voi olla aiemmin julkaistu, mutta sitä laativa väitöskirjatutkija voi julkaista aihepiiriin liittyviä itsenäisiä artikkeleita jo ennen väitöstä. Julkaisusuunnitelmista on syytä keskustella ohjaajien kanssa. Monografia-käsikirjoitus on aiemmin vertaisarvioimaton, ja siksi ohjaajien on varmistettava sen tieteellinen laatu erityisen huolellisesti ennen esitarkastusta.
Artikkeliväitöskirja
Artikkeliväitöskirja on osajulkaisuista koostuva yhtenäinen tutkimus, joka käsittelee samaa ongelmakokonaisuutta.
Rakenne ja laajuus
Artikkeliväitöskirjassa tulee olla 3-5 samaan aihepiiriin kuuluvaa tieteellistä artikkelia ja yhteenveto-osa. Pääosan artikkeleista tulee olla joko julkaistuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä siten, että julkaisija ei enää vaadi muutoksia. Väitöskirjaan voi sisältyä enintään yksi artikkeli, josta ei ole julkaisupäätöstä. Artikkelin tulee kuitenkin olla lähetetty arvioitavaksi.
Väitöskirjan kokonaisuutta suunniteltaessa on syytä ottaa huomioon tieteenala, tekijän itsenäisen työn osuus, artikkeleiden laajuus, tieteellinen laatu sekä julkaisukanavan merkittävyys. Ohjaajat vastaavat siitä, että artikkeliväitöskirjan kokonaisuus täyttää väitöskirjalle asetetut laadulliset vaatimukset.
Kun artikkeliväitöskirja jätetään esitarkastettavaksi, on sen osana esitettävä luettelo siitä, missä artikkelit on julkaistu tai hyväksytty julkaistaviksi. Samassa yhteydessä on yhteisjulkaisujen osalta esitettävä selvitys siitä, mikä väittelijän työn itsenäinen osuus niissä on. Näiden selvitysten tulee olla väitöskirjan yhteenveto-osuudessa siten, että ne ovat selkeästi löydettävissä ja erotettavissa.
Artikkelit
Väitöskirjan artikkelit julkaistaan vertaisarvioiduissa julkaisuissa. Näitä ovat pääasiassa kansainväliset ja kotimaiset tieteelliset lehdet ja kokoomateokset.
Jokaisen artikkelin tulee sisältää uutta tietoa ja sopia tutkimuksen kokonaisuuteen. Koska julkaistuja artikkeleita ei voi väitöskirjan koostamisen ja yhteenvedon laatimisen yhteydessä enää muuttaa, lievä toisto artikkeleiden välillä voidaan sallia.
Artikkeliväitöskirjaan voi sisältyä tieteenalan käytännöt huomioiden enintään yksi vertaisarvioinnin läpäissyt katsausartikkeli (review article). Se ei saa olla pelkkä kirjallisuuskatsaus tai referaatti, vaan sen tulee tuottaa osoitettavissa olevaa uutta tieteellistä tietoa, jollaista voi olla esimerkiksi metodologinen kontribuutio tai meta-analyysi aiemmasta tutkimuksesta. Katsausartikkelin soveltuvuudesta osaksi väitöskirjaa käydään ohjaajan kanssa keskustelu, jossa ohjaaja toteaa, täyttääkö katsausartikkeli hänen arvionsa mukaan tämän vaatimuksen.
Artikkeleiden julkaisusuunnitelman laatimisessa on hyvä olla konkreettinen ja selvittää eri tieteellisten lehtien käsittelyprosessit ja -aikataulut. On syytä ottaa huomioon, että eri artikkeleiden kirjoitusprosesseista referee-palautteineen ja viimeistelyineen tulee yleensä päällekkäisiä ja että lopullinen julkaisupäätös tai julkaisun ilmestyminen vaikuttavat koko tutkimusprosessin ja väitöskirjan valmistumiseen. Ohjaajien tuki sopivien julkaisukanavien valitsemisessa on keskeistä.
Kun artikkeleista laaditaan kustannussopimus kustantajan kanssa, tulee väitöskirjatutkijan varmistaa, että hänelle jää oikeus julkaista artikkeli uudelleen väitöskirjansa osana, tai mikäli kustantaja asettaa uudelleenjulkaisemiselle jonkin aikarajan (embargo), sen ei tulisi olla ristiriidassa väitöstilaisuuden suunnitellun aikataulun kanssa.
