Tutkimus Euroopan ja maailman historian oppiaineessa
Euroopan ja maailman historian tutkimus on lähtökohtaisesti kansainvälistä ja ylirajaista. Vahvuutemme on monipuolinen Euroopan ja muun maailman historian tuntemus, joka auttaa ymmärtämään globalisoitumista ja eurooppalaisen maailman suhdetta muihin kulttuureihin. Myös suomalaisten yhteydet maailmalle on tutkimusteemojamme.
Tutkimuksen painopistealueet:
Liikkuvuus ja kulttuurinen moninaisuus ovat Euroopan ja maailman historian oppiaineessa tehdyn tutkimuksen keskeisiä painopisteitä. Muuttoliikkeet ja monikulttuurisuus ovat ajankohtaisia ilmiöitä, mutta niiden juuret ulottuvat kauas menneisyyteen. Tutkimme liikkuvuuden ja kulttuurisen vuorovaikutuksen menneisyyttä monenlaisista näkökulmista, korostaen ilmiöiden kansalliset rajat ylittävää luonnetta. Oppiaine on ollut uranuurtaja suomalaisen siirtolaisuuden ja matkailun historian tutkimuksessa. Viime vuosina tutkimusta on tehty myös esimerkiksi tiedon ja esineiden liikkumisesta sekä suomalaisesta lähetystyöstä Lounais-Afrikassa.
Tutkimme tiedon, tieteen ja teknologian historioita. Tiedon historia on nouseva teema, jossa tarkastellaan esimerkiksi eri maita tai kulttuureja koskevan tiedon muodostumisen, välittymisen ja popularisoinnin prosesseja. Tieteen historia voi kohdistua yksittäisiin akateemisiin tieteenaloihin, mutta myös laajemmin tieteen, arvojen, kulttuurin, politiikan ja teknologioiden suhteeseen. Tiedon ja tieteen historian tutkimus auttaa ymmärtämään nykyisten tietorakenteiden historiaa ja siten havainnoimaan [esimerkiksi ilmastonmuutosta ja monia muita] nykyilmiöitä koskevan tiedon muodostumisen vaiheita.
Tutkimuskohteenamme on ihmisen ja muiden eläinten vuorovaikutus ja monilajinen historia. Avarramme perinteistä ihmiskeskeistä lähestymistapaa nostamalla esiin lajienvälisen jatkuvan vuorovaikutuksen ja tuomalla esiin muita historiallisia toimijoita kuin ainoastaan ihmisen. Tarkastelemme monilajisen yhteiskunnan kulttuurisia, taloudellisia, ekologisia ja eettisiä kysymyksiä. Tutkimusteemojamme ovat muun muassa lemmikkieläinkulttuuri, eläinteollisuus, metsäsuhteet sekä luonnon monimuotoisuuteen ja kestävyyteen liittyvät kysymykset.
Tutkimushankkeet
Miten ja miksi suomalaiset ovat osallistuneet maailman eri alueiden kartoittamiseen globaalissa etelässä 1900-luvulla? Millä tavalla siirtomaavallan purkautuminen vaikutti maantieteellisen ja kartografisen tiedon tuottamisen globaaleihin verkostoihin?
DEVMAP-projektissa vastataan näihin kysymyksiin pureutumalla suomalaisten kehitysyhteistyönä toteuttamiin kartoitushankkeisiin vuosina 1970–2000 eri puolilla maailmaa mm. Nepalissa, Namibiassa, Tansaniassa, Bangladeshissa ja Egyptissä.
Projektissa tutkitaan kartografisen tiedon ja suomalaisten asiantuntijoiden ylirajaista liikkumista. Analyysin kohteena ovat kehitysyhteistyönä valmistetut kartat, kartoituskäytäntöihin liittyneet valtasuhteet ja kartografisen tiedon ylirajaiset verkostot.
