Professoriluento | Paula Salo

Psykologiaa tarvitaan viheliäisten ongelmien ratkaisemisessa.

Viheliäiset ongelmat ovat monimutkaisia ongelmia, joihin ei pysty suoraan hyödyntämään aikaisempia ratkaisumalleja. Siksi niiden ratkaiseminen on erittäin vaikeaa. Joidenkin määrittelijöiden mukaan viheliäiset ongelmat ovat luonteeltaan poliittisia, joidenkin mielestä yhteiskunnallisia tai kulttuurisia.

Nykyään viheliäisiksi ongelmiksi määritellään esimerkiksi ilmastonmuutos, lihavuusepidemia tai mielenterveysongelmat. Näissä, kuten monissa muissakin viheliäisissä ongelmissa, ihmisten käyttäytymisellä on keskeinen rooli. Tähän puolestaan liittyy monia isoja kysymyksiä, kuten miksi ihmiset eivät muuta käyttäytymistään, vaikka siitä olisi heille hyötyä? Miksi ihmiset eivät tee esimerkiksi ilmaston kannalta parempia valintoja, vaikka ilmastonmuutokseen liittyvät uhkakuvat ovat hyvin tiedossa? Miten ihmisten käyttäytymistä muutetaan?

Nämä ovat kysymyksiä, joita johtamassani tutkimusryhmässä mietitään ja jotka motivoivat minua tekemään psykologian alan tutkimusta. Tutkimushankkeissamme pyrimme kehittämään psykologiaan ja käyttäytymistieteisiin perustuvia ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tarkemmin ottaen kehitämme keinoja ohjata ihmisiä useammin pyöräilemään ja kävelemään työ- ja koulumatkoja. Tavoitteena on siten vähentää liikenteen päästöjä. Toinen tavoitteemme on helpottaa metsänomistajien päätöksentekoa omien metsiensä hoidon suhteen. Tavoitteena on optimoida metsien käyttöä hiilinieluina. Tarkastelemme paitsi näiden toimenpiteiden ilmastovaikutuksia, myös taloudellisia ja terveysvaikutuksia sekä eettisyyttä.

Käyttäytymisen muuttamiseksi on tärkeää ymmärtää, miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät.

Meillä on paljon tutkimustietoa esimerkiksi terveyden suhteen siitä, mitkä asiat ovat terveyden kannalta edullisia. Esimerkiksi hyvä uni on tärkeää monella tavalla. Riittämätön uni heikentää tiedonkäsittelykykyä ja nukkumiseen liittyvät vaikeudet ja häiriöt lisäävät erilaisten somaattisten sairauksien ja mielenterveyshäiriöiden sekä työkyvyttömyyden riskiä. Liikunnalla puolestaan tiedetään olevan myönteisiä vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja se myös edistää laadukasta unta. Työmatkapyöräily on oiva liikuntamuoto ja tutkimusten mukaan työmatkapyöräilijät ovat vähemmän stressaantuneita päästessään työpaikalle verrattuna omalla autolla ajaneisiin. Pyöräily on myös päästötön kulkutapa ja siten ilmastoteko.

Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksessa kysymykseen työmatkan kulkutavasta vastasi noin 40 000 kunta-alan työntekijää. Heistä noin 40 % kertoi kulkevansa vähintään silloin tällöin polkupyörällä töihin. Heistä puolelle pyöräily oli pääasiallinen työmatkan kulkutapa. Moni siis kulkee pyörällä töihin, mutta moni ei. Miksi ei? Osalla pyöräilyä estävät tekijät, joihin ei ole suoraan psykologisia ratkaisuja, esimerkiksi työmatka on kerta kaikkiaan liian pitkä tai henkilöllä ei ole varaa hankkia polkupyörää. Moni jopa haluaisi kulkea pyörällä, mutta ei kuitenkaan kulje. Tällöin voidaan puhua arvo-toiminta-kuilusta. Arvo-toiminta-kuilu tarkoittaa sitä, että ihminen ei jostakin syystä toimi tai ei pysty toimimaan arvojensa mukaisesti.

