Professoriluento | Katja Pahkala

Suomessa on esimerkillisesti osoitettu, kuinka sydänterveyttä voidaan edistää työikäisillä aikuisilla, mutta sydänterveyteen vaikuttaminen jo lapsuudesta alkaen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Sydänterveyden edistäminen lapsuudesta saakka voikin tuntua kaukaiselta – eiväthän ne sydänsairaudet tule kuin vasta vanhana. Sydänterveydestä, sydänsairauksista puhuessani viittaan valtimonkovettumatautiin, josta käytetään myös nimitystä ateroskleroosi. Ateroskleroosin ilmentyessä sydäntä ruokkivissa valtimoissa puhutaan sepelvaltimotaudista. Lukuisten eri suojaavien tai riskiä lisäävien tekijöiden yhteisvaikutuksesta nämä sydänsairaudet usein kehittyvät vuosien, vuosikymmenten aikana.

Sydänsairaudet ovat olleet ihmisen seuralainen jo pitkään ja edelleen tänä päivänä ne ovat merkittävin kuolinsyy niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. 1940-luvulla Yhdysvalloissa aloitetut väestötutkimukset aikuisilla osoittivat keskeisinä riskitekijöinä korkeaa veren kolesterolipitoisuutta, verenpainetta, lihavuutta sekä tupakointia. Tieto sydänterveyteen vaikuttavista tekijöistä alkoi lisääntyä, mutta matka muutoksiin tapahtui vähitellen. Vielä 70, 80 vuotta sitten esimerkiksi lääkärit saattoivat mainostaa tiettyä savukemerkkiä ja sydänterveyden tutkijat sisällyttivät rahoitushakemuksiinsa osuuden tuhkakupeille. Runsaan sadan vuoden taakse ulottuva ja vähitellen karttuva oppi oli myös valtimonkovettumataudin ensimerkkien olemassaolo jo nuorilla aikuisilla, ja jopa lapsilla. Valtimonkovettumataudin kehitys onkin elämänaikainen, lapsuuteen ulottuva prosessi.

1970-luvulla maaseudulla asuvien, viidestä kolmeentoista vuotiaiden suomalaislasten keskimääräinen kokonaiskolesterolipitoisuus oli runsaat 6 mmol/l, kun tänä päivänä kokonaiskolesterolipitoisuuden tavoitetaso aikuisilla on alle 5. Näihin aikoihin Maailman terveysjärjestö WHO kannusti tekemään lisätutkimuksia sydänsairauksien riskitekijöistä lapsilla. Yhdysvalloissa ja Suomessa käynnistettiin tutkimukset, joiden tavoitteena oli selvittää aikuisilla todettujen valtimonkovettumataudin riskitekijöiden esiintymistä lapsilla ja nuorilla. Suomessa 1978 aloitetun tutkimuksen nimeksi tuli Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät eli LASERI-tutkimus. Tutkimukseen osallistui noin 3600 kolmesta kahdeksaantoista vuotiasta tyttöä ja poikaa Turusta, Helsingistä, Tampereelta, Kuopiosta ja Oulusta sekä näiden läheisiltä maaseutupaikkakunnilta. Tutkimuksen varhaiset tulokset osoittivat muun muassa runsaan tyydyttyneen rasvan saannin suomalaislapsilla.

Havainto korkeista riskitekijätasoista lapsilla johti maailmassa edelleen ainutlaatuisen sydänterveyden edistämiseen tähtäävän tutkimuksen perustamiseen täällä Turussa. Tässä 1980-luvun lopulla käynnistyneessä Sepelvaltimotaudin Riskitekijöiden Interventioprojektissa eli STRIPissä sydänterveyden edistäminen aloitettiin poikkeuksellisesti jo vauvaiässä. Tälle tutkimusmatkalle lähti hieman runsas tuhat turkulaislasta perheineen.

Sekä LASERI- että STRIP-tutkimus ovat edelleen käynnissä vuosikymmeniä alkunsa jälkeen. Molemmissa tutkimuksissa samoja henkilöitä on seurattu toistuvilla tutkimuskäynneillä, ja lisäksi näihin tutkimuksiin ovat osallistuneet heidän vanhempansa sekä jopa isovanhempansa ja lapsensa. Tutkittavat ovat muun muassa vastanneet lukuisiin kyselyihin, antaneet toistuvasti verinäytteen ja osallistuneet moniin mittauksiin sydänterveyden eri osa-alueilta. Tämän ansiosta meille onkin kertynyt ainutlaatuinen pitkittäinen sekä ylisukupolvinen tiedon aarrearkku. Yhtenä näiden aineistojen helmenä on toistetusti ultraäänellä kuvannetut valtimot, jotka kertovat suoja- ja riskitekijöiden vaikutuksesta valtimoterveyteen. Ultraäänellä voidaan havaita esimerkiksi valtimonkovettumatautimuutoksen, plakin, kehittyminen. STRIP-tutkimuksen poikkeuksellinen piirre on siinä toteutettu 7 kuukauden iästä aina 20 vuoden ikään jatkunut vähintään puolivuosittainen sydänystävälliseen ruokavalioon tähdännyt ravitsemusneuvonta. Lasten kasvaessa neuvontaan tuli mukaan myös esimerkiksi tupakoinnin aloittamisen ehkäisy. Tutkimusta ei olisi ilman tutkittaviamme. STRIP-tutkimuksen ensimmäistä johtajaa lainaten, nämä henkilöt ovat painonsa arvosta kultaa.

