Professoriluento | Ville Voipio

Elämme myrskyisiä aikoja. Tässä ja nyt joudumme selviämään talouteen ja geopolitiikkaan liittyvistä haasteista. Niiden takana lymyilee kuitenkin vielä suurempia ongelmia, jotka liittyvät niin luontoon kuin väestöllisiin muutoksiinkin.

Kohtaamistamme viheliäisistä ongelmista viheliäisin on ilmastonmuutos useammastakin syystä. Se on suuruusluokaltaan ennennäkemätön globaali muutos, joka tulee vaikuttamaan kaikkiin yhteiskuntiin merkittävillä tavoilla. Ilmastonmuutoksen pääasiallisena aiheuttajana on tapamme käyttää energiaa.

Energiankäyttö liittyy erottamattomana osana siihen talouskasvuun, jolla olemme rakentaneet tämän päivän hyvinvoinnin. Ennen teollista vallankumousta eurooppalaisten alueiden kansantuote pysyi Rooman ajoista läpi keskiajan ja uuden ajan alun varsin vakaana, mutta teollisen vallankumouksen myötä kansantuote henkilöä kohden on monikymmenkertaistunut. Muutos on noudattanut suunnilleen samaa käyrää kuin fossiilisen energian kulutus.

Olemme viimeisen seitsemän sukupolven aikana rakentaneet ennennäkemättömän vaurauden teknologian avulla. Pitkälti samat teknologiat ovat myös vastuussa meneillään olevasta ekokatastrofista, ja meillä on noin yhden sukupolven aika saada kurssi käännettyä kohti kestävämpää elämäntapaa.

Tähän mennessä olemme vain lisänneet päästöjämme vuosi vuodelta, ja nyt meidän on parissa vuosikymmenessä kyettävä leikkaamaan päästöjämme murto-osaan. Samaan aikaan ilmastonmuutos on edennyt varsin tarkasti ennusteiden mukaan, jopa hieman nopeammin. Maailma on lämmennyt esiteolliselta ajalta jo yli asteen, emmekä realistisesti pysty pysäyttämään muutosta julkisuudessa paljon esillä olleeseen puoleentoista asteeseen. Määrätietoisella toiminnalla voimme kuitenkin selvitä alle kahden asteen lämpenemisellä.

Ongelma alkaa olla laajalti ymmärretty ja myönnetty, mutta sen korjaaminen on vaikeaa, koska kyseessä on yhteismaan ongelma suurimmassa mittakaavassa. Yhteismaan ongelma on saanut nimensä kylän yhteisestä laidunmaasta, joka menee pilalle ylilaiduntamisesta. Kaikkien yhteinen etu olisi käyttää maata vähemmän, mutta kenenkään välitön etu ei ole vähentää omaa käyttöä. Arjessa tämä voisi olla kahvihuoneen tai opiskelijasolun keittiön ongelma; siivoaminen olisi kaikkien yhteisen edun mukaista, mutta hinnan siitä maksaa rättiin tarttuva yksilö.

Tutkimuksen pohjalta tiedämme, että ilmastonmuutoksen taloudelliset kustannukset tulevat olemaan erittäin korkeat. Arviot vaihtelevat merkittävästi, mutta synkimmät akateemiset arviot päätyvät siihen, että jarruttamaton ilmastonmuutos vie vuonna 2100 noin puolet koko maailman kansantuotteesta.

Tämän lisäksi tulevat esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden ja alueiden elinkelvottomaksi muuttumisen aiheuttamat inhimilliset kustannukset. Erityisesti sademäärien ja sateen jakauman muuttuminen voivat muuttaa laajojen alueiden elinkelpoisuutta. Äärisään kohdalla kyseessä ei ole hypoteettinen tulevaisuuden tapahtuma, vaan vastikään julkaistun arvion mukaan pelkästään ilmastonmuutoksen aiheuttamat lämpöaallot ovat aiheuttaneet vuosina 1992–2013 viidestä kolmeenkymmeneen miljoonan miljoonan euron vahingot.

