Osuuskuntia ja keskinäisiä yrityksiä on ympärillämme lähes kaikkialla. Emme silti tule aina ajatelleeksi, että lähin kauppa tai pankki on usein osuuskunta ja että olen sen jäsenomistaja. Tai että vakuutuksenottajana saatan hyvinkin olla omistaja keskinäisessä yhtiössä. Niinkin arkisten asioiden kuin maitopurkin, kanaleikkeen tai munakkaan takana on useimmiten osuustoiminnallinen yritys. Tai jos joku omistaa metsää, niin hän saattaa käydä puukauppaa osuuskunnan kanssa.
Osuuskunnat edustavat merkittävää osaa elinkeinoelämästä niin Suomessa kuin kaikilla mantereilla. Suomea onkin kutsuttu yhdeksi maailman osuustoiminnallisimmista maista.
Ennen kuin tarkastelemme näiden yritysten merkitystä elinkeinoelämässä ja yhteiskunnassa yleensä, määrittelen lyhyesti, mitä osuustoiminta-yrityksillä tarkoitetaan.
Osuustoimintayrityksiä on kahdenlaisia: osuuskunnat, joita säätelee osuuskuntalaki ja toiseksi keskinäiset vakuutusyhtiöt, joita säätelee vakuutusyhtiölaki. Näille yhteistä on, että niiden omistajat ovat palveluiden käyttäjiä, eli asiakkaita. Tämä asiakkuus, toiminnallinen suhde yritykseen, erottaa osuustoimintayrityksen osakeyhtiöstä. Osuuskunnissa omistajia kutsutaan jäseniksi ja keskinäisissä yhtiöissä osakkaiksi. Käytännössä he ovat esimerkiksi kuluttajia tai yrittäjiä.
Tämän määritelmän lisäksi on vakiintunut käytäntö, että yhden tai useamman osuuskunnan määräysvallassa olevaa yritystä kutsutaan osuustoimintayritykseksi, vaikkei yrityksen juridinen muoto olisikaan osuuskunta.
Suomi on maailman osuustoiminnallisimpia maita. Vartuin maitotilalla Pohjanmaalla. Isäni oli osuusmeijerin jäsen. Hän oli myös maataloustarvikekaupan jäsen. Ja myös osuuskaupan ja osuuspankin jäsen. Vasta aikuisena tulin tietämään, että olin kasvanut maailman osuustoiminnallisimman maan kenties osuustoiminnallisimmassa maakunnassa. Osuustoiminta oli niin arkipäiväinen asia, ettei sitä tullut ajateltua. Tässä piileekin suuri paradoksi. Vaikka 90:llä prosentilla aikuisista suomalaista on vähintään yksi jäsenyys ja monilla useita, niin samalla suomalaiset tuntevat heikosti, mistä osuustoiminnassa on kyse.
Meillä oli jokin aika sitten työpaikallamme aikuisopiskelijoita ja tehtävämme oli järjestää heille rastikoulutusta osuustoiminnasta. Mietimme, että jokin lämmittelykysymys olisi hyvä tapa aloittaa. Kysyimme mobiilisovelluksen kautta, onko osuuskunta a) yhdistys b) säätiö c) yritys vai d) jokin näiden yhdistelmä. Selvästi alle puolet näistä jo varsin koulutetuista ihmisistä tiesi, että osuuskunta on yritys.
Kenties tässä on yksi syy, miksi olen työelämäprofessorina Turun yliopiston Kauppakorkeakoulussa. Nykyisin osuustoiminta ja keskinäisyys ovat isoa liiketoimintaa, jossa haetaan joukkovoiman ja volyymin tuomia etuja. Niihin palaan hetken päästä tässä esityksessä.
Väitän, että Suomi on yksi maailman osuustoiminnallisimmista maista. Millä perustelen sitä? Selkein mittari on osuuskuntien ja keskinäisten jäsenmäärä. Osuustoiminnan talousmedia OT:n analyytikot käyvät vuosittain läpi osuustoimintayritysten taloutta ja toimintaa. Uusimman katsauksen mukaan osuuskuntien ja keskinäisten yhtiöiden jäsen- tai osakasmäärä oli vuoden 2023 lopussa 7,84 miljoonaa. Se tarkoittaa yli 1,7 jäsenyyttä jokaista aikuista suomalaista kohden. Nousua edellisvuoteen oli noin 260 000 jäsentä.
Eniten jäseniä, vajaat 2,6 miljoonaa, oli S-ryhmän alueosuuskaupoilla, joissa jäsenmäärän kasvu oli myös kovinta. Toiseksi suurin ryhmä ovat osuuspankit (2,2 miljoonaa jäsentä) ja kolmanneksi suurin Lähi-Tapiola (1,8 miljoonaa osakasta). Fennia-konsernissa on jäseniä 280 000, Turvassa 221 000, Vakuutusyhtiö Kalevassa 210 000 ja osuuskunta Tradekassa 188 000. Metsäliitto-osuuskunnassa on 92 000 metsänomistajajäsentä ja POP-pankeissa 88 000 jäsentä.
Miltä osuuskuntien kenttä näyttää eurojen valossa? Liikevaihtojen yhteenlaskettu summa oli 41,7 miljardia euroa vuonna 2023, missä oli kasvua 10 % edellisvuoteen verrattuna. Tälläkin mittarilla S-ryhmä oli suurin ja kakkostilaa piti OP-osuuspankkien ryhmä. Metsä-Group oli 6,1:n miljardin liikevaihdolla kolmanneksi suurin. Miljardiluokkaan ylsivät myös ruokayhtiöt Valio, Atria ja HK-Foods.
