Professoriluento | Tuija Ikonen

Potilasturvallisuustutkimus on monitieteellistä ja monimenetelmäistä: tavoitteena on parantaa tutkittuun tietoon perustuen hoidon turvallisuutta.

Kiinnostus potilasturvallisuutta kohtaan heräsi 2000-luvun alussa, kun tunnistettiin, kuinka suuri terveysongelma hoitoon liittyvät haitat ovat, sekä niiden yhteiskunnalle aiheuttama kuorma.

Milleniumin taitteessa ilmestyi asiantuntijoiden laatima kirja To Err is Human: Building a Safer Health System, Vapaasti käännettynä: Erehtyminen on inhimillistä, rakennetaan turvallisempi terveysjärjestelmä. Siinä annettiin suosituksia potilasturvallisuuden parantamiseksi. Kirjassa hoitovahinkojen arvioitiin USA:ssa aiheuttavan enemmän kuolemia kuin tieliikenneonnettomuudet ja kustannuksia saman verran kuin HIV:n hoito.

Yhdysvaltojen ohella kehittämisohjelmia käynnistivät monet maat sekä Maailman terveysjärjestö, WHO, ja OECD. Suomen ensimmäinen potilasturvallisuusstrategia julkaistiin 2009 ja aloitettiin Potilasturvallisuutta taidolla-ohjelma.

Tutkimustietoa potilasturvallisuuden edistämiseksi on tuotettu monilla tieteenaloilla tai poikkitieteellisesti erilaisia teoreettisia viitekehyksiä ja tutkimusmenetelmiä käyttäen. Terveydenhuollon, lääketieteen eri alojen, hoitotieteiden ja epidemiologisen tutkimuksen lisäksi taloustieteiden ja yhteiskuntatieteiden keinoin voidaan tutkia kustannusvaikutuksia, päätöksentekoa ja turvallisuusjohtamista. Käyttäytymistieteet, psykologia tai organisaatiopsykologia tarkastelevat inhimillisen toiminnan ja järjestelmän yhteyttä riskeihin.

Kaikkia turvallisuuskriittisiä aloja leimaa ihmisen ja kompleksisen systeemin vuorovaikutus. Inhimilliset tekijät, jotka liittyvät työntekijän toimintaan tai laiminlyönteihin, ovat näkyvin syy vahinkojen synnyssä. Systeemiset tekijät ovat yhtä tärkeitä, mutta usein piileviä. Vahinkojen syntyä estetään suojauksin. Niiden pettäessä aiheutuu onnettomuus tai haitta potilaalle.

Työurani alkoi jo ennen potilasturvallisuustietoisuuden aikakautta. Hippokrateen nimiin laitettu eettinen periaate, olla aiheuttamatta vahinkoa, oli lääkärin ohjenuora. Edelleenkin ammatillinen osaaminen ja vastuullinen toiminta ovat potilasturvallisuuden perustekijät.

Tuttavuutta potilasvahingon kanssa tein jo opiskelijana, ensimmäisellä viikolla kesäharjoittelijana. Laitoin laskimokanyylin niin, että sen kautta annettua sytostaattia pääsi vaurioittamaan ympäröiviä kudoksia. Vahinko syntyi summana inhimillisiä ja systeemitekijöitä: aloitteleva työntekijä, jolla vähemmän kokemusta kuin uskoa omiin taitoihin, näennäisen helppo tehtävä, mutta mukana vaarallinen elementti, sytostaatti, taustalla vähäinen perehdytys, epäselvät toimintaohjeet ja ohjauksen puute. Kohteena vakavasti sairas, hauras potilas. Seurauksena potilaalle koitui kipua, poikkeamaa suunniteltuun hoitoon, ylimääräisiä toimenpiteitä ja kustannuksia. Pysyväksi jäi ainakin kosmeettinen haitta ihonsiirron jälkeen. Terveydenhuollolle aiheutui kustannuksia ja työntekijöille ylimääräistä työtä.

Suomessa Potilasvahinkolaki tuli voimaan 1987. Se paransi potilaiden oikeusturvaa; samalla se turvasi ammattilaisia tarjoamalla puolueettoman arviointi- ja korvausmenettelyn vertaamalla tapahtunutta ammattistandardiin ilman syyllisen nimeämistä. Lainsäädäntöä on vastikään uudistettu, mutta samat perusteet säilyvät.

Vahingosta tulee seurauksia myös siinä osallisena olleille ammattihenkilöille. Viime aikoina on otettu käyttöön Second victim -menettely, jolla pyritään lievittämään vahingon tehneen henkilön psyykkistä kuormaa. Syyllistämättömyys sekä avoin ja rehellinen ilmapiiri, jossa virheet myönnetään osaksi normaalia inhimillistä toimintaa, ovat ominaista hyvälle turvallisuuskulttuurille.

Organisaatioissa tehtävän potilasturvallisuustyön edelläkävijänä voi pitää sairaalahygieniamenettelyjä. Silti hoitoon liittyviä infektioita on Suomessa noin 100 000 vuodessa. Joka toisen infektion arvioidaan olevan ehkäistävissä. Muutama vuosi sitten tekemässämme selvityksessä kirurgisten sairaalainfektioiden kustannuksia kertyi yli kuusinkertaisesti verrattuna infektioitta sujuvaan hoitoon; hoitojaksojen kesto on yli 2,5 kertainen, uusintaleikkausten ja jatkohoidon tarve kasvoivat.