Ilmastonmuutoksen lisäksi biodiversiteetin heikkeneminen — luontokato — uhkaa luonnon ekosysteemejä tavalla, joka voi muuttaa esimerkiksi ruuantuotantoamme merkittävästi. Nämä asiat ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa, koska ilmastonmuutos on luontokadon tärkein taustatekijä, joka uhkaa viedä kolmanneksen sekä kasvi- että eläinlajeista sukupuuttoon.

Meillä on olennaisesti kolme erilaista strategiaa valittavanamme ilmastonmuutoksen ja luontokadon suhteen. Ensimmäinen on välinpitämättömyys, jolloin toteamme, ettemme tee mitään välittömän etumme vastaista ongelman ratkaisemiseksi. Tämä vaihtoehto kuitenkin kaventaa tulevien sukupolvien mahdollisuuksia, mikä tekee siitä hyvin epätoivottavan. Vaihtoehtoa voidaan perustella sillä, että tulevaisuudessa meillä on käytettävissämme parempaa teknologiaa, jolla ongelma saadaan ratkaistua paljon halvemmalla kuin nyt. Argumentti on uhkarohkea, koska ongelma pahenee päivä päivältä, eikä meillä ole olennaista kokonaan uutta teknologiaa näköpiirissämme.

Toinen vaihtoehto on elintasomme pudottaminen kattamaan pelkän välttämättömyyden. Ei ole aivan selvää, mihin pisteeseen asti tämä voidaan tehdä nykyisten talousjärjestelmien puitteissa, mutta joka tapauksessa välttämätön kulutus on pieni osa nykyisestä kulutustasostamme. Käytännössä yleinen elintason leikkaaminen lienee demokratiassa mahdotonta, vapaaehtoinen eduista luopuminen on harvoin ollut menestyksekäs vaaliteema. Poliitikon ongelmana on se, että joskus on helppo tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta on vaikea tietää, miten sen jälkeen tullaan valituksi uudelleen.

Jäljelle jää kolmas vaihtoehto, jossa pyrimme kohti kestävämpää maailmaa kestävän teknologian kehittämisen ja laajamittaisen kaupallisen hyödyntämisen kautta. Juuri tämä näkökulma on oman kiinnostukseni kohteena; kuinka voimme parantaa kokemaamme elintasoa ja samalla radikaalisti pienentää jalanjälkeämme.

Talouskasvu nähdään monesti uhkana kestävälle tulevaisuudelle. Historiallisesti tämä on pitänyt paikkansa, fossiilisten polttoaineiden roolia talouskasvussa ei voi kieltää. Nytkin on helppoa osoittaa uusia ja kasvavia liiketoiminnan muotoja, jotka kasvattavat jo ennestään aivan liian suurta jalanjälkeämme. Esimerkkejä tästä voisivat olla halpa kertakäyttömuoti sekä valtavasti energiaa kuluttavat louhintaan perustuvat kryptovaluutat.

Talouskasvusta on huomattava, se että se ei tähänkään asti ole tarkoittanut samojen asioiden tekemistä lisää, vaan siinä on myös selvä laadullinen komponentti. Kännykkä saattaa maksaa reaalihinnaltaan saman kuin kaksikymmentä vuotta sitten, mutta kyseessä on silti täysin eri laite. Talouden ja fossiilisten polttoaineiden käytön vahva yhteys on ollut olosuhteista johtuvaa — fossiilista energiaa on saanut halvalla — ei mikään väistämättömyys, jota ei voitaisi muuttaa.

Markkinatalous ja liiketoiminta pitää nähdä työkaluna, joka ei sinänsä ole paha tai hyvä. Liiketoiminta toimii aina ympäristönsä — sekä sosiaalisen että luonnonympäristön — ehdoilla. Näin ollen pitkäjänteisen aidosti kestävän liiketoiminnan pitää olla sellaista, joka soveltuu tulevaisuuden ympäristöön. Jos liiketoiminta perustuu kohtuuttomaan luonnonresurssien kulutukseen tai on sosiaalisesti trendien vastaista, se ei tule olemaan hyvää liiketoimintaa tulevaisuudessa.

Myöskään yritysten voitontavoittelu ja kasvuhakuisuus eivät ole kestävyyden kanssa ristiriidassa. Jos yritys tuottaa palvelua tai tuotetta, jolla on positiivinen vaikutus maailmaan, suurella tuotannolla on suurempi vaikutus. Yritys ei voi ylläpitää suurta tuotantoa, jos se ei kasva suureksi ja toimi kannattavasti. Kestävällä liiketoiminnan pitää olla sekä kestävää ympäristön suhteen että taloudellisesti kannattavaa.

