Professoriluento | Pekka Lintunen

Englannin kieli on maailmankieli. Se on maailman puhutuin kieli. On vaikea antaa tarkkoja arvioita puhujamääristä, mutta ensikielenään englantia puhuu noin 400 miljoonaa ihmistä. Tämä ei vielä tee englannista maailman käytetyintä kieltä. Kun summaan lisätään englantia toisena tai vieraana kielenä puhuvat, päädytään yli miljardiin, lähes kahteen miljardiin englannin kielen käyttäjään. Juuri toisena tai vieraana kielenä englantia käyttävät tekevät siitä maailman käytetyimmän vieraan kielen.

On kiinnostava havainto, että syntyperäiset englannin kielen puhujat ovat itse asiassa englannin kielen käyttäjien vähemmistö. Englannista sanotaan myös, että se on maailman tavallisin yleiskieli, lingua franca. Englanti on kieli, jota opetetaan tai opiskellaan eniten maailmassa. Siksi myös kielen oppimisen tutkijalle englanti on hyvin erityinen ja erilainen kieli.

Suomessa englannin kielellä on vahva asema. Englantia opiskellaan kouluissa hyvin ahkerasti, englantia pidetään tärkeänä kielenä ja siihen suhtaudutaan muutenkin positiivisesti. Englanti on Suomessa määritelmällisesti vieras kieli, koska sillä ei ole Suomessa virallista asemaa. On kuitenkin yksinkertaistettua sanoa, että englanti olisi Suomessa vieras kieli, kun katsoo suomalaisia kielimaisemia tai vaikka tarkastelee, millä kielillä seurataan perinteisiä tai sosiaalisia medioita. Englannin asema Suomessa ja maailmalla haastaakin perinteisen ajattelun siitä, mikä on vieras kieli.

Vaikka englannin asema on tällä hetkellä vahva ja englannin taitoa voi pitää tällä hetkellä jonkinlaisena kansalaistaitona ja työelämän itsestään selvänä vaatimuksena, emme voi suoraan ennustaa, mitkä kielet tulevaisuudessa ovat meille kaikkein tarpeellisempia. Siksi on tärkeää korostaa laajan kielitaidon merkitystä, kannustaa eri kielten oppimista Suomessa ja muistaa esimerkiksi Euroopan Unionin kielipoliittinen tavoite, jonka mukaan jokaisen olisi ensikielensä lisäksi hyvä osata vähintään kahta muuta kieltä. Monikielisyys on parempi kuin yksikielisyys tai yksivieraskielisyys.

Suomalaisten englannin kielen taito on erittäin korkealla tasolla, ja siitä voimme olla ylpeitä. Suomessa on tehty yli puolen vuosisadan ajan paljon tutkimusta englannin oppimisesta, ja koulumme toimivat tehokkaasti kielitaidon edistäjänä. Englantia opitaan formaalissa opetuksessa esimerkiksi luokkahuoneissa, mutta yhä tärkeämmässä asemassa on myös informaali oppiminen, kun englantia opitaan vaikka musiikkia kuunnellessa tai internetiä surffatessa. Aika moni osaa lauseen ”I love you”, vaikkei sitä olisi koulussa opetettukaan.

Englanti onkin esimerkki kielestä, jota opitaan hybrideissä ympäristöissä. Kielitaidon kehittymiselle onkin ideaalein tilanne, kun altistumista tapahtuu kaikkialla ja usein. On myös hyvä oppia englantia eri lähteistä, koska samalla oppii ymmärtämään erilaisia versioita englannin kielestä.

Maailmankieli englannin oppimishaasteisiin lukeutuu sen monet eri muodot eli varieteetit. Koska englantia puhutaan kaikkialla, on vaikea määritellä sen nk. parasta ja oikeaa muotoa tai mallia. On tärkeä ymmärtää ja hyväksyä, että kieltä voidaan käyttää eri tavoin eri rooleissa ja tilanteissa.

Hyvin säännönmukainen, normatiivinen tapa käyttää kieltä voidaan yhdistää esimerkiksi virallisiin tilanteisiin. Toisaalta murteet tai joidenkin ryhmien käyttämä slangi tai jargon saattavat olla merkittäviä yhteisöllisyyden kannalta ja tuovat lämpöä puhetilanteisiin, kun taas hyvin normatiivista puhetapaa saatetaan pitää kylmänä ja etäisenä. Siksikään ei ole suoraviivaista määritellä sitä mallia tai malleja, mitä englannin oppijalle pitäisi opettaa. Taitavan kielenkäyttäjän pitää osata mukautua ja muokkaantua eri tilanteisiin.

Tässä ajattelussa on menty viime vuosikymmeninä paljon eteenpäin, ja nykyään korostetaankin erityisesti reseptiivistä mukautumiskykyä, eli että pystymme ymmärtämään hyvin eri tavalla tuotettua kieltä. Englannin kielen kohdalla on tärkeä oppia ymmärtämään esimerkiksi eri taustoista tulevien ensikielisten puhujien tuottamaa kieltä, mutta koska suurin osa englannin kielen käyttäjistä on vieraan kielen puhujia, on kielitaidon kannalta tärkeä harjaantua ymmärtämään myös eri puhujaryhmien tuottamaa vieraskielistä englantia ja oppia kommunikoimaan heidän kanssaan sujuvasti. Tuskin kukaan meistä käyttää englantia vain syntyperäisten puhujien kanssa. Samalla pitää muistaa, että kieli on viestintäväline. Tärkeintä on siis viestin välittyminen, eli pienet puutteetkaan eivät kommunikaatiossa haittaa, jos viesti menee perille, kuten halusimme.