Asiaa voidaan tarkastella myös siitä näkökulmasta, että miksi joku kulkisi töihin pyörällä? Mikä saa jotkut ihmiset pyöräilemään töihin? Itse kuljin aikaisemmin aika aktiivisesti pyörällä töihin 15 km työmatkani kesäkelillä. Sen perusteella ihmiset usein erehtyivät luulemaan, että pitäisin pyöräilystä. … En oikeastaan erityisemmin pidä. Usein käyttäytymisestä puhuttaessa nousee esiin motivaation käsite. Erityisesti sisäistä motivaatiota pidetään tärkeänä käyttäytymisen muuttamisessa. Ajatuksena on, että sisäisen motivaation vaikutuksesta ihminen haluaa tehdä jotakin sen vuoksi, että hän pitää kyseisestä asiasta, saa siitä mielihyvää tai kokee sen kiinnostavaksi. Motivaatio on kuitenkin monimutkainen ilmiö. Vaikka ei esimerkiksi pitäisi pyöräilystä, sen voi monenlaisista syistä kokea mielekkäänä ja palkitsevana ja sitä kautta mielihyvää tuottavana. Jotakin voi motivoida tieto työmatkapyöräilyn myönteisistä terveys- tai ilmastovaikutuksista, toista voi motivoida työmatkapyöräilyn tuoma vapaus tai rahan säästö.

Nykyään pyöräilen töihin vain harvoin, koska koen itseni niin kiireiseksi. Jos totta puhutaan, niin ajatus kiireestä on usein vain ajatus. Kokemusta vaikkapa kiireestä lisää se, että ajatukset saavat usein vahvistusta keskusteluissa ihmisten kanssa. Nykyään esimerkiksi kysymykseen Mitä kuuluu? on monella tapana vastata, että kiirettä. Kehtaisiko sitä myöntää, ettei olekaan niin kiire? Omat ajatukset, käsitykset ja odotukset vaikuttavat kuitenkin käyttäytymiseemme riippumatta siitä, vastaavatko ne todellisuutta. Omalla 15 km työmatkallani linja-autolla kuluu vähintään yhtä kauan aikaa kuin pyöräillessä. Lyhyillä matkoilla polkupyörä on usein jopa nopeampi kuin auto.

Usein silläkin voi olla yllättävän suuri merkitys, että haastaa oman ajattelunsa. Jos pyöräily töihin tuntuu hankalalta tai vaikealta, voi tehdä päätöksen kokeilla sitä kerran. On helpompi tehdä päätös tämän päivän suhteen kuin päättää jostakin asiasta vuosiksi eteenpäin.

Ihmisten käyttäytymisen ohjaamisessa on tärkeää ymmärtää myös aivojen toimintaa ja tiedonkäsittelyn prosesseja. Aivot pyrkivät usein säästämään resursseja ja toisaalta tehostamaan tiedonkäsittelyä automatisoimalla tiedonkäsittelyä. Aivot esimerkiksi reagoivat voimakkaammin uusiin kuin tuttuihin ärsykkeisiin. Reaktio uuteen ärsykkeeseen myös vaimenee nopeasti ärsykettä toistettaessa, sillä uuden ärsykkeen ensimmäinen havaitseminen valmistelee hermosolut toimimaan nopeammin, jos sama ärsyke toistuu. Näin sama ärsyke ei jatkossa enää vie yhtä paljon tiedonkäsittelyn kapasiteettia.

Nobel-voittaja, psykologi Daniel Kahnemanin mukaan ihminen käsittelee tietoa kahdella tavalla. Ensimmäinen tavoista on nopea, intuitiivinen ja vaivaton. Se perustuu juurikin siihen, että aivomme pyrkivät automatisoimaan tiedonkäsittelyä tuottaakseen nopeammin ja tehokkaammin esimerkiksi päätöksiä. Tiedonkäsittelyn nopeuttamiseksi hyödynnetään usein erilaisia tiedonkäsittelyn oikopolkuja eli heuristiikkoja.

Toinen tavoista on hidas, analyyttinen ja työläs. Tätä tiedonkäsittelyjärjestelmää käyttäessään ihminen tietoisesti pohdiskelee asioita ja tällöin lopputulos on usein luotettavampi kuin ensimmäistä järjestelmää käytettäessä. Näitä kumpaakin tiedonkäsittelyjärjestelmää voidaan hyödyntää ihmisten käyttäytymisen muuttamisessa.

