Promootiopuheet 2017

Arvoisa rehtori, arvoisat kunniatohtorit, distinguished Honorary Doctors, promoottorit ja promovendit, Ladies and Gentlemen, hyvät kutsuvieraat

Monen vuoden enemmän tai vähemmän yksinäinen puurtaminen on meiltä nyt takana. Meitä on täällä nyt 136 nuorta tohtoria seitsemästä eri tiedekunnasta. Tutkimustemme teemat vaihtelevat hyvin laajasti esimerkiksi suomen kielen vanhoista murteista osakeomistuksen riskeihin ja membraanipyrofosfataasi-nimisiin ionipumppuihin.

Our faculties have also invited here 12 honorary doctors. These most remarkable scholars have given their valuable contribution to the University of Turku by sharing their knowledge with us. We are extremely delighted to have you here with us.

Väitöskirjan tekeminen on ollut raskasta sekä vaativaa ja edellyttänyt varmasti myös monenlaisia henkilökohtaisia uhrauksia sekä meiltä itseltämme, että myös läheisiltämme. Mutta kuten tiedetään, raskas työ vaatii raskaat huvit. Now it is finally time to start the celebrations. The festivities shall last for two days.

This is the 24th Ceremonial Conferment of Doctoral Degrees at the University of Turku. The festivities will begin soon with the Sword Sharpening Ceremony. We will continue tomorrow at the Turku Concert Hall with the Conferment Ceremony itself. There we will become full members of the academia. After the Conferment Ceremony, we will have the unforgettable Academic procession to the cathedral, followed by a cervice at the cathedral, the Ceremonial Conferment Banquet at the Turku Castle, and finally, the Ceremonial Conferment Ball at the old fire brigade house. The City of Turku will reveal us its beauty at its finest in these magnificient traditions and historical buildings and surroundings.

Promootiolla on Suomessa lähes 400 vuoden aikaiset perinteet ja nämä perinteet on aloitettu nimeomaan Turussa. Turun Akatemian perustamiskirjassa todetaan 1640: "Täten nyt tällä avoimella kirjeellämme määräämme, perustamme ja asetamme mainitun akatemian, jossa myös promoveerattakoon tohtoreita, maistereita ja bakkalaureuksia kuten muissakin hyvin järjestetyissä akatemioissa on kiitettäväksi tavaksi tullut."

Huomenna saamme tradition mukaisesti diplomin ohella kaksi tohtorintutkinnon symbolia, tohtorinhatun ja miekan. Tohtorinhattu on omistajalleen tieteellisen vapauden vertauskuva. Tohtorinmiekka puolestaan symboloi totuutta, eli se on hengen ase tieteellisen tinkimättömän totuuden puolustamiseksi. Miekka symboloi tieteessä myös älyä ja terävyyttä ja siksipä ryhdymmekin kohta hiomaan miekkojamme yhä säkenöivämpään kuntoon.

I have no previous experience with swords, but I am quite experienced with the grindstone. A grindstone was used in my childhood at our farm house to sharpen axes, sickles and knives. Curiously, another member of our organizing committee, Dr Reima Välimäki, has a similar background from the countryside. Therefore, fortunately I can reassure those of you who don’t have a partner here to help you with the grindstone – that you are in good hands as Reima and I will help you with our firm background in these matters.

On behalf of the organizing committee, I cordially wish you all most warmly welcome. Let us now raise our glasses to salute this academic tradition – let the celebrations begin.

 

Puhe miekalle, FT Reima Välimäki

Arvoisa rehtori, distinguished Doctores honoris causa, arvoisat kunniatohtorit ja tohtorikollegat, hyvät naiset ja herrat!

Terve miekka, jolle tämä puhe on omistettu.

Miekka ei ole vain kahvaan kiinnitetty teroitettu pala metallia, jolla vastustaja murjotaan hengiltä. Kaikista ihmiskunnan kehittämistä aseista nimenomaan miekka on noussut alkuperäisen käyttötarkoituksensa yläpuolelle. Ei pelkästään eurooppalaisessa kulttuurissamme, vaan yhtä hyvin Arabimaissa ja Kaukoidässä, nimenomaan miekka on aseista jaloin, se on itsensä kehittämisen, taidon ja kurinalaisuuden symboli. Saduissa, legendoissa ja taruissa uskolliset sankarit vetävät miekan oikean asian puolesta. Keskiaikaisessa runoeepoksessa ranskalaisten sankari Roland kehottaa toveriaan taistelun tiimellyksessä:

Lyö peitselläs, on mulla Durendal,
tää kelpo miekka, lahja kuninkaan.
Jos kuolen, ken sen saaneekin, hän tietää
sen olleen vyöllä kelpo vasallin!
(LXXXVIII, 1120-1123, suom. Yrjö Jylhä)

Ei siis ihme, että myös me tohtorit teroitamme tänään tutkijan päättelemän totuuden puolustajina miekkoja, emme kirveitä, leukuja tai keihäänkärkiä. Miekka on myös minulle henkilökohtaisesti väitöskirjan ja tohtorin arvon symboli. Keskellä usein liian pitkiksi venyneiden tutkimuspäivien, viikoittainen japanilaisen miekkailun harjoittelu on ollut välttämätön henkireikä, lihasten ja reaktioiden harjoittamista aivojen rääkkäämisen vastapainoksi. Tutkimuksen ja miekkailun keskellä olen myös huomannut, että tieteellisessä tiedossa ja kamppailulajeissa on yllättäviä yhtäläisyyksiä. Me tohtorit tiedämme, että toisin kuin yleistajuistettu esitys oppikirjoissa tai Wikipediassa, tieteellisen tiedon ydin ei ole vahvistetuissa faktoissa, jotka voi opetella ja tarkistaa. Tieteellinen tieto syntyy tieteen harjoittamisesta: lähtö-oletukset vahvistetaan tai kumotaan tutkimusprosessissa, tulokset altistetaan toisten tutkijoiden kritiikille ja niitä puolustetaan ja tarvittaessa tarkistetaan. Välillä on pakko palata nuolemaan haavojaan, mutta ajoittain saamme seistä kunnian kentillä voittoisina. Kuten kamppailulajeissa, tieteen ydin on jatkuvassa harjoittelemisessa - jos lopetamme sen, myös tieteellinen tieto kadottaa elävän ja alati muuttuvan luonteensa, siitä tulee pysähtynyttä ja kuollutta. Vielä pahempaa on, jos me itse oppiaineena, yliopistona tai tieteenalana lopetamme harjoittelun ja muut jatkavat sitä - seurauksena on ennemmin tai myöhemmin kunnon selkäsauna.

Koko tieteellinen koulutus muistuttaa perinteisten kamppailulajien opetusta. Kun opiskelija tulee yliopistoon, aluksi pitää opettaa perusasiat. Jalkatyön on oltava kunnossa ja liikkeiden puhtaita ja selkeitä. Mutta hyvin pian altistamme opiskelijat kritiikille ja pakotamme heidät perustelemaan kantansa. Taidot pannaan koetukselle käytännössä. Niille, jotka jatkavat opintojaan väitöskirjaan, painetta ja haastetta lisätään. Joku tarvitsee enemmän rohkaisua, jotta itseluottamus kasvaa, ja liian nopeasti ylpistyvälle kukonpojalle annetaan hänen omaksi parhaakseen kunnon höyhenten pöllytys. Niin tieteessä kuin miekkailussa käy aina välillä niin, että voimiensa tunnossa oleva nuori leijona alkaa pitää opettajaansa jo aikansa eläneenä, kunnioituksen ansaitsevana mutta parhaat päivänsä nähneenä. Usein nuori haastaja oppii tällöin, että vanha kettu on vielä yllättävän ketterä, kun sille päälle sattuu.

