Professoriluento | Jarkko Männistö

Hyvä asianajaja Turku. Jos asut Turun alueella ja tarvitset asianajajan apua, on suuri todennäköisyys, että aloitat asianajajan haun juuri näin.

Olen asianajaja ja tuore oikeustieteen työelämäprofessori. Professoriluentoni aiheena on me asianajajat, Pohdin

1. Millainen on tämä asiakkaan etsimä ideaalijuristi?

2. Miksi asiakkaat joutuvat usein pettymään?

3. Mitä tälle voitaisiin tehdä?

1.

Toisin kuin saattaisi luulla, juridinen asiantuntemus ei ole erityisen tärkeää.

Oman kokemukseni perusteella asiakkaat odottavat asianajajaltaan ennen kaikkea, että hän helpottaa asiakkaan oloa ja saa asioita tapahtumaan.

Tietenkin asiakkaat odottavat ja olettavat itsestään selvästi, että heidän asianajajansa ovat myös oikeudellisia asiantuntijoita. Suurin osa asiakkaiden kohtaamista oikeudellisista ongelmista eivät kuitenkaan ole erityisen vaikeita, vaan tavallisia. Asiantuntemus itsessään ei asiakkaiden näkökulmasta ole tärkeää, koska suurin osa asioista ei edellytä erityisen syvällistä oikeudellista asiantuntemusta.

Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa sisaruksille tulee riitaa perinnönjaosta. Kyllä kaikki perintöasioita hoitavat asianajajat tietävät perinnönjaon säännöt. Ero heidän välillä syntyy siitä, että hyvä asianajaja löytää tilanteeseen ratkaisun – huono aiheuttaa pahimmillaan vain lisää ongelmia.

Juridinen asiantuntemus on siis kuin työkalu. Itse työkalua tärkeämpää on se, kuinka taitavasti sitä osataan käyttää. Taitava saa työkalulla aikaan toivotun lopputuloksen. Vähemmän taitava aiheuttaa vain lisää vahinkoa.

Parhainkin asiantuntija on tuomittu epäonnistumaan ellei hän osaa hyödyntää oikeudellista asiantuntemustaan asiakkaan hyväksi. Tietenkin asianajajan täytyy olla oikeudellinen asiantuntija, mutta asiakas ei varsinaisesti maksa tästä asiantuntemuksesta vaan siitä, että asianajaja tätä asiantuntemusta hyödyttäen

- helpottaa asiakkaan oloa

- saa asioita tapahtumaan

2.

Valitettavasti empaattista ja aikaansaavaa asianajajaa toivovat asiakkaat joutuvat lähes aina pettymään.

Asianajajat ovat koulutukseltaan oikeustieteen maistereita, jotka ovat kyllä juridiikan asiantuntijoita mutta eivät juridiikan hyödyntämisen asiantuntijoita. Oikeustieteelliseen tutkintoon ei sisälly opetusta psykologiasta tai projektinjohtamisesta. Hallitseva näkökulma opetuksessa on oikeus ja sen tulkinnat – ei sen hyödyntäminen.

Yliopistossa tuleville juristeille opetetaan siis asiantuntijuutta mutta ei sitä, miten tätä asiantuntemusta voidaan hyödyntää. Tilannetta voisi  - vain hieman karrikoiden - verrata siihen, että jalkapalloilijoita koulutettaisiin opettamalla heille lajin säännöt.

Yliopisto-opetus jättää meihin lähtemättömät jäljet. Yliopistossa opiskellessamme opimme arvostamaan sitä, mitä opetetaan ja mitataan. Sääntötietoudesta tulee osaamisen mitta myös työelämässä. Asianajajat mittaavat keskinäistä paremmuuttaan edelleen tällä oikeudellisella asiantuntijuudella.

En muista koskaan kuulleeni, että kukaan asianajaja olisi ainakaan julkisesti ihaillut kollegaansa tämän asiakaspalvelutaitojen johdosta. Ahkeruutta asianajajat toki arvostavat silloin kun mitataan laskutettavia tunteja. Se, olisiko asiakkaan rahat voinut käyttää tehokkaaminkin on asia, josta en ole kuullut kollegoiden puhuvan.

3.

Tähän tilanteeseen ei tarvitse eikä saa tyytyä.

Olen itse ollut se asianajaja, joka on erehtynyt luulemaan, että syvällinen asiantuntemus tekisi minusta tärkeän, vaikka oikeasti asiakas halusi vain kuulla, että "kaikki järjestyy". Olen ollut se asianajaja, joka on erehtynyt luennoimaan muille omaa asiantuntemustani esitelläkseni, vaikka asiakkaan tavoitteiden kannalta hyödyllisintä olisi ollut vaieta.

Kokemuksen ja kantapään kautta saatujen oppien ansiosta tiedän ja tunnen nyt, että oikeudellinen asiantuntemus on vain työkalu. Ratkaisevaa on, kuinka sitä osataan käyttää.

Perinteisesti asianajajan ammatti on opittu käytännön työssä kuten minäkin olen tehnyt. Tällaisen mallin ongelma on, että jokainen asianajajasukupolvi joutuu aloittamaan ammattitaidon kehittämisen ikään kuin alusta ja osaamisen karttuminen riippuu siitä, millaisia kokemuksia kullekin tulee eteen ja miten niistä osaa ottaa opiksi.

Tilanteen korjaamiseksi tarvitsemme tutkimusta ja opetusta paitsi oikeudesta, myös siitä, miten sitä käytetään parhaalla mahdollisella tavalla.

Kutsun tätä tutkimuskohdetta asianajajaoikeudeksi ja se on minun näkökulmani oikeustieteen työelämäprofessorina.

Valmistelen parhaillaan ensimmäistä asianajo-oikeuden kurssiani ja mietin kovasti, mitä ja miten kurssilla pitäisi opettaa, jotta opetus olisi mahdollisimman vaikuttavaa?

Olin äskettäin luennoimassa prosessioikeuden peruskurssilla oikeudenkäyntimenettelystä tästä näkökulmasta ja bongasin sen jälkeen opiskelijoiden Jodelista mieltä lämmittävän palautteen: "Prossun työelämäproffa oli kyl tosi kiva!" Siis kiva – ei asiantunteva.

Ehkäpä juuri empatian merkitys asiantuntijatyössä on se kaikkein isoin juttu, jota haluan opettaa myös esimerkilläni.

Kaikki lähtee toisten tarpeiden ymmärtämisestä ja huomioimisesta.