Me kaikki varmasti muistamme koronapandemian, ja sen mukanaan tuoman eristyksen ja pelon hetket. Noiden vuosien aikana meistä kaikista tuli virologeja – ymmärrämme käsien pesun tärkeyden, osaamme käyttää maskia ja ottaa itsestämme nenä-nielunäytteen. Moni meistä on varmasti myös tehnyt koronapikatestin koronavirusinfektion toteamiseksi. Jos saisimme valita, meistä ei kukaan haluaisi kohdata uutta pandemiaa. Mutta valitettavasti, tämä on mahdotonta. On mahdotonta ennustaa mikä virus tulee aiheuttamaan seuraavan pandemian ja milloin, mutta voimme varmuudella sanoa, että sellainen tulee. Tämän takia meidän tulee olla valmiita ja varautua uusien virusten mukanaan tuomiin uhkiin.
Luulimme, että olimme hyvin varautuneita vuoden 2009 sikainfluenssapandemian jäljiltä. Mutta koronapandemia osoitti jälleen heikkoutemme; emme pystyneet estämään uuden koronaviruksen, riemujuoksua maailmalla. Pandemian aikana raportoitiin yli 700 miljoonaa tautitapausta ja niihin liittyen, 7 miljoonaa kuolemaa. Olimme kuitenkin onnekkaita, koska virusdiagnostiikkaan ja rokotetutkimukseen oli panostettu maailmanlaajuisesti. Sen ansiosta koko viruksen genomi, ja tieto kuinka diagnostisoida tämä infektio oli julkaistu jo ensimmäisten viikkojen aikana. Rokote kehitettiin nopeasti ja saatiin kliiniseen käyttöön jo vuoden sisällä pandemian alusta. Yleensäkin rokotekehitykseen menee vähintäänkin 5 vuotta. Vaikka pandemia ei ole vielä ohi ja virus jatkaa muuntumistaan, ovat rokotukset vähentäneet infektioon liittyvää kuolleisuutta selvästi. On kuitenkin tärkeää, että panostamme edelleenkin virustutkimukseen, koska uusi pandemia on vain ajankysymys.
Yleisimmin viruspandemioita ovat aiheuttanee influenssa A virukset. Mainitsinkin jo sikainfluenssapandemian, ja olette ehkä myös kuulleet Espanjan taudista vuonna 1918, Aasialaisesta vuonna 1957 ja Hong Kongilaisesta vuonna 1968. Tällä hetkellä maailma seuraa tarkkana mitä tapahtuu lintuinfluenssaviruksen kanssa. Viimeisen kahden vuoden aikana tämä virus, joka tunnetaan myös H5N1-nimellä, on kiertänyt niin villilintujen, siipikarjan, ankkojen, lehmien, ja täällä meillä koti-Suomessa, myös minkkien, keskuudessa.
Muutama viikko sitten eläintautivirasto löysi myös tätä H5N1-tyypin lintuinfluenssavirusta huonokuntoisista ja kaatuilevista naakoista Turusta sataman alueelta, ja vastaavaa virusta löytyi Taivassalossa kuolleelta kanahaukalta. Vaikkakin tarkempaa tietoa ei kuolleiden lintujen määrästä ole saatavilla, tämän seurauksena, ja varotoimenpiteenä, siipikarjalle ja muille kesylinnuille on asetettu Turun alueella ulkonapitokielto kesäkuun alkuun saakka. Ihmistartunnoilta on Suomessa kuitenkin vielä vältytty. Tällä hetkellä tämä H5N1 lintuinfluenssavirus leviää ärhäkästi karjatiloilla, lehmien keskuudessa, Yhdysvalloissa, ja on infektoinut myös muutamia ihmisiä. Nyt on tärkeää seurata viruksen geneettistä muuntumista, sillä jokainen tartunta on virukselle uusi mahdollisuus. Jos virus onnistuu muuntumaan ihmisten välillä hyvin tarttuvaksi, on siitä varmasti uuden pandemian aiheuttajaksi. Ehkä olemme kuitenkin jo jotakin oppineet: tätä lintuinfluenssavirusta vastaan meillä on olemassa jo diagnostinen testi, toimivia viruslääkkeitä ja rokote. Suomi tätä lintuinfluenssarokotetta alettiin tarjota riskiryhmiin kuuluville kuten niille, joilla on suurentunut riski saada lintuinfluenssa-tartunta viime syksynä. Tämä lisäksi meillä on tietysti käytössä myös tehokas rokote kausi-influenssaa vastaan, jonka avulla estetään yleensäkin suurin osa influenssatartunnoista. Vaikkakin tämä kausi-influenssa jyllää tällä hetkellä vauhdilla niin Turun alueella kuin maailmallakin, siitä en tällä kerralla kerro enempää.
