Professoriluento | Hanna Tiirinki

Sosiaali- ja terveydenhuollon turvallisuus on kansainvälisesti yksi alan keskeinen prioriteetti. WHO on asettanut vuosille 2021–2030 tavoiteohjelman asiakas- ja potilasturvallisuuden edistämiselle maailmanlaajuisesti. Suomi useiden maiden ohella on sitoutunut WHO:n tavoiteohjelmaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon turvallisuuteen liittyvät käsitteet asiakasturvallisuus ja potilasturvallisuus. Käsitteitä käytetään osin päällekkäin ja niillä voidaan tarkoittaa eri asioita. Asiakasturvallisuus asemoituu laajasti hyvinvointipalvelujärjestelmään ja sen palvelujen käyttäjien turvallisuuteen. Se kietoo yhtäaikaisesti yhteen sosiaalipalvelujen sekä terveydenhuollon turvallisuutta rakentavat tekijät.

Tutkimuksellisesti asiakasturvallisuuden käsite kiinnittyy hyvinvointipalvelujärjestelmän laadun ja vaikuttavuuden kysymyksiin. Asiakasturvallisuuteen liitetään myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden käyttäjä, asiakas, potilas tai kuluttaja, mutta myös ne henkilöt, joilla ei yksilöllisistä palvelutarpeista huolimatta ole kontaktia tai asiakkuutta sote-palveluihin. Asiakasturvallisuuden tarkastelu tulee ulottaa myös palvelujärjestelmän ulkopuolelle pudonneisiin.

Asiakasturvallisuutta vakioivia tekijöitä ovat palvelujärjestelmää määrittävä lainsäädäntö, asetukset, suositukset ja sovitut käytännöt. Muuntuvia ovat esimerkiksi sote-yksiköissä kehittyvä turvallisuuskulttuuri, turvallisuusjohtaminen, vastuunjako, sitoutuminen työhön, resurssit sekä eri asiantuntijoiden yhteistyön yhteensovittaminen.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa turvallisuus muodostuu arjen työssä erilaisen ammattilaisten kyvykkyydestä tuoda oma erityisosaamisensa ja tietonsa yhteiseen käyttöön, sekä joustavaan ja luottamukselliseen kohtaamiseen asiakkaiden ja toisten ammattiryhmien edustajien kanssa.

Sosiaali- ja terveydenhuolto lukeutuu yhteiskuntamme turvallisuuskriittisiin toimialoihin ja sen toimivuudella on keskeinen asema kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Kokonaisturvallisuudella tarkoitetaan tavoitetilaa, jossa yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvat uhkat ja riskit ovat havaittavissa. Tähän liittyy myös varautuminen, häiriötilanteiden ja poikkeusolojen hallinta sekä niistä toipuminen.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa tämä edellyttää yhteiskunnan muutosten vaikutusten havaitsemista ja niiden ymmärrystä eri toimijoiden osalta. Palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen toimivuuden turvaamisesta ovat vastuussa niin julkiset kuin yksityiset palvelun tuottajat. Palvelut on turvattava kaikissa tilanteissa, jokaisella hyvinvointialueella ja jokaisen kansalaisen kohdalla.

Olemme kohdanneet viime aikoina tilanteita, joissa hyvinvointipalvelujärjestelmän rooli osana yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta on korostunut. Koronapandemia ja hoitajalakko koettelivat sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää voimakkaasti. Haasteita ovat tuottaneet myös palvelujen saatavuuden ongelmat esimerkiksi päivystyksissä, nuorten mielenterveyspalveluissa tai lastensuojelussa. Koronapandemia osoitti, että hyvinvointipalvelujärjestelmän kriisivalmiutta on vahvistettava. Tulevaisuudessa myös esimerkiksi väestön ikääntyminen tuo ratkaistavaksi palvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen liittyviä kysymyksiä. Asiakasturvallisuuden toteutumiseksi on myös ratkaistava sosiaali- ja terveydenhuollon työvoiman riittävyys. Myös esimerkiksi kotiin vietävien ja digitaalisten palvelujen turvallisen tuottamisen tueksi tulee käydä monitieteistä keskustelua. Emme voi väistää toteamasta, että hyvinvointipalvelujärjestelmän toimivuus ja palveluiden oikea-aikainen saatavuus ovat yhteiskunnan epävakaassa kokonaistilanteessa elintärkeää.

