Professoriluento | Teemu Niiranen

Vielä 1950-luvulle asti kohonnutta verenpainetta pidettiin jopa välttämättömänä ilmiönä, joka takasi vanhemmallakin iällä riittävän verenkierron kudoksissa. Tästä juontaakin perinteinen virheellinen nimitys essentiaalinen, eli olennainen tai välttämätön, verenpainetauti. Sen lisäksi, että verenpainetautia ei haluttu hoitaa, ei siihen myöskään ollut olemassa tehokkaita lääkkeitä. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Franklin Delano Rooseveltin verenpaineeksi mitattiin Jaltan konferenssin aikaan helmikuussa 1945 260/150 mmHg. Kaksi kuukautta myöhemmin toimiessaan muotokuvansa mallina hän alkoi valittaa äkillistä, kovaa päänsärkyä ja meni nopeasti tajuttomaksi. Presidentti Roosevelt kuoli aivoverenvuotoon ja sairaskohtauksen yhteydessä henkilääkärin mittaama verenpaine oli 300/190 mmHg. Tämä surullinen tapahtumien kulku havainnollistaa mitä voi pahimmillaan käydä, kun verenpainetaudin annetaan käydä luonnolista kulkuaan ilman hoitoa.

Vasta vuonna 1967, 12 vuotta ennen syntymääni, osoitettiin ensimmäisen kerran, että verenpaineen lääkehoidosta on hyötyä. Veterans Administration studyssä lumelääkityistä yhdysvaltalaismiesveteraaneista 27 sai vaikean verenpainetaudin komplikaation kuten sydän- tai aivoinfarktin. Lääkehoitoryhmässä vastaava luku oli kaksi. Verenpainetaudin hoito oli kiistatta osoitettu hyödylliseksi ja kannattavaksi.

Tätä tutkimusta seuranneet 30 vuotta olivatkin verenpainetaudin hoidon kulta-aikaa. Uusia, tehokkaampia ja vähemmän haittavaikutuksia omaavia lääkehoitoja kehitettiin runsaasti ja aktiivisesti. Samalla toteutettiin väestötason elintapa- ja lääkehoitointerventioita, kuten suomalainen Pohjois-Karjala-projekti. Myös verenpaineen mittausmenetelmät ovat samalla kehittyneet huikeasti. Vielä 1990-luvun alussa verenpaine määritettiin hoitajan tai lääkärin elohopeamittarilla suorittamilla kuuntelumittauksilla, jotka olivat sekä potilaalle että terveydenhuollolle kalliita ja vaivalloisia. Nykyään verenpainetaudin diagnoosi ja seuranta perustuu ensisijaisesti verenpaineen kotimittauksiin, jotka mahdollistavat suuren määrän luotettavia mittauksia oman kodin rauhassa ilman mittaustilanteen jännittämisestä johtuvaa valkotakkiverenpainetta.

Elintapamuutosten ja lääkehoidon kehityksen ansiosta suomalaisten keskimääräinen systolinen verenpaine on 50 viime vuoden aikana laskenut noin 20 mmHg. Kehityksellä on epäilemättä ollut erittäin merkittävä vaikutus kansan- ja sydänterveyden parantumiseen, sillä 20 mmHg korkeampi systolinen tai 10 mmHg korkeampi diastolinen verenpaine ovat yhteydessä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden kaksinkertaistumiseen. Viimeisen 60 vuoden aikana työikäisten suomalaisten sydän- ja verisuonitautikuolemat ovatkin laskeneet murto-osaan aiemmasta.

Kohonnut verenpaine on lähes aina potilaalle oireeton. Koska suomalaisten verenpainetilanne on parantunut jo näin paljon eikä verenpaine aiheuta kenellekään oireita, tulisiko verenpainetaudista puhuminen jo lopettaa? Valitettavasti suotuisasta kehityksestä huolimatta verenpainetauti on Suomessa edelleen yleisempää kuin muissa Länsi-Euroopan maissa. Vuonna 2017 kaikista 30 vuotta täyttäneistä suomalaisista noin puolet oli hypertensiivisiä vastaanottokertamittauksin arvioituna. Verenpainetauti aiheuttaa yksilön lisäksi myös terveydenhuollolle valtavan taakan, sillä 30 vuotta täyttäneistä suomalaisista verenpainelääkkeitä käytti noin neljäsosa. Tämä suunnaton taakka näkyy mahdollisesti myös sangen vaatimattomissa hoitotuloksissa, sillä ainoastaan hieman alle puolet lääkkein hoidetuista verenpainepotilaista saavuttaa edes minimitavoitteen 140/90 mmHg. Verenpainetautiin liittyvät haasteet eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään Suomeen, vaan kohonnut verenpaine on edelleen kaikista riskitekijöistä merkittävin tautitaakan aiheuttaja. Tässä tapauksessa tautitaakalla tarkoitetaan menetettyjä elinvuosia tai elämän loppuvaiheen elämänlaadun huononemista esimerkiksi aivoinfarktin johdosta. Vaikka suomalaisten verenpainetasot ovat olleet laskussa niin etenkin kehittyvissä maissa, joissa suurin osa maailman väestöstä asuu, verenpainetauti yleistyy jatkuvasti elintason noustessa. Arvioidaankin, että verenpainetauti johtaa maailmassa yli 10 miljoonaan ennenaikaiseen kuolemaan vuosittain.

