Professoriluento | Laura Strömberg

Suomeen pitäisi syntyä enemmän kasvavia työnantajayrityksiä. Nuoret yritykset ovat tärkeitä uudistumisen, tuottavuuden kasvun ja työpaikkojen luomisen näkökulmasta.

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan Suomessa on verrokkimaihin verrattuna alhainen yritysten perustamisaktiviteetti ja myös selkeää kasvuhaluttomuutta. Tietyltä osin tätä selittää maamme kulttuuri ja yrittäjyyspolitiikka, joka ei kaikilta osin kannusta eikä tue yrittäjyyteen.

Nykyään yrittäjyyttä voidaan toteuttaa hyvin monin eri tavoin. Sitä voidaan toteuttaa yhtenä tapana lähteä tutustumaan työelämään, esimerkiksi osa-aikaisesti kevytyrittäjyyden kautta. Yhä useampi nuori työllistääkin itsensä omaan osaamisensa pohjautuen ja liiketoiminnan siirtyminen verkkoon luo tähän paikkariippumattomia mahdollisuuksia. Moni myös työllistää itsensä päätoimen ohella sivutyönä oman yrityksensä kautta. Tällainen toiminta mahdollistaa suhteellisen riskittömän yrittämisen kokeilemisen, oppimisen ja tuo itseluottamusta mahdollisesti laajentaa yritystoimintaa tulevaisuudessa.

Tänä päivänä myös startupyritykset ovat monelle haluttu työelämän polku. Startupyrityksissä voi tyypillisesti toteuttaa intohimojaan, tavoitella haaveitaan ja luoda jotain täysin uutta. Yhä useammat opiskelijat tietävät jo opintojensa aikana valitsevansa työuransa alkuun startupmaailman.

Edellämainitut esimerkit luovat vähitellen uusia yrityksiä Suomeen ja sitä kautta mahdollisesti kasvua kansantalouteen sekä uusia työpaikkoja. Tulokset näkyvät kuitenkin hitaasti, erityisesti kun huomioidaan startupyritysten epäonnistumisprosentti. Vain 30% startupyrityksistä on olemassa 3 vuotta perustamisensa jälkeen.

Kasvun suurimmat kansantaloudelliset vaikutukset tapahtuvat suomalaisissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Koko 2000-luvun ajan uudet työpaikat ovat enimmäkseen syntyneet suomalaisiin pk-yrityksiin. Nämä yritykset eivät kuitenkaan ole juurikaan kasvuhaluisia. Pk-yritysbarometrin mukaan vain 6 % pk-yrityksistä on voimakkaasti kasvuhakuisia ja määrä on jatkuvasti pienentynyt vuodesta 2017 lähtien. Jos kasvua olisi enemmän, luonnollisesti työpaikkojakin syntyisi enemmän.

Miksi yritykset eivät kasva? Kuten alussa mainitsin, syyttävä sormi osoittaa usein suomalaiseen yrittäjyysympäristöön ja epäkannustavaan yrittäjyyspolitiikkaan. Myös toinen tarkastelukulma on mahdollinen.

Yrityksiä kasvattavat ihmiset. Yrittäjät itse, omistajat, palkkajohto, henkilökunta. Mikään ympäristö tai politiikan toimi ei voi varmistaa yrityksen kasvua mikäli ihmiset eivät ala kasvua luomaan. Kasvu ei vain tapahdu, se rakennetaan. 

Mitä kasvun rakentaminen sitten tarkoittaa yrittäjän näkökulmasta? Liikevaihto voi kasvaa ainakin kolmea eri kautta. Myydään enemmän nykyisiä tuotteita nykyisille asiakkaille, myydään nykyisiä tuotteitta uusille asiakkaille tai kehitetään kokonaan uusia tuotteita myytäväksi.

Vaihtoehdosta riippuen, kasvun aktiivinen rakentaminen näkyy yrittäjän työpöydällä mm. myynnin valjastamisena suurempaan myyntitavoitteeseen, isompina markkinointisatsauksina, uusien asiakkaiden ja markkina-alueiden kartoituksena,  tuotekehityksenä ja investointeina. 

Kaikki vaihtoehdot edellyttävät etupainotteisia satsauksia, joko ihmisten työajan tai eurojen kautta. Usein molempien kautta. Kaikkiin vaihtoehtoihin liittyy epävarmuutta. Etukäteen ei voida olla varmoja että satsaukset tulevat kannattamaan. Yksinkertaisuudessaan tämä tarkoittaa sitä, että kasvua tavoiteltaessa yrittämiseen liittyvät riskit kasvavat.

