Lapsella on edessään suuri, ihmeellinen maailma, koko elämä. Suomalaisessa yhteiskunnassa voimme lähtökohtaisesti toivoa ja odottaa, että tuo elämä on täynnä terveyttä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Terveyden rakentuminen käynnistyy jo odottavan äidin kohdussa. Ravitsemus näissä elämän varhaisissa vaiheissa, raskauden ja imetyksen aikana sekä lapsuudessa, säätelee terveyttä jopa aikuisikään saakka. Tästä ilmiöstä puhutaan ohjelmoitumisena: aikuisiän sairauksien vaara ohjelmoituu, kun ympäristötekijät, kuten ravitsemus, tupakointi ja liikkuminen, vaikuttavat kehittyvään yksilöön sikiöajan ja varhaislapsuuden herkkyyskausien aikana. Ohjelmoitumisessa sikiö sopeutuu elinympäristöönsä. Tämä tapahtuu mm. muuttamalla solujen ja elinten aineenvaihduntaa.
Ensimmäiset havainnot varhaisten elintapojen merkityksestä terveyteen pitkällä aikavälillä tehtiin toisen maailman sodan aikana ja jälkeen Hollannissa. Tässä niin sanotussa luonnon kokeessa todettiin, nälänhätä raskauden alkuvaiheissa vähensi syntyvyyttä ja heikensi sikiön kehitystä. Keski- ja loppuraskauden ajan nälänhätä rajoitti sikiön kasvua ja johti syntymään pienipainoisena. Vaikka ihmiselimistö pystyikin sopeutumaan ääritilanteeseen yllättävänkin hyvin, opittiin, että raskausajan riittämättömän ravitsemuksen seuraukset koko elämän mittaiseen terveyteen ovat haitalliset. Sotatilanteen vuoksi nälänhädästä raskauden aikana kärsineiden äitien lapsilla todettiin aikuisena poikkeavaa sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa, lihavuutta ja sydän- ja verisuonitauteja. Raskaus on siis herkkä ajanjakso, johon ympäristötekijöiden vaihtelu vaikuttaa oleellisesti ja seuraukset terveyteen ja sairauksien vaaraan ovat kauaskantoiset.
Näiden sodanaikaisten luonnonkokeiden jälkeen varhaisen ravitsemuksen merkitystä tutkittiin koe-eläimillä. Elsie Widdowson ja Robert McCance Iso-Britanniassa totesivat tutkimustensa myötä mm., että pesueen koko määritti rottien kasvua, infektioherkkyyttä ja eliniän kestoa. Rotat, jotka saivat syntymän jälkeen kasvaa pienessä kolmen rotan pesueessa nauttien riittävästä emonsa rintamaidosta, kasvoivat hyvin. Sen sijaan suuressa pesueessa kasvaneet rotan poikaset kasvoivat heikommin. Mielenkiintoista on se, että kun imetys päättyi, jatkoivat pienessä pesueessa kasvaneet rotat hyvää kasvuaan, kun taas suuressa pesueessa kasvaneet rotat kasvoivat heikommin. Tämä siitäkin huolimatta, että kummallekin rottapesueelle tarjottiin riittävästi ruokaa imetyksen loppumisen jälkeen.
Laajempaan tietoisuuteen varhaisen ravitsemuksen merkitys aikuisiän terveyteen tuli David Barkerin väestötutkimusten myötä. Näissä tutkimuksissa todettiin erityisesti lapsen pienen syntymäpainon olevan vaaratekijä aikuisiän sepelvaltimotaudille. Tuolloin ryhdyttiin myös puhumaan aikuisiän sairauksien sikiökautisesta ohjelmoitumisesta ja liitettiin ravitsemuksen rinnalle vahvemmin muita elintapatekijöitä, kuten stressi.
Sittemmin olemme tutkimusten myötä oppineet, että riittämättömän ravinnon saannin lisäksi liiallinen ravitsemus johtaa sairauksien varhaiseen ohjelmoitumiseen. Erityisenä huolenaiheena ovat äidin ylipaino ja lihavuus. Lihavuus altistaa ongelmille raskauden aikana ja synnytyksessä, ja voi aiheuttaa viivästymää imetyksen käynnistymisessä tai lyhentää imetyksen kestoa. Kyse on mittavasta kansanterveydellisestä haasteesta, sillä Suomessa jo lähes joka toinen synnyttäjä on ylipainoinen tai lihava. Lihavuus altistaa myös raskauden aikana ensimmäistä kertaa ilmenevälle sokeriaineenvaihdunnan häiriölle eli raskausdiabetekselle. Raskausdiabetekseen sairastuu Suomessa lähes viidesosa odottajista.
