Tohtorikoulutus humanistisessa tiedekunnassa

Jatkotutkinto-oppaaseen on kerätty kaikki jatkotutkintoihin liittyvä ohjeistus hakemisesta väittelyyn. 

-> Humanistisen tiedekunnan jatkotutkinto-opas (2023-2024). 

-> Humanistisen tiedekunnan jatkotutkinto-opas (2024-2025). Opas on voimassa 1.8.2024 alkaen.

Tutkinnon myöntää tiedekunta, joka vastaa tutkintoa koskevista määräyksistä ja yleisistä ohjeista. Tiedekunta vastaa opinnäytteiden tarkastamisesta eli väitöskirjojen tarkastusprosessista esitarkastuksesta todistuksen myöntämiseen asti. Ks. tarkemmin Jatkotutkinto-opas

Tieteellinen jatkotutkinto humanistisessa tiedekunnassa on filosofian tohtorin tutkinto. 

Jatkokoulutuksen tavoitteena on, että sen suorittanut on 

• perehtynyt syvällisesti omaan tutkimusalaansa ja sen yhteiskunnalliseen merkitykseen;
• hankkinut valmiudet soveltaa itsenäisesti ja kriittisesti tieteellisen tutkimuksen menetelmiä ja luoda uutta tieteellistä tietoa;
• perehtynyt hyvin oman tutkimusalansa kehitykseen, perusongelmiin ja tutkimusmenetel-miin;
• saavuttanut sellaisen yleisen tieteenteorian ja tutkimusalaansa liittyvien muiden tieteenalojen tuntemuksen, joka mahdollistaa niiden kehityksen seuraamisen;
• saavuttanut riittävän viestintä- ja kielitaidon ja muut valmiudet toimia työelämässä laajoissa ja vaativissa asiantuntija- ja kehitystehtävissä ja kansainvälisessä yhteistyössä.

Tohtorin tutkinnon suorittamiseksi jatkokoulutukseen otetun opiskelijan tulee:

• suorittaa jatkokoulutuksen opinnot;
• osoittaa tutkimusalallaan itsenäistä ja kriittistä ajattelua; sekä
• laatia väitöskirja ja puolustaa sitä julkisesti tai antaa muut yliopiston määräämät julkiset opin- ja taidonnäytteet.

(Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista annetun valtioneuvoston asetukät julkiset opin- ja taidonnäytteet.sen muuttamisesta 1039/2013, 21 ja 22 §)

 
Vuoden 2004 tutkintoasetuksessa korostetaan tohtorintutkinnon asemaa ensisijaisena jatkotutkintona. Tiedekunnan jatko-opiskelija hyväksytään suorittamaan filosofian tohtorin tutkintoa (FT). Tohtorintutkinto sisältää väitöskirjan sekä 40 opintopisteen laajuiset muut opinnot.
 
Jatko-opiskelija (väitöskirjatutkija) voi halutessaan suorittaa filosofian lisensiaatin tutkinnon (FL), joka koostuu 110 opintopisteen laajuisesta lisensiaatintutkimuksesta ja 40 opintopisteen laajuisista muista opinnoista. Kun opintoja jatkaa eteenpäin FL-tutkinnon jälkeen siihen kuuluvat muut opinnot luetaan osaksi filosofian tohtorin tutkintoa. 

Väitöskirjan vaatimukset ja muoto

Väitöskirja on omaan itsenäiseen tutkimukseen perustuva, uutta tieteellistä tietoa sisältävä yhtenäinen esitys jonkin humanistisessa tiedekunnassa edustettuna olevan pääaineen alalta.

Väitöskirja on joko monografia- tai artikkelimuotoinen. Väitöskirjan tekijän ja ohjaajien on syytä keskustella ja sopia väitöskirjan muodosta jo varhaisessa vaiheessa.