Yrittäjällä on aina yrittämisen riski. Se on pitänyt tunnistaa jo yrityksen perustamisvaiheessa ja asian kanssa on elettävä joka päivä. Riskeihin toki varaudutaan ja niitä pyritään hallitsemaan. Fakta on kuitenkin se että nykyisessä turbulentissa maailmassa ei kukaan ole enää turvassa. Riskit voivat realisoitua. Pahimmillaan se tarkoittaa yrittäjälle isoja henkilökohtaisia tappioita. Enemmän kuin usein, yrittäjän oman talouden kestävyys pohjautuu hänen yrityksensä talouden tilaan.

Tutkimusten mukaan suurin osa yrittäjistä on riskinottajia. He kestävät muita ihmisiä paremmin epävarmuutta ja pystyvät luomaan uutta tietämättä lopputuloksesta. He nauttivat itsenä toteuttamisesta työnsä kautta ja hyvin usein rakastavat sitä mitä tekevät.

Jokainen yrittäjä on rohkea alusta alkaen. Jo yrityksen perustaminen on iso rohkeutta vaativa päätös. Yrityksen alkuvuosina itseluottamusta vasta koetellaankin. Alkuvuodet ovat usein hyvin takkuisia ja yllätykset ovat tavallisia. Nuorissa yrityksissä toiminnan ennustettavuus on tyypillisesti heikkoa mikä lisää yllätysten määrää. Jos yrittäjä näistä tilanteista selviää, voi olla, että muutamien vuosien tai vuosikymmenten aikana hän onnistuu luomaan kestävän liiketoiminnan, joka parhaimmillaan työllistää yrittäjän lisäksi monia muitakin ihmisiä.

Tyypillisesti yrittäjä on valmis uhraamaan yrityksensä eteen todella paljon. Työtunteja ei lasketa, yritykselle lainataan omia rahoja, mikäli tilanne sen vaatii. Tämä luo yritykseen täysin omanlaisensa yrittäjälähtöisen kulttuurin. Tämä kulttuuri joutuu ensi kertaa kovaan koetukseen, kun yritykseen palkataan ensimmäisiä ulkopuolisia työntekijöitä.  He tulevat yritykseen palkkatöihin, he tekevät työnsä ja lähtevät kotiin. He eivät yleensä ole valmiita samanlaisiin uhrauksiin yrityksen eteen kuin mitä yrittäjä itse on. Moni yrittäjä yllättyy tästä asiasta. Ne jotka tietävät asiasta etukäteen, voivat viimeiseen asti lykätä ulkopuolisen työntekijän palkkaamista. Menee liian vaikeaksi, sanovat. 

Kuitenkin jos halutaan kasvaa, on oltava rohkea ja tehtävä päätös rekrytoinneista. Muuten asettuu itse oman yrityksensä kasvun puollonkaulaksi. Sitä ei moni halua, etenkin mikäli yleisesti näyttää siltä että kasvupotentiaalia yrityksellä olisi.

Seuraavat rohkeat isommat stepit henkilökunnan määrän kasvattamisessa ovat edessä siinä vaiheessa, kun yritys työllistää 20 ihmistä. Tällöin yrityksen tulee noudattaa yhteistoimintalain määräyksiä esimerkiksi irtisanomisten yhteydessä. Tämä tuo hyvin paljon byrokratiaa ennen niin joustavaan yritykseen. Moni yrittäjä kammoksuu tätä vaihetta ja sinnittelee mahdollisimman kauan alle 20 hengen yrityksenä.

Jos kaikki hyvin käy ja yrittäjä pitää rohkeuttaan yllä, saatetaan päästä tilanteeseen, jossa yritys kasvaa kohisten, henkilökuntaa tulee koko ajan lisää ja mahdollisuudet ehkä aukeavat Suomen ulkopuolellakin. Tässä kohtaa yrityksen johtaminen alkaa olla jo täysin erilainen peli kuin mitä se alussa oli, kun toimintaa aloiteltiin. Vaatimukset osaamiselle kasvavat ja moni yrittäjä alkaa luisua tässä suhteessa epämukavuusalueelleen.

Rohkeus astuu jälleen kuvioihin.

Tarvitaan  rohkeutta katsoa peiliin ja ymmärtää mihin oma osaaminen ja voimavarat riittävät. On reflektoitava itseään ja mietittävä, olenko minä itse se ihminen, joka myös tulevaisuudessa tätä yhtiötä johtaa. Onko minulla siihen tarvittava osaaminen vai pitäisikö laivan ruorissa olla jonkun muun. Osa yrittäjistä siirtyy tässä kohtaa strategisempiin tehtäviin hallituksen puolelle ja yrityksen operatiiviseen johtoon valitaan ammattijohtajia.

Kun riittävät käsiparit yrityksen kasvattamiseen on hankittu ja omaakin roolia on tarkasteltu , pitää satsata euroja kasvun varmistamiseen.

