Promootioperinne

Promootiota edeltävät järjestelyt ja promootio-ohjelman muotoutuminen

​Turun yliopiston promootiosta kirjoitetuista kirjoista käy ilmi, että promootioon valmistautuminen on aina ollut perusteellista ja huolellista. Mitään ei ole jätetty sattuman varaan. Promootiotoimikunnalla on ollut järjestelyissä merkittävä rooli. Yhteistä järjestäjille ja promootioon osallistujille on ollut halu noudattaa promootioon liittyviä vuosisatoja vanhoja traditioita.

Vuosikymmenten varrelta Turun yliopiston promootioiden valmisteluista ja kommelluksistakin on tallennettu värikkäitä kuvauksia. Esimerkiksi vuoden 1970 promootion aikaan Turun kaupunki kärsi hotellihuonepulasta ja ulkopuolisten vieraiden majoittamisesta näytti tulevan ongelma. Ongelmaan saatiin ratkaisu, kun keksittiin ottaa kokonainen talo juuri valmistuneesta Ylioppilaskylästä kunniatohtoreiden ja joidenkin muiden kunniavieraiden käyttöön. Vuoden 1970 promootiokirjassa asiaa muistellaan seuraavasti:

Järjestäjiä tyydyttänyt ratkaisu osoittautui sittemmin myös vieraiden kannalta onnistuneeksi - asumiseen modernissa ja täysin hotellitasoa vastaavassa ylioppilasasuntolassa oltiin poikkeuksetta tyytyväisiä. Eräs vieraista koki asumisensa tarkoituksenmukaisessa ja viihtyisässä opiskelija-asuntolassa peräti ylioppilasvuosiensa unelmien täyttymisenä.​​

Seppeleensitojaiset ja maisteripromootio

Järjestyksessä toista Turun yliopiston promootiota vietettiin vuonna 1955. Silloin juhlaohjelma oli jo ensimmäiseen promootioon verrattuna huomattavasti runsaampi. Ohjelmaan kuuluivat esimerkiksi seppeleensitojaiset. Maisterien arvomerkki hatun sijasta on seppele.

Yleisen seppeleensitojattaren valinta tapahtui perinteisesti Floran, Kukan päivänä. Vuonna 1965 yleiseksi seppeleensitojattareksi valittiin professori Osmo Järven tytär, Outi Järvi. Neiti Järveä pyydettiin kunniatehtäväänsä seuraavin sanoin:

    Teitä, neiti Järvi, pyydämme Turun Yliopiston humanistisen ja matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan promovendien yleiseksi seppeleensitojattareksi. Teidän johdollanne haluaisimme sitoa seppeleemme. Juhliemme kuningattarena, niiden kauneimpana helmenä edustaisitte nuoruutta, jolle kaikki on mahdollista ja valoisaa, niin myös hengen nuoruutta, johon kaikki promootioon aikovat ja niihin uudelleen palaavat pyrkiköön.

Seppeleensitojaisia ei ole järjestetty viime vuosikymmenten promootioissa maisteripromovendien puuttumisen vuoksi. Vuosi 1970 oli tässä suhteessa erityinen: ensimmäistä kertaa Turun yliopiston promootiossa ei vihitty lainkaan maistereita. Tuolloiset perustelut pätevät maisteripromootion suhteen edelleenkin: "Tällaiseen rajoitukseen jouduttiin täysin teknillisistä syistä - maisterien mukaan tulo olisi nostanut promovendien määrän niin suureksi, että järjestelyjen onnistuneelle toteuttamiselle ei olisi ollut reaalisia edellytyksiä." Yliopiston historian toistaiseksi viimeinen maisteripromootio pidettiin vuonna 1977.​​

Miekkoja Turun yliopistossa hiottiin ensimmäisen kerran vuonna 1965. Vuoden 1980 miekanhiojaisissa LKT Raili Peltonen totesi tervetuliaispuheessaan, että jo vuonna 1897 oli seppeleensitojaisten isäntä, valtioneuvos Lindelöf joutunut puolustamaan promootioperinnettä, jota syytettiin aikansa eläneeksi seremoniaksi. Vuoden 1980 promovendit ottivat asiaan myös kantaa seuraavin sanoin:

Me tämän vuoden promovendit olemme halunneet mahdollisimman uskollisesti noudattaa promootion perinteitä. Vaikka miekanhiojaisilla ei olekaan yhtä vanhaa traditiota kuin seppeleensitojaisilla, olemme halunneet vaalia tapaa, että promovoitavat kokoontuvat yhteiseen juhlaan vihkiäisiä edeltävänä iltana. Meillä ei ole Kreikasta tuotuja laakeripuun lehtiä solmittavaksi, mutta tänne on tuotu Vanhalinnasta kaksi tahkoa, joilla hiomme älymme miekkoja, jotta ne huomenna olisivat terävimmillään. ​​

Promootiotapahtumista tärkein ja juhlallisin, promootioakti, on vienyt niin promovendien kuin järjestäjienkin huomiosta aina suurimman osan. Vuonna 1955 edellisestä promootiosta oli vierähtänyt jo huomattavan paljon aikaa eli 28 vuotta. Promootiokirjasta käy ilmi, että koko Turku odotti akateemisten tapahtumien alkua:

   Kesäkuun kolmannen päivän aamuna vuonna 1955 kohosivat Turussa siniristiliput salkoihin akateemisen Minervan kunniaksi. Turun Yliopisto valmistautui viettämään uusien rakennustensa vihkiäisjuhlaa, johon juhlaan liittyi myös lääketieteellisen tiedekunnan täydellistyminen. Samassa tilaisuudessa oli vielä tapahtuva juhlallinen filosofian maistereiden ja tohtorien sekä lääketieteen ja kirurgian tohtorien promovointi. Ymmärtääkin näin ollen hyvin, että akateeminen henki oli sinä päivänä vallannut koko Turun kaupungin. Yliopiston juhlapäivää oli kokoontunut kunnioittamaan edustava joukko korkeita kutsuvieraita ja puolenpäivän jälkeen oli tuhatmäärin kaupunkilaisia liikkeellä nähdäkseen juhlavan näytelmän.

Vuonna 1960 aktipäivän aamu valkeni totuttua kiireisemmissä merkeissä:

   Koska promovendit eivät erään yhteensattuman vuoksi olleet voineet seppeleensitojaisten aikana harjoitella aktimenoja - niin kuin perinteelliseen tapaan olisi kuulunut, oli heidän vielä aktipäivän aamuna kiireittensä keskeltä sonnustauduttava konserttisaliin, jossa kenraaliharjoitusten tyypillisellä temperamentikkaalla hermostuneisuudella käytiin jo hieman tutummaksi tullut toimitus läpi. Vain lyhyt hetki jäi promovendeille harjoitusten jälkeen pukeutumista varten, sillä konserttisalin vieressä olevaan Turun Työväenopiston huoneistoon oli kokoonnuttava uudestaan kello 12.30.

Edellisellä kerralla vuonna 1955 tapahtumat kulkivat ennalta kaavaillun aikataulun mukaan. Ilmapiiri oli aktiin valmistautumiselle tyypillinen, kuumeinen:

   Konserttitalon yhteydessä olevassa Turun Työväenopiston huoneistossa alkoi klo 12.30, jolloin juhlakulkueeseen osanottajat kokoontuivat järjestäytymistä varten, olla hyörinää ja tungosta. Jokaisella oli mielessään annettu ohje juhlakulkueeseen järjestäytymisestä, mutta tilanne näytti sittenkin vaikealta huoneistoa tuntemattoman ja osaksi kieltä taitamattoman joukon lainehtiessa edestakaisin ahtailla ja sokkeloisilla käytävillä. Kaikuvalla ja selkeällä kuulutuksellaan ja hyvin tehtäväänsä valmistautuneitten airuitten avulla yliairut oli tuota pikaa osoittanut jokaiselle paikkansa ja tasan klo 13 lähti lähes 200-päinen "käärme" kiemurtelemaan käytäviä pitkin, portaita ylös ja alas kohti konserttisalia, joka tällä välin oli täyttynyt juhlayleisöstä.