Väitöskirjaan hyväksyttäväksi aiotut artikkelit eivät vanhene. Jos artikkeleiden julkaisemisen aikajänne on pitkä ja jos tekijästä tai ohjaajasta vaikuttaa siltä, että jokin osa artikkelista on vanhentunut, kannattaa asiaa käsitellä yhteenveto-osassa, kun arvioi työn tuloksia.
Yhteisartikkelit
Väitöskirjan artikkelit voivat olla osittain tai kokonaankin yhteisartikkeleita. Jos kaikki väitöskirjan artikkelit ovat yhteisartikkeleita, tulee väittelijän olla pääkirjoittaja vähintään yhdessä artikkelissa. Yhteisartikkeleissa on tärkeää, että väittelijän itsenäinen osuus on hyvin dokumentoitu ja tuotu riittävän tarkasti esiin myös väitöskirjan yhteenveto-osassa.
Mikäli yhteisartikkelia, joka tulee väitöskirjaan, ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi, tulee väittelijän saada muilta kirjoittajilta kirjallinen lupa käyttää sitä väitöskirjansa osana.
Ennen väitöskirjan esitarkastukseen jättämistä väittelijän tulee esitellä ohjaajille artikkeliväitöskirjan kokonaisuus ja yhteisartikkeleiden osalta selvittää oma osuutensa niissä. Ohjaajat arvioivat, vastaako väittelijän tuottama kokonaisuus väitöskirjalle asetettuja vaatimuksia ja voidaanko se lähettää esitarkastukseen.
Selvitys väittelijän itsenäisen työn osuudesta on tärkeää myös esitarkastuksen näkökulmasta. Esitarkastajien (ja myöhemmin vastaväittäjän) tulee voida arvioida väittelijän tuottaman osuuden laajuus ja tieteellinen laatu.
Samaa yhteisartikkelia voi käyttää useampi väittelijä omassa väitöskirjassaan, kunhan siihen liitetään edellä mainittu selvitys eri kirjoittajien osuuksista.
Yhteenveto
Artikkeliväitöskirjan tulee muodostaa yhtenäinen kokonaisuus, jonka tavoitteet, teoreettinen viitekehys, menetelmät ja tutkimustulokset esitetään yhteenvedossa. Yhteenveto on ydin, jonka merkitys artikkeliväitöskirjan arvioinnissa on keskeinen.
Tavoitteiden ja analyyttisen johdannon lisäksi yhteenvedossa kootaan tutkimus yhteen. Artikkeleita ei vain tiivistetysti esitellä, vaan saatuja tuloksia ja tulkintoja arvioidaan kokonaisvaltaisesti ja kriittisesti. Koska artikkeliväitöskirjan tulee olla kokonaisuus, on tärkeää tuoda esiin, miten artikkelit liittyvät toisiinsa. Yhteenvedossa voi palata tutkimuksessa tehtyihin valintoihin, arvioida tuloksia ja tulkintoja ja artikkeleiden muodostamaa kokonaisuutta. Yhteenvedon laatimisessa on hyvä muistaa, että se sisältää monografiaväitöskirjan erillisistä johdannosta ja loppuluvusta poiketen molemmat: sekä analyyttisen tieteellisen johdatuksen tutkimukseen että tutkimuksen tulokset, pohdinnan, päätelmät ja merkityksen.
Artikkeliväitöskirjan yhteenveto-osuuden suositeltu laajuus on 40–80 liuskaa (90 000-190 000 merkkiä), poisluettuna liitteet. Yhteenveto-osan laajuutta voidaan arvioida myös suhteessa artikkeleiden lukumäärään.
Yhteenveto-osan kirjoittamisen apuna voi käyttää artikkelia -> Saarikkomäki, Elsa & Ollus, Natalia (2018). Vertaistuella tohtoriksi: tällä mallilla artikkeliväitöskirjan yhteenveto syntyy (melkein) kuin itsestään. Yliopistopedagogiikka, 25 (1), 56-61.
Tohtorin tutkintoa ja väitöskirjaa koskevat yleiset säädökset on esitetty Valtioneuvoston asetuksessa 1039/2013 (21§ ja 22§) http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131039