Väitöskirjan voi kirjoittaa suomeksi tai englanniksi ja näiden lisäksi sopimuksesta kaikilla niillä kielillä, joita Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa opetetaan tohtorikoulutustasolla. Artikkeliväitöskirjaan voi sisältyä erikielisiä artikkeleita. Kielivalintoja tehtäessä on hyvä huomioida sen vaikutus esitarkastajien ja vastaväittäjän valintaan.

Monografiaväitöskirja

Monografiaväitöskirja on väitöskirjatutkijan laatima, aiemmin julkaisematon tutkimus, joka julkaistaan yhtenäisenä teoksena. Tiedekunnan suositus monografian laajuudeksi on 200-250 liuskaa (merkkeinä n. 500 000-750 000), poisluettuna liitteet.

Monografia ei voi olla aiemmin julkaistu, mutta sitä laativa väitöskirjatutkija voi julkaista aihepiiriin liittyviä itsenäisiä artikkeleita jo ennen väitöstä. Julkaisusuunnitelmista on syytä keskustella ohjaajien kanssa. Monografia-käsikirjoitus on aiemmin vertaisarvioimaton, ja siksi ohjaajien on varmistettava sen tieteellinen laatu erityisen huolellisesti ennen esitarkastusta.

Artikkeliväitöskirja

Artikkeliväitöskirja on osajulkaisuista koostuva yhtenäinen tutkimus, joka käsittelee samaa ongelmakokonaisuutta.

Rakenne ja laajuus

Artikkeliväitöskirjassa tulee olla 3-5 samaan aihepiiriin kuuluvaa tieteellistä artikkelia ja yhteenveto-osa. Pääosan artikkeleista tulee olla joko julkaistuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä siten, että julkaisija ei enää vaadi muutoksia. Väitöskirjaan voi sisältyä enintään yksi artikkeli, josta ei ole julkaisupäätöstä. Artikkelin tulee kuitenkin olla lähetetty arvioitavaksi.

Väitöskirjan kokonaisuutta suunniteltaessa on syytä ottaa huomioon tieteenala, tekijän itsenäisen työn osuus, artikkeleiden laajuus, tieteellinen laatu sekä julkaisukanavan merkittävyys. Ohjaajat vastaavat siitä, että artikkeliväitöskirjan kokonaisuus täyttää väitöskirjalle asetetut laadulliset vaatimukset.

Kun artikkeliväitöskirja jätetään esitarkastettavaksi, on sen osana esitettävä luettelo siitä, missä artikkelit on julkaistu tai hyväksytty julkaistaviksi. Samassa yhteydessä on yhteisjulkaisujen osalta esitettävä selvitys siitä, mikä väittelijän työn itsenäinen osuus niissä on. Näiden selvitysten tulee olla väitöskirjan yhteenveto-osuudessa siten, että ne ovat selkeästi löydettävissä ja erotettavissa.

Artikkelit

Väitöskirjan artikkelit julkaistaan vertaisarvioiduissa julkaisuissa. Näitä ovat pääasiassa kansainväliset ja kotimaiset tieteelliset lehdet ja kokoomateokset.

Jokaisen artikkelin tulee sisältää uutta tietoa ja sopia tutkimuksen kokonaisuuteen. Koska julkaistuja artikkeleita ei voi väitöskirjan koostamisen ja yhteenvedon laatimisen yhteydessä enää muuttaa, lievä toisto artikkeleiden välillä voidaan sallia.

Artikkeliväitöskirjaan voi sisältyä tieteenalan käytännöt huomioiden enintään yksi vertaisarvioinnin läpäissyt katsausartikkeli (review article). Se ei saa olla pelkkä kirjallisuuskatsaus tai referaatti, vaan sen tulee tuottaa osoitettavissa olevaa uutta tieteellistä tietoa, jollaista voi olla esimerkiksi metodologinen kontribuutio tai meta-analyysi aiemmasta tutkimuksesta. Katsausartikkelin soveltuvuudesta osaksi väitöskirjaa käydään ohjaajan kanssa keskustelu, jossa ohjaaja toteaa, täyttääkö katsausartikkeli hänen arvionsa mukaan tämän vaatimuksen.