Erityisesti ensimmäistä järjestelmää ja siihen tyypillisesti liittyviä tiedonkäsittelyn vinoumia ja jopa virheitä pyritään hyödyntämään Richard Thalerin ja Cass Sunsteinin kehittämässä nudge-teoriassa. Sanalle nudge ei ole olemassa hyvää suomennosta. Usein se suomennetaan sanalla tuuppaus, mutta oman tutkimusryhmäni tutkijat ovat suomentaneet sen sanalla nytky.

Tuuppauksessa muokataan tietoisesti valinta-arkkitehtuuria siten, että jokin tietty, usein ihmisen itsensä kannalta parempi vaihtoehto tehdään helpommaksi valita. Keskeistä kuitenkin on, että ihmisellä säilyy vapaus valita jokin toinen vaihtoehto. Muunlaisen valinnan tekemisestä ei saa koitua henkilölle rangaistuksia tai merkittäviä kustannuksia, ei taloudellisia, mutta ei muitakaan. Valinta-arkkitehtuurilla tarkoitetaan mitä tahansa tilannetta, jossa ihminen tekee valintoja tai päätöksiä. Valinta-arkkitehtuuri on aina olemassa, mutta tuuppauksessa sitä muokataan tietoisesti hyödyntäen psykologista tietoa ihmisen käyttäytymisestä ja tiedonkäsittelystä.

Palataan työmatkapyöräilyesimerkkiin. Olemme tutkimusryhmäni kanssa paljon pohtineet muun muassa sitä, miten ihmisten käyttäytymistä voisi muuttaa niin, että yhä useampi pyöräilisi töihin. Yksi tuuppauksen muodoista on sosiaalinen vertailu. Eräs työkaverini harrastaa triathlonia, joka on siis vaativa urheilulaji, jossa pyöräillään 180 km. Pyöräilyä ennen uidaan 3.8 km ja pyöräilyn jälkeen juostaan maraton eli noin 42 km. Työkaverini on kanssani saman ikäinen ja suunnilleen yhtä vaativassa työssä kuin minä eli olemme siinä mielessä vertailukelpoisia. Häntä ajatellessani oma 15 km mittainen työmatkani alkaa näyttää aika helpolta, ainakin tehtävissä olevalta. Miten tämä sitten on tuuppaus? Tieto hänen käyttäytymisestään ohjaa minua valitsemaan pyöräilyn, vaikka hän tai kukaan mukaan ei pakota minua pyöräilemään tai estä minua ajamasta autolla.

Toisaalta tutkimusten mukaan sosiaalisen vertailun tai muidenkaan tuuppausten vaikutus ei aina välttämättä ole toivotun lainen. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa pyrittiin vaikuttamaan ihmisten energiankulutukseen. Heille lähetettiin sähkölaskun mukana tieto siitä, paljonko energiaa he olivat käyttäneet verrattuna muihin saman taloyhtiön asukkaisiin. Tuuppauksen seurauksena paljon energiaa kuluttaneet vähensivät kulutustaan lähemmäs taloyhtiön keskiarvoa. Sen sijaan vähän energiaa kuluttaneet lisäsivät kulutustaan, mitä ei tietenkään tutkimuksessa tavoiteltu. Tuuppausten kehittämisessä täytyy siis olla tarkkana.

Kesälomalla valmistauduin syksyn työmatkapyöräilyyn tekemällä 30–40 km mittaisia pyörälenkkejä ihan vain kuntoilun vuoksi. Myös tämän tavoitteena oli helpottaa valintaa taittaa 15 km työmatka pyörällä; 40 km jälkeen 15 km tuntuu jälleen vähäisemmältä. Tässä hyödynnetään heuristiikkaa, josta käytetään nimitystä ankkurointi. Ankkuroinnissa etukäteen saatu tai olemassa oleva tieto vaikuttaa myöhempään arvioon. Esimerkiksi jos ihmisiä pyydettäisiin arvioimaan vaikkapa Turun asukaslukua ja ennen arviointia kerrottaisiin, että Liedossa asuu noin 20 000 ihmistä. Turun asukasluku arvioitaisiin todennäköisesti keskimäärin pienemmäksi kuin jos ennen arviointia kerrottaisiin, että Tampereen asukasluku on lähes neljännesmiljoona.

