Professoriluento | Saku Mäkinen

Tuotantotalous on insinööritieteiden ytimeltään arvon luonnin ja toimittamisen tehostamista. Työn, prosessien ja operaatioiden suunnittelulla pyritään sosiaaliseen, ympäristölliseen ja taloudelliseen arvon luontiin resurssien käytön tehokkuutta parantamalla. Tämä tehtävä on liian usein kuitenkin perinteisesti ajateltu liittyvän taloudellisen arvon luonnin optimointiin lyhyellä aikavälillä. Vähemmän on korostettu arvon luonnin keskeisyyttä kokonaisuutena loppukäyttäjän näkökulmasta, jossa taloudellinen arvo on tulos kokonaisarvosta sisältäen sosiaalisen ja ympäristöllisen arvon, jota arvoketjuissa luodaan. Keskeiseksi tässä tehostamistehtävässä tulee siis arvo käsitteenä ja yritysten toimintaa ohjaavana voimana. Arvon muodostumisen, luomisen ja toimittamisen monimuotoisuus on vahvasti korostunut viimeaikaisten globaalien myllerrysten myötä. Finanssikriisin, pandemian, ilmaston muutoksen kiihtymisen ja viimeisimpänä Ukrainan sodan vaikutukset ovat merkittävästi ja nopeasti muuttaneet arvon tuoton ja muodostumisen prosesseja. Kun käytetty auto on kalliimpi kuin uusi, on loppukäyttäjän arvon muodostuksessa tapahtunut jotain merkittävää…

Arvo, jonka käyttäjä liittää tuotteen tai palvelun käyttöön, on suhteellinen sisältäen ajallisesti muuntuvia merkityksiä. Käyttäjä vertaa arvon muodostuksessaan tuotetta ja palvelua kilpaileviin tuotteisiin ja muodostaa arvokäsityksensä, arvostuksensa, tämän pohjalta. Globaalit myllerrykset ovat aiheuttaneet merkittäviä muutoksia näille arvon referenssiviitteiden suhteille, esimerkiksi energiasektorin kriisiytymisen myötä sähkön hinnan noustua suoran sähkölämmityksen arvon muodostus ja merkitys maalämmön suhteen on varsin erilainen kuin alhaisella sähkön hinnalla. Arvon muodostuminen ja rakentuminen käyttäjälle on luonnollisesti suhteellinen myös laajemmin käyttäjän kulutuksen kokonaisuuteen, jolloin lämmitysmuodon suhteellinen arvo käyttäjälle muuttuu ja vertautuu myös kaikkeen kuluttamiseen.

Edellä mainittu esimerkkikin korostaa toisaalta myös arvon kontekstuaalista luonnetta, arvon muodostus on suhteellisuuden ohella myös olosuhde-, aika- ja paikkariippuvaista. Perinteisessä insinöörilogiikassa tuotteella tai palvelulla on funktionaalinen perusarvo, joka kumpuaa sen laadukkuudesta ja käyttöön sopivuudesta. Arvon luonnin prosessit tässä logiikassa siis luodaan palvelemaan tätä varsin jäykkää, tuotannon perustarkoitusta korostavaa, päämäärää. Kuitenkin vastaanottajan arvon kontekstuaaliset muutokset voivat olla hyvinkin äkillisesti muuttuvia ja ravisuttaa arvon muodostumisen prosessia merkittävästikin. Toimintaympäristön kontekstissa inflaation nopea voimistuminen energian hinnan nousun myötä haastaa yritysten arvon luonnin prosesseja merkittävästi samaan aikaan, kun inflatoriset voimat muuttavat käyttäjien arvon preferenssejä. Käyttäjät siis muuttavat arvokäsityksiään ja suhteellista arvostustaan eri tuotteiden ja palveluiden välillä kontekstin muuttuessa.