Lintuinfluenssan lisäksi meillä on myös muita virustauteja, jotka tarttuvat eläimistä ihmisiin zoonoosin kautta mutta eivät pysty tarttumaan hyvin ihmisestä toiseen. Kuullessani Turun keskustassa seikkailleesta ahmasta, mieleeni tuli vesikauhu eli rabies. Vaikkakaan tätä virustautia ei Suomessa ole tavattu vuosikymmeniin, eivät petoeläimetkään yleensä eksy kaupunkien keskustaan. Rabies on esimerkki infektiosta, joka tarttuu eläimistä ihmisiin pureman välityksellä mutta ei pysty tarttumaan ihmisestä toiseen. Tauti on ihmiselle aina tappava, mutta voidaan estää nopeasti annetulla rokotteella ja vasta-aine hoidolla. Mutta, vain jos tämä riski tunnistetaan.
Toinen esimerkkini liittyy hyttysten välityksellä tarttuviin tauteihin, kuten Länsi-Niilin viruksen aiheuttamaan aivokuumeeseen. Länsi-Niilin virus (WNV englanniksi) kiertää hyttysten ja lintujen välillä luonnossa, ja hyttyset levittävät sitä myös ihmisiin. Virus löydettiin Afrikasta 1930-luvulla, ja 50-vuotta myöhemmin se levisi infektoituneen hyttysen välillä Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa virus levisi vauhdilla 47 osavaltioon, ja on siitä lähtein aiheuttanut yli 2000 vakavaa tautitapausta joka vuosi. Tämä infektio ei ole vielä saapunut Suomeen, mutta leviää vauhdilla Euroopassa: ensimmäiset tapaukset raportoitiin etelä-Euroopasta jo 1960-luvulla, mutta viime vuosien aikana virustapauksia on myös raportoitu jo 19 Euroopan maasta mukaan lukien Saksa ja Hollanti. Viime kuukausien aikana Länsi-Niilin virusta on löydetty myös Eestin ja Latvian kanahaukoista, mutta Suomeen tämä virus ei vielä ole saapunut. Kansanterveyden kannalta on tärkeää olla hyvin varautuneita näiden nopeasti leviävien infektioiden varalta. Tiedeyhteisön, viranomaisten ja yhteiskunnan on keskittävä voimavaroja näiden tautien seurantaan ja tutkimuksiin.
Pandemioiden ja zoonoottisten infektioiden lisäksi myös veren välityksellä tarttuvat virustaudit ovat näkymätön mutta merkittävä terveysuhka ihmiskunnalle. Hepatiitti B- ja C-virukset aiheuttavat kroonista infektiota, joka on usein taudinkuvaltaan oireeton eli meille näkymätön. Arviolta noin 500 miljoonaa ihmistä sairastaa kroonista hepatiitti B- tai hepatiitti C-virusinfektiota, joka hoitamattomana johtaa maksan vajaatoimintaan ja maksasyöpään. HBV ja HCV aiheuttamaan maksasyöpään kuolee vuosittain noin miljoona ihmistä. Hepatiitti B infektio voidaan estää rokotuksilla, mutta hepatiitti C -virusinfektioon ei vielä olla kyetty kehittämään rokotetta. Molemmat, hepatiitti B ja C infektio, voidaan hoitaa spesifisillä viruslääkkeillä, jotka otetaan suun kautta ja ovat hyvin siedettyjä. Näiden viruslääkkeiden avulla yli 95% kroonisista HCV infektiosta voidaan parantaa, mutta vain jos nämä virusinfektiot tunnistetaan ajoissa.
Suurin osa hepatiitti B infektioista on kehitysmaissa – joissakin maissa n. 90% koko väestöstä on infektoitunut. Hepatiitti C on puolestaan myös kehittyneiden maiden ongelma. Suomessa on arviolta n. 30 000 kroonista hepatiitti C infektiota sairastavaa henkilöä, ja näistä Turussa noin 10% eli 3000. Suurin osa heistä on saanut infektion joko nykyisen aktiivisen, tai aikaisemman jo loppuneen, piikkihuumeiden käytön myötä. Hepatiitti C virusinfektion ilmaantuvuus on Suomessa Euroopan suurinta – nyt on meidän aika toimia! Enää ei riitä, että hoidamme vain osan niistä, jotka ovat infektion saaneet, vaan meidän tulee aktiivisesti etsiä ja hoitaa kaikki kroonista hepatiitti C virusinfektiota sairastavat, riippumatta siitä miten he ovat infektion saaneet. Tarvitsemme kiireellistä ja laaja-alaista yhteistyötä eri toimijoiden välillä tämän virusongelman ratkaisemiseksi Suomessa.
Tässä yhteydessä on myös mainittava, että hepatiitti C on myös valtaisa ongelma kehitysmaissa. Koska hepatiitti C on veren välityksellä tarttuva virustauti, leviää se helposti myös verensiirtojen välityksellä maissa, joissa verenluovuttajien testaus ei ole taloudellisesti mahdollista.
