Professoriluento | Anna Axelin

Raskausaika ja lapsen kaksi ensimmäistä elinvuotta muodostavat 1000 päivän ajanjakson, joka on kriittistä aikaa lapsen kognitiivisen, motorisen ja sosioemotionaalisen kehityksen kannalta. Lapsen aivojen kehitysvauhti on tänä ajanjaksona huimaa, nopeampaa kuin minään toisena ajankohtana elämässä. Nopeasti kehittyvät aivot ovat myös erittäin haavoittuvat erilaisille riskitekijöille, kuten puutteelliselle terveydenhuollolle, heikolle ravitsemukselle, stressille, erolle vanhemmista tai hoivan puutteelle. Nämä negatiiviset tekijät voivat aiheuttaa peruuttamattomia haittoja lapsen kehitykselle, siksi onkin erittäin tärkeää pyrkiä turvaamaan jokaisen maailman lapsen optimaalinen kehitys elämän ensimmäisen 1000 päivän aikana. Lapsen terveys ja kehitys ovat aina yhteydessä niin raskaana olevan ja imettävän äidin, mutta myös muiden perheenjäsenten terveyteen ja hyvinvointiin; siksi lasta ei voi hoitaa erillään perheestä.

Myös Yhdistyneet kansakunnat linkittää äidin ja lapsen terveyden toisiinsa kestävän kehityksen tavoitteissaan. Yksi keskeinen globaali tavoite on parantaa äitien terveyttä, sillä joka toinen minuutti kuolee nainen raskauteen ja synnytykseen liittyviin komplikaatioihin. Suomessa äitikuolleisuus on maailman alhaisin, kolme äitiä 100 000 synnytystä kohti, eli yksi äitikuolema noin joka kahdeksas kuukausi. Globaalisti äitikuolleisuus on laskenut kuluneen 20 vuoden aikana 34 %, eli reilusta 300 kuolemasta hieman yli 200 kuolemaan 100 000 syntynyttä lasta kohti. Oikeasta kehityssuunnasta huolimatta meillä on vielä kirittävää YK:n kestävän kehityksen tavoitteeseen, eli alle 70 äitikuolemaan vuoteen 2030 mennessä. Tulevien kuuden vuoden aikana meidän on siis pyrittävä yli kaksinkertaiseen vauhtiin suhteessa edelliseen 20. Tavoite ei ole mahdoton, sillä tieteeseen perustuvaa kehitystä tapahtuu monella saralla.

Keskeinen keino äitien ja lasten entistä parempaan hoitoon on ammattitaitoinen raskauden ja synnytysten hoito. Maailmanlaajuisesti yli 80 % synnytyksistä on terveysalan ammattilaisten, kuten kätilöiden avustamia. Suomessa raskauden ja synnytyksen aikainen hoito on erinomaista mm. korkeatasoisen kätilökoulutuksemme, 100 vuotta tänä vuonna täyttävän terveydenhoitajakoulutuksemme ja arkkiatri Arvo Ylpön perustaman yli 100-vuotiaan neuvolajärjestelmämme ansiosta. Globaalisti raskauden ja synnytyksen hoidossa ilmenee merkittävää epätasa-arvoisuutta, esimerkiksi ammattilaisten hoitamien synnytyksien määrä on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 20 % globaalia keskiarvoa alhaisempi. Terveyserojen kaventaminen on ainoa tie kestävään kehitykseen. Yksi raskauden ja synnytyksen hoitoon liittyvien terveyserojen kaventamiseen johtava keino on terveysteknologian hyödyntäminen.  Terveysteknologiset ratkaisut, kuten raskaana olevan naisen ja sikiön fysiologisten parametrien seuranta, on mahdollisuus tarjota tasa-arvoisempaa, kohdistuneempaa ja vaikuttavampaa hoitoa äideille ja lapsille.

Odottavan äidin ja sikiön seuranta on keskeinen osa kätilöiden, terveydenhoitajien ja muiden terveysalan ammattilaisten työtä. Tutkimusryhmämme on aktiivisesti kehittänyt heidän tuekseen teknologisia ratkaisuja ja tutkinut niiden tehokasta käyttöönottoa. Aasiassa, Nepalissa olemme tukeneet ammattilaisia ottamaan käyttöön sikiön digitaalisen jatkuvan sydänäänten seurannan synnytyksen aikana. Sikiön sydänäänten seuranta auttaa ammattilaisia tekemään oikea-aikaisia ja tietoon perustuvia päätöksiä liittyen synnytyksen turvalliseen hoitoon. Uuden teknologian käyttöönotto edellyttää kuitenkin tutkimusta sen käyttöä edistävistä ja estävistä tekijöistä. Kun ammattilaiset Nepalissa tutkimuksen aikana havaitsivat pystyvänsä hoitamaan turvallisemmin yhä suurempaa määrää synnytyksiä, käyttivät he digitaalista sydänäänten seurantaa yhä enemmän. Muutos on siis tehtävä näkyväksi. Toisaalta laitteen antamat virheelliset arvot hämmensivät ammattilaisia. Näitä havaittuja ongelmia yhdessä ratkomalla synnytysten hoidon laatu on parantunut ja sydänääniseurannan ansiosta vauvoja on autettu syntymään ajoissa mm. hätäkeisarileikkauksella ennen hapenpuutetta tai kuolemaa.