Johanna Skurnikin hanketta rahoittaa Suomen Akatemia. Lisätietoja: https://sites.utu.fi/devmap/
Mission Finland -projektissa tutkitaan Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Neuvostoliiton ja niiden liittolaisten Suomeen kohdistamaa kulttuuridiplomatiaa ja informaatiovaikuttamista kylmän sodan vuosina. Tarkastelun kohteena ovat eri maiden Suomessa järjestämät kulttuuri- ja taidetapahtumat, pyrkimykset vaikuttaa kansallisiin mediasisältöihin sekä kansalaisjärjestöt ja kulttuurialan ihmiset, joiden kautta valtiollisella tasolla määritellyt poliittiset tavoitteet tuotiin osaksi suomalaisten kokemusmaailmaa. Hankkeen tavoitteena on luoda kokonaiskäsitys kilpailevien blokkien välisestä kamppailusta suomalaisten ”mielten ja sydänten” voittamiseksi ja liittää se osaksi kansainvälistä kylmän sodan tutkimusta. Hankkeen tuottama tutkimustieto tarjoaa työkaluja nykyään käytävän infosodan ja pehmeän vallankäytön ymmärtämiseksi. Hankkeessa yhdistetään arkistotutkimukseen pohjautuvaa kvalitatiivista historian- ja kulttuurintutkimusta sekä muistitietoaineistoja ja media-aineiston vaikutusanalyysia.
Hankkeen tutkijat: Maija Koskinen, Marek Fields, Louis Clerc, Kimmo Elo, Simo Mikkonen ja Matheiu Gillaberg
Rahoitus: Suomen Akatemia (2020–2024)
Lisätietoja: hankkeen johtaja Pia Koivunen
The project Revisiting Finnish-Namibian Relations since the 1860s is part of a collaboration connected to the strategic partnership between the University of Turku and the University of Namibia. It brings together Finnish and Namibian historians and other scholars to analyse historical and modern connections between the two countries.
Project leader and contact person:
Professor Leila Koivunen, European and World History, University of Turku
leila.koivunen [at] utu.fi
Transimperialismi -hankkeessa tutkitaan Suomen suuriruhtinaskuntaa imperiaalisen ja transimperiaalisen liikkuvuuden tilana Krimin sodan päättymisen ja ensimmäisen maailmansodan välisinä vuosikymmeninä. Hankkeessa tutkitaan transimperiaalisen liikkuvuuden sen kontrolloimisen paikkoja ja materiaalisuuksia, diasporayhteisön paikkaan ja tilaan kuulumisen rakentumista Suomessa ja osana transimperiaalista yhteisöä ja visuaalisten aineistojen merkitystä ylirajaisen ”suomalaisuuden” tilojen tuottajina. Hanketta rahoittaa Koneen säätiö vuosina 2024-2026 ja se toteutetaan Turun yliopistossa ja Helsingin yliopistossa. Hanketta johtaa Johanna Skurnik.
Tutkimusryhmät
Tutkijaryhmä tarkastelee kolonialismin historiaa eri aikoina ja eri paikoissa. Erityishuomion kohteena on Suomen ja suomalaisten suhde kolonialismiin 1800-1900-luvuilla. Ryhmän tutkijat tarkastelevat mm. suomalaisen lähetystyön historiaa siirtomaissa, kolonialismiin kytkeytyvää esinekeruuta ja näyttelytoimintaa sekä siirtomaa-aikaan ja sen purkautumiseen liittyvää kaunokirjallisuutta. Olemme kiinnostuneita kulttuurien välisten kohtaamisten historiasta, rotukäsitysten muotoutumisesta sekä yleisemmin tiedon muodostumisen prosesseista ja niiden myötä syntyneistä kuvastoista.
Lisätietoja: Leila Koivunen, Raita Merivirta
Euroopan ja maailman historia oppiaineessa vuodesta 2012 toiminut Tiedepiiri edistää tieteen, tiedon ja tekniikan historian opetusta ja tutkimusta. Se järjestää perustutkinto-opiskelijoille suunnattuja vaihtuvateemaisia luentoja. Lisäksi se järjestää seminaaria, joka kokoaa yhteen tiedon ja tieteen historiasta kiinnostuneita tutkijoita yli tieteenalarajojen.