Kulkueen siirryttyä konserttisaliin ja jokaisen päästyä omalle paikalleen alkoi akti. Vuonna 1955 akti kesti kolme tuntia.

Aktissa kunniatohtorit ja promovendit saavat kukin vuorollaan arvonsa merkit, hatun ja miekan sekä diplomin. Kunniatohtoreiksi Turun yliopistosta on vihitty niin tiede- kuin kulttuurielämänkin johtavia persoonia sekä yhteiskunnan merkkihenkilöitä. Esimerkiksi vuoden 1990 kunniatohtoripromootiossa filosofian kunniatohtoreiksi vihittiin Ruotsin kuningatar Silvia ja säveltäjä Aulis Sallinen.

Vuoden 1980 aktissa professori Lauri Honko toimi filosofisten tiedekuntien promoottorina ja piti arvoonsa kuuluvan perinteisen promootiopuheen. Puheessaan Honko pohti promootiota muun muassa seuraavin sanoin:

   Promootio on tieteellisen tiedon juhla. Kokoontumalla tähän tilaisuuteen tunnustamme kuuluvamme tuon tiedon tuottajiin, välittäjiin ja tarvitsijoihin. Kulttuuritieteen näkökulmasta promootio on siirtymäriitti, seremonia, jonka välityksellä yhteisö siirtää jäseniään statuksesta toiseen. Juhlallinen vihkiminen tiedon ja sen mukanaan tuomien oikeuksien ja velvollisuuksien hallintaan ei ole rajoittunut pelkästään länsimaiseen elämänpiiriin eikä edes kirjasivistykseen. Promootion varhaisina edeltäjinä voidaan nähdä kirjoituksettomien heimojen initiaatiomenot.​​

Akateeminen juhlakulkue ja jumalanpalvelus

​Aktin jälkeen kunniatohtoreille ja promovendeille on yleensä annettu hetki aikaa virkistäytyä ennen jumalanpalvelukseen siirtymistä. Tilaisuus lepohetkeen tarjoutui myös vuonna 1955. Tuolloin promootion järjestelytoimikunta saattoi ylpeänä todeta, että "päiväjuhlan ohjelma oli sujunut minuutilleen suunnitellun aikataulun mukaan". Hengähdystauon jälkeen kulkue oli taas klo 16.15 valmiina aloittamaan matkansa kohti tuomiokirkkoa.

  Kaikki varotoimenpiteet sateen varalta olivat onneksi osoittautuneet turhiksi, sillä aurinko paistoi harvinaisen lämpimästi ja kirkkaasti, vaikka oltiin vasta kesäkuun alussa. Lämmin päivä ja toivo nähdä komea ja harvinainen kulkue oli houkutellut kaupunkilaisia tuhatmäärin liikkeelle. Yleisöä oli tungokseen asti konserttitalon edessä, mutta myös liikenteeltä suljetun Suomen lipuin koristetun Aninkaistenkadun kumpikin puoli oli väkeä mustanaan. Samoin Tuomiokirkon aukiolle oli kokoontunut monisatapäinen katsojajoukko.

   Kulkue oli akateemisen arvokas, mutta kuitenkin ihastuttavan värikäs. Korkeat tohtorinhatut ja kiiltävät miekat, välkkyvät kunniamerkit, airutnauhat ja ruusut loivat siihen väriä ja loistoa. Sadat kamerat ikuistivat sen matkan varrella, mutta kauan se varmaan tulee säilymään myös katsojien mielissä. Kulkue eteni hitaasti, Suomen lippujen hulmutessa, aurinkoista Aninkaistenkatua alas yli kirkkosillan kohti historiallista Unikankaretta. Sieltä kumahteli jo vastaan Tuomiokirkon kellojen ääni. Vuosisatainen pyhäkkö otti taas kerran suojiinsa akateemisen laakerin juhlasta saapuneen vierasjoukon.​​

Asiasana: Viestintä;

Jumalanpalveluksen jälkeen promovendeille on jäänyt muutama tunti aikaa levähtää ennen juhlapäivällisten alkua. Vuonna 1955 suuret juhlapäivälliset alkoivat kello 19 Ylioppilastalossa. Uteliasta yleisöä oli hankkiutunut Ylioppilastalon edustalle katselemaan juhlapukuisen vierasjoukon saapumista. Illan odotettu kunniavieras, presidentin rouva Alli Paasikivi, saapui Ylioppilastalolle klo 19.15 valkoisessa brokadipuvussaan.