Viitaten aiemmin mainittuihin äitikuolleisuuden tilastoihin, suuressa osassa maailmaa äitien hoidon laatua tarkastellaan kuolemien vähentämisellä eli erittäin karkealla ja äärimmäisellä mittarilla. Meillä Suomessa ja muissakin korkean tulotason maissa hoidon laadun mittarit ovat erilaisia ja hyvin moninaisia. Voimme mitata esimerkiksi äidin masennusoireita, kykenevyyttä painonhallintaan tai tyytyväisyyttä synnytykseen. Nämä ovat tärkeitä hoidon laadun indikaattoreita, sillä Suomessa noin 10–20 % äideistä kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, yli kolmasosa odottajista on ylipainoisia tai lihavia ja arvioiden mukaan noin 6–10 % raskaana olevista kärsii vaikeasta synnytyspelosta. Silloin, kun äidin henkiin jääminen on turvattu, on mahdollisuus keskittyä näihin hoidon laadun muihin elementteihin.

Suomessa ja Yhdysvalloissa olemme monitieteisen tutkimusryhmämme kanssa kehittäneet raskaana olevien naisten etämonitorointia ja ohjausta. Olemme tukeneet mm. heidän painonhallintaansa aktiivisuuden, unen ja stressin läpi koko raskauden jatkuvalla seurannalla. Teknologia yksinään ei kuitenkaan riitä motivoimaan odottajia vaativaan elämäntapamuutokseen, vaan se edellyttää sekä läheisten että terveydenhuollon ammattilaisten tuen. Tällä hetkellä kehitämme seurantalaitetta, joka pystyisi luotettavasti seuramaan mm. äidin ja sikiön sykettä kotona. Näitä äitien ja lasten terveyttä edistäviä innovaatioita voidaan kehittää vain yhteistyössä insinöörien ja teknologiayritysten kanssa. Keskeistä on kuitenkin hoitotieteellisen tiedon ja osaamisen avulla osallistaa äidit, isät, vanhemmat, perheet ja terveydenhuollon ammattilaiset teknologian kehittämistä ohjaaviksi henkilöiksi. Näin kehitetyillä innovaatioilla on tulevaisuudessa todellista potentiaalia myös parantaa äitien terveyttä.

Siirryttäessä tarkastelemaan vastasyntyneiden terveyttä tiedämme, että maailmassa kuolee vuosittain lähes 2,4 miljoonaa lasta ensimmäisen elinkuukauden aikana. Se tarkoittaa yhtä kuollutta vastasyntynyttä joka 13 sekunti. Äitien kohdalla puhuimme minuuteista, vauvojen kohdalla sekunneista. Näistä dramaattisista luvuista huolimatta myös imeväiskuolleisuuden vähentämisessä on otettu tärkeitä edistysaskeleita. Maailmanlaajuisesti alle kuukauden ikäisten vauvojen kuolleisuus on laskenut 44 % viimeisen 20 vuoden aikana. Tällä hetkellä kuolee globaalisti noin 17 vastasyntynyttä 1000 elävänä syntynyttä lasta kohti. YK:n kestävän kehityksen tavoite on laskea imeväiskuolleisuus 12 vuoteen 2030 mennessä. Saharan eteläpuolinen Afrikka on lastenkin kohdalla alue, jossa kuolleisuus on korkein. Suomi on imeväisyyskuolleisuudessakin edelläkävijä. Meillä kuolee noin 1,5 lasta 1000 elävänä syntynyttä kohti, eli maailman vähiten. Mitä voimme sitten tehdä, jotta globaali terveydenhuolto lähestyisi Suomen tilannetta?

Ensimmäisenä on varmistettava vastasyntyneen elintoiminnot ja turvattava elvytys niille vastasyntyneille, jotka eivät hengitä. Nepalissa olemme tutkimuksen avulla etsineet keinoja, joilla ”Helping babies breathe” -elvytysohjelma voidaan ottaa tehokkaasti käyttöön maan synnytyssairaaloissa. Lisäsimme ohjelmaan vastasyntyneen sykkeen digitaalisen mittaamisen, joka ammattilaisten mukaan nopeutti elvytyksen aloittamista. Nepalissa ohjelman avulla imeväisyyskuolleisuus laski 13:sta kymmeneen vastasyntyneeseen 1000 elävänä syntynyttä lasta kohti. Suurin oppimme oli, että hoidon parantaminen ei saa olla riippuvainen tutkimusryhmän tuomasta ulkopuolisesta panoksesta, vaan uusi käytäntö ja tutkimus on johdettava paikallisten toimesta. Tutkimuksen on kasvatettava kapasiteettia paikallisissa toimijoissa, jotta vältytään ns. Valkoinen pelastaja -tilanteelta, jossa etuoikeutetut ihmiset, kuten minä, autamme huono-osaisempia ihmisiä niin, että auttaminen palvelee enemmän meitä kuin heitä.