Artikkeleiden julkaisusuunnitelman laatimisessa on hyvä olla konkreettinen ja selvittää eri tieteellisten lehtien käsittelyprosessit ja -aikataulut. On syytä ottaa huomioon, että eri artikkeleiden kirjoitusprosesseista referee-palautteineen ja viimeistelyineen tulee yleensä päällekkäisiä ja että lopullinen julkaisupäätös tai julkaisun ilmestyminen vaikuttavat koko tutkimusprosessin ja väitöskirjan valmistumiseen. Ohjaajien tuki sopivien julkaisukanavien valitsemisessa on keskeistä.

Kun artikkeleista laaditaan kustannussopimus kustantajan kanssa, tulee väitöskirjatutkijan varmistaa, että hänelle jää oikeus julkaista artikkeli uudelleen väitöskirjansa osana, tai mikäli kustantaja asettaa uudelleenjulkaisemiselle jonkin aikarajan (embargo), sen ei tulisi olla ristiriidassa väitöstilaisuuden suunnitellun aikataulun kanssa.

Väitöskirjaan hyväksyttäväksi aiotut artikkelit eivät vanhene. Jos artikkeleiden julkaisemisen aikajänne on pitkä ja jos tekijästä tai ohjaajasta vaikuttaa siltä, että jokin osa artikkelista on vanhentunut, kannattaa asiaa käsitellä yhteenveto-osassa, kun arvioi työn tuloksia.

Yhteisartikkelit

Väitöskirjan artikkelit voivat olla osittain tai kokonaankin yhteisartikkeleita. Jos kaikki väitöskirjan artikkelit ovat yhteisartikkeleita, tulee väittelijän olla pääkirjoittaja vähintään yhdessä artikkelissa. Yhteisartikkeleissa on tärkeää, että väittelijän itsenäinen osuus on hyvin dokumentoitu ja tuotu riittävän tarkasti esiin myös väitöskirjan yhteenveto-osassa.

Mikäli yhteisartikkelia, joka tulee väitöskirjaan, ei ole vielä hyväksytty julkaistavaksi, tulee väittelijän saada muilta kirjoittajilta kirjallinen lupa käyttää sitä väitöskirjansa osana.

Ennen väitöskirjan esitarkastukseen jättämistä väittelijän tulee esitellä ohjaajille artikkeliväitöskirjan kokonaisuus ja yhteisartikkeleiden osalta selvittää oma osuutensa niissä. Ohjaajat arvioivat, vastaako väittelijän tuottama kokonaisuus väitöskirjalle asetettuja vaatimuksia ja voidaanko se lähettää esitarkastukseen.

Selvitys väittelijän itsenäisen työn osuudesta on tärkeää myös esitarkastuksen näkökulmasta. Esitarkastajien (ja myöhemmin vastaväittäjän) tulee voida arvioida väittelijän tuottaman osuuden laajuus ja tieteellinen laatu.

Samaa yhteisartikkelia voi käyttää useampi väittelijä omassa väitöskirjassaan, kunhan siihen liitetään edellä mainittu selvitys eri kirjoittajien osuuksista.

Yhteenveto

Artikkeliväitöskirjan tulee muodostaa yhtenäinen kokonaisuus, jonka tavoitteet, teoreettinen viitekehys, menetelmät ja tutkimustulokset esitetään yhteenvedossa. Yhteenveto on ydin, jonka merkitys artikkeliväitöskirjan arvioinnissa on keskeinen.