Vieraita oli lähes viisisataa, joten arvaa, että Ylioppilaskunnan talon muuten niin avarilta tuntuvat suojat kävivät ahtaiksi. Jokainen päivällisvieras sai sisään tulleessaan käteensä sinisen menu- ja ohjelmavihkosen, jonka takakannessa oli numeroitu pöytäkartta sekä asianomaisen henkilön nimi ja hänen paikkansa. Tämän järjestelyn sekä airuitten valppaan ja joustavan avun turvin sijoittui monisatapäinen vierasjoukko paikalleen vaivattomasti ja nopeasti. Sali oli laakeripuin kauniisti koristeltu ja värikäs, juhlapukuinen vierasjoukko loi todella suuren juhlan tunnelman. Juhla-aterian ruokajärjestys oli seuraava: Kukkakaalilientä - kuorukoita kala- ja sienitäytteellä - vasikanseläkettä parsan ja muiden vihannesten kera - kehrätyllä sokerilla ja hedelmillä koristeltua jäätelöä - kahvia. Aterian aikana tarjottiin kotimaista kuohuviiniä ja kahvin kanssa konjakkia ja likööriä.

Yliopiston rehtori Osmo Järvi toivotti vieraat tervetulleeksi ja kuvasi puheessaan turkulaista promootioperinnettä kepeään sävyyn:

  Tosin juhlamme on varsin vaatimaton verrattuna niihin juhliin, mitä Turussa ennen vietettiin. Vanhan akatemian viimeisissä promootioissa v. 1827 promootiopäivän iltana järjestettiin illalliset ja tanssiaiset 700 hengelle, ja meillä on ollut vaikeuksia 450 vieraan sijoittamisessa. Vaikeuksia on myöskin kohdannut kaikkien kerääntyneiden traditioiden seuraaminen promootiojuhlallisuuksien toimeenpanossa.

Toisaalta eivät kaikki promootioihin liittyvät traditiot ole kovinkaan vanhoja ja voisi ehkä olla syytä ainakin täällä Turussa palata osittain takaisin niihin muotoihin, joita noudatettiin promootioissa vanhan akatemian aikoihin. Esim. 1700-luvulla promootiojuhlallisuudet kestivät vain yhden päivän, vaikkakaan ei käy kieltäminen, etteikö moni yksityisesti jatkanut juhlaansa pitkälle seuraavallekin vuorokaudelle. Jossakin määrin vanhempaan traditioon olemme palanneet myös korvataksemme tohtori-ultimuksen puheen kutsuvieraille ja maisteri-ultimuksen puheen naisille yleisellä kiitospuheella "tacksägelsetalet", jossa 1700-luvun tavan mukaan aihevalinta oli vapaampi. Vanhoja traditioita noudatamme myös siinä, ettei tässä juhlassa tarjota 6 ruokalajia enempää, mikä hyvin soveltuu nykyisiin käsityksiimme terveyden säilyttämisestä. Niin pitkälle taaksepäin emme innostamme huolimatta uskaltaneet mennä traditioiden säilyttämisessä, että olisimme naisilta 1600-luvun tapoja noudattaen kokonaan kieltäneet pääsyn näihin kekkereihin.

Vuonna 1955 päivälliset etenivät juhlapuheiden saattelemina lähes puolille öin. Ne päätettiin tanssikarkeloihin, jotka kestivät pitkälle aamuyöhön asti. ​​

Vuoden 1955 promootiotanssiaisista kerrotaan seuraavaa:

Loistavan akateemisen juhlan päätteeksi muodostuivat promootiotanssiaiset, jotka alkoivat klo 20 Ylioppilastalon juhlasalissa.

