Työelämäprofessoriluento | Jussi Hätönen

Viimeisen noin 20 vuoden aikana Suomeen on syntynyt uudenlainen yritysjoukko joita yleisesti kutsutaan kasvuyrityksiksi. Usein myös termeillä venture business - tai start-up -viitataan kyseisiin yrityksiin. Mutta mikä on niin sanottu kasvuyritys, tai start-up, ja miten se eroaa kasvavasta, lainausmerkeissä tavanomaisesta pk-yrityksestä tai yrittäjyydestä? Tässä työelämän professuurini liittyvässä luennossa käsittelen kasvuyrityksiä osana kasvavaa markkinamurrosta Suomessa, ja etenkin globaalin kilpailun asettamia vaateita innovatiivisten ja skaalautuvien pk-yritysten rahoitukselle. 

Aloitetaan kuitenkin siitä että mikä erottaa start-up yrityksen niin sanotusta tavanomaisesta pk-yrityksestä.  

Ensinnäkin, kasvuyritys eroaa osaltaan yrittäjyydestä tai pk-yrityksessä siinä, että yrityksen perustamisen motiivina on lähtökohtaisesti itse yrityksen kasvattaminen eikä ensisijaisesti henkilökohtainen työllistyminen. Missä yleisesti tavanomaisen yrittäjän motiivi liiketoiminnan perustamiselle on itsensä työllistäminen, sekä mahdollisesti orgaanisen kasvun myötä myös muiden työntekijöiden palkkaaminen taloudellisen kannattavuuden tukemana, kasvuyrityksissä yrittäjän motiivi perustuu lähtökohtaisesti liiketoiminnan kasvun saavuttamiseen.  Itse asiassa tästä johtuu että start-up yrittäjät eivät lähtökohtaisesti kutsu itseään yrittäjiksi, vaan perustajiksi - eli ”foundereiksi”. Tarkastelun keskiössä on siis yritys eikä yrittäjä, ja perustaja, tai perustajat, kokevat ensisijaiseksi vastuukseen yrityksen kasvun ja menestymisen eikä oman toimeentulon. Olisi väärin olettaa tai väittää että niin sanotussa tavanomaisessa yrittäjyydessä ei tavoitella kasvua, mutta yleensä kasvu ei ole näissä tapauksissa primääri motiivi yrittäjyydelle, ja usein kasvu rahoitetaan operatiivisen tuloksen ehdoilla. Start-up yrityksille kasvu on elinehto, ja koska tämä lisää merkittävästi liiketoiminnan riskejä, epäonnistumisestakin on tullut nykyaikana hyväksyttävää. Onkin hyvin tyypillistä että menestyneiden yritysten perustajat ovat epäonnistuneet useasti ennen onnistumista. Esimerkiksi Rovio teki 51 epäonnistunutta peliä ennen kuin he kehittivät Angry Birdsin. Dropboxin toimitusjohtajan ja perustajan Drew Houstonin sanoin, ”start-up yrittäjyydessä ei kannata välittää epäonnistumisista; sinun tulee olla oikeassa vain kerran”. 

Toinen tunnusmerkki kasvuyrityksille on innovatiivisuus ja liiketoiminnan skaalautuvuus. Skaalautuvuus voi lähtökohtaisesti perustua joko tuotteeseen tai liiketoimintamalliin. Yleisesti skaalautuvuudella tarkoitetaan äärimmäisessä tapauksessa sitä, että sama tuote tai palvelu on myytävissä usealle asiakkaalle ilman lisätyötä tai -kustannusta yritykselle. Usein tuotepohjaiset innovaatiot rinnastetaan start-up yrityksiin ja niiden edellytyksiin.  Kuitenkin itse asiassa viime vuosina arvokkaimmat innovaatiot on rakennettu liiketoimintamalleihin pohjautuvan innovaation päälle. Esimerkkeinä voidaan mainita vaikka Facebook, joka on osaltaan maailman suurin media mutta joka ei kuitenkaan tuota omaa sisältöä. Samalla tavalla Uber ja Lyft ovat kaksi maailman suurinta taksiyritystä jotka eivät omista yhtään autoa; Alibaba ja Amazon ovat maailman suurimpia vähittäiskauppoja jotka eivät omista omaa inventaariota; ja AirBnB on maailman suurin majoitustoimintaan keskittynyt yritys joka ei omista yhtään kiinteistöä.  Kaikki yllä mainitut yritykset ovat yksikertaisesti vain nykyaikaistaneet olemassa olevia, mutta tehottomia, ja ei-skaalautuvia toimialoja. 