Sekä tutkija että kamppailija tarvitsee jatkuvasti uusia haasteita. Jos miekkailija harjoittelee vain kotisalilla samojen tuttujen naamojen kanssa, hän oppii heidän tapansa ja maneerinsa ja niihin sopivat vastaliikkeet. Kun astuu isommille areenoille, voi tulla yllätyksiä vastaan. Kehittyvä, elävä tiede vaatii riittävän ison yhteisön toteuttaakseen ihanteensa kriittisyydestä, avoimuudesta ja eteenpäin katsovasta totuuden etsinnästä. On uskaltauduttava kansainvälisille kentille, mutta tutkijoilla on oltava riittävästi sparrauskumppaneita myös kotimaisessa tiedeyhteisössä. Kun yliopistot etsivät profiileitaan, on samalla varottava sitä, ettei jokin tieteenala keskity vain yhteen ainoaan yksikköön, muutaman professorin alaisuuteen. Ennen kaikkea, meidän nuorien tohtoreiden on tutkijoina aina etsittävä seuraava haaste, kerta toisensa jälkeen on astuttava mukavuusalueen ulkopuolelle.

Distinguished honorary doctors, we are assembled here to symbolically sharpen our swords, our weapons that defend scientific truth. The Finnish doctor's sword is not a weapon of destruction. It can be compared to the concept in the traditional Japanese martial arts, katsujin-enken, "the sword as life-giving and fulfilling." It means, that the ultimate goal of martial arts practice is not to achieve a quick, violent victory over an opponent, but through austere training develop oneself as a good human being who avoids confrontation and prevails over one's opponent without force.

The sword, which after all is a weapon, is a fitting metaphor for scientific truth. Science and research should be put to service of the society, to provide better living conditions and defend the rights of all people, especially those most in need. But scientific methods as such are neutral and impartial; research can inspire and frighten. Machine learning does not cease to amaze use: only a few days ago we heard that Google's AlphaGo is not only defeating top human players of Go, but according to one of the game's masters is no longer human-like but "like a god of Go." Unfortunately, the vast calculative powers Google, other companies and some governments possess can also been used to supervise and influence people in unforeseeable manners. The same applies to other disciplines. Historians and linguistics can give an identity and self-esteem to a persecuted minority, but in the service of authoritarian regimes they can also take those things away from the downtrodden. It is thus not the sword but its wielder who is responsible for how to use it and to whose service to put it. It is up to us as doctors of different disciplines to offer our swords to serve the humanity as a whole, in the words of Virgil's Aeneid, "To spare the conquered, battle down the proud." (Vergilius, Aeneis, VI, 853, transl. Robert Fitzgerald)

Let us now sharpen these swords

Rehtorin tervehdys, rehtori Kalervo Väänänen

Arvoisat promovoitavat kunniatohtorit, hyvät promovoitavat tohtorit, hyvät juhlavieraat

Turun yliopisto on varttunut yhtä jalkaa tänä vuonna sata vuotta täyttävän itsenäisen Suomen tasavallan kanssa. Kuukausi ennen Suomen itsenäiseksi julistautumista, eli marraskuun 3. päivänä 1917 perustettiin virallisesti Turun Suomalainen Yliopistoseura, joka puolestaan vajaa kolme vuotta myöhemmin perusti Turun yliopiston.

Yliopiston perimmäinen tehtävä on tuottaa uuttaa tietoa ja siirtää sitä eri tavoin yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin. Oman uuden tiedon tuottamisen lisäksi jokaisen menestyvän yliopiston pitää koko ajan pystyä tekemään laaja-alaista synteesiä siitä kaikesta uudesta tiedosta, jota globaalisti syntyy. Oma tutkimus ja muualla tuotetun tiedon synteesi pitää opettajakunnan pystyä välittämään opiskelevalle nuorisolle, jotta heillä alasta riippumatta olisi ajantasaiset tiedot maailman tilasta. Tämän vuoksi elävä tutkimuksen ja opetuksen välinen kiinteä yhteys on välttämätön. Turun yliopisto lähtee siitä, että jokainen yliopiston tutkija opettaa ja jokainen opettaja tutkii.

Tärkein ja ylivoimaisesti tehokkain tapa uuden tiedon siirtämiseen ovat yliopistosta työelämään siirtyvät kandidaatit, maisterit ja tohtorit. Tällöin tärkeää ei ole pelkästään se, millaiset faktatiedot he ovat oppineet opiskelujensa aikana vaan myös se, millainen asenne heillä on opitun soveltamiseen käytännön työtehtävissä ja kuinka valmiita he ovat uudistamaan oppimiaan tietoja ja omaksumiaan asenteita.

Arvoisat promovoitavat eri tiedekunnistamme valmistuneet tohtorit. Turun yliopisto on ylpeä teidän työstänne. Harras toiveeni on, että myös te voitte elämänne tulevina vuosina ja vuosikymmeninä olla ylpeitä omasta yliopistostanne. Sallikaa minun jo juhlan tässä vaiheessa kiittää teitä yliopiston kunniaksi tekemästänne työstä ja toivottaa teille parhainta onnea ja menestystä tuleviin vuosiin ja vuosikymmeniin.

Arvoisat tulevat Turun yliopiston kunniatohtorit. Haluan kiittää teitä kaikkia merkittävästä elämäntyöstänne, jonka ansiosta tiedekuntamme ovat päättäneet kutsua teidät kunniatohtoreikseen. Uskon, että teidän eri elämän alueilla saavuttamanne työn tulokset ovat rohkaisevana esimerkkinä ja kannustimena kaikille tänään promovoitaville tohtoreille.

Promootiopuhe, vararehtori ja promoottori Kalle-Antti Suominen

Monialainen tulevaisuus

Arvoisa rehtori, kunniatohtorit, promovendit, hyvät naiset ja herrat
Distinguished honorary doctors, ladies and gentlemen

Itsenäinen Suomi täyttää nyt sata vuotta. Sitä juhlimme - ja olemme jo juhlineetkin - ahkerasti ja lukuisin tavoin. Tämä juhlinta on kunnianosoitus menneiden sukupolvien työlle ja uhrauksille, ja se huipentuu joulukuussa itsenäisyyspäivänä.

Kansalaiskeräyksellä vuonna 1920 perustettu Turun yliopisto on lähes saman ikäinen kuin itsenäinen Suomi. Yliopisto on elänyt maamme kohtalonhetkissä vahvasti mukana ja on ollut yksi kulttuurimme ja kansallisen itsetuntomme rakentajista. On tärkeää, että itsetunto rakentuu monille asioille, niin iloisille kuin surullisille. Siitäkään ei ole haittaa, että sen rakentuminen tapahtuu vuosien kuluessa, ulottuen jo itsenäisyyttämme edeltäviin vuosiin.

The first doctoral promotion at the University of Turku took place in 1927, ninety years ago, and provided also the occasion to inaugurate the University, which was established in 1920, only a few years after Finland became independent. The event was held in the Academy House by the Cathedral of Turku. We shall enter the Cathedral later today at the end of our procession through the City of Turku. The Academy House, on the other hand, was inaugurated two hundred years ago, in 1817, to serve the Royal Academy of Turku.

The choice of the year and place for the first doctoral promotion was not a coincidence, though. The Royal Academy of Turku was established in 1640. Then, in 1827, and exactly a hundred years earlier than the first doctoral promotion at the University of Turku, the Academy held its last doctoral promotion in Turku, before it moved to Helsinki and became the Imperial Alexander University and eventually the University of Helsinki.

The University of Turku was established through the initiative of enlightened people and public collection of funds, with over 22 000 donators, including institutions and private people all over Finland. Thus the motto of the University reads From free people to free science and learning. Or, to quote Abraham Lincoln, one can also say of the people, by the people, for the people.

Turun yliopisto aloitti toimintansa kahdella filosofisella tiedekunnalla, eli humanistisella ja luonnontieteellisellä. Vasta tällä vuosituhannella alkoi myös Turun yliopiston oma tekniikan alan koulutus osana matemaattis-luonnontieteellistä tiedekuntaa. Siksi tulen tänään filosofisten tiedekuntien promoottorina vihkimään niin filosofian kuin tekniikan tohtoreita.

Näiden tapahtumien väliin yliopiston historiassa mahtuu neljän muun tiedekunnan perustaminen sekä vuonna 1950 perustetun Kauppakorkeakoulun liittyminen Turun yliopistoon vahvistamaan yliopiston monialaisuutta niin opetuksessa kuin tutkimuksessa. Tämä monialaisuus on vahvuutemme, jonka ansiosta emme ole liian herkkiä äkillisille muutoksille ja jonka pohjalta olemme valmiit kohtaamaan tulevaisuuden haasteet.