Tulevaisuuden haasteista selvitäksemme meidän pitää siis pystyä rakentamaan kestävää ja kannattavaa liiketoimintaa. Tulevaisuuden kannalta kriittinen kysymys onkin se, miten kestävää liiketoimintaa rakennetaan, ja mitkä ovat sitä edistäviä tai hidastavia ulkoisia tai sisäisiä tekijöitä. Tämä kokonaisuus muodostaa erittäin kiinnostavan ja yhteiskunnallisesti tärkeän tutkimusalueen ja opetusalan.

Kaiken yli kulkeva teema liittyy aikajänteisiin. Ei ole vaikeinta ymmärtää sitä, minkälainen tulevaisuuden kestävä maailma on. Vaikeampaa on ymmärtää, minkälaista polkua pitkin sinne päästään. Esimerkiksi energiamurroksessa on tiettyjä helposti ennustettavia piirteitä, koska fysiikka asettaa tiukkoja rajoja energian saatavuudelle. Jo nykyisellä teknologialla voisimme pitkälti ratkaista energiansaannin ongelmat, mutta siihen vaaditaan kansainvälistä yhteistyötä ja kymmeniä tai satoja tuhansia miljardeja euroja. Tällä polulla tulee ratkaista lukuisia teknologisia, sosiaalisia ja poliittisia kysymyksiä.

Aikajänne tuo haasteita päätöksentekoon, koska ylisukupolvinen päätöksenteko ei ole ihmiselle luontaista. Yhteiskunnallisella tasolla tämä merkitsee yhteismaan ongelman ratkaisemiseen tarvittavan erittäin pitkäjänteisen sääntelyn luomista. Jotta yritysten toiminta ei aiheuta kohtuutonta haittaa, toiminnan aiheuttamasta haitasta pitää syntyä haitan aiheuttajalle haitan suuruutta vastaava kustannus. Tämä ei käytännössä onnistu muulla kuin lainsäädännöllä. Mitä tarkemmin haitasta koituvat taloudelliset seuraamukset kuvastavat todellista haittaa, sitä paremmin markkinatalous ohjaa toimintaa oikeaan suuntaan. Esimerkkinä näin toimivasta lainsäädännöstä toimii EU:n päästökauppa, jolla on saatu päästövähennyksiä aikaan markkinaehtoisesti.

Lainsäädäntö tarkoittaa tässä yhteydessä lähinnä rahan keräämistä yhtäältä ja jakamista toisaalle, jolloin lainsäädäntö voi tarjota sekä kepin että porkkanan. Lainsäädännöllä on kuitenkin lähes aina myös haittavaikutuksia, joten isoihin rakenteisiin vaikuttavalla lainsäädännöllä on isoja vaikutuksia ihmisten elämään. Murroksissa on aina voittajia ja häviäjiä, ja demokratiassa poliitikkojen on pakko tarkastella päätösten vaikutuksia vaalikauden mittaisella ajanjaksolla. Idealismi ja pitkä aikajänne häviävät helposti populismille ja lyhyelle aikajänteelle. Syy tähän on äänestäjien kannalta usein rationaalinen, harva jaksaa heikompaan asemaan jäätyään asettaa yleisen edun oman edun edelle.

Yhteiskunnan vastuulla on kuitenkin luoda puitteet, joissa kestävä liiketoiminta on mahdollista, ja jossa kestävyyteen on riittävät kannustimet. Jos yhteiskunta ei kykene tähän, yritykset joutuvat toimimaan vaikeassa ympäristössä. Erityisen haastavaa pitkävaikutteisten investointien osalta on, jos yhteiskunnan asettamat pelisäännöt ovat ennakoimattomia jatkuvassa muutoksessa.