Kuten mainittu kasvuyritysten pääasiallinen tavoite on kasvun saavuttaminen, mutta mitä oikeastaan on kasvu?  Yleisesti liiketoiminnassa kasvun mittareina käytetään liikevaihdon tai käyttökatteen kehitystä, mutta Start-up yritysten operatiivinen kasvu voi esimerkiksi liittyä yksinkertaisesti käyttäjäkunnan kasvattamiseen. Esimerkiksi monet alustaratkaisut ja sosiaalisen median palvelut kuten yllä mainitut Facebook, AirBnb, ja Uber keskittyivät perustamisvaiheessaan ainoastaan ja pelkästään käyttäjämäärien maksimointiin. Liiketoimintamallin monetisointi, eli liikevaihdon synnyttäminen, nähdään usein tuotoksena joka voidaan myöhemmässä vaiheessa rakentaa laajan käyttäjäkunnan päälle. Itseasiassa Piilaaksossa onkin viimevuosina syntynyt uusi käsite - ”Blitzscaling”, eli salamaskaalaus näin vapaasti suomennettuna, jonka periaatteena on että kasvuyritysten tulisi saavuttaa alkuaikoina maksimaalinen kasvu uhraamalla lähes kaikki muut liiketoimintaan yleisesti liitetyt asiat, kuten esimerkiksi tehokkuus ja kannattavuus. Ajatuksena on että kasvuyritysten tulisi priorisoida asiakaskunnan maksimointia saavuttaakseen globaalin markkinajohtajuuden ennen kun yritysten tulisi keskittyä asiakkuuksien monetisointiin ja toiminnan tehokkuuteen.  

Vaikka kasvuryitysten menestyminen on useiden asioiden, usein myös sattuman summa, ja menestystekijöille on vaikeaa luoda johdonmukaista kaavaa, on yksi asia kuitenkin lähes kaikkien menestyneimpien kasvuyritysten menestymisen taustalla – ja tämä on rahoitus. Työelämän professuurini keskeinen asiakokonaisuus koskeekin kasvuyritysten rahoitusta ja sen vaikutusta yritysten menestymisen edellytyksiin.  

Kasvuyrityksiin sijoittava, niin sanottu venture capital toimiala, eli pääomasijoittaminen listaamattomiin start-up ja kasvuyrityksiin, syntyi vasta 1970-luvun loppupuolella Piilaaksossa. Globaalisti toimialana kasvuyritysten rahoitus on siis edelleen hyvin nuori. Kuitenkin sillä on jo ollut merkittävä vaikutus esimerkiksi teknologiamarkkinoiden murrokselle viimeisten 40-vuoden aikana. Venture Capital sijoitustoiminnan kasvu Yhdysvalloissa onkin mainittu yhtenä merkittävänä syynä amerikkalaisten teknologiayritysten nopeaan kasvuun 1980-1990 luvuilla. Sijoitusten myötä amerikkalaiset teknologiayritykset pystyivät skaalaamaan markkinoitaan huomattavasti nopeammin kuin esimerkiksi heidän Eurooppalaiset kilpailijat, ja näin saavuttamaan merkittävän markkinaosuuden eri teknologiatoimialoilla. Luonnollisesti suuri kotimarkkina auttoi myös tässä kehityksessä, mutta se ei osaltaan selitä amerikkalaisten yritysten kykyä vallata myös Euroopan markkinoita paikallisia kilpailijoita, tehokkaammin ja nopeammin. Niin kuin monessa asiassa Eurooppa seuraa perässä. Esimerkiksi Suomessa 1990 -luvun alkupuolella venture capital pääomasijoituksia tehtiin vielä suhteellisen vähän, noin 15-30 miljoonaa euroa vuodessa. Vuonna 2019 sijoituksia tehtiin noin 300 miljoonan euron edestä. Kuitenkin suhteutettuna esimerkiksi bruttokansantuotteeseen, Suomi, vaikka on edelläkävijä moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna, on edelleen pitkällä takamatkalla Yhdysvaltoja kasvuyritysten pääomaehtoiseen rahoitukseen liittyen.  

Sen lisäksi että pääomasijoittaminen kasvuyrityksiin kasvaa maailmanlaajuisesti, tämän rinnalle on syntynyt erilaisia muita rahoitusinstrumetteja tukemaan kasvuyritysten nopeaa skaalautumista. Näitä ovat esimerkiksi eri tyyliset lainapohjaiset riskisijoitukset tai niin sanotut venture debt sijoitukset, sekä erinäiset valtioiden ja julkisen sektorin, esim Euroopan Unionin, tuet ja tukemat rahoitusinstrumentit. Myös suosiotaan ovat kasvattaneet erinäiset joukkorahoitus eli crowd funding alustat, jotka mahdollistavat yksityishenkilöiden pääoma- ja laina sijoituksia listaamattomiin kasvuyrityksiin. Kyseiset uudet rahoitusmahdollisuudet antavat merkittäviä, vaihtoehtoisia mahdollisuuksia kasvuyrityksille rahoittaa tuotekehitystä ja globaalia skaalautumista. On huomioitava että rahoituksen merkittävästä roolista sekä rahoituskentän viimeaikaisesta monimuotoistumisesta johtuen, rahoituksen ymmärtämisestä ja osaamisesta on kasvanut kriittinen osa-alue kaikille start-up perustajille.  Kuten Sequoia Capitalin ja osaltaan koko venture capital toimialan pioneeri Don Valentine on osuvasti todennut, ”kaikki kasvuyritykset jotka lopettavat toimintansa lopettavat yhdestä samasta syystä – heiltä loppuvat rahat”. 