Monialaisuus on ollut yliopistomme strategian punainen lanka koko kuluvan vuosikymmenen ajan. Se näkyy siinä sivistyksen ja tieteen laajassa kirjossa, jota te, kuuden tiedekunnan ja Kauppakorkeakoulun kunniatohtorit ja vihittävät tohtorit, edustatte täällä tänäänkin. Kansainvälisyyteen ja avoimuuteen yhdistettynä monialaisuus antaa yliopistolle parhaan mahdollisen perustan edistää sivistystä ja vapaata tiedettä sekä antaa siihen perustuvaa ylintä opetusta.

Tänä keväänä on Lounais-Suomessa keskusteltu paljon positiivisesta rakennemuutoksesta. Mutta pelkkä talouden vauhdittuminen ei yksinään ole vielä rakennemuutosta. Meneillään oleva teollisen toiminnan vilkastuminen kätkeekin sisälleen muutoksia, jotka tulevat haastamaan yhteiskuntaamme laajasti.

Vaikka osaavaa työväkeä edelleen tarvitaan tehtaiden tuotantolinjoilla, robotiikka ja erilaiset digitaaliset ratkaisut lisäävät tehokkuutta ja muuttavat jo lähitulevaisuudessa työnkuvaa monilla aloilla. Hyödynnämme yhä enemmän niin lisättyä kuin virtuaalista todellisuutta. Syntyy uusia ammatteja ja vanhoja poistuu. Erityisesti tekoäly kehittyessään tuo sekä mahdollisuuksia että uhkakuvia, ja jälkimmäisistä synkimmät maalaavat jopa oman lajimme loppua. Olemme syvällisten kysymysten äärellä, ja tarvitsemme eri alojen osaajia, jotka yhdessä etsivät niihin vastauksia.

Yliopistollinen koulutuksemme on tällä hetkellä suunnitelmataloutta, jossa Opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta ennakoidaan eri alojen työvoimatarvetta vähintään viiden vuoden päähän, ja säädellään vastaavasti yliopistojen koulutusoikeuksia ja koulutusmääriä. Tämän järjestelmän toimivuutta nykyoloissa on syytä pohtia ja tarkastella kriittisesti.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa koulutukseen tuleekin sisältyä oman erikoisalan ohella monialaisen toimintaympäristön huomioimista. Tämä ei tarkoita opintovaatimusten kasvattamista tai syvällisen osaamisen korvaamista laveammilla mutta pintapuolisilla opinnoilla. Käytämme jo nyt tietoteknisiä apuvälineitä sekä oman muistimme että tiedon etsinnän ja jalostamisen tukena. Järkevästi käytettynä nämä apuvälineet avaavat meille laajemman osaamisen maailman. Tarvitsemme myös yhä enemmän valmiuksia toimia osana monialaisia ryhmiä, jotka kykenevät luovaan ja tehokkaaseen työhön - eli olemaan enemmän kuin yksilöllisten taitojen summa.

Myös yliopisto instituutiona joutuu pohtimaan omaa rooliaan ja muotoaan. Tietoverkkoja hyödyntävä opetus ja oppiminen vapauttaa meidät niin fyysisestä kuin ajallisesta läsnäolosta. Samoin ryhmässä toimiminen voi tapahtua verkkojen kautta. Ja korvaako todellinen osaaminen muodolliset tutkinnot, joiden sisällöt saattavat nykyään vanheta hyvinkin nopeasti?

Pitkällä aikavälillä nämä ovat toki todellisia haasteita. Käytännössä verkostojen maailmaa vielä hillitsevät temppuileva tekniikka, puutteelliset ansainnan mallit, osaamisen varmistamisen haasteet ja ennen kaikkea ihmisen tarve kuulua joukkoon ja muodostaa aitoja sosiaalisia ympäristöjä, joissa tapahtuu spontaaneja kohtaamisia, yhdessä harrastamista ja monenlaista seurustelua - eli elämää kaikissa muodoissaan.

Hyvässä ryhmässä sen jäsenet myös tukevat ja täydentävät toisiaan - kaveria ei jätetä. Kuuluminen yhteisöön ja yhteiset riitit ovat tärkeitä - siksi mekin olemme täällä tänään. Yliopistossa opiskellessa syntyvät ne monet verkostot, joiden avulla asioita myöhemmin voidaan viedä eteenpäin, vaikka niiden rooli esimerkiksi päätöksenteossa ei aina ole toki ongelmaton.

Ja miten tämä kaikki näkyy teidän, tänään promovoitavien tohtorien elämässä? Te olette jo korkeimman koulutuksenne saaneet. Osa teistä jatkaa akateemisella uralla, osa ehkä tutkimuksen parissa teollisuudessa tai tutkimuslaitoksissa. Tohtoreille sopivia asiantuntijatehtäviä löytyy niin julkiselta kuin yksityiseltä sektorilta. Monipuoliselle osaamisellenne on käyttöä myös erilaisissa hallinnollisissa tehtävissä.  

Nopeasti muuttuva maailma edellyttää teiltäkin joustavuutta ja sekä halua että kykyä oppia uusia ja usein monimutkaisia asioita. Matkanne kohti tohtorin tutkintoa on ollut askellusta tieteen polulla, mutta samalla se on ollut loogisen mutta kriittisen ajattelutavan omaksumista. Hahmotatte miten yksityiskohdista koostuu laajempia kokonaisuuksia ja tunnistatte syy-seuraus-ketjuja - tai niiden puuttumista. Siksi te olette etulinjassa muutosten ja haasteiden kohtaamisessa, teille kuuluu asioiden selvittäminen, esille tuominen ja eteenpäin vieminen.

Teille kuuluu myös nykyisten totuuksien haastaminen. Talouden näkökulma hallitsee hyvin paljon ajatteluamme - mutta tuleeko sen olla päätöksissä kaikkein ohjaavin tekijä? Globaalit haasteet kohdistuvat ihmiskunnan olemassaolon turvaamiseen - mutta onko myös tilaa puhtaalle tiedonjanolle ongelmanratkaisun ohessa? Tutkijat ovat laskeutuneet norsunluutorneistaan ollakseen yhä enenevässä määrin vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. Tämä on hyvä asia niin tutkijoille kuin yhteiskunnalle. Mutta samalla meidän on huolehdittava, ettemme kadota kykyämme katsoa pidemmälle ja nähdä laveammin.

Dear honorary doctors, dear doctors. Today is a special day in your life. You will receive the emblems of your new positions in the academic world. It is a time of dignity and glory, and an event to remember.

Promootiosaarna, Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala

Ihminen on jotakin, kun hän on rakkauden teon kohde

Tämän aamun Turun Sanomissa kolumnisti päätti juttunsa tällaiseen loppunousuun: ”Persoonallisen Jumalan kontingentti akti kiistää sen, ettemme me olisi mistään kotoisin. Ihminen on jotakin, kun hän on rakkauden teon kohde.”

Puhe rakkaudesta tahtoo olla sentimentaalista, tunnevoittoista, jopa tunteita lietsovaa. Se nimenomaan tahtoo olla sellaista – tai me tahdomme sen olevan. Kun vihkipari kuuntelee rakkauden ylistystä Korinttilaiskirjeen tuttuakin tutummin sanoin, se ja kaikki läsnä olevat toivovat sen kaiken olevan totta. Olkoon rakkaus suurin ja pysyvin. Ja olkoon se mitä kaikkea vain, mikä kannattelee, mikä pitää hyvänä ja mikä antaa voimaa.

Rakkaus on jonkinmoinen tunne tai tunteista nimenomaisin – vaikka on se epäilemättä myös muuta ja kiinnostava kohde monellekin tieteenalalle. Tunne puolestaan ei ikinä ole ”vain tunne”, koska tunne on asian merkityksen, sen tähdellisyyden, etumerkki. Yhdentekevällä ei etumerkkiä ole. Ihminenkin huomaa olevansa jotakin, kun häneen kohdistuu rakkautta – ilman sitä hänestä tuntuu, ettei häntä pidetä minään. Jollekulle minun olemiseni merkitsee, joku piittaa minun olemassaolostani, joku välittää minusta. Siksi minäkin olen joku, vieläpä joku tietty, ei kuka tahansa.