Isorokko oli ensimmäinen virustauti mikä onnistuttiin hävittämään ihmiskunnasta, maailman laajuisten rokotuskampanjoiden avulla. Polio oli listassa seuraavana, tarkoituksena että poliovirusinfektiota ei maailmalla nähtäisi enää vuoden 2000 jälkeen. Poliovirus onnistuttiin viljelemään eli kasvattamaan solulinjoilla jo vuonna 1948, eli melkeimpä 80 vuotta sitten. Tämä mahdollisti rokotteen kehittämisen ja käyttöönoton, joidenka avulla polion eli lapsihalvauksien lukumäärä saatiin nopeaan laskuun. Saatatte muistaa myös tähän liittyen ”sokerinpala” tilanteen 80-luvun alkupuolelta. Vuonna 1984 Suomesta löytyi 9 antigeenisesti muuntuneen poliovirus tyyppi 3 aiheuttamaa lapsihalvaus tapausta, ja sen seurauksena koko väestö rokotettiin uudelleen. Vaikkakin tämä auttoi polion kitkemiseen Suomesta, ei tätä tautia olla vielä täysin nujerrettu maailmalta.
Miksi sitten polion hävittäminen maailmalta ei ole onnistunut? Tähän on ainakin kolme syytä. Ensiksikin sotatilanne maailmalla on rajoittanut rokotetoimintaa, ja tämän vuoksi poliota ei olla onnistuttu hävittämään Afganistanista ja Pakistanista. Toiseksi, tehokas rokotevirus voi muuntua takaisin tautia aiheuttavaksi. Rokoteviruksen johdannaisia (cVDPV) on viime aikoina löytynyt Israelista, Yhdysvalloista, Englannista, Saksasta, Espanjasta, Puolasta sekä täältä meiltä koto-Suomesta. Hyvällä rokotekattavuudella voidaan varmistaa, että nämä rokotevirusten johdannaiset eivät pääse aiheuttamaan poliota. Huoli rokotevastaisuuden noususta maailmalla on kuitenkin suuri. Kolmanneksi täytyy todeta, että polioviruksella on yli 100 sukulaisvirusta, joista melkeinpä kaikki pystyvät aiheuttamaan polion kaltaista lapsihalvausta. Vaikkakin näiden sukulaisvirusten taudinaiheuttamiskykyä on vähätelty vuosikymmenien ajan, nyt tiedetään, että nämä virukset muuntuvat nopeasti ja niiden rooli lasten halvauksen ja muiden keskushermostoinfektioden aiheuttajana on hyvinkin merkittävä.
Olen esittänyt teille muutamia virustauteihin liittyviä näkymättömiä uhkakuvia, kuten tämän alueen muuttolinnuista löytynyt lintuinfluenssavirus, hyttysten välityksellä leviävä Länsi-Niilin virus joka matkaa päättäväisesti kohti pohjolaamme, syöpää aiheuttavat verenvälityksellä tarttuvat hepatiittivirukset sekä joukko lapsihalvausta aiheuttavia viruksia.
Vaikkakin koronapandemia oli rokotetutkimuksen kulta-aikaa, ja korkeatasoinen lääkekehityksen johdosta jopa kroonisten virusinfektioiden hoito ja eliminaatio ovat tulleet mahdolliseksi, ei tämä kamppailu ole vielä ohi.
Näitä virusuhkia varten tarvitsemme juuri sellaista paikallista korkeatasoista opetusta ja virustutkimusta, jota Turun yliopistossa on perinteisesti harjoitettu. Virustautien kansanterveydellisen merkityksen lisäksi on tärkeää, että me tunnistamme nämä infektiot kliinisessä työssä ja kehitämme niiden diagnostiikkaa ja lääkehoitoa. Tarvitsemme tietämystä viruksen genomista, ja ymmärrystä siitä miten virukset tarttuvat ja aiheuttavat tautia sekä muuntuvat. Meidän tulee jatkaa taistelua näitä näkymättömiä virustauteja vastaan, mutta myös panostaa varautumiseen koska uusi viruspandemia on vain ajankysymys.
Meidän on myös huomioita muuttuva maailma, ja sen mukanaan tuomat taloudelliset ja poliittiset ongelmat kuten ilmastonmuutos ja sodat. Myös Yhdysvaltojen lähtö Maailman Terveysjärjestöstä (WHO:sta) sekä muiden kansainvälisten apujärjestöjen, kuten UNAID, epävarma tulevaisuus huolettaa meitä virologeja. Tämän vuoksi haluaisinkin vielä korostaa kansainvälisen yhteistyön merkitystä niin muiden tutkijoiden, kliinikoiden kuin yhteiskuntienkin kanssa. Uskon, että yhdessä olemme enemmän.