Käyttäjien suhteellinen arvon muodostus voidaan siten nähdä evaluaationa hyvyydestä ja sopivuudesta, jossa käyttäjän ennakkoasenteiden, -mielipiteiden ja -kokemusten merkitys yhdistyy aikaan, paikkaan ja olosuhteisiin. Esimerkiksi ilmaston muutoksen voimistuessa globaalisti on tullut yhä enemmän ääri-ilmiöitä, jotka koskettavat yhä laajemmin ja näkyvämmin ihmisten arkea. Euroopassa vaikkapa viime kesän kuivuus on merkittävästi muuttanut ihmisten käsityksiä ja asenteita, lähipiiriin tulleet kokemukset ovat luoneet uudenlaisia asetelmia käyttäjien arvonmuodostukselle. Kun ranskalaisia ydinvoimaloita jouduttiin sulkemaan lauhdeveden vähyyden vuoksi, merkitsi se ranskalaisille sähkönkuluttajille arvonmuodostuksen muutosta hinnan kasvun kautta, mutta myös ympäristöasenteiden vahvistumisen kautta. Ilmaston muutoksen torjunnan asenteissa tapahtui merkittäviä muutoksia tämän kokemuksellisuuden myötä.

Käyttäjälle arvon muodostus on siis monitahoinen ja -tasoinen prosessi, jossa arvon muodostusta evaluoidaan paitsi käytön kautta itselle, myös käytön seurauksena muille. Erityisen ajankohtaisena tämä monitasoinen evaluaatio näkyy viimeaikaisissa keskusteluissa vaikkapa sähköautoilun, kasvisruokavalion tai vaateostosten ympäristöllisistä ja yhteiskunnallisista vaikutuksista. Ruokaostoksilla ollessaan soijapihviä harkitessaan käyttäjä evaluoi arvoa itselleen osana ruokavaliota, mutta myös mikrotasolla läheisilleen, joille sitä tarjota ja makrotasolla ympäristötekona ilmaston muutoksen vaikutusten pienentämisenä.

Luonnollisesti tämä monimuotoinen arvon muodostus haastaa arvon kehittämisen suunnittelemisen ja toteuttamisen. Ajallinen perspektiivi nykyisyyden ja tulevaisuuden erottelemiseksi on erityisen tärkeää, tasapainoa on etsittävä arvon tämänhetkisten komponenttien optimoinnin ja tulevaisuuden muutosten vaikutuksia näihin ennakoiden. Kestävän arvon tuotannon näkökulma korostaa sosiaalisen, ympäristöllisen ja taloudellisen arvon tuoton pitkän tähtäimen tasapainoa. Funktionaalisen ajallisesti stabiilin perusarvon tuottaminen niin, että arvon luonnin sosiaaliset ja ympäristölliset komponentit ovat läsnä arvontuotossa luo aivan uudenlaisia mahdollisuuksia aikaansaada myös taloudellista arvoa.

Niinpä pidemmällä aikajänteellä kestävä arvonluonti tarjoaa yrityksille uudenlaisia mahdollisuuksia positioitua kilpailukentässään. Keskeisellä sijalla positoitumisen uudistamisessa on uusien teknologioiden hyödyntäminen arvon luonnissa vastaamaan markkinoiden kestävän kehityksen asenteiden muutoksia. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa yrityksen puhtaan teknologian osaamisen kehittämistä, teknisen osaamisen hyödyntämistä omissa tuotteissa ja tämän arvokomponentin korostamista käyttäjille. Uutta positiota voidaan etsiä myös arvon muodostuksen muutoksia ennakoiden ja luodaan teknologiakehityksen ohella tai sen sijaan innovaatioita enemmän sosiaalisten käytänteiden tai liiketoimintamallien muutoksilla. Esimerkiksi aurinkopaneeleja haluavat myös käyttäjät, jotka haluaisivat lähituotantona ympäristöystävällisesti tuottaa sähköä, mutta heillä ei ole kykyä tai halua investoida. Tälle käyttäjäryhmälle voidaan luoda arvoa vaikkapa leasingmalleilla aurinkopaneelien hankinnassa, jossa käyttäjän ei tarvitse hankkia pääomia ja investoida suoraan paneeleihin, vaan kausimaksulla saa energian tuotantoa palveluna.