Kello kolmen aikaan kokoonnuttiin kevätöiselle valoisalle pihamaalle ja Ylioppilastalon asuntolasiiven eräälle parvekkeelle ilmestyi fil. maisteri Olli Virtanen, joka piti puheen nousevalle auringolle.

Mutta auringon nousu ei millään tavalla laimentanut vierasjoukon tanssihalua. Osa tosin jo lähti kotiinsa, mutta jäljelle jääneet palasivat takaisin saliin ja jatkoivat entisellä innolla juhlaa.

Mutta juhlathan täytyi sentään lopettaa. Kirkas aamuaurinko paistoi ystävällisesti suoraan viimeisten vieraitten kasvoille, kun he astuivat raikkaaseen aamuilmaan. Suuri akateeminen juhla Turussa anno domini 1955 oli päättynyt.

Nykyinen promootiojuhla on hieman yksinkertaistunut esimerkiksi vuoden 1955 versiosta, ppromootiopäivälliset ja tanssiaiset on yhdistetty samaksi juhlaksi. Toisaalta tilaisuuden tullen voidaan vanhoja promootiotraditioita herätellä henkiin ja uuteen käyttöön. Näin tapahtui muun muassa vuonna 2000, kun promootiotanssiaisia palattiin tanssimaan vanhalle Palokunnantalolle. Palokunnantalo oli ollut myös Turun yliopiston ensimmäisen promootion iltajuhlien näyttämö.

Promootio on akateemisista juhlista arvokkaimpia, mutta se on myös riemujuhla, jossa huumorillakin on oma tärkeä osuutensa. Vuoden 2000 promootiossa LT Timo Veromaa luonnehti puheessaan kunniatohtoreille asioita, joista ulkomaalaiset tieteentekijät tietävät, että ovat olleet liian kauan Suomessa. Veromaan sanoin Suomi on ehkä liiankin tuttu, jos

• You know that 80 degrees C in a sauna is chilly, but 20 degrees C outside is freaking hot.
• You actually enjoy salmiakki
• You know the words to "Den Glider In"
• You are always on time
•  You know how to fix herring in 105 different ways
•  You eat herring in 105 different ways
• You know that silence is fun.

Vaikka promootioperinteen juuret juontuvat satojen vuosien takaa, perinne elää ja uudistuu uusien akateemisten sukupolvien myötä.​​

• Ahti, Keijo (toim.): Turun yliopiston promootio 1960. Forssa 1961.
• Huumo, Järvenpää, Koivisto, Vuorinen, Äyräs (toim.): Turun yliopiston tohtoripromootio 2000. Degree Ceremonies of the University of Turku. Raisio 2001.
• Ikola, Sicke (toim.): Turun yliopiston 60-vuotisjuhla ja promootio 15.-17. toukokuuta 1980.
• Julku, Kyösti: Promootioperinne. Oulu 1972.
• Klinge, Matti: Kuninkaallinen Turun akatemia 1640-1808. Helsingin yliopisto 1640-1990, ensimmäinen osa. Keuruu 1987.
• Koivisto, Somerkoski, Sorri (toim.): Suomen korkeakoululaitos 350 vuotta. Juhlavuoden tapahtumat Turussa 1990. Raisio 1992.
• Nurmi, Matti (toim.): Turun yliopiston juhlavuosi 1970.
• Perälä, Tauno: Turun yliopisto 1920-1939. Turku 1970.
• Raimo, Pyysalo, Kujanpää (toim.): Turun yliopiston promootio 1977. Somero 1980.
• Suojanen, M. K. (toim.): Turun yliopiston promootio 1965. Turku 1966.
• Tanner, Kerttu (toim.): Turun yliopiston juhla ja promootiot keväällä 1955. Turku 1956.
• Turun Yliopiston vihkimäjuhla ja ensimmäiset promotsionit toukokuussa 1927. Turku 1928.