LASERI-tutkimuksen alku lapsuudessa sekä pitkälle aikuisuuteen ulottuva seuranta mahdollistavat vastata kysymykseen, kuinka lapsuudessa havaitut erilaiset tekijät, kuten esimerkiksi seerumin kolesterolipitoisuus, ylipaino, tupakansavulle altistuminen tai vaikkapa perheen sosioekonominen asema heijastuvat sydänterveyteen myöhemmin aikuisena. Tutkimuksessa on esimerkiksi osoitettu, että korkealla seerumin LDL-kolesterolipitoisuudella, systolisella verenpaineella, painoindeksillä sekä tupakoinnilla lapsuudessa ja nuoruudessa on haitallinen yhteys valtimon rakenteeseen aikuisena, ja erityisesti - huolimatta näiden riskitekijöiden tasosta aikuisuudessa. Vastaavasti sydänterveydelle suotuisat tekijät, esimerkiksi normaali verensokeri- ja kolesterolipitoisuus sekä liikunta ja tupakoimattomuus varhaisella iällä yhdistyvät parempaan aikuisiän valtimoterveyteen. Hätkähdyttävä havaintomme on myös ollut se, että tupakansavulle altistuminen lapsuudessa lisää riskiä valtimonkovettumatautimuutokselle, plakille, aikuisuudessa. Sosioekonomiselta taustaltaan suotuisa elinympäristö sekä vanhempien terveelliset elintavat, tyytyväisyys elämään ja esimerkiksi suotuisat lapsen hoivaan liittyvät tottumukset ovat puolestaan yhteydessä lapsen parempaan sydänterveyteen aikuisena. Tutkimusyhteistyössä australialais- ja yhdysvaltalaistutkimusten kanssa LASERI osoitti lapsuuden ylipainoisuuden haitallisen yhteyden moniin sydänterveyden osa-alueisiin aikuisena. Jos lapsi kuitenkin hoikistui aikuisikään mennessä, hänen riskinsä esimerkiksi tyypin 2 diabetekselle tai verenpainetaudille oli sama kuin aina normaalipainoisilla henkilöillä. Erittäin positiivinen havainto - jonka haasteena oli, että hoikistuminen oli harvinaista jättäen jäljelle viestin lapsuuden ylipainon ehkäisyn tärkeydestä. Ehkäpä merkittävin havaintomme tähän mennessä on LASERIn yhdessä tutkimuskumppaneidensa kanssa osoittama lapsuuden riskitekijöiden yhteys sydän- ja verisuonitautien ilmentymiseen ja näistä sairauksista johtuviin kuolemiin. Näyttö lapsuuden moninaisten tekijöiden merkityksestä myöhemmälle sydänterveydelle on siis vahva.   