Äidin raskaudenaikaisen ravitsemuksen ja aineenvaihdunnan tasapaino ovat varhaisen elinympäristön ratkaiseva perusta. Äidin ylipaino, siihen liittyvä matala-asteinen tulehdus sekä epätasapainoinen suoliston mikrobisto ovat häiriötekijöitä, jotka säätelevät ohjelmoitumista. Ravinto vaikuttaa kaikkiin näihin tekijöihin. Jatkossa tulee tutkia, kuinka voimme aiempaa paremmin määrittää yksilötasolla millainen ruokavalio muokkaa suoliston mikrobistoa, elimistön tulehdustilaa ja aineenvaihduntaa terveyden kannalta hyödyllisesti.
Mitä odottavan äidin sitten tulisi syödä edistääkseen sekä omaa että vauvansa terveyttä, niin raskauden aikana kuin sen jälkeenkin. Enenevässä määrin tutkimusnäyttöä on kokonaisvaltaisen terveyttä edistävän ruokavalion hyödyllisestä merkityksestä. Tällainen ruokavalio on pitkälti ravitsemussuositusten mukainen ruokailu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että syödään runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä, valitaan viljavalmisteet ja viljalisäkkeet täysjyväisinä, ja maitovalmisteet vähärasvaisina. Terveyttä edistävään ruokavalioon kuuluu myös pehmeitä rasvoja ja kalaa sekä vähärasvaisia lihavalmisteita, kuten siipikarjaa. Tosin, niin ihmisten kuin ympäristöterveyden näkökulmasta suotavampia valintoja ovat kasviproteiinin lähteet, kuten palkokasviproteiini.
Tutkimuksissa kokonaisvaltaista ruokavaliota on tarkasteltu ravitsemuslaatuindeksillä ja ruokavaliotyypityksillä. Olemme muun muassa todenneet, että niille odottaville äideille, jotka noudattavat terveellisempää ruokavaliotyyppiä kehittyy harvemmin raskausdiabetes. Toisaalta ravinnon korkeampi tulehdusindeksi eli elimistön tulehdustilaa nostava ruokavalio, jossa on runsaasti kovaa rasvaa, liittyy suurempaan raskausdiabeteksen vaaraan. Ruokavalion hyvä ravitsemuslaatu hillitsee elimistön tulehdustilaa ja tästä ruokavaliosta nauttii myös suoliston mikrobisto. Myös tietyillä yksittäisillä ravintoaineilla tai ruuan ainesosilla voi olla terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Erityisesti on tutkittu maitohappobakteereja, joita myös probiooteiksi kutsutaan, sekä kalan pitkäketjuisia monityydyttymättömiä rasvahappoja eli omega-3 rasvahappoja. Äidin raskausaikana syömät probiootit voivat hillitä ylipainon kehittymistä lapsella. Odottavan äidin ruokavalion hyvä ravitsemuksellinen laatu ja kalan käyttö edistävät lapsen hermostollista kehitystä.
Kokonaisvaltaisen terveyttä edistävän ruokavalion noudattaminen kuulostaa selkeältä ja helpoltakin. Käytäntö on kuitenkin valitettavasti toinen. Kasvisten, marjojen ja hedelmien syöntiä voidaan pitää keskeisimpänä osoittimena terveyttä edistävästä ruokavaliosta. Päivittäiseen ruokavalioon tulisi kuulua näitä vähintään viisi annosta. Suomalaisen väestötutkimuksen mukaan kuitenkin vain noin joka viides nainen syö kasviksia, marjoja ja hedelmiä suosituksen mukaisesti. Ja eikä saa unohtaa miehiä, he ovat tärkeä osa perhettä. Tuossa samaisessa väestötutkimuksessa vain 14 miestä sadasta saavutti kasvisten, marjojen ja hedelmien syöntisuosituksen. Raskaana olevilla naisilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että noin 13 % naisista söi kasviksia, marjoja ja hedelmiä suosituksen mukaisesti.
Perheen ruokailu on myös malli lapselle ja hänen ruokatottumustensa kehittymiselle. Vastaavia lukuja kuin aikuisilla onkin todettu lapsen ruokailun suhteen. Turun ja Kuopion alueilla tehdyssä tutkimuksessa noin joka kymmenes alakouluikäinen lapsi söi kasviksia, marjoja ja hedelmiä vähintään viisi annosta päivässä. Toisessa valtakunnallisessa tutkimuksessa, jossa tosin käytettiin eri menetelmää ruokavalion selvittämiseksi, todettiin että vain yksi prosentti alle kouluikäisistä lapsista söi suositellun määrän kasviksia, marjoja ja hedelmiä päivässä.