Tieteen ja tiedon historian tutkimuskenttä on laaja. Se kattaa yksittäisten akateemisten tieteenalojen kehityskulut. Toisaalta tutkimuksen kohteena ovat tiedon muodostumisen, välittymisen ja tieteellisen toimijuuden prosessit. Alan tutkimus auttaa ymmärtämään nykyisten tietorakenteiden historiaa ja siten havainnoimaan esimerkiksi ilmastonmuutosta tai muita nykypäivän ilmiöitä koskevan tiedon muodostumista. Tieteen historia tekee näkyväksi tiedon relatiivisuuden: sen jatkuvan muuttuvuuden ja kytkeytymisen ympäröivän yhteiskuntaan. Tieteen historian kiinnostuksen kohteena ovat myös tiedon vääristelyyn ja sen välineellisyyteen liittyvät kysymykset sekä päättyneet polut tieteessä.
Lisätietoja: Johanna Skurknik, Janne Tunturi
Päättyneet tutkimushankkeet
Tutkimushanke käsittelee brittiläisen kolonialistisen lastenkirjallisuuden suomenkielisten käännösten sirkulaatiota Suomessa ja näiden tekstien vaikutusta suomenkieliseen lastenkirjallisuuteen 1880-luvulta 1970-luvulle. Hankkeessa tutkitaan, mitä brittiläisiä lastenkirjallisuuden teoksia käännettiin ja julkaistiin Suomessa joko itsenäisinä kirjoina tai lasten kirjallisuuslehdissä sekä miten nämä käännökset vaikuttivat kääntäjien itsensä - sekä muiden lastenkirjailijoiden - kirjoittamiin lasten- ja nuortenkirjoihin. Hanke kysyy, miten aikakauden lasten- ja nuortenkirjallisuus naturalisoi imperialistista ideologiaa ja kolonialistisia käytäntöjä sekä miten tämä kirjallisuus osallistui suomalaisen kansallisen identiteetin, valkoisuuden ja eurooppalaisuuden rakentamiseen ja ei-valkoisten kansojen ja heidän kulttuuriensa toiseuttamiseen ja arvottamiseen.
Kolmivuotinen tutkijatohtorihanke on Suomen Akatemia rahoittama (2019-2022). Hankkeen tutkijana toimii dosentti Raita Merivirta.
Hanke jäljittää ihmisten, tavaroiden ja ideoiden liikkuvuutta ja ylirajaista vuorovaikutusta. Se tutkii 1800-luvun Turkua kansainvälisenä kaupunkina, jossa elämään vaikuttivat yhä enemmän muualta tulleet vaikutteet.
Vaikka Turku menetti 1800-luvulla asemansa Suomen tärkeimpänä kaupunkina, siellä luotiin talouden ja kulttuuriin välityksellä tiiviit yhteydet Eurooppaan ja muualle maailmaan. Kaupungin suhteet Tukholman alueeseen säilyivät vahvoina, mutta niiden lisäksi kontaktit Isoon-Britanniaan ja Itämeren alueeseen tiivistyivät. Turun menestys esimerkiksi tupakka- ja koneteollisuuden, laivanrakennuksen ja vakuutusmarkkinoiden alueella loi paljon kontakteja, joita hyödynnettiin myös kulttuuria ja sivistystointa kehitettäessä.
Hanke käynnistyi 2016–2017 Turun kaupunkitutkimusohjelman rahoituksella. Sitä on tehty yhteistyössä kaupunkilaisten kanssa kartoittaen esimerkiksi yksityisomistuksessa olevaa aineistoa, jota on myös digitoitu ja siten avattu laajempaan käyttöön.
Lisätietoja: Taina Syrjämaa, Janne Tunturi
> Hankkeeseen voi tutustua sen verkkosivustolla
Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke (2019-2023) tutkii nykyisen kestämättömän kehityksen kulttuurin muotoutumista ihmisten ja eläinten vuorovaikutuksen näkökulmasta. Projektin tavoitteena on selvittää teollisen eläintuotannon historiaa ja kehittymistä Suomessa 1800-luvun loppupuolelta nykypäivään. Tutkimme, miten tänä aikakautena eläintuotanto on kehittynyt nykyiseen teolliseen muotoonsa, missä eläinten arvo nähdään pelkästään kaupallistettuna hyödykkeenä.