STRIP-tutkimuksen kohdalla adjektiivi ainutlaatuinen ei ole liioittelua. Missään muualla maailmassa ei ole toteutettu vastaavaa sydänterveyden edistämiseen vauvasta saakka tähtäävää tutkimusta, joka on jatkunut aina 20 vuoden ikään ja sisältänyt neuvontaryhmään kuuluneille yli 40 perustutkimuskäyntiä. Historiansa aikana STRIP on osoittanut, että sydänterveyttä voidaan parantaa tänä varhaisesta lapsuudesta aikuisikään ulottuvana elämän jaksona. Ravitsemusneuvontaa saaneiden lasten ruokavalio on ollut sydänystävällisempi ja lukuisat sydänterveydestä kertovat tekijät ovat olleet heillä suotuisammat. Neuvontaa saaneilla lapsilla on ollut mm. matalampi seerumin kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuus, hieman matalampi verenpaine sekä parempi insuliiniherkkyys kuin verrokkilapsilla, jotka eivät saaneet neuvontaa. Neuvonta on heijastunut myös vähäisempään riskitekijöiden kasautumiseen ja neuvontaa saaneilla on ollut sydänterveyden kannalta suotuisampi niin kutsuttu metabolinen profiili. Tärkeä havainto on ollut, että neuvonnalla on pitkäkestoisia, sydänterveydelle suotuisia vaikutuksia intervention päättymisen jälkeen. 20-vuotisen interventiovaiheen päätyttyä toteutettiin ensimmäinen seurantatutkimus, kun tutkittavat olivat 26 vuoden ikäisiä. Havaitsimme esimerkiksi, että neuvontaa saaneiden ravinto oli edelleen sydänystävällisempi ja esimerkiksi seerumin kokonaiskolesterolipitoisuus oli matalampi kuin verrokeilla. Neuvonnan vaikutusten lisäksi STRIP on selvittänyt laajasti sydänterveyteen yhteydessä olevia tekijöitä lapsena ja nuorena. Olemme esimerkiksi havainneet ravinnon pehmeämmän rasvan laadun suotuisat yhteydet riskitekijöihin sekä valtimon rakenteeseen ja joustavuuteen. Lisäksi STRIPissä on osoitettu liikunnan ja fyysisen suorituskyvyn myönteinen sekä tupakansavulle altistumisen haitallinen yhteys valtimon rakenteeseen ja joustavuuteen. Summaten, STRIP-tutkimus kertoo, että sydänterveyttä voidaan edistää jo varhaisesta lapsuudesta saakka.

Sydänterveyden edistämistä, sydänsairauksien ehkäisyä on mahdollista ja kannattaa toteuttaa monella tasolla. Lasta ajatellen perhe, häntä lähinnä olevat aikuiset, luovat lapselle lähiympäristön, jossa on sydänterveyden kannalta suotuisia ja haitallisia tekijöitä. Pieni lapsi ei valitse jääkaapin sisältöä ja häntä auttaa esimerkki, rohkaisu vaikkapa liikunnan, liikkumisen pariin. Iän karttuessa yksilön mahdollisuudet ja valta omiin valintoihin laajenevat – voimme pyrkiä siihen, että tarjolla olisi terveyttä edistäviä, nuorta kiinnostavia vaihtoehtoja. Yhteiskuntaa voidaan kehittää, ohjata sydänterveyttä tukevaksi – jos niin valitsemme.

Lapset ja nuoret ovat meillä ja muissa länsimaissa yhä useammin ylipainoisia, vähäinen liikunta haittaa toimintakykyä jo varhaisessa vaiheessa elämää ja esimerkiksi mielenterveyden haasteet sulkevat nuoria kotiinsa. Näiden kielteisten uutisten äärellä on hyvä muistaa kuinka paljon muutamassa vuosikymmenessä on maassamme saatu aikaan myönteisiä muutoksia sydänterveyden edistämiseksi. Toisen maailmasodan jälkeen suomalaismiehistä tupakoi 76%, 60-luvulla 58% kun puolestaan vuonna 2022 tupakoivien työikäisten suomalaismiesten osuus oli 12%. Miksemme voisi edelleen saada aikaan hyviä muutoksia sydänterveyden saralla, jos päätämme panostaa siihen.

Kaikkiaan sairauksien ennaltaehkäisy on helppo nähdä loogisena, järkevänä toimena. Ennaltaehkäisyn merkitys ei riitele sairauksien hoidon tärkeyden kanssa vaan ne täydentävät toisiaan. Julkisen terveydenhuoltomme uudelleenorganisointi on käynnissä. Uutiset vuoron perään kertovat hyvinvointialueiden rahoituksen säästö- tai leikkaustarpeista. Kun raha on vähissä, sairauksia ennaltaehkäisevät toimet jäänevät ehkä toisarvoisiksi hoitoon verrattuna. Säästö sairauksien ennaltaehkäisystä, terveyden edistämisestä mitä luultavimmin kuitenkin kasvattaa velkaa, jonka maksun aika - ehkäpä korkoineen - tulee myöhemmin.

Urani sydänterveyteen liittyvän tutkimuksen parissa, osana STRIP ja LASERI -tutkimuksia sekä Paavo Nurmi -keskusta, on kestänyt hieman yli 20 vuotta. Tutkimuksen teon kasvuympäristöni väitöskirjan tekijästä tähän päivään on ollut ensiluokkainen. Kasvualustanani ovat olleet nämä ainutlaatuiset tutkimukset, ja erityisesti niihin liittyvä yhteisö, jonka jäsenet muodostavat jo sukupolvien ketjun. Vuosien varrella olen saanut tulla osaksi tätä jatkumoa ja sen ylläpitämisen näen yhtenä tärkeänä tehtävänäni myös tulevaisuudessa. Yhteistyöllä, yhdessä saamme aikaan huippututkimusta ja yhdessä voimme edistää sydänterveyttä – lapsuudesta saakka.