Ja kääntäen, niin kuin Paavali sen näkee, jos ihmisellä ei ole rakkautta oman asennoitumisensa pohjaksi, hän on ”vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali” tai ei mitään. Silloin hän ei tekemisilläänkään ”mitään voittaisi”. Rakkaus on yhtä olennainen osoitettuna kuin se on vastaanotettunakin. Se on inhimillisen vuorovaikutuksen kielioppi. Se on sitä, miten ihmistä puhutaan: myötämielisesti, myötätuntoisesti ja samastuen.

Kaikella on kontekstinsa

Korinttilaiskirjeen rakkaushymni on runollisessa runsaudessaan hengästyttävä, sehän on lähes tukahduttava. Vihkiparille se sopii, kun puolisoiden tajunta kaikkinensa on joka tapauksessa tukossa. Mutta mitä promootiojumalanpalveluksessa on tarkoittavinaan, että ”vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon… mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään”? Väittääkö Paavali, aikansa mittapuilla korkeasti oppinut mies, että meidän tulisi joillakin uskonnollistyyppisillä syillä vähätellä tietoa ja ottaa siihen kriittistä etäisyyttä?

Tiedon halveksunnasta ei ole kysymys, vielä vähemmän tieteellisen tiedon arvonriistosta. Paavali ei ollenkaan suhteuttanut rakkautta tieteeseen vaan kävi keskustelua armolahjoista, jotka olivat alkaneet hänen kuulijoitaan askarruttaa. Siitä huolimatta (tai sen huomioon ottaen) hänen tekstillään on tämänkinpäiväinen tähtäyspiste.

Yksinkertaisesti sanottuna: kaikella on kontekstinsa. Laajin yhteys on koko inhimillinen elämä tai koko maailma, jos niin halutaan. Tähän yhteyteen ja kokonaisuuteen kuuluu myös perusteltu mielihyvä tiedon rajojen laajentamisesta. Jollei olekaan päässyt ”kaikkien salaisuuksien” perille, siihen tapaan kuin Paavali puhuu, niin ainakin niiden, joiden kimppuun tutkimustyössään on käynyt. Tässä elämän ja koko maailman yhteydessä on koettu myös oivalluksen iloa, työn loppuun saattamisesta nousevaa vapautuneisuutta ja tervettä ylpeyttä siitä, mihin onkaan pystynyt. Kaikki tämä on tapahtunut sellaisessa maailmassa, jossa ”ihminen on jotakin, kun hän on rakkauden teon kohde” ja jossa hän on jotakin viime kädessä juuri rakastettuna ja rakastavana. Kaikella tärkeällä on merkittävä kontekstinsa.

Meidän Isä

Päivän evankeliumissa Jeesus opettaa Isä meidän –rukouksen. Niin kuin vapautuksen teologian uranuurtaja Leonardo Boff on todennut, oppilaiden esittämä pyyntö ”opeta meitä rukoilemaan” olisi meidän sanomanamme jotakin sellaista kuin ”esitä meille yhteenveto opetuksistasi”. Tätä poikkeuksellisen lyhyttä abstraktia on vuosisatojen aikana toistamalla toistettu; ei liene väärä arvaus, että koko ajan ja joka hetkellä joku jossakin sitä rukoilee, nyt parhaillaankin. Voi olla – ja onkin – että toisto tuottaa myös sitä, mistä Jeesus varoittaa: älkää ruvetko niiden kaltaiseksi, jotka vain latelevat sanoja. Rukouksesta voi tulla hoku, lopulta jopa loru. Toisaalta toisto ja kerto hukuttaa ja upottaa toistajan siihen kontekstiin ja elämänmuotoon, jota Isä meidän kannattelee. Tai elämänmuotoon, jonka tämä nimenomainen rukous jopa luo.

Isä meidän –rukousta ei tarvitse lausua kahta sanaa pitemmälle ennen kuin on tullut ilmaisseeksi olennaisen. Kumpikin sanoista on täynnä latausta, niin erikseen kuin erityisesti yhdessä.

Jeesus ei avaa keskustelua Jumalan mahdollisesta sukupuolesta; sellainen olisi tässä yhteydessä yhtä joutavaa kuin harhaanjohtavaakin. Kun Jeesus puhuttelee ja puhutteluttaa Jumalaa Isiksi, hän ei harjoita Jumala-kuvausta, vaan pohjustaa perusluottamusta. Kysymys on siitä, mikä on tässä ihmisen ja Jumalan välillä, siitä suhteesta, johon ihminen asettuu. ”Taivaan Isässä” heijastuu rakastava vanhempi. Kun ”vanhempi” vaikuttaa vanha-sanan komparatiivilta, Jumalaa ja hänen huolenpitoaan on joskus yritetty tavoitella superlatiivilla. Se persoonallinen Jumala, joka ”kiistää sen, ettemme me olisi mistään kotoisin” ei olekaan vain Vanhempi vaan Taivaallinen Vanhin. Mutta kun häntä puhutellaan, alkusanat ovat nimenomaan ”Isä meidän”. Eivät ”minun Isäni”.

Me kuulumme yhteen

Kuka ikinä aloittaakaan ”Isä meidän”, kytkeytyy välittömästi suureen kokonaisuuteen. Hän on tuossa tuokiossa pääsemättömissä paitsi Jumalasta myös koko maailmasta. ”Isä meidän”, jota puhutellaan liturgisen juhlallisesti käänteisin sanajärjestyksin, ei ole vain meidän täällä tänään, tässä kirkossa tai tässä maassa. Kun Jumalasta on kysymys, kun häntä tohditaan puhutella meidän Isäksemme, ”me” ulottuu kaikkialle, äärettömyyksiin. Se kattaa kaiken elävän sisaruksistamme ihmisistä veljiimme limasieniin, miksei kaiken muunkin kvarkeista kvasaareihin. Meitä on koko maailma, niin kuin jo Fransiskus Assisilaisen Aurinkolaulu juhlii: ”Ylistäkööt sinua Herrani, veli tuuli ja ilma ja pilvi ja sees ja säät kaikki, joilla luotujasi pidät yllä. Ylistäköön sinua, Herrani, sisar vesi, hyvin hyödyllinen ja nöyrä ja kallis ja kaino.”

Fransiskuksen Aurinkolaulun voi kuulla samankaltaisena ylitsepursuavana jubileerauksena kuin Paavalin rakkauden ylistyksenkin. Kummankaan ylenpalttisuus ja runollisuus ei kuitenkaan ole itsetarkoituksellista tai estetisoivaa. Kumpikin kuvaa ja todellistaa elämänmuotoa, jossa olennaista on yhteyteen tunnustautuminen ja yhteyden etsiminen. Kummassakin on kysymys elinehdosta.

Tiedettä tehdään maailmassa, jonka kanssa me kuulumme yhteen. Mitä ikinä siinä maailmassa onkaan, sen voi tunnistaa ja tunnustaa sisaruksekseen. Kun vain harvalla ja vähällä tässä maailmassa on mahdollista saada se sanoiksi, meidän tehtävämme on olla muun olemassaolevan puolestapuhuja. Se merkitsee rakastavaa vastuuta niin toisista ihmisistä ja yhteiskunnasta kuin ympäristöstäkin. Se vaatii oikeudenmukaisuutta ja reiluutta ja kokonaisuuksien tajua.

Ja kun vain harva ja vähä maailmassa saa sanotuksi ”Isä meidän”, juuri meidän sopii tässäkin – ja nimenomaan tässä – suhteessa olla muun olemassaolevan puolestapuhuja. Me voimme toistaa muiden puolesta ”Isä meidän” ja sillä tavoin väittää kaiken olevan jotakin: kiinnostuksen, välittämisen, ystävyyden ja viime kädessä jopa rakkauden kohde.