Useinkaan yrityksillä ei ole tähän kassassa riittäviä varoja. Joudutaan ottamaan lainaa tai ottamaan mukaan sijoittajia. Lainaa otettaessa, omavaraisuusasteesta riippuen, ei ole mitenkään epätyypillistä että muutaman kymmenenkin ihmisen työllistävän yrityksen ottaessa lainaa, yrittäjä joutuu yhä edelleen laittamaan peliin omia henkilökohtaisia takauksiaan. Riittäkö rohkeus, kestänkö kuorman, jos riskit realisoituvat. Sitä moni tässä kohtaa pohtii.

Jos valitaan reitti, jossa sijoittajia otetaan mukaan kasvattamaan yritystä, joutuu yrittäjä luopumaan osasta omistuksestaan. Monille tämäkin on hyvin henkilökohtainen päätös. Jos aikaisemmin on toimittu ilman ulkopuolisia sijoittajia, voi uusien omistajien mukaan ottaminen omaan yritykseen tuntua todella isolta askeleelta. Rahoituskierrokseen liittyvät käytännön asiat ovat monelle vieraita, kuten myös arjen elämä uusien omistajien kanssa. 

Monet suomalaiset yritykset ovat kasvaneet pienestä keskisuureksi tai isoksi ottamalla mukaan esimerkiksi pääomasijoittajan. Pääomasijoittaja tuo yritykseen osaamista, rahaa, verkostoja ja kokemusta kasvun rakentamisesta. Moni suomalainen yritys on päässyt kiinni isoon kasvuun yhteistyössä pääomasijoittajien kanssa. Monet ovat voineet kansainvälistyäkin yhdessä kokeneen toimijan kanssa.

Pääomasijoittaja sijoittaa yritykseen aina määräaikaisesti. Rakentaa, kehittää ja kasvattaa yritystä myydäkseen sen myöhemmin eteenpäin, tyypillisesti joko isommalle pääomasijoittajalle tai alan toimijalle. Viimeistään tässä vaiheessa yrittäjänkin on mahdollisuus saada itselleen merkittävä taloudellinen palkinto vuosien kovasta työstä.

Nykymaailma muuttuu nopeasti ja se omalta osaltaan myös pakottaa yrityksiä uudistumaan, kehittymään ja kasvamaan. Osan on pakko valita kasvun tie, halusi sitä itse tai ei, riitti rohkeus tai ei. Kasva tai kuole -lausahdus ei ole kovin kaukana totuudesta näissä tapauksissa. Tilanteessa, jossa  yritys on pakotettu löytämään uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja laajentamaan toimintaansa, on hyvin tärkeää, että yrittäjän tukena on taho tai tahoja joilla on jo kokemusta yrityksen kasvattamisesta. Kokeneemmat tahot avaavat yrittäjän silmiä näkemään sen positiivisen mitä kasvun tavoitteleminen voi tuoda mukanaan. He voivat kääntää yrittäjän ajattelun kohti kasvuhalukkuutta, pois pelosta ja epävarmuudesta, jota uudistumisen paine aina tuo tullessaan.

Kuten alussa totesin, suomalaisten yritysten kasvuhalukkuus ei ole kovin korkealla tasolla. Poliittiselta ylätasolta tai muutoin katsomon puolelta on helppo kysellä kasvun perään ja ihmetellä asian laitaa. Mutta kuten monissa asioissa, yksilötason tarkastelu valaisee asiaa paljon syvemmälle kuin mitä tilastot ja kansainväliset vertailut voivat tehdä.

Yllä olevat esimerkit kuvaavat hyvin sitä mitä yritystoiminnan kasvattaminen yrittäjän näkökulmasta tarkoittaa. Kasvu on monella tapaa jopa henkilökohtainen asia ja henkilökohtainen valinta. Kasvu tuo aina muutosta ja siihen sisältyy riskejä. Monissa yrityksissä tämä johtaakin siis siihen ettei välttämättä edes tavoitella kasvua. Elämä on hyvää kuten se on. Yritystoiminnan kautta voi toteuttaa itseään ja saada itselleen ja perheelleen hyvän elannon. On iso harkinnan paikka valita kasvun polku ja jättää tuttu ja turvallinen. Jokaisella on valinnanvapautensa ja nämäkin ratkaisut meidän on hyväksyttävä.

Lopuksi todettakoon, että luonnollisesti meidän kaikkien on hyvä uskoa kasvuun ja isojenkin tavoitteiden täyttymiseen. Haluammehan me nähdä yhä enemmän suomalaisia menestystarinoita myös maailmalla. Toivoisin kuitenkin että tarkasteluun lisättäisiin uutena elementtinä yrittäjän henkilökohtainen näkökulma. Tähän paneutumalla ja tätä näkökulmaa tukemalla, voimme löytää aivan uudenlaisia avaimia suomalaisten yritysten kasvunlukkojen avaamiseen.