Tavoitteiden ja analyyttisen johdannon lisäksi yhteenvedossa kootaan tutkimus yhteen. Artikkeleita ei vain tiivistetysti esitellä, vaan saatuja tuloksia ja tulkintoja arvioidaan kokonaisvaltaisesti ja kriittisesti. Koska artikkeliväitöskirjan tulee olla kokonaisuus, on tärkeää tuoda esiin, miten artikkelit liittyvät toisiinsa. Yhteenvedossa voi palata tutkimuksessa tehtyihin valintoihin, arvioida tuloksia ja tulkintoja ja artikkeleiden muodostamaa kokonaisuutta. Yhteenvedon laatimisessa on hyvä muistaa, että se sisältää monografiaväitöskirjan erillisistä johdannosta ja loppuluvusta poiketen molemmat: sekä analyyttisen tieteellisen johdatuksen tutkimukseen että tutkimuksen tulokset, pohdinnan, päätelmät ja merkityksen.

Artikkeliväitöskirjan yhteenveto-osuuden suositeltu laajuus on 40–80 liuskaa (90 000-190 000 merkkiä), poisluettuna liitteet. Yhteenveto-osan laajuutta voidaan arvioida myös suhteessa artikkeleiden lukumäärään.

Tohtorin tutkintoa ja väitöskirjaa koskevat yleiset säädökset on esitetty Valtioneuvoston asetuksessa 1039/2013 (21§ ja 22§) http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131039

Väitöskirjatutkijan velvollisuus on huolehtia siitä, että vieraskielisen väitöskirjan kieli on julkaisukelpoista. Jo esitarkastusvaiheessa kieleen on syytä kiinnittää huomiota ja pyrkiä mahdollisimman oikeakieliseen, huoliteltuun ja sujuvaan kieliasuun. Julkaisukelpoisen tason saavuttaminen tieteellisessä tekstissä edellyttää lähes aina äidinkielisen kielentarkastajan palkkaamista. Tiedekunta tarjoaa kustannuksiin tukea. Viimeistään esitarkastuksen jälkeen, kun työ on muutoin lopullisessa asussaan, tulee käsikirjoitukselle tehdä kielentarkastus.

Mikäli käsikirjoitus on laadittu muulla kuin väitöskirjatutkijan äidinkielellä, väittelyluvan saaminen edellyttää kielentarkastusta. Kielentarkastuksesta toimitetaan todistus tiedekuntaan, ja väittelylupa myönnetään vasta tämän todistuksen esittämisen jälkeen. Todistus kielentarkastuksesta toimitetaan osoitteeseen: humpostgraduate@utu.fi

Kielentarkastustuki

Turun yliopiston humanistinen tiedekunta myöntää kielentarkastustukea väitöskirjaa kohden enintään 1500/2000 euroa (1500 euroa, jos väitöskirjan kokonaislaajuus on alle 200 sivua, 2000 euroa, jos väitöskirjan kokonaislaajuus ylittää 200 sivua). Tukea voivat hakea kaikki tiedekunnan väitöskirjatutkijat, joiden väitöskirja on kirjoitettu vieraalla kielellä (ei omalla äidinkielellä).

Tuen hakemisen edellytykset

1. Monografiaväitöskirjat
   Kielentarkastustukea voi hakea, kun väitöskirja on jätetty esitarkastukseen tai kun ohjaaja on antanut lausunnon, jonka mukaan käsikirjoitus on valmis esitarkastukseen kielentarkastuksen jälkeen.
2. Artikkeliväitöskirjat
   • Kielentarkastustukea voi hakea yksittäisten artikkelien kielentarkastukseen ennen esitarkastusta, jos artikkeli kuuluu osaksi väitöskirjaa.
   • Tukea voi hakea useampaan artikkeliin ja myös yhteenveto-osaan (kokonaismäärä enintään 1500/2000 euroa).
   • Väitöskirjatutkijan tulee käyttää UTUGS:n FALCS-palvelua englanninkielisen artikkelin kielentarkastukseen ennen kuin hakee tiedekunnan tukea muihin artikkeleihin.
   • Hakemukseen on liitettävä ohjaajan lausunto, jossa todetaan, että artikkeli on osa väitöskirjaa ja valmis vertaisarviointiin lähetettäväksi.