Toinen tutkimus, jossa olin mukana jo 20 vuotta aikaisemmin, koski antibiooteille vastustuskykyisen bakteerin aiheuttaman sairaalainfektioepidemian seurauksia verisuonikirurgisilla potilailla. Tapaus-verrokkitutkimus osoitti, että haavainfektioihin liittyi kohonnut raajan menetyksen ja kuoleman riski.

Tuo usean kymmenen potilaan laajuinen epidemia on esimerkki, kuinka monitekijäisiä hoitohaitat voivat olla ja kuinka haastavaa on niiden estäminen. Epidemian ensihavaintojen jälkeen lisättiin suojauksia: tehostettiin käsihygieniaa ja suojavarusteiden käyttöä sekä kohortoitiin sairastuneet tai altistuneet erilleen terveistä. Suojausten lisääminen ei rajoittanut bakteerin leviämistä. Virheetönkään inhimillinen toiminta ei riitä, jos olosuhteet altistavat haittavaikutukselle.

Aiheuttajabakteeri löytyikin ympäristönäytteistä, suihkupäästä, jota käytettiin kroonisten haavojen hoidossa. Vaikka tulehtuneiden haavojen suihkutus oli asianmukaista hoitoa, tässä ympäristössä siihen liittyi ennakoimaton riski. Järjestelmästä johtuva taustasyy bakteerin leviämiselle taas oli sairaalan kannalta tarkoituksenmukainen menettely koota kriittistä valtimotautia sairastavat potilaat samalle osastolle.

Esimerkki osoittaa, kuinka hoitoon liittyvien haittojen juurisyyt ovat moninaisia: ihmisistä, työtavoista, välineistä, ympäristöstä, toimintamalleista sekä järjestelmästä johtuvia. Potilasturvallisuuden systeemimallia soveltaen voidaan tarkastella tapahtumia objektiivisesti ja etsiä ratkaisuja, joilla haittoihin johtavia tekijöitä vähennetään.

Suojauksia ovat myös tarkistuslistat. Leikkaustiimin tarkistuslista varmistaa, että kaikki oleellinen on huomioitu ennen potilaaseen kajoamista, toimenpiteen aikana ja sen jälkeen. Tarkistuslistalla vahvistetaan tiimin vuorovaikutusta ja vältetään vakavia virheitä kuten väärän puolen leikkaaminen tai vierasesineen jääminen elimistöön. Pilotoimme WHO:n tarkistuslistan käyttöä vuonna 2009. Se lisäsi henkilöstön huolellisuutta ja erityisesti se paransi tiedonkulkua. Myöhemmistä tutkimuksista saimme lisää näyttöä hyödyistä: infektiot, uusintaleikkaukset ja uusintahoitojaksot vähenivät. Tarkistuslistoja käytetään nykyisin myös tiedonsiirrossa, kotiutuksen, lääkityksen ja mutkikkaiden työnkulkujen tukena.

Potilasturvallisuutta lisäävät sujuvat hoitoprosessit, tietoon perustuva turvallisuusjohtaminen ja systemaattinen laadunhallinta. Tutkijaryhmämme testasi hukkatunnistin-työkalua sairaalassa ja terveyskeskuksessa löytäen useita kehittämiskohteita osaston tai vastaanoton arjesta. Yhdenmukaisilla käytännöillä pienennetään tarpeetonta vaihtelua ja virheiden riskiä.

Myös palvelujärjestelmän tasolla, esimerkiksi alueen yhtenäisellä laadunhallinnan menettelyllä voidaan luoda puitteet järjestelmälliseen potilasturvallisuustyöhön ja toisaalla sujuvoittaa potilaan polkuja organisaatiorajojen yli. Viiveet diagnoosissa ja hoidossa ovat perusterveydenhuollon suurimpia potilasturvallisuusriskejä.

Parhaillaan tutkimuskonsortiomme selvittää potilas- ja asiakasturvallisuuden menettelyjen ja mittaamisen tilannekuvaa ja testaamme seurantaindikaattoreita osana Valtioneuvoston kansilian koordinoimaa selvitys- ja tutkimustoimintaa. Vuoden lopulla päättyvän hankkeen tuloksena tullaan ehdottamaan yhteisiä potilasturvallisuusmittareita Suomeen.  

Halusin luoda luennossani kuvaa potilasturvallisuuden laaja-alaisuudesta. Omat kokemukseni olivat esimerkkejä virheistä oppimisesta. ”Kantapään kautta” –menetelmän sijaan kannattaa oppia läheltä piti –tilanteista ja onnistumisista. Turvallinen lääkäri osaa ennakoida riskejä, muuttaa suunnitelmaa tai jättää tekemättä, kun tunnistaa osaamisensa rajat. Työelämätaitoihin kuuluu sovittujen menettelyjen noudattamainen. Iloitsen viime vuonna julkaistuista valmistuvan lääkärin osaamistavoitteista, joissa korostuu turvallisuus.

Tämä lääketieteellisen tiedekunnan uusi professuuri, kiitos Vaasan sairaanhoitopiirin ja Turun yliopiston, tarjoaa mahdollisuuden opettaa ja tutkia potilasturvallisuutta entistä määrätietoisemmin.