Meistä jokainen tarvitsee jossain elämänvaiheessa sote-palveluja. Kysymys voi olla esimerkiksi sairauden hoidosta, sosiaalipalvelujen tarpeesta, terveystarkastuksesta, syntymästä tai kuolemasta. Yhteiskunnassa luotamme siihen, että perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat ja sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä kykenee vastaamaan palvelutarpeeseen oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti oikea-aikaisesti, laadukkaasti ja turvallisesti.  Riippumatta kunkin äidinkielestä, sukupuolesta, uskonnosta, varallisuudesta, toimintakyvystä tai asuinpaikasta.

Palvelutarpeet ovat usein yksilöllisiä. Ne voivat olla lyhyt- tai pitkäaikaisia. Päällekkäisten ja yhtäaikaisten sote-palvelujen tarve luo haasteita palveluiden turvallisen toteutumisen näkökulmasta. Onnistuuko palveluintegraatio eli palveluiden yhteensovittamien, ovatko vastuut ja roolit selkeät sekä vastaako palvelukokonaisuus asiakkaan hyvinvointia ja terveyttä edistäviin tarpeisiin vaikuttavasti ja oikea-aikaisesti? Asiakasturvallisuuden näkökulmasta on tärkeää huomioida haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt. Tällä hetkellä palvelutarpeen tunnistamisen menetelmiä on kehitetty sekä kansainvälisesti että meillä Suomessa, mutta menetelmät ja niiden käytön aste vaihtelevat.

Asiakasturvallisuutta vaarantavien riskien ennakointi

Sosiaali- ja terveydenhuollossa tasapainoillaan todellisuudessa monien eri tavoitteiden ja vaatimusten kanssa, joilla on vaikutusta asiakasturvallisuuteen ja sen toteutumiseen.

Teoreetikko, professori Edgar H. Schein (1987) jäsensi organisaatiokulttuuria implisiittisiin ja eksplisiittisiin tekijöihin, jotka vaikuttavat organisaation kulttuurisiin rakenteisiin ja olemassa olevaan organisaatiokulttuuriin. Tätä jäsennystä voidaan soveltaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden turvallisuuskulttuurin tarkastelussa. Mitkä ääneen sanotut ja yhteisesti sovitut turvallisuutta edistävät tai heikentävät toimintatavat ovat vakiintuneita ja millaisia näkymättömiä tekijöitä, kuten arvoja, oletuksia, uskomuksia sekä eettisiä näkökulmia asiakasturvallisuuden toteutumiseen vaikuttaa.

Asiakasturvallisuuden näkökulmasta on syytä kysyä, millaisia vahinkoja hyväksymme? Todellisuudessa hoitovirheistä johtuvat kustannukset ovat meillä Suomessa vuositasolla kymmeniä miljoonia euroja. Kansainvälisestikin virheet ja poikkeamat ovat varsin yleisiä ja WHO:n mukaan joka kymmenes terveydenhuollon asiakas kohtaa haittatapahtuman. Sosiaalipalvelujen asiakasturvallisuuden poikkeamista meillä ei ole kokonaiskuvaa.

Hyvinvointipalvelujärjestelmän systeemisillä puutteilla sekä erehdyksillä on vakavia inhimillisiä ja taloudellisia seurauksia. Asiakasturvallisuuden edistämisen sekä virheistä oppimisen kannalta on ratkaisevaa, mitä seuraa ennakoimattomasta ja tahattomasta vaaratapahtumasta? Mikä on se punainen nappi, jota painamalla ei-toivottu tapahtuma tulee ilmi, ja kenen sitä on lupa painaa? Syytetäänkö, vai sallitaanko yhteinen jaettu oppiminen ikävistä ja tahattomista tapahtumista?