Hakuprosessi

Vaihtoehto 1: Lasku suoraan tiedekuntaan

• Tee hakemus ennen käsikirjoituksen lähettämistä kielentarkastukseen.
• Tiedekunnan myönnettyä tuen kielentarkastaja (yritys tai toiminimi) lähettää laskun suoraan tiedekunnalle tai tiedekunta maksaa palkkion suoraan kielentarkastajalle (yksityishenkilö).

Vaihtoehto 2: Omakustanteinen ja jälkikäteen korvattava

• Maksa kielentarkastus ensin itse ja hae korvausta jälkikäteen tiedekunnalta.
• Jos väitöskirjatutkija ei ole työsuhteessa Turun yliopistoon, tuki maksetaan apurahana.
• Jos väitöskirjatutkija on työsuhteessa, tuki maksetaan tositteiden perusteella. Kululasku tehdään SAPtravel-järjestelmässä. Koulutussihteeri ohjeistaa laskun tekemisessä.

Vapaamuotoisen hakemuksen sisältö

Hakemus toimitetaan osoitteeseen humpostgraduate@utu.fi. Hakemuksessa tulee olla:

• Väitöskirjan tai artikkelin otsikko
• Ohjaajan nimi
• Tohtoriohjelma ja pääaine
• Haettavan tuen määrä ja tarkastettavien sivujen lukumäärä
• Kielentarkastajan antama arvio laskutettavasta summasta tai palkkiosta ja kielentarkastajan/yrityksen yhteystiedot
• Ohjaajan lausunto (ellei työ ole jo esitarkastuksessa).

Kun hakemus on käsitelty, saat koulutussihteeriltä tarkemmat ohjeet.

Huomioitavaa

1. Yksityishenkilö kielentarkastajana
   • Palkkiota kielentarkastuksesta ei voida maksaa yksityishenkilölle, joka on työsuhteessa Turun yliopistoon.
   • Jos maksat yksityishenkilölle itse ja laskutat sen jälkeen tiedekuntaa SapTravelissa, sinun tulee huolehtia verotukseen liittyvistä velvoitteista. Tiedekunta ei korvaa kuluja, jos ennakonpidätystä ei ole toimitettu asianmukaisesti.
   • Yksityishenkilöiden tekemissä kielentarkastuksissa suositellaan palkkiolaskutusta.
2. Todistus kielentarkastuksesta
   • Kielentarkastuksesta tulee toimittaa todistus tiedekuntaan väittelylupaa varten.
   • Vieraalla kielellä kirjoitettujen väitöskirjojen kohdalla väittelylupa myönnetään vasta, kun todistus kielentarkastuksesta on toimitettu.
3. Lisätietoa verotukseen liittyvistä velvoitteista:
   Katso Verohallinnon ohjeet.

Turun yliopiston opintojohtosäännön (5 pykälä) mukaan ”jatkotutkintoon opiskelijoita valittaessa valintaperusteina voivat olla aiemmat opinnot, opintomenestys, opinto- ja tutkimussuunnitelma tai muu jatko-opintokelpoisuutta osoittava selvitys. Jatko-opintoihin valittaessa varmistetaan, että opiskelijalla on mahdollisuus saada tutkimuksensa aihepiiristä korkeatasoista ohjausta”. 

Jatko-opiskelijaksi ottamisesta päättää tiedekunnan dekaani asianomaisen tohtoriohjelman johtoryhmän esityksestä. Valintapäätös valmistellaan arvioimalla hakijat hakuasiakirjojen perusteella asetettujen valintakriteerien mukaisesti ja ottamalla huomioon pääaineen lausunto. Arvioinnissa käytettävät kriteerit ovat

• Tutkimussuunnitelman laatu: toteutettavuus ja tieteellinen merkitys
• Osoitettu tutkimuksellinen taito ja
• Motivaatio

Kriteerinä voidaan käyttää myös pääaineen mahdollisuutta tarjota ohjausta hakijan tutkimusaiheessa. Jos jatkokoulutukseen pyrkivää ei voida hyväksyä, kielteinen päätös perustellaan kirjallisesti. Päätökseen tyytymätön hakija voi pyytää siihen kirjallisesti oikaisua humanistisen tiedekunnan dekaanilta 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. 