Otan esille vielä yhden mittarin, joka selittää osuustoimintayritysten isoa roolia, nimittäin markkinaosuuden. Ruokasektorilla osuustoimintayritykset ovat selkeitä markkinajohtajia. Maitotuotteissa osuus on noin 90 %, tosin tarkkaa lukua ei ole saatavissa. Lähes yhtä suuri se on lihatuotteissa. Myös kuluttamistamme vihanneksista merkittävä osuus tulee osuuskunnista, esimerkkinä osuuskunta Närpiön Vihannes. Ruokakaupan markkinajohtaja ovat osuuskaupat, sama on tilanne pankkisektorilla, jossa OP ja POP-pankeilla on yhteensä 41 prosentin osuus.
Osuustoimintayrityksiä on Suomessa n. 3500, joka on yksi prosentti kaikista yrityksistä, mutta niiden vaikuttavuus on aivan eri luokkaa. Yksityisen sektorin työpaikoista ne edustavat 5,5 prosenttia. Myös investoijina ne ovat vahvoja: suurimpien osuuskuntien yhteenlasketut investoinnit olivat 2,1 miljardia vuonna 2023, mikä on 4,2 prosenttia kaikista yrityssektorin investoinneista. On huomattava, että kotimaisina yrityksinä ne investoivat nimenomaan Suomeen. Osuustoimintayritysten osuus maan bruttokansantuotteesta on runsaat 5 %.
Hyvät kuulijat:
Pohdin seuraavaksi, mitä edellä kuvattu kertoo osuustoimintayritysten merkityksestä elinkeinoelämässä ja yhteiskunnassa.
Ensiksi, osuustoimintayritykset voivat taloudellisesti hyvin. Niiden yhteenlaskettu liikevoitto, joka mittaa toiminnan kannattavuutta, oli vuonna 2023 kuluvan vuosituhannen korkein. Toki joillain aloilla, kuten liha- ja metsäsektorilla, oli haasteita mutta tulokset ovat palaamassa entiselleen.
Hyvän kannattavuuden ansiosta osuustoimintayritykset maksoivat omistajilleen ennätysmäärän bonuksia, ylijäämän palautuksia ja osuuspääoman korkoa, yhteensä 1,2 miljardia euroa. Maksetut tuloverot nousivat myös ennätykselliseen 764 miljoonaan euroon, mikä on lähes 10 prosenttia kaikista yhteisöveroista.
On merkille pantavaa, että osuustoimintayritykset ovat tehneet tulosta ja tuoneet rahaa sidosryhmilleen aikana, jolloin kansantalous on taantumassa ja julkinen sektori rahoitusongelmissa. Nämä yritykset kantavat yhteiskuntavastuuta aikana, jolloin maa sitä eniten tarvitsee.
Hyvästä tulostasosta huolimatta on tärkeää ymmärtää, että osuuskuntien ja keskinäisten yhtiöiden tavoite ei ole voiton maksimointi, vaan jäsenetujen tarjoaminen palveluiden käytön kautta.
Kirjallisuudessa yrityksiä luokitellaan monin tavoin ja yksi jako perustuu niiden suhtautumisessa voittoon. Puhutaan for-profit - ja non-profit -yrityksistä. Nyt on alettu puhua not-only for profit -yrityksistä, joilla tarkoitetaan osuustoimintayrityksiä. Tällaisille yrityksille on modernissa talousmallissa kysyntää. Ne korostavat yrityksen monitavoitteisuutta ja pitkäjänteistä yhteiskuntavastuuta.
Kun monet osuustoimintayritykset ovat kasvaneet Suomen mittakaavassa isoiksi, onko vaarana menettää jotain? Puhutteleeko osuustoiminnan idea samalla tavoin kuin ennen? Kansainvälisten tutkimusten mukaan tämä riski on olemassa. Jäsenet voivat passivoitua ja kokea, ettei yhdellä äänellä voi paljon vaikuttaa. Osuustoimintayritysten on mielestäni huolehdittava siitä, että emotionaalinen tunnesuhde jäsenasiakkaisiin säilyy isossakin yrityksessä. On osattava viestiä, että yritys on jäseniään varten. Ja osoitettava konkreettisesti, että yritys myös edistää toimialueensa hyvinvointia. Parannettavaa on mielestäni siinä, miten osuustoimintayritykset osallistavat jäseniään vuoropuheluun ja mukaan lähtemiseen hallintoelinten päätöksentekoon.
Lopuksi:
Turvallisuuspoliittisten mannerlaattojen liike, ilmastonmuutos ja pandemiat ovat luoneet yhteiskuntiin epävarmuutta. Näissä oloissa huomio kiinnittyy ja sen pitääkin kiinnittyä yhteiskunnan perustarpeisiin. Näitä ovat ruokahuolto, energia, vesi, ja muut kriittiset palvelut. Kun tarkastelemme osuustoimintayritysten kenttää, niin huomaamme niiden toimivan näillä sektoreilla. Siksi osuustoimintayritysten pitkäjänteinen demokraattisesti hallinnoitu omistajuus, yhdessä niiden taloudellisen menestyksen kautta lisäävät yhteiskunnan vakautta. Tervettä osuustoimintayritystä ei voi helposti kaapata vieraaseen omistukseen.
Kerrotaan, että arvostettu nobelistimme A.I. Virtanen lausahti 1930-luvun lopulla, että ”Meillä ei ole mitään Rockefelleriä, Carnegieta ja muita tämänkaltaisia, mutta meillä on osuustoiminta!”.
Hyvät kuulijat:
Ei meillä nykyäänkään ole Teslaa tai Spotifyta, mutta meillä on hyvinvoiva osuustoiminta. Pidetään siitä huolta!
