John D. Krumboltz: Happenstance Learning Theory
HLT tai "Planned Happenstance" eli suunnitellun sattuman teoria korostaa sattuman roolia työuran rakentamisessa – mutta siten, että sattumalle voi antaa sijaa omalla toiminnallaan. Vaikka tulevaisuutta ja tekojen seurauksia voi olla vaikea joskus ennustaa, omalla aktiivisuudella ja mahdollisuuksiin tarttumalla voi nostaa todennäköisyyttä sille, että asiat menevät haluttuun suuntaan. Teorian keskiössä ovat uteliaisuus, sinnikkyys, joustavuus ja optimismi – vilpitön avoimuus uudelle ja aktiiviselle tekemiselle.
Tämän ajattelutavan neljä ydinaskelta voidaan määritellä seuraavasti:
- Ideoiden selkiyttäminen: tunnista kiinnostuksen kohteesi
- Esteiden poistaminen: mieti mieluummin "kuinka pystyn…" kuin "en voi, koska…"
- Odottamattoman odottaminen: ole avoinna sattuman tarjoamiin mahdollisuuksiin, yllättäviin kohtaamisiin ja keskusteluihin, uusiin kokemuksiin
- Aktiivinen tekeminen: opi, kehitä taitoja, tartu mahdollisuuksiin
Schein: Ura-ankkurit
Edgar Henry Schein on pitkittäistutkimukseensa perustuen erottanut kahdeksan erilaista ura-ankkuria, jotka määrittävät ihmisen suhdetta työhön. Ura-ankkurit muodostuvat useamman vuoden työkokemuksen jälkeen, kun ihminen on saanut palautetta työstään tai pystynyt sitä muuten reflektoimaan. Ura-ankkureitaan voi väitöskirjatutkijakin urasuunnittelun itsetuntemusosion yhteydessä pohtia, varsinkin jos työkokemusta jo on. Näitä puntaroimalla voi selvitellä työhön liittyviä arvoja ja personallisuutta kiinnostavalla tavalla. Schein on löytänyt seuraavat ura-ankkurit:
- Turvallisuus / Vakaus: Toive saavuttaa taloudellista turvallisuutta ja vakautta. Työn vakituisuus ja edut ovat erityisen tärkeitä. Huolellinen tulevaisuudensuunnittelu on tällaisten ihmisten hyve.
- Autonomisuus / Itsenäisyys: Merkittävää on pystyä kontrolloimaan omaa toimintaansa kaikin mahdollisin puolin. Tämän ankkurin tärkeäksi kokevat vastustavat kaikenlaisia vapauteensa kohdistuvia rajoituksia.
- Tekninen tai toiminnallinen pätevyys: Erityislahjojen tai -taitojen kehittäminen korostuvat. Tällainen ihminen haluaa paljon haasteita, jotka saavat heidät tavoittelemaan parasta tarkasti määritellyllä alalla.
- Yleinen johtamiskompetenssi: Tämä ankkuri keskittyy yleisiin johtamistaitoihin, joita minkä tahansa organisaation tai sen osan johtaminen edellyttää. Tähän identifioituvat määrittelevät helposti itsensä organisaation menestymisen kautta.
- Yrittävä luovuus: Rahan ansaitseminen on yksi tähän ankkuriin liittyvä arvo, mutta se ei välttämättä ole päämäärä sinänsä. Tarpeena on luoda jotain uutta itsestä lähtevää, halu kehittää liiketoimintaa, tuotteita tai palveluja.
- Palveleminen / tärkeälle asialle omistautuminen: Ihmiset, joilla on tämä ura-ankkuri, näkevät työuransa välineenä jonkin ydinarvon toteuttamiselle. Usein mukana on halu tehdä maailmasta parempi paikka.
- Puhdas haaste: Tämän tärkeäksi ura-ankkuriksi kokeva toimii parhaiten kilpailutilanteessa. Hän nauttii tiukoista tilanteista ja etsii jatkuvasti uusia haasteita.
- Elämäntyyli: Ihmiset, joilla on tämä ankkuri, etsivät erityisesti työn ja perhe-elämän tasapainoa. He ovat periaatteessa valmiit tinkimään etenemismahdollisuuksista työelämässä, jos läheisten tarpeiden toteuttaminen sitä edellyttää.
Norman E. Amundson: Hope-Filled Engagement
Lähestymistapana on "active engagement", joka korostaa aktiivista otetta ohjaukseen ja sitoutumisen merkitystä. HFE pyrkii vastaamaan haasteisiin, jotka Amundsonin mukaan ovat lisääntyneet: asiakkaiden monimuotoisuus, moniongelmaisuus, positiivisen itsereflektion vaikeus, toivottomuus, motivaatio-ongelmat. Nopeasti muuttuvat ja epävarmat työmarkkinat tuottavat sekä asiakkaille että ohjaajille hämmennystä ja "mielikuvituksen kriisiä", jota kautta näkökulmat suppenevat ja tilanteet näyttäytyvät helposti toivottomilta, vaikkei niin ehkä olisikaan. HFE mallina pyrkii diversiteetin ja toivon lisäämiseen.
Mark L. Savickas: Life-Design
Life-design -ajattelun keskeinen väite on, että vallitseva ammatillinen uraohjaus perustuu lineaariseen malliin, jossa ihmisen ominaisuuksia verrataan ammatin vaatimuksiin. Nykymaailmassa tällainen ajattelu ei enää toimi, koska työn luonne on suurelta osin olennaisesti muuttunut. Life-designissa lähtökohtana ei ole työn vaatimukset, vaan ihmisen oma merkityksellisen työn ja elämän rakentamisen prosessi. Siinä konstruoidaan ja puretaan ihmisen mikrotarinoita, jota kautta päädytään uuteen työidentiteettiä kuvaavaan tarinaan ja sitä kautta toimintaan.
Carl Rogersin asiakaskeskeinen teoria
Lähtökohtana yksilö, joka on kykeneväinen tekemään omia työuraan liittyviä päätöksiä perustuen oman sisäisen "datansa" prosessointiin. Nämä päätökset ovat pätevämpiä kuin mitkään neuvot, joita muut ihmiset tarjoavat.
R. Vance Peavyn sosiodynaaminen ohjaussuuntaus
Ohjaus nähdään menetelmänä suunnitella elämää ja rakentaa kulttuurisia polkuja. Huomioon otetaan myös kulttuurien välinen ja monikulttuurinen ohjaus. Sosiodynaaminen ohjaus pohjautuu konstruktivismiin ja siihen kuuluu aitouden, vastuuntunnon ja huolenpidon etiikka.
Narratiivisen ohjauksen suuntaus
Keskiössä on kertojan oman toimijuuden vahvistaminen, hänen omat kertomuksensa. Tarinan luomista ajatellaan ajallisena, merkitysten rajaamana kokonaisuutena; ajatusvälineenä, jolla saadaan kaaokseen järjestystä. Mielekkään oppimisen pohjana nähdään merkityksen anto. Narratiivisuuteen liitettyjä attribuutteja ovat esimerkiksi uteliaisuus, avoimuus, vaikuttaminen kysymyksillä, ei-tietäminen, ei-lokerointi ja ei-arvottaminen. Vastuu merkityksistä jätetään kertojalle.