Juhlan alkamisjulistus, juhlamenojen ohjaaja Leila Koivunen

Arvoisa herra rehtori, distinguished honorary doctors,
hyvät nuoret tohtorit, ladies and gentlemen

Turussa on pitkät promootioperinteet. Ensimmäinen promootio järjestettiin kaupungissa jo lähemmäs 400 vuotta sitten vuonna 1643, vain muutama vuosi Turun akatemian perustamisen jälkeen. Tällöin ei tosin promovoitu tohtoreita vaan kymmenen filosofian maisteria. Maisterin arvo oli tarkoitettu ainoastaan opiskelijoista etevimmille. Tavaksi vakiintui viettää joka kolmas vuosi maisterivihkiäisiä – ja niiden jälkeen hyvällä ruualla ja runsailla juomilla höystettyjä juhlia. Akateemisen promootiotraditon juuret ovat kuitenkin vielä huomattavasti kauempana, keskiajalla eri puolille Eurooppaa perustetuissa varhaisissa yliopistoissa. Jatkamme tänään vuosisataista akateemista perintöä.

The first conferment ceremony in Turku was arranged by the old Academy of Turku, Academia Aboensis, in 1643 when ten Masters were conferred. After the conferment, there was a service in the cathedral and a banquet where a great amount of food and drink were offered to the guests. The ceremony followed the model of academic festivities that took shape in medieval European universities. Tonight, we are part of this long academic history.

Kirjailija ja historioitsija Zacharias Topelius kuvaili vuonna 1873 Turkua kirjassaan Matkustus Suomessa. Hän nosti esille kolme kohdetta – tuomiokirkon, Aura-joen ja Turun linnan – jotka kuvastivat hänen mielestään kaupungissa ilmenevää hengellistä elinvoimaa, sivistyksen virtaa ja valtiollista historiaa. Samat kohteet ovat olleet myös tänään matkamme varrella. Turun linna on todistanut lukuisia Suomen historian vaiheita, mukaan lukien Turussa nykyään toimivien kahden yliopiston, Turun yliopiston ja Åbo Akademin promootiojuhlia. Linnan varhaisvaiheet osuvat samaan aikakauteen, jolloin yliopistot ottivat ensiaskeliaan eteläisessä Euroopassa. Linna tarjoaakin promootiojuhlallemme mahtavat, akateemisen tradition pituudesta ja vahvuudesta muistuttavat puitteet.

The first stones of this castle were set in the late thirteenth century, at the same time when universities in southern Europe took their first steps. The historic castle offers us an excellent venue to celebrate the longevity and vitality of academia and its traditions.

Ladies and gentlemen, it gives me great pleasure to warmly welcome you all to this banquet and ask you to join me in a toast for enjoyable and historic evening!

Tervetuloa juhlaan!

Arvoisa Turun yliopiston Rehtori, Hyvät Juhlavieraat, Ladies and Gentlemen

Tässä juhlaväessä ei ole yhtään ihmistä, joka ei jakaisi käsitystä tieteen ja tieteellisen tutkimuksen keskeisestä merkityksestä. Me ajattelemme tieteen ja uuden tiedon tuottamisen olevan ajassamme ensiarvoisen tärkeää. Että tutkimus on olennainen osa yhteiskuntaa. Ja näemme, kuinka tärkeitä ja ihmeellisiä yliopistot ovat niiden keskeisinä viljelypaikkoina, paikkoina, joissa argumentti voittaa auktoriteetin. Me kaikki myös tiedämme, kuinka tieteellinen tutkimus ja uuden tiedon tuottaminen on paljolti ei-tietämisen äärellä olemista: epävarmuuden ja keskeneräisyyden sietämistä. Se vaatii aikaa ja panoksia – ja myös yhteistyötä, yhä enemmän monialaista yhteistyötä. Hyvä tutkija tunnistaa myös oman osaamisensa rajat ja tietää, milloin apuun tarvitaan toinen tutkija, jolla on toisenlaista tietoa ja kykyä. Oman alan läpikotaisen tuntemisen lisäksi moni- ja poikkialaisen yhteistyön kautta syntyy uusia oivalluksia ja moniulotteisempaa käsitystä asioista. Ajattelen, että vastaavasti myös tieteen on aika ajoin hyvä tunnustella omia rajojaan ja joskus vaikka kysyä, voisiko esimerkiksi yhteistyö taiteiden kanssa auttaa ilmaisemaan asioita tavoilla, joihin tieteen diskurssi ei aina taivu.

Tiede ja yliopistot ovat aina avautuneet itsensä ulkopuolelle muuhun yhteiskuntaan ja myös kansainvälisesti. Nyt on kuitenkin hyvä tiedostaa – asia, josta olemme monet kipeän tietoisia – että ilmapiirit juhlaväkemme ulkopuolella ovat yllättävänkin kovat tieteitä ja yliopistoa ja myös kansainvälisyyttä kohtaan. Ei tämä ole uutta: tietoa on pelätty ja tieteentekijät ovat kautta aikojen olleet vallanpitäjien huolena, painostuksen ja vainon kohteena. Se johtuu siitä, että tieto on valtaa. Ei päivää, jona tieteellisen tutkimuksen merkitystä ja yliopistoja ei haastettaisi keskusteluissa, joita ei edes käydä säännöillä, joihin olemme koulitut. Tämä lisää tutkijan vastuuta yhteiskunnassa. Ja edellyttää tutkijalta uudenlaisia taitoja viestiä myös tieteen kollegiaalisen piirin ulkopuolella. On tärkeää, että emme käänny vain valtaapitävien puoleen. Tehtävänämme on antaa ääni myös niille, joiden ääni ei muuten kuulu, ja tutkijan pitää muistaa käydä keskusteluun myös heidän kanssaan.

Yhteiskunnallisia, teknologisia ja esimerkiksi ympäristöön liittyviä ongelmia ei ratkaista ilman tutkimusta. Mikään ei viittaa siihen, että tutkimustiedon tarve olisi vähenemässä. Ilman korkeatasoista perustutkimusta ei meillä kuitenkaan olisi mitään, mitä soveltaa. Tutkimus avaa loputtomasti mahdollisuuksia sovellutuksiin. Jos Suomi haluaa menestyä, se ei voi tapahtua ilman menestyvää tieteellistä tutkimusta ja ylintä opetusta. Vapaa tiede ja kriittinen ajattelu ovat arvoja, joita meidän on puolustettava ilmapiirissä, jossa vähätellään sivistystä, asiantuntemusta ja ylintä opetusta ja ruokitaan täysin perusteettomia epäilyksiä ja epätietoisuutta.

Ladies and Gentlemen,
These festivities are excellently timed. This year, we are celebrating the centenary of Turun Suomalainen Yliopistoseura, Turku Finnish University Society. Along the Universities goes not only the sentiment and thought about birth of civilisations, but also about the maintenance and invigoration of their intellectual order. It is well known that universities contribute to wider society, cultural life and economy in their own region and in the entire country.

Thus, it is no surprise that almost one hundred years ago, an important initiative was made to establish Turku Finnish University Society, with its only purpose to found a University in Turku.

Today, we are delighted to live those ideas in real. The circumstances one hundred years ago gave birth to the situation that we now have three Turku universities in Finland, the University of Turku and Åbo Akademi University, – and the one which still, according to our information, functions in Helsinki after it was founded here and moved from here.

Almost one hundred years ago, Turku Finnish University Society ordered a cantata Elämän päivät, Days of Life, from Leevi Madetoja. It was composed to a text by V.A. Koskenniemi, later one of the firsts Rectors of this University. This piece deals with life's work as an allegory of scientific work and the rural background of our University. According to Koskenniemi’s text:

We ploughed with blazing minds
 we hid our faith in furrows.
Our eyes shan't see the shoot
but ploughed fields they remain.

These allegories remind us of the vital legacy of sciences and university remaining for future generations.

Kunnioitettu Rehtori, Arvoisat Juhlavieraat, Ladies and Gentlemen. Haluan kohottaa maljan yliopistolle ja tieteelle. May I propose a toast to the University and to Sciences.
 