Myös monet muut tekijät vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen. Esimerkiksi työajat ovat osoittautuneet tekijäksi, jonka monet kokevat estävän heidän työmatkapyöräilyään. Onkin hyvin ymmärrettävää, että jos töissä täytyy olla hyvin täsmällisesti aikaisin aamulla, pyöräily ei välttämättä näyttäydy houkuttelevana vaihtoehtona. Työajat ovat sikäli mielenkiintoinen ilmiö, että esimerkiksi mahdollisuus vaikuttaa omiin työaikoihinsa on yhteydessä moniin hyvinvoinnin kannalta olennaisiin asioihin, kuten vähäisempiin univaikeuksiin. Kuitenkin moni, jolla olisi mahdollisuus työskennellä joustavasti, ei aina sitä hyödynnä, vaan käy töissä kahdeksasta neljään. Tässä korostuu kulttuurin vaikutus käyttäytymiseen. On vaikeaa valita sosiaalisesta normista poikkeavaa vaihtoehtoa, vaikka se olisi itselle hyvä. Toisaalta sosiaalinen normi voi olla myös tie pysyvään käyttäytymisen muutokseen yhteisöissä. Sosiaalisen normin muodostumista voi olla myös mahdollista edesauttaa onnistuneesti kohdennetulla ja ajoitetulla tuuppauksella.

Hyvä esimerkki sosiaalisen normin vaikutuksesta saattaa olla Oulu. Paitsi kotimaassa myös ulkomailla Oulu on kerännyt mainetta pyöräilykaupunkina, jossa pyöräillään ympäri vuoden, myös lumihangessa. Pelkkä sosiaalinen normi ei taida kuitenkaan täysin selittää oululaisten pyöräilyä. Oulussa on nimittäin yli 900 km pyöräilyväyliä ja niitä pidetään tehokkaasti kunnossa myös talvella. Pyöräilyväyliä pitkin voi oikaista luonnon halki välttäen pysähtymistä liikennevaloihin. Pyöräily on Oulussa usein autoa nopeampi vaihtoehto.

Ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavat siis monenlaiset psykologiset tekijät, kuten motivaatio, omat ajatukset, asenteet ja ennakkoluulot sekä tiedonkäsittelyn tavat. Samalla käyttäytymiseen vaikuttaa myös valtava määrä muita asioita, kuten kulttuuri ja ympäristö, jossa toimitaan. Käyttäytymisen muuttamisessa on yhtenä isona haasteena se, että eri ihmisillä käyttäytymistä estävät tai edistävät erilaiset asiat. On siis vaikeaa löytää yhtä ratkaisua, joka toimisi kaikille.

Olen käyttänyt tänään työmatkapyöräilyä esimerkkinä käyttäytymiseen vaikuttavista asioista ja käyttäytymisen muuttamisen keinoista. Työmatkapyöräily on kuitenkin vain pieni osa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Käyttäytymistieteellistä ymmärrystä voidaan ja on tärkeää hyödyntää myös laajemmin yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamisessa. Käyttäytymistieteelliset ohjauskeinot eivät kuitenkaan voi korvata muita yhteiskunnallisia käyttäytymisen ohjauskeinoja, kuten verotusta tai lainsäädäntöä, mutta voivat toimia hyvänä lisänä niiden kanssa. Ihmiset kokevat usein myös tällaiset pehmeämmät ohjauskeinot hyväksyttäviksi ja vähemmän eriarvoistaviksi kuin pakottavammat keinot.

Ilmastonmuutoksen kaltaisen viheliäisen ongelman käsittelyssä tarvitaan siis psykologista ymmärrystä ihmisten käyttäytymisestä sekä keinoja muuttaa sitä. Vaikka psykologialla on tarjota paljon tietoa ja oivalluksia ihmisten käyttäytymiseen liittyen, psykologia ei kuitenkaan yksin pysty ratkaisemaan ilmastonmuutosta tai mitään muutakaan viheliäistä ongelmaa. Ratkaisujen kehittämistä on jatkettava yhdessä muiden tieteenalojen kanssa.