Verenpainetauti kehittyy valitettavasti lähes kaikille, jotka elävät tarpeeksi pitkään. Länsimaisten elintapojen ja ikääntymisen vaikutuksesta elimistön suuret valtimot jäykistyvät ja kalkkeutuvat, minkä johdosta etenkin systolinen yläpaine jatkaa nousuaan läpi elämän. Yli 80-vuotiailla suomalaisilla verenpainetaudin yleisyys on jo 80 %. Tilanne ei ole kuitenkaan täysin toivoton, sillä alkuperäiskansoissa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että näillä ihmisillä verenpaine ei nouse iän myötä. Toisaalta, kun nämä alkuperäiskansojen edustajat muuttavat sademetsistä kaupunkiin ja omaksuvat länsimaiset elintavat, alkavat myös heidänkin valtimonsa kovettua ja verenpaine nousta.

Mitä siis tulisi tehdä, jotta verenpainetaudin aiheuttama tautitaakka vähenisi? Tällä hetkellä ratkaisut vaikuttavat yllättävänkin selkeiltä, mutta niitä voi olla toisaalta hyvin vaikea toteuttaa. Todennäköisesti tehokkain keino estää ikääntymiseen liittyvä verenpaineen kohoaminen olisi noudattaa erittäin terveitä elintapoja jo lapsuudesta lähtien. Tämä tarkoittaisi etenkin valtimoterveydelle vaarallisten ylipainon, kohonneen verensokerin, kohonneen veren kolesterolipitoisuuden ja liiallisen suolankäytön välttämistä läpi elämän. Toinen merkittävä kokonaisuus, jossa olisi runsaasti parantamista, olisi sekä lääkäreiden että potilaiden parempi sitouttaminen lääkehoidon tehokkaampaan toteutumiseen. Molempien osapuolten on usein liian helppo jatkaa oireettoman tilanteen seuraamista ilman lääkityksen aloitusta tai tehostusta, vaikka todennäköisesti verenpaine tulee vain nousemaan potilaan ikääntyessä. Tilannetta tulisi parantaa lisäämällä sekä lääkärin että potilaan hoitoon sitoutumista yksinkertaisilla ja vähän haittavaikutuksia omaavilla lääkehoidoilla, selkeillä hoito-ohjeilla jotka sisältäisivät kunkin potilaan yksilöllisen tavoitteen, motivoimalla potilasta kertomalla että hoidon tärkeimpänä tavoitteena on aivo- ja sydäninfarktien esto eikä niinkään muutokset verenpainelukemissa sekä tarvittaessa taloudellisilla kannusteilla. Myös verenpaineeseen perehtyneitä hoitajia tulisi ottaa entistä aktiivisemmin mukaan taudin diagnosointiin sekä seurantaan potilaiden valtavan määrän vuoksi.

Miltä suomalaisten verenpaineen kehitys näyttää tulevaisuudessa? Tähän asti verenpainetasot ovat ylipainon lisääntymisestä ja liikunnan vähenemisestä huolimatta pysyneet loivasti laskusuuntaisina todennäköisesti lääkehoidon tehostumisesta ja ravinnon muutoksista johtuen. Mikäli suotuisan kehityksen halutaan jatkuvan, tarvitaan todennäköisesti enemmän ruokateollisuuteen sekä terveydenhuollon henkilöstön koulutukseen ja motivointiin kohdistuvia interventioita kuin yksilötason valistusta. Olisi myös toivottavaa, että 30 vuoden kuivan kauden jälkeen pystyttäisin kehittämään uusia lääkeaineryhmiä verenpainetaudin hoitoon. Vaikka olemassa olevat verenpainelääkkeet ovat tehokkaita ja maksavat usein enää vain muutamia euroja kuukaudessa, lisävaihtoehtoja kaivattaisiin, jotta entistä suurempi osa potilaista saavuttaisi tavoitteensa. Seuraavan kerran varmaa tietoa suomalaisten verenpaineen kehityksestä tullaan saamaan ensi vuonna järjestettävän kansallisen väestötutkimuksen yhteydessä ja toiveenani on että verenpaineen laskeva trendi suomalaisessa väestössä jatkuisi edelleen.