Arvoisat juhlavieraat, ladies and gentlemen, hyvä juuri promovoitu tohtori Salminen, newly conferred Doctor Salminen

When no one is listening, is the time to speak. The scientific community in particular must speak the truth with many different voices when the truth is in danger of being drowned out by other noise. With many voices, because there are many kinds of listeners. With many voices, because some listeners do not want to listen or many deliberately mishear.

Dear young Doctor, you have the obligation to speak and act already tomorrow. May this day still be a celebration of the work already done. You have the obligation and, before anything, the privilege to promote the truth and also to help others to find the truth you consider right. However, do not fall for the idea that what is true today, is also true tomorrow.

In his speech, Doctor Salminen referred to the old and flattering saying about university that at university, an argument always wins an authority.

Perhaps this is true at university, but let us not fall for a false impression that this would also be true elsewhere. The world speaks differently. With many voices and languages.

A young doctor should also remember not to develop a hubris that one's own argument is always better than that of the opponent.

For this, we Finns have an ancient moral story to which I cannot help but refer. (Because,) in fact, the statue of the author of the story stands below my office window.

Kaikki muistanette miten nuori, ehkäpä juuri promovoitu Joukahainen tapasi tiellä vanhan Väinämöisen:

Tuli nuori Joukahainen,
ajoi tiellä vastatusten:
Tarttui aisa aisan päähän,
rahe rahkehen takistui,
Länget puuttui länkilöihin,
vemmel vempelen nenähän.
Siinä sitä seisotahan,
seisotahan, mietitähän.

Ja niin Joukahainen, joka ei tunne Väinämöistä, alkaa vaatia häntä väistymään tieltä monenlaisin tiedon argumentein. Ja tämän kiivaan debatin päätteeksi Joukahainen tekee sen pahimman virheen, jonka juuri promovoitu voi tehdä, vastustajan häntä ahdistaessa. Joukahainen toteaa: kun ei lie minulla mieltä, kysyn mieltä miekaltani.

No kaikki muistamme miten tässä hänelle lopulta kävi Väinämöisen käsittelyssä: Itsen lauloi Joukahaisen, lauloi suohon suonivöistä, niittyhyn nivuslihoista, kankasehen kainaloista.

Hyvät nuoret tohtorit, toivon että yliopistonne on opettanut teille niin argumentin arvon kuin sen käyttämisen taidon, jotta kukaan ei kokisi Joukahaisen kohtaloa, vaan voisi jokainen uransa kallistuessa iltaan todeta:

Vaan kuitenkin, kaikitenkin lavun hiihin laulajille,
Lavun hiihin, latvan taitoin, oksan karsin, tien osoitin.
Siinäpä nyt tie menevi, ura uusi urkenivi.

Kunnioitetut promoottorit, hyvä naiset ja herrat!

Noin kuukausi sitten kun valmistelin puhetta, pysähdyin ihastelemaan pihalla vuoroaan vaihtavien keväisen auringonpaisteen ja sadekuurojen muokkaamaa maisemaa. Hymyilin muistiinpanojen ja luonnosten keskeltä. Mieleen tulvi muistoja väitöstyön ajoilta.

Kenties voimme kaikki hetkeksi pysähtyä miettimään, mikä meidät oikeastaan on tähän juhlaan johdattanut. Muistatteko itsenne lapsina kotipihassanne: sama lapsi on nauttinut pihaleikeistä, kävellyt koulusta kotiin, istunut läksyjen ääressä.. tuo lapsi kasvoi aikuiseksi, aloitti korkeakoulun, otti vastaan jatko-opintojen haasteet, ihastui, kenties ajoittain vihastuikin tieteen maailmaan, näki ja koki vaiheet tohtoriväitökseen saakka ja istuu täällä tänään vasta promovoituna tohtorina.

Matkan varrella kenties keskeisin oppi on ollut, että oikoteitä ei ole olemassa. Kaikki osaaminen ja saavutukset on lopulta ansaittava omalla työllä ja suunnitelmallisella toteuttamisella. Jatko-opintojen aikana joutuu usein koettelemaan oman mukavuusaluettaan, arvioimaan oman osaamisen rajoja ja sietämään epävarmuutta.

Onneksi emme ole olleet tuolla taipaleella yksin. Promoottorit, ohjaajamme, seniorit, mentorimme ovat olleet mukana matkalla. Kukin omalla tavallaan olemme yhdessä muodostaneet ja ylläpitäneet motivaatiota, rohkeutta, joustavuutta, sitkeyttä ja lopulta jakaneet saavuttamisen riemun väitöstilaisuudessa. Yhteistyössä on voimaa. Annetaan hyvän kiertää ja kasvaa kun kasvatamme tulevia tutkijasukupolvia.

Hyvät promoottorit, kaikkien vastavihittyjen tohtorien puolesta, kaikella kunnoituksella ja lämmöllä - kiitos!

Esteemed promoters, ladies and gentlemen!
The word promote comes from a latin word promovere. Pro (forward, onward) and movers (to move). In English promoter can refer to i) raising to a higher position, ii) supporting or actively encouraging, iii) in chemistry, acting as a promoter to a catalyst (further speeding up the chemical reactions), and iv) in biochemistry, to a binding site for starting transcription (a.k.a. as gene reading). Promoters here today, supervisors, senior investigators, mentors have been all these things to us: binding sites, catalysts, supporters and the ones that can raise us to a higher position. Thank you for everything!

Haluan esittää Teille, arvoisat promoottorit, vastavihittyjen tohtoreiden kunnioittavimmat kiitokset ja kehoittaisin kaikkia uusia tohtoreita nousemaan ja kohottamaan maljan promoottoreiden kunniaksi.

Esteemed honorary doctors, hyvät promovoidut tohtorit, arvoisa juhlayleisö!

Tämä päivä jää promovoitujen nuorten tohtorien mieliin eräänä elämän suurista hetkistä. Sitä se on toki meille promoottoreillekin – yksi akateemisen uran kohokohdista.

This is a great day to you, young doctors – and the date will be easy to remember in the coming decades, since this year marks the centennial of the republic of Finland.

Kiitospuheessaan suurinta promovoitujen ryhmää edustanut lääketieteen tohtori Jetro Tuulari kiitti kaikkien tänään promovoitujen nuorten tohtorien edustajana meitä promoottoreita ja muita ohjaajia opiskelu- ja tutkijauran eri vaiheissa saamistaan neuvoista, avusta ja kannustuksesta pitkällä ja kenties joskus raskaallakin matkalla tieteen maailmassa.

Jokainen teistä nuorista tohtoreista lienee väitöskirjassaan tutkinut jotakin hyvin spesifistä aihetta kuten nykyisin tapana on, ja sen myötä olette kehittyneet syvällisiksi asiantuntijoiksi kukin omalla alallanne. Käytännössä toisen tieteenalan tohtorilla tai promoottorilla tuskin on minkäänlaista käsitystä siitä, mitä väitöskirjanne otsikon alle kätkeytyy. Silti jokaisen kohdalla pätee vanha sanonta: mitä syvällisemmin johonkin asiaan paneutuu, sitä vähemmän huomaa siitä tietävänsä. Tutkittavaa siis riittää yllin kyllin kaikille.

Tästä eteenpäin maailma on teille avoinna. Periaatteessa teillä on jatkossa ainakin kaksi vaihtoehtoa: voitte jatkaa oman erikoisalanne tai siihen läheisesti liittyvien aihepiirien tietämyksen kehittämistä tai voitte ryhtyä tekemään jotakin aivan muuta. Ensin mainittu vaihtoehto lienee yleensä se tyypillisin, koska väitöskirjatyön yhteydessä esiin on noussut monia kiinnostavia jatkotutkimusteemoja – tämä ei ole ollenkaan huono valinta, isona voi sitten päästä vaikka professoriksi ja kenties joskus jopa promoottoriksi. Jälkimmäinen vaihtoehto – ryhtyä tekemään jotakin aivan muuta – on teille myös mahdollista, koska tohtorin väitöksen suorittaminen Suomessa jo sinänsä osoittaa, että kuulutte ilman muuta maailman huippuihin.