Pääomasijoitustoiminta on tuonut mukanaan luonnollisesti keskustelun yritysten arvostuksista, eli valuaatioista.  Missä lähtökohtaisesti listatuiden yritysten arvostukset ovat suoraan verrannollisia odotuksiin yrityksen tuloksentekopotentiaalista, listaamattomissa kasvuyrityksissä yrityksen arvo eli valuaatio perustuu lähinnä sijoittajien näkemykseen innovaatioiden tulevaisuuden potentiaalista. Tämän lisäksi yritysten arvostusta pystytään kasvuyrityksissä keinotekoisesti nostamaan erinäköisin sijoitusrakentein ja -ehdoin, ja onkin laajalti argumentoitu, että mediassa mainitut arvostukset eri kasvuyrityksille eivät vastaa yritysten todellista markkina-arvoa. Koska kasvuyritysten markkina-arvot eivät usein linkity suoranaisesti operatiivisen toiminnan ja tuloksellisuuden realiteetteihin, vaan tulevaisuuden odotuksiin ja kasvavassa määrin rahoitusjärjestelyiden ehtoihin, korostaa tämä myös osaltaan start-up yhtiöiden ja niiden perustajien tarvetta rahoitusosaamiselle.  

Lopuksi vielä lyhyt katsaus suomalaiseen kasvuyritysekosysteemiin. Suomi on viimevuosina läpikäynyt murroksen etenkin teknologia-vetoisilla toimialoilla. On yleisesti argumentoitu että Nokian, lainausmerkeissä tuho, antoi edellytykset Suomalaisen teknologia sektorin murrokselle, ja uudenlaisen laaja-alaisen innovaatioekosysteemin rakennukselle.  Yritykset kuten Supercell, Rovio, Relex, Wolt, ja Varjo ovat vain muutamia hyviä esimerkkejä Suomalaisista yrityksistä jotka ovat menestyneet maailmalla, ja monet rakentuneet osin Nokian osaamisen päälle. Tämän kehityksen myötä Suomi on viime vuosina profiloitunut vahvasti tukemaan teknologia-vetoisia kasvuyrityksiä, ja esimerkiksi korona pandemian myötä valtio onkin lähtenyt vahvasti tukemaan kasvuyritysten toiminnan edellytysten tukemista erinäisin väliaikaisin rahoituskeinoin. Kuitenkin samaan aikaan valtio asettaa merkittäviä rajoitteita disruptiivisille innovaatioille – yleensä tahtomattaan. Vuonna 2015 arvioitiin että kymmenestä maailman arvokkaimmasta listaamattomasta yhtiöstä kahdeksaa olisi voinut Suomessa pitää laittomana, tai vähintäänkin niiden liiketoiminnan aloittamista juridisesti hyvin raskaana. Kuten aiemmin esitetty, monesti innovaatiot liittyvät perinteisten toimialojen rakenteiden murtamiseen, joka osaltaan aiheuttaa haasteita poliittiseen päätöksentekoon. Koska start-up yritykset pyrkivät kehittämään innovaatioita jotka usein pyrkivät tehostamaan olemassa olevia prosesseja ja toimintamalleja, on lainsäädäntö ja regulaatio tärkeässä merkityksessä innovaatioekosysteemin rakennuksessa.  

Teknologia-intensiivisillä kasvuyrityksillä on merkittävä rooli tulevaisuudessa Suomalaisten innovaatioiden kehittämisessä. Kuitenkin globaalin kilpailun myötä yritysten tulee pyrkiä kasvamaan ja skaalautumaan alati nopeammin, jolloin rahoitustarpeet tulevat olemaan kasvavassa roolissa. Time-to-market on kaikki kaikessa, etenkin kun digitaalisessa yhteiskunnassa liiketoimintamallien kopioitavuus on yhä helpompaa. Ajasta ja rahoituksesta onkin kasvanut kaksi merkittävintä resurssia start-up yrityksille, mutta vain toinen näistä on start-up perustajien ja yritysten hallinnoitavissa – ja se ei ole aika.