Muut turvallisuuskriittiset toimialat, kuten esimerkiksi ilmailu tai ydinvoima-ala ovat tyypillisesti vahvasti säänneltyjä ja organisaatioilla on tiukkoja raportointi- ja toimintavelvoitteita. Myös sosiaali- ja terveydenhuollossa on mittava lainsäädäntökehikko, joka raamittaa asiakasturvallisuuden toteutumista. Sotessa ei kuitenkaan muista turvallisuuskriittisistä toimialoista poiketen vielä laajasti hyödynnetä systemaattisia ja strukturoituja turvallisuusjohtamisjärjestelmiä.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa esimerkiksi vakavien poikkeamien raportointi tai tutkinta eivät ole velvoittavia. Punaisen napin painaminen ei ole automaatio, eikä nappi välttämättä toimi. Organisaatioiden laadunhallinnan keskeinen työkalu on omavalvonta, joka on jatkuva ja keskeinen riskienhallinnan prosessi. Vaikuttava omavalvonta edellyttää myönteistä turvallisuuskulttuuria, koko organisaation sitoutumista ja systemaattista turvallisuusjohtamisen otetta.

Turvallisuusjohtamisella on keskeinen merkitys sosiaali- ja terveydenhuollon myönteiseen turvallisuuskulttuuriin sekä asiakas- ja potilasturvallisuusilmapiiriin. Turvallisuusjohtamista ja – kulttuuria on kehitettävä tavoitteellisesti, jotta virheen merkiksi painettava punainen nappi muuttuu vihreäksi. Asiakasturvallisuuden vaarantaneista tapahtumista on mahdollisuus oppia, korjata ja kehittää toimintoja, jakaa opittua turvallisuustietoa ja ennalta ehkäistä vastaavia tapahtumia tulevaisuudessa.

Asiakasturvallisuuden mittaamista kehitettävä

Hyvinvointipalvelujärjestelmän turvallisuuden kysymyksien ratkaisut edellyttävät tutkittua tietoa. Suomi on kansallisen asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian mukaan antanut asiakaslupauksen olla asiakas- ja potilasturvallisuuden mallimaa vuonna 2026. Monialaista ja moniasiantuntijaista yhteistyötä asiakasturvallisuuden edistämiseksi tehdään jo monilla alueilla ja useilla tieteenaloilla.

Asiakasturvallisuuden todentaminen perustuu mitattavissa oleviin tekijöihin. Suomessa on koottu ja edistetty asiakas – ja potilasturvallisuuden mittaristoja. Kansalliset terveydenhuollon laaturekisterit mahdollistavat yhtenäisen laatu- ja vaikuttavuustiedon keräämisen ja analysoinnin. Asiakkaiden itsensä raportoima laatutieto (PROM ja PREM) tuottaa myös asiakasturvallisuustietoa. Laaturekisterien kehittämisen tulee ulottua myös sosiaalipalvelujen laatu- ja vaikuttavuustiedon lisäämiseen ja yhtenäistämiseen. Kvantifioinnin lisäksi arvokasta tietoa tuottavat asiakkailta saatava laadullinen kokemustieto eli palaute arjen kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta ja kuulluksi tulemista.

Asiakasturvallisuus arvona ja intressinä

Sosiaali- ja terveydenhuollon keskeisiä arvoja ovat oikeudenmukaisuus, jokaisen ihmisarvon kunnioittaminen, sosiaalinen turvallisuus, sekä tasa-arvoinen kohtelu. Kiinnostava tutkimuksellinen kysymys on se, voiko asiakasturvallisuus luoda arvokonflikteja? Miten perusarvot resonoivat haitta- tai vaaratapahtumiin ja niiden käsittelyyn?

Kuten muillakin aloilla, onnettomuudesta voidaan hyötyä vain siten, että siitä voidaan ottaa opiksi.  Asiakasturvallisuus tuottaa arvoa silloin, kun sen toimii yhteisenä jaettuna intressinä. Haitta- ja vaaratapahtumasta syntyvä arvo muodostuu sitä seuraavista toimenpiteistä. Arvo palvelujärjestelmälle konkretisoituu opeista, toimenpiteistä ja suosituksista. Arvo muuttuu mitattavaksi palveluja käyttävän asiakasturvallisuuden toteutumisessa.  

