Professoriluento | Tarja Saaresranta

Lähes jokaisen tuttavapiirissä on voimakkaasta kuorsauksesta, yöllisistä hengityskatkoista, päiväväsymyksestä ja muista uniapnean oireista kärsivä, usein ylipainoinen henkilö. Uniapneaa pidettiin kuitenkin vielä 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa harvinaisena. Vuonna 1981 japanilainen Shiro Fujita kuvasi uvulopalatoplastian eli nielun avarrusleikkauksen, jonka pitkäaikaistulokset osoittautuivat sittemmin heikoiksi. Samana vuonna australialainen Colin Sullivan raportoi vaikeaa uniapneaa sairastavien potilaiden onnistuneesta hoidosta pölynimurista kehitetyllä hengitysteihin pienellä ylipaineella ilmaa puhaltavalla laitteella eli CPAP-laitteella. CPAP-hoito on edelleen tehokkain uniapnean hoitomuoto. Samana vuonna myös turkulainen Jukka Alihanka raportoi sydämen sykkeen ja hengityksen pitkäaikaiseen seurantaan soveltuvasta menetelmästä, unipatjasta,  jonka avulla diagnosoitiin seuraavan kahden vuosikymmenen aikana valtaosa Suomen uniapneapotilaista.

CPAP-hoidot uniapneapotilaille aloitettiin Ullanlinnan unihäiriöklinikassa loppuvuonna 1986 ja seuraavana vuonna Paimion sairaalassa sekä Meilahden sairaalassa. Post doc-tutkijana Sydneyssä ollut Olli Polo toi tuliaisina Paimion sairaalaan itsesäätyvän CPAP-laitteen prototyypin vuonna 1993, jo ennen laitteen tuloa markkinoille. Leuan taaksepainumista nukkuessa estävä uniapneakiskohoito aloitettiin Tyksissä 1990-luvulla.

Lihavuus on tärkein uniapnean riskitekijä. Suomalaisista aikuisista miehistä kaksi kolmasosaa ja naisista puolet on ylipainoisia. Perusterveydenhuollon lisäksi uniapnea kuormittaa erityisesti keuhko- ja suusairauksien poliklinikoita. Uniapnealähetteiden määrä erikoissairaanhoitoon on kasvanut jyrkästi. Huolestuttavaa on lasten ja nuorten aikuisten uniapnean lisääntyminen, mikä heikentää koulumenestystä, altistaa syrjäytymiselle ja useille kansantaudeille jo nuorena. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä on jo yli 16000 CPAP-laitteen ja yli 2000 uniapneakiskon käyttäjää. Lisäksi lievää uniapneaa hoidetaan pelkästään elintapaohjauksen ja asentohoidon avulla. Suuren osan potilaista arvioidaan olevan vielä diagnosoimatta. Uniapneaa tulisi hoitaa, sillä se suurentaa muun muassa verenpainetaudin, sydän- ja verisuonisairauksien ja diabeteksen sekä liikenneonnettomuuksien riskiä.

Miten terveydenhuolto sitten selviää kasvavan uniapneaa sairastavan potilasjoukon kanssa? Tarkastelen seuraavassa kuutta keskeistä edellytystä, jotta tässä haasteessa onnistumme: ennaltaehkäisyä, uusien diagnostisten menetelmien kehittämistä, uusien hoitomenetelmien kehittämistä, varhaista ja räätälöityä hoitoa, terveydenhuollon ammattilaisten moniammatillista yhteistyötä ja koulutusta sekä tutkimusta.

Ennaltaehkäisy on välttämätöntä. Elintaparemonttiin kuuluu terveellisen ruokavalion, painonhallinnan ja laihduttamisen lisäksi riittävästi unta ja liikuntaa. Liikunta ilman laihtumistakin tutkimusten mukaan lieventää uniapneaa. Elintaparemontti tulisi aloittaa jo päiväkoti-ikäisillä. Lapsilla tulisi kiinnittää huomiota myös virheellisen purennan korjaamiseen uniapnean ehkäisemiseksi.

Uudet menetelmät tulevat helpottamaan uniapnean diagnostiikkaa. Älypuhelinsovelluksia on jo testattu. Joidenkin haihtuvien orgaanisten yhdisteiden on osoitettu olevan yhteydessä yöllisten hengityskatkosten määrään, happikyllästeisyyteen ja havahtumisiin. Monet muutkin biokemialliset merkkiaineet ja proteomiikka ovat tutkijoiden kiinnostuksen kohteena. Tutkimusryhmämme on mukana EU-rahoitteisessa Horizon 2020 Sleep Revolution-hankkeessa kehittämässä helppokäytttöisempää, uniapnean aiheuttamat terveysriskit nykyistä paremmin tunnistavaa unirekisteröintimenetelmää.

Uudet hoitomenetelmät mahdollistavat paitsi yksilöllisen hoidon myös yhä suuremman potilasjoukon hoitamisen terveydenhuollon henkilöstön määrää lisäämättä. Aloitimme CPAP-hoidon langattoman etäseurannan ja etäsäätämisen vuonna 2012 ensimmäisenä Pohjoismaissa ja osoitimme sen säästävän hoitajien aikaa. Tutkimuksemme ja kokemustemme innoittamana etäseuranta levisi nopeasti kaikkialle Suomeen ja meiltä on otettu oppia myös muissa maissa. Potilaan hoitoon osallistaminen on tärkeää. Vuosi sitten käynnistimme CPAP-hoidon oma-aloituksen, jolla saimme purettua kuukausien jonot. Paraikaa analysoimme potilastyytyväisyyttä ja hoitoon sitoutumista verrattuna perinteiseen aloitustapaan. Etäseurantajärjestelmät antavat automaattista palautetta, minkä on osoitettu parantavan hoitoon sitoutumista.