Tohtoreita toki valmistuu nykyisin jo varsin paljon, yliopistojahan joskus kutsutaan jopa tohtoritehtaiksi, mutta maailman väkimäärään suhteutettuna olette kuitenkin hyvin, hyvin pieni ryhmä. Kumman tahansa aiemmin mainituista vaihtoehdoista valitsettekin, nykypäivänä on syytä pyrkiä luomaan mahdollisimman laaja ja monipuolinen verkosto ja ulottaa se myös oman alan ulkopuolisiin ihmisiin. Milloinkaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mitä kautta itse kullekin tarjoutuu jokin elämää mullistava tilaisuus – elämässähän moni asia on kuitenkin kiinni sattumasta, vaikka kuinka perusteellisesti yrittäisi uraansa ja elämäänsä suunnitella.

During the last decades the world has become smaller thanks to the Internet, social media and falling travel costs. Nowadays we can say that most of the researchers are truly international. Altogether this means that the opportunities for you, young doctors, are almost limitless – the world is open for you. But if you want to make an impact in this world, you should remember that there are three ways: through the power of writing, through the power of speech, and through the power of action. Please use them all.

Viepä sattuma teitä mihin päin maailmaa ja minkälaisiin tehtäviin tahansa, niin kaikkialla positiivinen elämänasenne yhdistettynä innovatiiviseen ajatteluun, ahkeruuteen ja yritteliäisyyteen johtaa varmimmin menestykseen. Samalla kannattaa kuitenkin pitää jalat maassa, sillä muuten tulokset voivat jäädä laihoiksi – eihän jalat ilmassa oikein voi juosta eteenpäin.

When you are thinking of future career opportunities, the most obvious choice is naturally to carry on researching the same or related topic, which you have concentrated on in your dissertation, but you should also keep your eyes and mind open to other options. Maybe we all should begin to think of the doctoral education as an intellectual exercise which prepares us for challenging future tasks rather than as a starting point to a research career. For example, in today’s world it is a lot easier to become an entrepreneur than ten years ago. You no longer need to have a lot of money to start a business, the idea and connections are much more important, since there is plenty of venture capital just waiting for good ideas of smart men and women.

Turun yliopisto on pyrkinyt luomaan älyllisesti mahdollisimman vapaan sekä uteliaisuuteen ja kriittisyyteen kannustavan opiskeluympäristön – toivottavasti tässä on onnistuttu, ja toivottavasti te jatkatte perinnettä, missä sitten tulevaisuudessa toimittekin. Muistakaa kuitenkin, että elämä ei ole pelkkää työtä, vaan välillä on syytä pitää hauskaa. Näillä sanoilla toivotan teille iloista juhlailtaa ja mitä parhainta menestystä tulevaisuudessa.

Dear guests, please join my fellow promoters and me in the toast for the newly promoted doctors. Good luck and all the best, both in your professional as well as your personal life!

Distinguished doctores honoris causa, dear guests.

Today we celebrate together with our twelve new honorary doctors, invited by the seven faculties of the University of Turku. The honorary doctorate is a degree awarded to individuals who have conducted outstanding work in their field, and who have significantly contributed to the society and to our university.

This year, we are celebarating Finland’s one-hundreth birthday. In its current form, the University of Turku was founded in 1920. The first doctoral promotion at the University of Turku that was organised by all faculties took place exactly ninety years ago, in 1927. However, the roots of the academic community in Turku lie even deeper. Already in the thirteenth century, students from Turku attended European universities, and in 1640, the Swedish queen Christina initiated the founding of a university in Turku. We still find mobility and international collaboration extremely important!

Today, our community has grown by twelve new honorary doctors from different fields of society and academia; from Finland and from all over the world. Distinguished honorary doctors, in sharing your time and your knowledge with our academic community, you have given us an immensely valuable gift. Collaboration between people and between institutions is the key to a better tomorrow. Your insight and expertise guide us on our way, inspiring us to pursue our dreams and our goals. Thank you for showing us the way forward.

Dear guests – please join me in raising a toast to the distinguished honorary doctors. Here’s to a long life and a merry one!

Dr. Mari-Liisa Varila, distinguished members of the faculties and administration of the University of Turku, fellow honorary doctors, new doctors, and guests

Good evening, hyvää iltaa.

It is my privilege to have been asked to respond, on behalf of the 12 new honorary doctors of University of Turku, to the thoughtful words just addressed to us. We are here to celebrate together with 136 new doctors – graduated from the seven faculties of the University of Turku over the past two years – the entire academic community and its esteemed guests. Each of these doctors has dedicated some of the best years of her or his life – and the unavoidable blood, sweat and tears – to add another brick, window or even entire floor to the house of knowledge we call science. The entire community is highly appreciative for that.

But how did we – the 12 new honorary doctors – end up here? All of us recall the cryptic e-mail dated January 18, 2017 saying: Please find attached a letter from Rector Kalervo Väänänen concerning the Conferment Ceremonies of the University of Turku this May. Opening the attachment – a major risk in the age of malware – resulted in a rollercoaster of emotions, ranging from surprise over disbelief and pride to the modest gratitude we show here today. None of us recalls having done anything out of the ordinary, yet other people considered we did and dedicated time and efforts to nominate us and put us on a pedestal. We are most grateful for that.

I’m sure that most of the honorary doctors googled Conferment Ceremony Turku, and came across one surprise after the other, even more when clicking on "Images". What an outstanding tradition, the hat, the sword, the sword sharpening, the banquet, the ball, the speech to the sun and the mysterious white tie. Anticipating these events, sending our measurements and a self-made scan of our head, up to really experiencing the past two days will leave indelible marks in our memory and that of our partners, enjoying every moment together with us.

Yet, we are here not only to celebrate, but also to give some advice to the fresh doctors, entering industry, service to society or pursuing further academic dreams. Once a scientist, always a scientist. Continue the hard work and study, but do not forget to be amazed by the beauty of nature and mind – such as elegant mathematical proofs, the poetry of science – and let serendipity kick in from time to time. Don’t worry about administrators worshipping impact factors and h-indices, they come and go. More importantly, in these times of fake news and alternative facts, we need young dedicated people like you to show the light. And don’t worry, we are now here to protect you. After all, we have our personal swords, although we would rather do it with our voice and pen. And do not forget, there are not just 12 of us, we represent numerous colleagues from all cultures, races and religions.

I would like to conclude on a personal note. As my university – Ghent University – is celebrating its two-hundredth birthday, I would like to toast to the hundredth birthday of the fascinating country Finland is, to all doctors and honorary doctors, and to all of you present. Please join me and say Onneksi Olkoon! Kippis!.

Arvoisat nuoret tohtorit, hyvät juhlavieraat
Distinguished young doctors, ladies and gentlemen

Sydämelliset onnittelut jokaiselle teistä nuorista tohtoreista! Vaikka eräät teistä ovat väitelleet jo joitakin vuosia sitten ja mahdollisesti valmistelleet pitkään väitöstä, tämä promootiopäivä on tehnyt teistä kaikista nuoria tohtoreita. Pitkän ja monesti tuskastuttavan ja ehkä turhauttavankin tutkimustyön yksi palkinto on tänään ja tässä: perinteisiä muotoja noudattavissa mutta tässä vaiheessa toivottavasti jo hilpeissä promootiojuhlissa. Ottakaa tästä ainutkertaisesta tilaisuudesta kaikki irti ja tanssikaa auringon nousuun!

Olette väitöstutkimuksissanne huomioineet edeltävän tutkimuksen ja rakentaneet sen luomalle pohjalle. Väitöskirjanne arvioinnissa on toisaalta korostettu työnne itsenäisyyttä tutkimuksena. Tämä on tärkeä muistaa myös jatkossa. Tunnistakaa ja tunnustakaa oma osaamisenne, mutta myös sen rajat, sillä vain siltä pohjalta noita rajoja voi avartaa. Etsikää aiempaa viisautta, mutta älkää antako sen johdattaa liikaa, ettette päädy muiden johdettaviksi.

There will be life also after these celebrations: gaining the doctorate is not the end, it is a beginning of something new. I hope that the university has given you the best possible tools for a career in research or in other responsible positions. There are many roads open to you. In Finland, research career is still a respected and prestigious one, but I hope that in the future the Finnish society at large and also the Finnish business life will be more ready than before to hire young doctors.