Asiakasturvallisuuden vaarantaneiden tapahtumien selvittäminen tuottaa myös inhimillistä arvoa tapahtumassa osallisina olleille. Ei-toivottu tapahtuma on usein traumaattinen myös asiakkaan omaisille sekä palvelu- ja hoitoketjuun osallistuneille ammattilaisille.

Arvo- ja turvallisuusnäkökulmia on tarkasteltava yhtäaikaisesti esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon voimistuvat sähköistyminen ja digitalisaation myötä.  Tiedämme, että palvelujen sähköistyminen saattaa voimistaa eriarvoisuutta, sekä lisätä asiakasturvallisuuden toteutumisen riskejä esimerkiksi tietojärjestelmien ongelmien vuoksi.

Asiakasturvallisuutta koetteleviin tilanteisiin tulee varautua riittävällä turvallisuusosaamisella ja -kyvykkyydellä. Ajankohtaista on kysyä, miten varmistetaan erilaisten lääkinnällisten laitteiden turvallisuus, mikäli yhteiskunta kohtaa yllättäviä sähkön saatavuuteen liittyviä tilanteita. Asiakas- ja potilastietojärjestelmien turvallisuuteen liittyvistä tulevaisuuden skenaarioista tulisi keskustella monitieteisesti ja pyrkiä ymmärtämään riskejä ennakoivasti nykyistä enemmän. Terveydenhuollon tarvikkeiden toimitusketjuihin liittyviä haasteita kohdattiin koronapandemian aikana. Kuten yleisesti yhteiskunnassamme, myös sosiaali- ja terveydenhuollossa erilaiset kyberuhkat ovat yhä todennäköisempiä.

Virkatyössäni toimin Onnettomuustutkintakeskuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon tutkintahaaran johtavana tutkijana. Vaikka turvallisuustutkinta perustuu systemaattiseen tutkintametodiikkaan, se edellyttää rinnalleen inhimillistä maailmaa ymmärtävää tutkimusotetta. Tutkimustiedon hyödyntäminen on myös viranomaisen etuoikeus.

Työni ja kokemukseni pohjalta olen vakuuttunut, että olemme valmiita myös suomalaisessa hyvinvointipalvelujärjestelmässä nykyistä avoimempaan ja läpinäkyväänpään turvallisuuskulttuuriin.

Työelämän ja tutkimuksen yhteinen tavoite

Asiakas- ja potilasturvallisuuden mallimaan pyrkimys edellyttää käytännön työelämän ponnistelujen rinnalla tutkimuksellista moniäänisyyttä.

Ajankohtaisia ja kiinnostavia kysymyksiä liittyy vuoden 2023 aloittavien hyvinvointialueiden turvallisuusjohtamiseen sekä asiakas- ja potilasturvallisuuden toteutumisen organisointiin, seurantaan ja arviointiin. Kansainvälisen turvallisuus- ja vaikuttavuustiedon hyödyntäminen ja soveltaminen on mahdollisuus, jota tulisi hyödyntää nykyistä vahvemmin.

Tutkimuksen ja käytännön yhdyspinnalla on pyrittävä rakentamaan kokonaiskuvan muodostamista tukevia ratkaisuja asiakas- ja potilasturvallisuuden seurannan, ohjauksen ja arvioinnin tueksi. On välttämätöntä ymmärtää nykyistä paremmin, miten asiakasturvallisuus toteutuu tai vaarantuu hyvinvointipalvelujärjestelmän eri osa-alueilla. Systeemiset kysymykset kiinnittyvät muun muassa siihen, millaisia vaikutuksia yhteiskunnan muilla ilmiöillä ja esimerkiksi kokonaisturvallisuuden epävakaudella voi olla hyvinvointipalvelujärjestelmän toimintaan, varautumiseen ja muutosjoustavuuteen nyt ja tulevaisuudessa.

Asiakasturvallisuutta tulee tarkastella, kehittää ja tutkia monialaisena ja muuntuvana ilmiönä. Vuoropuhelua on käytävä yhdessä työelämän ja tiedeyhteisön välillä.