Tohtorin tutkintoa suorittamaan hyväksytyn hakijan tulee ilmoittaa opiskelupaikan vastaanottamisesta valintapäätöksessä annettujen ohjeiden mukaisesti. 
Jos opiskelijaksi hyväksytty ei tee ilmoitusta mainittuun määräaikaan mennessä, hän menettää opiskelupaikkansa. Useaan korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen hyväksytyn tulee ilmoittaa opiskelupaikan vastaanottamisesta vain yhteen korkeakouluun. Ilmoitus opiskelupaikan vastaanottami-sesta on sitova, eikä sitä voi myöhemmin peruuttaa tai muuttaa.

Yliopistolain mukaan hakija saa vastaanottaa vain yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan samana lukukautena alkavasta koulutuksesta (syyslukukausi 1.8.–31.12., kevätlukukausi 1.1.–31.7.). Säännös koskee sekä yhteishakuja, erillishakuja että yliopistojen jatkotutkintoihin (lisensiaatti, tohtori) johtavien koulutusten hakuja. Säännöksen piiriin ei kuulu siirtohaussa saatu opiskelupaikka, Poliisiammattikorkeakoulu, Högskolan på Åland eivätkä ulkomaiset korkeakoulut.​​

>Ohjeet paikan vastaanottamisesta

Humanistisen alan tohtorit sijoittuvat valmistumisensa jälkeen tyypillisesti koulutustaan vastaaviin projektitehtäviin, jotka vähitellen vakinaistuvat. Tavallisimpia työpaikkoja ovat yliopistot ja erilaiset tutkimuskeskukset, kulttuuri- ja taidealan organisaatiot, valtionhallinnon tehtävät sekä yhdistys-  ja järjestöalan asiantuntijahankkeet. Tohtoreita työllistyy myös opetus- ja tutkimushallinnon tehtäviin. Valmistuneille tohtoreille näyttäisi olevan tyypillistä kyky sopeutua erilaisiin tehtäviin ja kehittää omaa osaamistaan kulloisenkin tarpeen mukaan sekä kyky nähdä laajoja kokonaisuuksia ja ymmärtää muutosta. 

Moni tohtorintutkinnon suorittanut haluaa jatkaa tutkimustyötä. Rahoitushauissa apuna toimii Tutkimusrahoitusyksikkö, jonka asiantuntijat osaavat neuvoa niin Suomen Akatemian hakuihin kuin EU-hankehakuihin liittyvissä kysymyksissä ja vinkata myös mahdollisuuksia, jotka eivät hakijalle itselleen aina tule edes mieleen. Tutkimusrahoituksen asiantuntijoihin saa yhteyden kirjoittamalla osoitteeseen tutkimusrahoitus(at)utu.fi  

Turun yliopiston tutkijatohtreille löytyy tietoja täältä

->https://www.utu.fi/fi/tutkimus/tutkijatohtorit

Monet säätiöt vaativat hakijalta ns. yliopistositoumusta, joka voidaan solmia yliopiston ja apurahatutkijan välille. Yliopistositoumus tehdään oman laitoksen kanssa ja siinä käydään läpi tutkijan asema ja velvoitteet yliopistossa. Yliopistositoumuksen solmineille tutkijoille taataan tavanomaiset tutkimusedellytykset eli esimerkiksi tietoliikenne-, posti-, tulostus- sekä kirjasto- ja tietopalvelut siinä määrin kuin ne ovat yleisesti väitöskirjatutkijoiden ja muiden tutkijoiden käytössä. Työtiloja voidaan yleensä myöntää ainoastaan rahoitetuille tutkijoille.

 
Kieli- ja käännöstieteiden laitoksella sopimusasioita hoitaa laitoskoordinaattori Maija Österlund (maija.osterlund(at)utu.fi) ja Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella laitoskoordinaattori Katariina Teräs (kamiko(at)utu.fi)