Puhuttu kieli on kielitieteellisesti primaari viestintäjärjestelmä. Kirjoitus perustuu puheelle ja koettaa jäljentää sitä mahdollisimman tarkasti. Kirjoitetussa kielessä on esimerkiksi pisteitä, pilkkuja ja huutomerkkejä, joiden tehtävä on välittää puhutun kielen piirteitä kirjallisessa muodossa.

Itse olen ollut aina eniten kiinnostunut puhutusta kielestä, sen monista piirteistä, muutoksista ja oppimisesta. Ajattelu puhuttua kieltä kohtaan on muuttunut. Vuosikymmeniä sitten saatettiin etsiä vieraan kielen puheesta virheitä ja pohtia, kuinka niitä voisi välttää. Nykyään pohditaan enemmän sitä, mitä oppija osaa vieraalla kielellä ilmaista. Mitä erilaisempia asioita hän osaa ilmaista eri tilanteissa, sitä parempi on hänen kielitaitonsa.

Hyvälle kielitaidolle on luotu erilaisia kriteerejä kuten sanavaraston laajuus tai tilanteeseen sopiva viestintä. Voidaan ajatella, että hyvä vieraan kielen käyttäjä osaa tuottaa puhetta sujuvasti, tarkasti ja tarvittaessa myös kompleksisesti. Kompleksisuus viittaa esimerkiksi siihen, että puhuja, joka osaa tuottaa sivulauseita ja vaikka vielä sijoittaa ne ennen päälausetta, on taitavampi kuin puhuja, joka osaa käyttää vain yksinkertaisia lauseita.

Tarkkuus taas voi viitata esimerkiksi siihen, kuinka selvästi puhuja osaa ääntää vieraan kielen sanat, jotta kuulija ei sekoita niitä muihin sanoihin. Samoin tarkkuus voi viitata myös esimerkiksi tarkkoihin sanavalintoihin. Vieraan kielen ääntämisen tutkimuksessa puhutaan nykyään paljon myös ymmärrettävyydestä. Tarkkuuden kriteerinä voi olla vieraan kielen puheen ymmärrettävyys eikä niinkään sanojen yksityiskohtaisen tarkka foneettinen muoto verrattuna ensikielisiin puhujiin. Ymmärrettävyys voi viitata siihen, kuinka paljon viestistä kuulija ymmärtää tai kuinka helpoksi hän itse kokeen ymmärtämisen.

Me olemme FlowLang-tutkimusryhmässä tutkineet viime vuosina paljon kielen sujuvuutta. Sujuvuutta pidetään vieraan kielen taidon keskeisenä tavoitteena. Sujuvuus voi liittyä lukemiseen, kuullun ymmärtämiseen tai kirjoittamiseen. Intuitiivisesti se kuitenkin yhdistetään tavallisesti puheeseen, ja juuri puheen sujuvuutta on myös eniten tutkittu. Sujuvuus tarkoittaa jonkinlaista helppoutta kielen käytössä. Siinä on monia osia. Meidän toiminnanohjauksemme täytyy olla automaattista, nopeaa ja tarkkaa, jotta esimerkiksi löydämme haluamamme sanat nopeasti muististamme. Sen jälkeen meidän pitää pystyä tuottamaan nämä sanat ja lauseet puheessa sopivalla nopeudella ilman häiritseviä taukoja tai korjauksia. Tuotoksemme pitää olla sellainen, että myös kuulija omasta näkökulmastaan pitää sitä sujuvana.

On tärkeä huomata, että sujuvuutemme vaihtelee eri tilanteissa. Tilanne voi olla esimerkiksi jännittävä tai meillä voi olla suuri paine sanoa asiamme nopeasti. Tässä ei ole mitään eroa ensikieleen. Myös ensikielessämme sujuvuutemme vaihtelee. Saatamme pitää taukoja, sanoa ”öö” tai ”niinku”. Se on luonnollista. On myös kiinnostavaa se, että meidän puhenopeutemme eroavat: toiset puhuvat hitaammin ja toiset nopeammin. Vieraassa kielessä nopeampaa puhetta pidetään kuitenkin sujuvampana kuin hidasta. Tutkimusryhmämme onkin selvittämässä juuri näitä tärkeitä asioita englannin kielen oppimisen kannalta.

On epäoikeudenmukaista tulkita puhujien henkilökohtaisia puhepiirteitä suoraan heikomman kielitaidon piirteeksi. Olemme esimerkiksi esittäneet, että puheen sujuvuutta arvioidessa pitäisi vertailuaineistona aina olla saman puhujan ensikielinen puhe eikä suinkaan jokin toinen, kohdekielen ensikielisten puhujien joukko. Tämä vertailuasetelma on muutenkin epäreilu, koska vieraan kielen oppimisen tavoitteena ei ole tulla kohdekielen ensikieliseksi puhujaksi vaan sujuvaksi monikieliseksi viestijäksi.

Sujuvaa englannin kielen käyttöä voi tehostaa myös ilmein, elein tai joskus jopa muista kielistä sanoja lainaamalla. Sujuva kielenkäyttö on alati muuttuvaa, monipuolista ja tilanteesta riippuvaa. Siksi sitä onkin kiehtova tutkia. Tällä hetkellä tutkimme monipuolisesti sujuvan kielitaidon piirteitä ja tuomme esiin sujuvuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteemme on vahvistaa vieraiden kielten oppimista Suomessa entisestään ja tukea oppijoita kehittymään yhä sujuvimmiksi englannin kielen puhujiksi.