Tällä hetkellä uniapnean hoito aloitetaan liian myöhään, jolloin on jo yleensä tapahtunut palautumattomia muutoksia. Kuorsauksen ja esimerkiksi alkoholin nauttimisen jälkeen havaittujen yöllisten hengityskatkojen ilmaantuessa tilanteesen tulisi puuttua. Nenän tukkoisuuden hoito, tupakoinnin lopettaminen ja alkoholin käytön välttäminen erityisesti iltaisin voivat korjata lievän uniapnean. Jo yksikin annos alkoholia veressä nukkumaan mennessä pahentaa uniapneaa. Päivisin käytettävistä tukisukista on myös tutkitusti apua. Ne estävät nesteen kertymistä alaraajoihin ja sen valumista makuuasennossa kaulalle ahtauttamaan ylähengitysteitä. Lievässä asentoriippuvaisessa uniapneassa selinmakuun estäminen riittää usein hoidoksi. Elintapa- ja asentohoito varhaisessa vaiheessa saattaisivat estää uniapnean pahenemisen lääkärin tai hammaslääkärin hoitoa vaativaksi. Tiedossahan on, että hoitamaton lievä uniapnea pahenee vuosien myötä ilman painon lisääntymistäkin, iäkkäimpiä potilaita ehkä lukuun ottamatta. Tiedämme myös, että lieväkin uniapnea altistaa verenpainetaudille. Lihavuuskirurgiasta ja muista kirurgisista hoidoista on valikoiduilla potilailla apua. Yhdistelmähoidot yleistyvät, vaikka CPAP- ja uniapkiskohoito sekä muut nykyhoidot säilyttänevätkin asemansa myös tulevaisuudessa. Lääkehoitoja tutkitaan aktiivisesti. Keväällä myyntiluvan sai lääke, joka lievittää liiallista uneliaisuutta potilailla, joilla se ei korjaannu uniapnean muulla hoidolla.

Yksilöllinen hoito edellyttää uniapnean fenotyypitystä eli ilmiasun huomioon ottamista. Fenotyypitys voi perustua muun muassa oireisiin, sukupuoleen, oheissairastavuuteen, erilaisiin unirekisteröinnin löydöksiin tai biokemiallisiin merkkiaineisiin. Eurooppalaisessa ESADA-uniapneakohortissa havaitsimme puolella uniapneapotilaista unettomuusoireita joko liiallisen uneliaisuuden lisäksi tai ilman sitä. Unettomuusoireista ja yöllisestä happivajeesta kärsivillä uniapneapotilailla oli enemmän sydän- ja verisuonisairauksia kuin niillä, joilla unettomuusoireita ei esiintynyt.

Moniammatillisella yhteistyöllä varmistetaan laadukas hoito. Tällaisesta on esimerkkinä jo yli 30 vuoden ajan säännöllisesti kokoontunut unihäiriötyöryhmä ja uudempana esimerkkinä keuhkosairauksien ja psykiatrian välinen hoitopolku auttamaan potilaita, joilla unettomuus- tai ahdistuneisuusoireet estävät CPAP-käytön. Jatkokoulutus on välttämätöntä. Näitä tavoitteita tukee Tyksiin vuonna 2018 perustettu Uni- ja hengityskeskus, huippuyksikkö, joka koordinoi valtioneuvoston asetuksen määräämänä myös uniapnean diagnostiikkaa ja hoitoa yhdessä muiden yliopistosairaanhoitopiirien kanssa. Turun yliopisto, Satakunnan ja Vaasan sairaanhoitopiirit kuuluvat osana tähän verkostomaiseen osaamiskeskukseen.

Tutkimus on hyvän hoidon ehdoton edellytys. Israelilainen unitutkija Perez Lavie listasi vuonna 2008 kaikki siihen mennessä PubMed-tietokannassa julkaistut uniapneaa käsittelevät artikkelit ja suhteutti ne kirjoittajien kotimaan asukaslukuun: Suomi sijoittui ansiokkaasti pronssille.Tutkimme parhaillaan erityisesti uniapneapotilaiden monisairastavuutta, ikäihmisten uniapneaa ja CPAP-hoidon seurantakäyntien kohdentamista unohtamatta pitkää naisten uneen ja uniapneaan kohdistuvaa tutkimuslinjaamme. Tänä syksynä aloitimme ruokailun ajoittumisen vaikutuksen tutkimisen uniapneapotilailla ja verrokeilla tutkimusryhmän kehittämää kännykkäsovellusta hyödyntäen. Tutkimme, miten ruokailun ajoittuminen vaikuttaa painonhallintaan, suoliston mikrobistoon, koettuun unen laatuun, verenpaineeseen ja verensokeriin. Ensi vuoden alkupuolella aloitamme tutkimuksen ylähengitysteiden lihasten treenaamisen vaikutuksesta uniapneaan. 1960-luvulla Turun yliopiston fysiologian laitoksella alkanut unitutkimus jatkuu moniammatillisena, paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti hyvin verkostoituneena.

Potilasmäärät kasvavat, mutta voimat yhdistäen selviämme uniapneaepidemiasta. Köyhä Suomi rakensi 1930-luvulla tuberkuloosiparantoloita – tämän päivän paljon vauraampi Suomi selviää uniapneapotilaiden hoidosta!