Ruuankäyttöön ja ruokavalintoihin vaikuttavat monet tekijät. Ne liittyvät yksilöllisiin tekijöihin, kuten biologinen nälän tunne, tai asenteet, uskomukset, tieto ja tunnetila, sekä käyttäytymistekijät, kuten totuttu ateriarytmi. Klassisen esimerkin mukaan toinen syö iloonsa, toinen suruunsa. Myös sosiaalinen ympäristö, kuten perheen tai ystävien vaikutus mallin tai tuen kautta, vaikuttaa ruuan valintaan. Monet fyysiseen ympäristöön liittyvät tekijät vaikuttavat ruuan saavutettavuuteen. Esimerkiksi päiväkoti- tai kouluruokailu ovat malliesimerkkejä terveyttä edistävien ruokatottumusten mahdollistamisesta. Jopa ruokailutilan väri- ja äänimaailma vaikuttavat ruuan kokemiseen. Myös taloudelliset tekijät, kuten ruokaan käytettävissä olevat varat tai kulttuuriset tekijät, kuten yhdessä syömiseen liittyvät käytännöt, voivat vaikuttaa ruuan valintaan. Yhteiskunnallisista tekijöistä mainittakoon media, ruuan tuotantoon liittyvät tekijät, kuten jakelu sekä lainsäädäntö. Aika-ajoin keskustellaan voisiko epäterveellisten ruokien verotus olla korkeampi. Elämänkaari vaikuttaa valintoihimme: aiemmat kokemukset ja nykytilanne määrittävät ruokien valintaa ja kussakin tilanteessa arvotamme valintoja esimerkiksi pohjautuen ruuan terveyteen, hintaan, makuun tai sen saatavuuden helppouteen. Valitut ja syödyt ruuat tarjoavat elimistölle ravintoaineita, ovat mukana aineenvaihdunnassa, ja edelleen vaikuttavat terveyteemme.
Mitä ruokaa on tarjolla, miten se tulee syödyksi ja elimistön hyödynnettäväksi ja terveyden säätelijäksi on siis monisyinen ilmiö. Toisaalta ratkaisut ruokavalion muuttamiseksi terveyttä edistäväksi voivat olla hyvin yksinkertaisia ja merkityksellisiä, sillä pienistä valinnoista, näistä pienistä puroista voi kasvaa joki ja edelleen valtameri. Toisaalta ruokatottumusten muuttaminen voi olla vaikeaa toteuttaa. Hämmennystä lisää tieteellisen tiedon kanssa ristiriitainen näennäistieto, jonka välittäminen sosiaalisen median kanavien kautta on yleistä. Ravitsemusohjauksen vahvistamiseksi tarvitsemme panostusta terveydenhuollon alan opiskelijoiden ja henkilökunnan jatkuvan oppimisen tarjontaan ja toteutukseen, sekä uusia keinoja. Voimme perustellusti odottaa, että virtuaaliset ratkaisut tulevat olemaan aiempaa vahvemmin yksi merkittävä keino. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että ”virtuaalinen”-sana perustuu myöhäislatinan adjektiiviin virtualis ja se tarkoittaa ’voimia omaava’. Ehkäpä saamme virtuaalisista ratkaisuista kirjaimellisesti uusia ja vaikuttavia voimia sekä terveydenhuollon työkaluksi että kunkin yksilön oman toiminnan seurantaan ja motivointiin. Luonnollisesti ruokavalinnat ja ruokavalion ravintosisältö sikiön elinympäristöstä alkaen ovat oleellisia pitkän aikavälin terveyden muokkaajia.
Haluan lopettaa tämän puheen katkelmalla laulun sanoituksesta. Tämän laulun olemme varmasti jokainen kuulleet useasti, ja ehkäpä se jää lempeästi soimaan mielessä muistuttamaan herkästä lapsen elämästä ja tulevaisuuden odotuksista. Kun tämä laulu sai ensiesityksensä, olin itsekin vielä lapsi. Mielelläni tämän laulun teille laulaisinkin, jos tilanne sen sallisi, mutta minun kohdallani perimän ja ympäristön vuorovaikutus on tehnyt tepposet laulamisen lahjojen kanssa.
”Lapsella vain voi silmät niin loistaa; lintuja kun hän katsella saa
haaveita vain se vapauden toistaa; lintuset nuo ja kaunis maa”