One of the opportunities is internationalization. Living and working in another country allows you to grow, gives you a new perspective. Completing the degree has required endurance but also curiosity. A period abroad will open you to many new and different opportunities, practices, and people.

Tulevaisuuden muuttuva työelämä edellyttää luovuutta, kokeiluhenkeä, valmiutta yksilöllisiin polkuihin. Uteliaisuus uudelle, halu ja kyky jatkuvaan itsensä kehittämiseen ja epävarmuuden sietokyky ovat siten tärkeimmät eväät, jotka yliopisto on voinut teille antaa.

Kohottakaamme malja nuorille tohtoreille ja heidän tulevaisuudelleen!
I propose a toast to the young doctors and their future!
 

Arvoisa professori, vararehtori Riitta Pyykkö, hyvät naiset ja herrat!
Distinguished Professor, Vice Rector Riitta Pyykkö, ladies and gentlemen!

Tänään meidän nuorten tohtorien matka on tullut eräänlaiseen välietappiin, ja saamme juhlistaa pitkän työmme tuloksia. Olemme painaneet päähämme tohtorinhatun ja meidät on vihitty osaksi akateemista maailmaa. Takana on väitöskirjatyö, joka on vaatinut ja ainakin itselleni myös opettanut kärsivällisyyttä ja sitkeyttä. Mutta kuten professori Pyykkö totesi, tästä varsinainen matkamme itsenäisinä tutkijoina kuitenkin vasta alkaa.

Eräs oman alani arvostettu tutkimusjohtaja on verrannut tohtoriopintoja tiimityönä tapahtuvaan hiihtosuoritukseen. Kokeneiden tutkijoiden ja ohjaajien tehtävä on luoda tohtorikoulutettaville hyvät puitteet väitöskirjaprosessin toteuttamiseen ja antaa tarvittavaa tukea matkan varrella. Tarvitaan valmis ja kirkkaasti valaistu latu sekä hyvin voidellut sukset. Tohtorikoulutettava puolestaan tekee varsinaisen hiihtämistyön, joka nostaa hien pintaan ja hengästyttää. Jyrkät ylämäet saavat etenemisen välillä tuntumaan tuskaiselta ja yksinäiseltä. Kuitenkin, ilman tiedeyhteisön ja kokeneempien tutkijoiden luomia puitteita, pimeässä umpihangessa ilman sauvoja hiihtäen ei meistä tänään tohtoreiksi vihityistä olisi kovinkaan moni päässyt perille.

That we are here today has much to do with the guidance we’ve received from our supervisors and peers. Now, as young doctors and researchers, it is our responsibility, in turn, to provide guidance to younger generations, to continue the chain of sharing professional expertise. We may call it academic payback ethics.

Even though the employment situation of doctors has caused concern in the past, the future bodes well for us. As Professor Pyykkö mentioned, we young doctors can look forward to many opportunities. We may travel abroad to gain an international perspective and to build professional networks. Also, many doctors are employed outside universities as experts in a number of sectors. Recently, the University of Turku has paid special attention to supporting early stage researchers and the development of their working life competencies. Indeed, early stage researchers at the beginning of their doctoral journey are today encouraged to consider the vast number of different paths they may follow in their future careers.

Yhdyn professori Pyykön näkemykseen tulevaisuuden työelämässä tarvittavista monenlaisista valmiuksista. Luovuuden ja halun uuden oppimiseen lisäksi tulemme tarvitsemaan valmiutta sopeutua muuttuviin olosuhteisiin, rohkeutta astua ulos omalta mukavuusalueeltamme ja intoa haastaa itseämme toimimaan osaamisemme ylärajoilla. Tarvitsemme myös uteliaisuutta kurkistaa, mitä maailmalla on meille tarjota seuraavan mutkan takana. Tähän olemme saaneet hyvät valmiudet omalta yliopistoltamme.

Each of us needed a home to grow in, before we were able to take on the world. As researchers, that home has been the University of Turku.

Kohottakaamme malja tiedeyhteisölle, jonka osaksi me nuoret tohtorit olemme saaneet kasvaa sekä kokeneille tutkijoille, jotka ovat meitä tällä matkalla opastaneet ja omaa viisauttaan meille jakaneet!

I propose a toast to the scientific community that we young doctors have become a part of, as well as to the experienced researchers who have advised us during our doctoral journey and who have shared their wisdom with us!

Rakkaat kumppanimme, arvoisat juhlavieraat

Kuten väitöskirjan esipuheessa myös tänään viimeisenä muttei missään määrin vähäisimpänä kiitetään väitöskirjantekijöiden, meidän nuorten tohtoreiden, kumppaneita ja läheisiä, sillä tie ensimmäisestä tutkimussuunnitelmasta väitöstilaisuuteen vaatii suurta venymistä myös tulevan tohtorin lähipiiriltä. Tämä puhe onkin osoitettu kumppaneille, puolisoille, avopuolisoille, mutta myös nuorten tohtoreiden muille läheisille ihmisille, omille vanhemmille, ystäville ja koko akateemiselle työyhteisölle.

Väitöskirjan valmistuminen ei ole nopea tai helppo prosessi. Sitä on usein verrattu maratoniin, mutta kenties se paremminkin muistuttaa maratoniin valmistautumista. Prosessi on täynnä iloa ja onnistumisen tunteita, mutta myös vastoinkäymisiä ja mahdottomalta tuntuvia tilanteita. Treeni takkuaa, jalat eivät kanna ja tiekin on epäselvä. Kumppanilta onkin väitöskirjatyön kestäessä vaadittu kykyä iloita, kun on sen aika, ja antaa tukea silloin kun kaikki on tuntunut kaatuvan päälle. Te kumppanit olettekin joutuneet elämään parisuhteessa, jossa on ollut vuosia mukana ajoittain varsin vaativa ja aikaa vievä kolmas pyörä. Teiltä on vaadittu niin henkistä kuin aineellista panostusta nuoren tohtorin tavoitellessa omaa unelmaansa. Kiitos siis kärsivällisyydestä ja siitä, että olemme saaneet toteuttaa oman unelmamme.

Kumppanit, te olette auttaneet löytämään tasapainon työn ja muun elämän välille, ja tarvittaessa muistuttaneet, että on myös muuta elämää. Olette siirtäneet ajatuksemme pois tiedemaailmasta. Ja toisaalta olette osin tahtomattanne joutuneet perehtymään varsin syvällisesti esimerkiksi Suomen sotien välisen ajan poliittiseen historiaan, mutta vastaan sanomatta olette kuunnelleet ne synkät yksinpuhelut ja katkerat tilitykset, jotka kuitenkin ovat hedelmällisellä tavalla vieneet väitöskirjatyötä eteenpäin. Kiitos ja anteeksi.

Te, kumppanit, olette täällä tänään vierellämme jakamassa pitkän väitöskirjaprosessin arvokkaan loppuhuipennuksen, tohtoripromootion kaikkine akateemisine juhlallisuuksineen. Me nuoret tohtorit saimme tänään tohtorin hatun ja miekan symboleiksi vapaan tieteen ja sen puolustamisen tärkeydestä. Me muodostamme nyt uusimman lenkin Turun yliopiston tieteen sotajoukkojen pitkässä ketjussa. Mutta, rehellisyyden nimissä, myös teille kumppanit pitäisi myöntää sama status ja symbolit, sillä takana on vuosien mittainen työ, josta monikaan ei selviä yksin. Te olette osaltanne edesauttaneet vapaan tieteen puolustamista.

Dear spouses, Ladies and Gentlemen

In my speech I highlighted the importance of our spouses in finishing our doctoral studies. It is with sincere gratitude and appreciation that I thank you all for everything you have done to assist us, young doctors, perharps in the most ambitious endeavor of our career thus far. The Academic Degree Ceremony is not only a celebration of the new doctors, but also a celebration of companionship. We could have not comleted our projects without the support from you. Thank you for sharing this academic journey with us because with your love and support we have been able to fulfil our dreams and reach the doctoral degree. It is my great pleasure to extend our deepest gratitude and respect to you all.

May I propose a toast to the wellbeing of our dear spouses! Kohottakaamme malja rakkaille kumppaneillemme!