Synnytyksen jälkeen vauvan on päästävä välittömästi äidin ihokontaktiin ja rinnalle. Tämä ei kuitenkaan ole missään itsestäänselvyys, ainakaan kaikkien vauvojen kohdalla. Tärkeää on siis tutkia menetelmiä, joiden avulla on mahdollisuus vähentää vastasyntyneen ja vanhempien erottamista toisistaan sekä turvata niin terveiden kuin sairaiden vastasyntyneiden vanhempien osallistuminen lapsen hoitoon sairaalassa. Ensimmäiset hetket ja päivät ovat tärkeitä vauva-vanhempisuhteen luomiselle, vanhemmuuden kehittymiselle ja siten koko perheen terveydelle. Vahvaan tutkimusnäyttöön perustuvassa Couplet care -hoitomallissa vauvaa ja vanhempia ei eroteta toisistaan, vaikka vastasyntynyt joutuisi vastasyntyneiden teho-osastolle. Turun yliopistollisessa keskussairaalassa tämän hoitomallin ja perhehuoneiden myötä vanhempien vastasyntyneiden teho-osastolla viettämä aika lisääntyi 11 tunnista 21 tuntiin, eli lapsen vierellä oli lähes koko ajan jompikumpi vanhemmista. Näin vanhempi voi paremmin vastata vauvan tarpeisiin, erityisesti läheisyyden tarpeisiin ja tunnistaa hänen voinnissansa tapahtuneet muutokset.

Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa olemme tutkineet mm. perhelähtöisen hoidon yhteyttä vanhempien masennusoireisiin. Perhelähtöisessä hoidossa ammattilaiset ja vanhemmat toimivat kumppanuudessa turvatakseen vastasyntyneen parhaan hoidon. Länsimaisissa kulttuureissa medikalisaation sivuvaikutuksena on sairaan vastasyntyneen hoitotiimistä eristetty vanhemmat. Tausta-ajatus on hyvää tarkoittava, kuten hygienian turvaaminen tai vanhempien suojeleminen. Paternalistinen hoitokulttuuri, sairaalajärjestelmän hierarkkisuus, sekä vastasyntyneen ja vanhempien äänen ohittamisen helppous estävät vanhempia olemaan vanhempia vastasyntyneiden teho-osastolla. Ammattilaiskeskeinen hoitokulttuuri lisää vanhempien stressiä, ahdistusta ja masennusoireita, sekä häiritsee vanhemman ja vastasyntyneen välisen kiintymyssuhteen ja vuorovaikutuksen kehittymistä. Omassa tutkimuksessani niillä osastoilla, joilla vanhemmat osallistuivat enemmän vauvan hoitoon, hoitoon liittyvään päätöksentekoon ja saivat hoitajilta emotionaalista tukea, oli vanhemmilla vähemmän masennusoireita.

Tutkimusryhmäni tulevaisuuden visio on, että koti on sairaallekin vastasyntyneelle paras paikka olla ja kehittyä. Tutkimuksemme keskittyykin kehittämään menetelmiä, jotka mahdollistavat turvallisen kotihoidon entistä aikaisemmin. Ruotsissa kehitämme vanhempien ja ammattilaisten kanssa ohjausmenetelmiä, jotka valmistavat vanhempia aikaisempaan kotiin siirtymiseen. Suomessa puolestaan kehitämme tietotekniikan laitoksen ja kansainvälisten yritysten kanssa älysänkyä, joka voi tulevaisuudessa mahdollistaa vastasyntyneen etäseurannan kotona.

Lopuksi haluan sanoa: Äitien, lasten ja perheiden terveyttä tulee tutkia monitieteisesti, vanhempien kanssa ja herkästi vastasyntyneitä havainnoiden, sillä ratkaistavat kysymykset ovat kompleksisia ja vaativat yhä enemmän yksilöllisiä ratkaisuja. Tutkijoiden ja terveysalan ammattilaisten on nähtävä elämän ensimmäiset 1000 päivää jatkumona, jotta perheet saavat parhaan mahdollisen hoidon. On myös tärkeää tutkia näitä jokaista varhaista päivää mahdollisimman monessa eri maassa ja kulttuurissa, jotta voimme oppia toisiltamme ja rakentaa yhdessä kestävää tulevaisuutta. Suomen on välttämätöntä pysyä osana globaalia yhteisöä, joka pyrkii parantamaan äitien ja lasten terveyttä, sillä lopulta on olemassa vain meidän kaikkien yhteinen terveys.