Professoriluento | Keijo Mäkelä

Ortopedia ja traumatologia tarkoittaa tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien ja vammojen hoitoa. Tyypillisimpiä ortopedin hoitamia sairauksia ovat lonkan, polven ja olkapään nivelrikko.

Nivelrikkokipua pyritään oireiden alkaessa hoitamaan aluksi konservatiivisesti, eli muilla keinoin kuin leikkauksen avulla. Tällaisia hoitomuotoja ovat muun muassa tulehduskipulääkkeet, kohtuullinen liikunta, nivelpistokset, tuet, ortoosit ja teippaukset, sekä ylipainoisilla potilailla painon pudotus. Alkuvaiheessa potilaat pärjäävät näillä keinoin yleensä hyvin. On myös tyypillistä, että niveloireilu aluksi vaihtelee; kivuliaampia aikoja seuraa parempia jaksoja, jolloin nivelvaiva voi vielä unohtua. Kun nivelrikkokipu käy hankalaksi, ja siitä tulee pysyvä riesa potilaalle, voidaan joutua harkitsemaan tekonivelleikkausta. Röntgenkuvista arvioiden tekonivelkypsästä nivelestä ovat rustot kuluneet kantavilta nivelpinnoilta puhki.

Tekonivelleikkaus on huomattavan iso kirurginen toimenpide, joka vaatii huolellista harkintaa sekä potilaalta että lääkäriltä. Tyypillisesti leikkauspäätös tehdään potilaan kanssa yhteistyössä hyötyjä ja haittoja huolellisesti punniten, kun muut hoitokeinot eivät enää ole riittäviä. Perussairaudet kuten diabetes ja ihosairaudet tulee hoitaa tasapainoon ennen leikkausta. Ylipainoisten potilaiden on syytä pyrkiä laihduttamaan vähentääkseen leikkausriskejään.

Puhki kuluneen nivelen vaihtaminen keinoniveleen tuottaa yleensä merkittävän kivunlievityksen. Keinonivel ei silti monesti vastaa alkuperäistä, tervettä niveltä, vaan se on aina mekaaninen varaosa, kivunhoidollinen kompromissi. Parhaimmillaan lonkan tekonivel voi tuntua niin hyvältä, että potilas unohtaa proteesin olemassaolon. Keskimäärin tekonivel on merkittävästi parempi kuin vanha puhki kulunut nivel.

Leikkauksen jälkeinen toipilasaika vaatii potilaalta kärsivällisyyttä. Työikäisillä potilailla sairasloma-aika on työstä riippuen yleensä noin 3 kuukautta. Biologinen paranemisprosessi tekonivelleikkauksen jälkeen kestää kokonaisuudessaan noin vuoden. Valtaosa tekonivelpotilaista on eläkeikäisiä, työiän jo ohittaneita. Keskimääräinen ikä lonkan tekonivelleikkaukseen tulevilla on 69 vuotta. Lonkan ja polven tekonivelleikkauksia tehtiin maassamme viime vuonna noin 22 000 kappaletta. Koronaepidemian vuoksi määrä oli hieman pienempi kuin edellisenä vuonna.

Tekonivelleikkauksiin liittyvät komplikaatiot ovat harvinaisia, mutta ilmetessään voivat olla vakavia. Pelätyimpiä komplikaatioita ovat leikkauksen aikaiset tai välittömästi leikkausta seuraavat sydän-, keuhko- tai aivoveritulpat. Laskimoveritulppien ehkäisemiseksi kaikki potilaat saavat verenohennuslääkekuurin leikkauksen jälkeen.

Bakteeritulehduksen riski tekonivelleikkauksen jälkeen on noin 1 %. Kaikki potilaat saavat ennen leikkausta ennaltaehkäisevän annoksen antibioottia. Ihobakteereiden eradikoimiseksi eli vähentämiseksi iholta käytetään nykyään antibakteerisia ihosampoita viitenä päivänä ennen leikkausta. Suurin osa bakteeritulehduksista ilmenee ensimmäisinä leikkausta seuraavina viikkoina ja kuukausina. Tyypillisesti potilaalle nousee korkea kuume ja hän selvästi sairastuu. Alkuvaiheessa leikkaushaavalta voi erittyä bakteerimärkää. Äkillisen bakteeritulehduksen hoito on kirurginen: nivel puhdistetaan ja pestään painepesurilla leikkaussalissa, ja lisäksi aloitetaan suonensisäinen antibioottihoito.

Muita alkuvaiheen eli ensimmäisen leikkausta seuraavan vuoden aikana ilmeneviä ongelmia ovat tekonivelen sijoiltaanmeno sekä periproteettiset luunmurtumat.

Pidemmällä tähtäimellä uusintaleikkauksiin voivat johtaa proteesin irtoaminen luusta eli aseptinen irtoaminen sekä proteesin osien kuluminen ja sen aiheuttama metalli- tai muovihierre ja paikalliset kudosreaktiot. Lonkan ja polven uusintaleikkauksia tehtiin maassamme viime vuonna noin 2 600 kappaletta.

Suomen tekonivelrekisteri eli Implanttirekisteri on perustettu vuonna 1980, ja se on yksi maailman vanhimpia kliinisen lääketieteen edelleen toiminnassa olevia laaturekistereitä. Sairaalat ilmoittavat ensi- ja uusintaleikkaustiedot Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämään tekonivelrekisteriin.

Pohjoismaiden yhteinen tekonivelrekisteri (Nordic Arthroplasty Register Association, NARA) perustettiin vuonna 2007, Suomen liittyessä mukaan toimintaan 2010. Tutkimustoimintani ytimenä on jo pitkään ollut tekonivelkirurginen laaturekisteritutkimus. Olen toiminut Implanttirekisterin asiantuntijaryhmän puheenjohtajana vuodesta 2014, sekä pohjoismaisen tekonivelrekisterin puheenjohtajana vuosina 2014-2020.

Tekonivelrekisterit sisältävät todellista elämää suoraan havainnoivaa tietoa; nykytermein voidaan puhua big datasta. Rekisteritutkimuksen avulla olemme pystyneet havaitsemaan ongelmallisia proteesimerkkejä ja leikkausmenetelmiä, joiden käyttö on johtanut lisääntyneisiin uusintaleikkausmääriin. Tutkimustemme perusteella huonoja proteesimalleja on poistettu markkinoilta. Rekisteritutkimus on merkittävästi vaikuttanut hoitokäytäntöihin. Esimerkiksi iäkkäämmillä lonkkapotilailla aiemmin usein käytetyt luutumisen kautta kiinnittyvät titaanivarret on pääosin vaihdettu sementtikiinnitteisiin teräsvarsiin. Näin toimien periproteettisten luunmurtumien vuoksi tehdyt aikaiset uusintaleikkaukset ovat vähentyneet selvästi; käytännössä ne ovat loppuneet täysin.

Jatkossa yksi tavoitteistani professorin tehtävässä on yhdistää satunnaistettu, kontrolloitu tutkimusasetelma laaturekisterin kautta tapahtuvan observoinnin kanssa. Esimerkiksi korkean riskin infektiopotilaiden antibioottiprofylaksia on kliinisesti merkittävä tutkimusaihe. On alustavaa näyttöä että esimerkiksi ylipainoisten diabeetikoiden antibioottiannostellun pitäisi olla pitkäkestoisempi kuin perinteinen standardiannostelu kerta-annoksena. Professorin tehtävässäni haluan olla mukana tuottamassa potilasta käytännössä auttavaa, pragmaattista tietoa laaturekisteritoimintaa kehittämällä.