Yhteiskunta ei markkinataloudessa synnytä liiketoimintaa, vaan se on yritysten tehtävä. Vaikka yhteiskunnan asettamat puitteet olisivat täydellisiä, myös yritysten pitää onnistua kestävän liiketoiminnan luomisessa. Selviä haasteita liittyy yritysten sisäiseen toimintaan ja päätöksentekoon. Aikajänne tulee tässäkin esiin. Jos omistaja vaatii maksimituottoa tällä kvartaalilla tai tänä vuonna, tilaa pitkän aikavälin kehittämiselle jää vähän, ja kestävyyttä on vaikea rakentaa. Samoin käy siinä tapauksessa, että omistaja haluaa kestävää kehitystä, mutta asia ei tule oikealla tavalla huomioitua yrityksen strategiaa muodostettaessa tai toteutettaessa. Ketju omistajan tahdosta toimintaan voi pettää monessa kohdassa.

Nykypäivänä ei ole aivan harvinaista, että yritysten arvoissa ja viestinnässä ympäristövaikutukset ovat hyvin keskeisessä roolissa, mutta ilmiö ei näy yrityksen todellisen vaikutuksen kohdalla. Pienet muutokset pienissä asioissa voivat nousta viestinnässä vahvasti esille, vaikka todellisuudessa tarvitaan suuria muutoksia suurissa asioissa. Tällaisessa viherpesussa kyse voi olla joko tietoisesta toiminnasta tai vain kokonaiskuvan puuttumisesta. Kummassakin tapauksessa tarvitaan selkeitä korjaavia toimia, eikä aina ole ilmiselvää, kuka tekee aloitteen tilanteen korjaamiseksi.

Kestävyysajattelun ottaminen yrityksen strategian keskiöön voi olla puhtaasti taloudelliseen tuottoon tähtäävä liiketoimintavalinta, koska kestävän liiketoiminnan ajatellaan luovan lopulta enemmän taloudellista arvoa. Tällöin kestävyys on työkalu tuottavan liiketoiminnan varmistamiseen. Toisaalta kyseessä voi olla myös omistajan arvoista lähtevä arvovalinta, jolloin liiketoiminnan kannattavuus nähdään työkaluna suurimman mahdollisen positiivisen vaikutuksen saavuttamiseksi. On erittäin kiinnostava kysymys, tuottavatko nämä eri lähtökohdat olennaisesti saman vai eri lopputuloksen.

Yritysten reagointi maailman muuttumiseen voi olla joko ennakoivaa tai vasta muutoksen jälkeen tulevaa. Teoreettisesti voidaan argumentoida, että ennakoiminen on kannattavaa, ja aikaisemmin liikkeellä olevat osaavat ja ymmärtävät enemmän. Toisaalta teknologia-alalta tiedetään, että ensimmäisten kulkijoiden tie on usein kivinen, ja seurailijat voittavat kilpailun. Ymmärrys muutoksesta on kaikille tärkeä, mutta hitaissa muutoksissa on mahdollista olla myös liian aikaisin liikkeellä.

Yhteiskunnallista ja yritysten päätöksentekoa yhdistää tiedon tarve. Reagoimattomuus tai väärä reagointi voi johtua siitä, ettei päätöksentekijöillä ole tarvittavaa tietoa ja ymmärrystä maailman tilasta ja siihen vaikuttavista asioista. Tiedon puute voi olla absoluuttista, jolloin kenelläkään ei ole tarvittavaa tietoa, tai tiedon kulkuun ja koulutukseen liittyvää, jolloin tieto ei tavoita oikeita henkilöitä. Päätöksentekijätkin ovat ihmisiä, joiden omilla arvoilla ja uskomuksilla on suuri vaikutus päätöksiin.

Tämä tiedon ja tiedon jakamisen tarve heijastuu myös tutkimukseen ja alan luonteeseen. Kyseessä on äärimmäisen monialainen kokonaisuus, jossa taustalla on luonnon suunnasta tuleva luonnontiede ja sitä soveltava teknologia, mutta jossa tarvitaan suuria ajattelutapamuutoksia eri tasoilla. Mukaan tulevat käytännössä niin kaikki taloustieteen alat laskennasta strategiaan kuin myös käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteet.

Mitä enemmän ymmärrämme monimutkaisia vaikutuksia, ja mitä nopeammin osaamme rakentaa kestävyyttä vahvistavaa kannattavaa liiketoimintaa, sitä vähemmillä vahingoilla ja vauraampina pääsemme tulevaisuuteen.