Projekti tarkastelee teollista eläintuotantoa kolmen eri osateeman kautta.
Ensimmäisessä teemassa tarkastelemme tiedonmuodostusta, jonka avulla eläinteollisuutta on edistetty ja vastustettu.
Toisessa teemassa tutkitaan teknologisia innovaatioita ja uudenlaisen teknologian käyttöönottoa.
Kolmas teema keskittyy eläintuotannon poliittis-taloudellisiin kytköksiin.
Koko tutkimuksen läpikulkevina teemoina ovat eettisten kysymysten historiallinen tarkastelu ja monilajinen näkökulma, jossa eläimet nähdään elävinä olentoina eikä vain ihmisen toiminnan kohteina.
Hanke jatkaa jo aiemmin alkanutta eläinhistorian sekä ihmisten ja muiden eläinten välisen vuorovaikutuksen historian tutkimustamme. Aiemmasta hankkeestamme Eläinten toimijuus yhteiskunnassa (Suomen Akatemian rahoitus 2014-2018) ks. https://animalagency.utu.fi/fi/
Hankkeessa tutkitaan ihmisten ja eläinten välistä hoivaa 2000-luvun Suomessa: eläinten jokapäiväisen hoidon käytäntöjä sekä ihmisten ja eläinten suhteita. Näkökulma on tilallinen, ja tutkimuksen kohteina ovat esimerkiksi poliisikoirien ja -hevosten pitopaikat, ratsastuskoulut sekä eläimiä työssään käyttävät perhekodit. Hankkeessa tutkitaan myös lemmikkien hoivaa sekä kansainvälistä rescue-toimintaa. Hankkeessa kysytään muun muassa, mitä pidetään hyvänä hoitona sekä mikä merkitys on sillä, kuka eläintä hoitaa ja miten hyvin hän sen tuntee. Keskiössä on erilaisten tilojen sekä sosiaalisten suhteiden – myös monilajisten – merkitys eläintenhoidon käytäntöjen muodostumisessa. Hankkeessa tarkastellaan myös sitä, miten ihmisen ja eläimen rajaa tulkitaan käytännön tilanteissa. Mukana on tilanteita, joissa hoiva on molemminpuolista ja myös eläimeltä odotetaan hoivaa, joko eläimen työroolin vuoksi tai siksi, että sen koetaan antavan hoivaa ihmiselle omaehtoisesti. Aineistoina hankkeessa käytetään haastatteluja sekä erilaisia verkkoaineistoja kuten blogeja.
Hanke on Suomen Akatemian vuosina 2018–2023 rahoittama akatemiatutkijahanke, jossa toimii tutkijana dosentti Nora Schuurman.
Projektissa tarkastellaan kulttuuridiplomatian merkitystä Neuvostoliiton ulkopolitiikassa megatapahtumien isännöinnin näkökulmasta 1960–80-luvuilla. Kuten viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, kylmä sota oli asevarustelun ja talouskilpailun ohella kamppailua kulttuurisesta paremmuudesta. Tutkimuksessa analysoidaan, kuinka Neuvostoliiton poliittinen johto ymmärsi kulttuuridiplomatian merkityksen järjestelmien välisessä kilpailussa. Mihin megatapahtumien, kuten olympialaisten ja maailmannäyttelyjen, isännöinnillä pyrittiin ja paljonko niihin oltiin valmiita investoimaan? Megatapahtumien isännöintiin liittyvän politiikan tarkastelu valottaa Neuvostoliiton suhdetta kulttuuriseen globalisaatioon ja läntiseen kulttuuriperintöön kylmän sodan aikana. Neuvostoliiton kulttuuridiplomatian historia auttaa meitä ymmärtämään neuvostoajan perintöä nyky-Venäjän kulttuuridiplomatiassa sekä asettaa Venäjän viimeaikaisen megatapahtumien buumin laajempaan historialliseen kontekstiinsa.