Kestävä arvon luonti voi myös keskittyä lyhyelle aikajänteelle luoden vähemmän jännitteitä yrityksen taloudellisen arvon luonnin toimintalogiikkaan. Sisäiseen toiminnan kehittämiseen, tehostamiseen ja järkeistämiseen panostamalla monesti saadaan vähennettyä resurssien tuhlausta, hukan ja jätteen määrän pienentämistä ja riskejä vähennettyä. Sisäisen toiminnan kehittämisessä henkilöstön sitoutuminen ja sitouttaminen on tärkeä edellytys koko henkilöstön työssä viihtymisen kasvattamiseksi ja jatkuvan parantamisen toteuttamiseksi. Tällöin kehitystoiminta luo sosiaalista arvoa myös organisaation sisällä ja nämä onnistumiset ovat myös luotavissa ulkoisiksi viesteiksi, joilla luodaan ja rakennetaan organisaation ulkoista sosiaalista ja ympäristöllistä arvoa vaikkapa brandin rakennuksen muodossa. Sisäisiä reaaliprosesseja voidaan myös kehittää ulkoisten sidosryhmien kanssa vaikkapa kiertotalouden keinoin tuotannon sivuvirtoja hyödyntämällä tai jätevirtoja ohjaamalla tuottavaan käyttöön. Suorien operatiivisten linkkien ohella yritys voi luoda kestävästi arvoa yhteistyöllä laajemminkin yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa, vaikka työllistämällä vaikeasti työllistyviä tai ympäristöjärjestöjen kanssa yhteistyössä operaatioitaan suunnitellen.

Kestävä arvonluonti edellyttää käyttäjien arvonmuodostuksen syvällistä ymmärtämistä ja sidosryhmien vaikutusten tunnistamista tässä prosessissa. Kestävän arvon luontiprosessi rakentuu sosiaalisiin, ympäristöllisiin ja taloudellisiin arvon dimensioihin pitkällä tähtäimellä. Funktionaalisen perusarvon luonnin pohjalta kestävyyden painottaminen auttaa suunnittelemaan kilpailuedun rakentamista uudenlaisista näkökulmista käyttäjän arvon muodostukseen ja sen muutoksiin perustuen. Tällöin lyhyellä tähtäimellä optimoitava kokonaisarvon tuottaminen toimii pohjana pitkäjänteiselle käyttäjän arvonmuodostuksen muutoksiin vastaamiselle.

Lopuksi palaamme alun esimerkkiin. Kun käyttäjä ostaa aurinkopaneelien energian tuotannon palveluna, on palvelua mahdollista laajentaa esimerkiksi laitteiston käytön tehokkuuteen ja elinkaareen vaikuttavilla lisäpalveluilla. Esimerkkinä vaikkapa etämonitorointi tuotannon tehon tarkkailuun paneelien puhdistustarpeen kartoittamiseksi. Samoin voidaan, vaikkapa korjata vikaantumisherkkiä komponentteja ennakoivasti pidentäen paneelien käyttöikää tai somessa jakaa käyttäjän tuotannon hiilikädenjäljen indikaattoria. Näillä ja vastaavilla toimilla on mahdollista luoda uudenlaista sosiaalista, ympäristöllistä ja taloudellista arvoa samaan aikaan kun arvon luonti käyttäjälle luo kilpailuetua toimittajalle. Lopuksi todettakoon pohjautuen edellä olevaan, kestävä ympäristöllisen, sosiaalisen ja taloudellisen arvon luonnin edistäminen on tuotantotalouden keskeinen tehtävä yritysten reaaliprosessien kehittämisessä.