Rahoitus: Suomen Akatemia (2017–2020)
Lisätietoja: Pia Koivunen
Hanke tutkii tieteen ja taiteen keinoin ihmisen ja koneen vuorovaikutusta inhimillisen äänen ja puheen näkökulmasta. Tutkijat ja taiteilijat kysyvät, miten kulttuuriset käsitykset ihmisen ja koneen välisestä viestinnästä ja vuorovaikutuksesta ovat muuttuneet viimeisten 60 vuoden aikana ja miten äänen ja puheen merkitys on noussut yhä tärkeämmäksi tekoälysovellusten ja kommunikoivien robottien kehitystyön edetessä. Hankkeessa teemaa tutkitaan niin media- ja informaatiotutkimuksen, kulttuurihistorian, tekniikan historian, taiteentutkimuksen kuin populaarikulttuurin tutkimuksenkin välinein. Projektin keskeisiä tutkimusongelmia ovat kysymykset tekoälyn ja robotiikan kehityksen taustalla vaikuttaneista käsityksistä viestinnästä ja vuorovaikutuksesta, koneellisen puheen tuottaman vierauden tunteen synnystä ja tämän kokemuksen merkityksistä ja historiallisista konteksteista. Hankkeen tutkijat kysyvät, miten koneellisen äänen kautta populaarikulttuurissa ja taiteessa on käsitelty ihmisen ja koneen vuorovaikutusta, ihmisyyttä erotuksena koneellisuudesta sekä tulevaisuuden odotuksia, toiveita ja pelkoja. Hankkeen tulokset esitellään tieteellisissä julkaisuissa, yleisötapahtumissa ja tieteellisissä konferensseissa sekä taiteellisena työnä ja teoksina. Taiteellisen ohjelman kautta hankkeen jäsenet ja yhteistyökumppanit tuovat yleisön kuultaviksi tutkimusaineistoja ja puhuvia laitteita sekä laajan yleisön koettavaksi esimerkiksi suomalaista konepuhetta, konerunoutta ja konelaulua kuuden vuosikymmenen ajalta.
Hankkeen tutkijat: Pertti Grönholm (vastuullinen johtaja), Tanja Sihvonen, Kimi Kärki, Tiina Männistö-Funk ja Petri Kuljuntausta.
Rahoittaja: Koneen Säätiö (2018–2022).
Lisätietoja: Pertti Grönholm
Suomen Akatemian rahoittama nelivuotinen SCISMA-projekti (2020–2023) tutkii, miten Rooma selvisi myöhäiskeskiajan kirkon pahimmasta kriisistä. Lännen suuren skisman (1378–1417) aikaiset Rooman paavit lasketaan paaviuden viralliseen jatkumoon, mutta tämä jälkimaailman näkökulma hämärtää sen, että roomalainen puoli oli erittäin syvässä kriisissä skisman johdosta. Suurin osa pätevästä hallintohenkilökunnasta seurasi ranskalaista paavi Klemens VII:ää Avignoniin, ja Urbanus VI:lle Roomaan jäi vajaamiehitetty kuuria. Isku osui myös paavin alla toimineisiin sääntökuntiin: vaikutusvaltaiset Ranskan provinssit ja Pariisin yliopisto tukivat Klemens VII:ää.
Kriisi tarjosi myös uusia mahdollisuuksia. Rooma oli avoin uusille ideoille, ja lojaalit miehet saattoivat edetä kirkollisella uralla. SCISMA tutkii 1) miten Rooman kuuria rakensi uudelleen hallintonsa, 2) miten Rooman sääntökunnat ja kirkot puolustivat auktoriteettiaan ja solmivat poliittisia liittosuhteita ja 3) mitä strategioita uudet ryhmät ja yksilöt käyttivät parantaakseen asemiaan kirkon sisällä.
Lisätietoja: Kirsi Salonen
Hankkeeseen ja sen toimintaan voi tutustua sen verkkosivustolla. https://sites.utu.fi/scisma/