Väitöskirjatutkijan uraohjaus ja urapolku

Tohtoritutkinnon suorittaneista noin kolmasosa työllistyy alku-uransa aikana yliopistoihin. Akateeminen yliopistoura rakentuu kuitenkin vain noin 10 prosentille kaikista tohtoreista. Muut löytävät paikkansa julkishallinnosta, elinkeinoelämästä tai kolmannen sektorin palveluksesta. Opetus- ja tutkimusmahdollisuuksia tarjoavat myös ammattikorkeakoulut. Tämän oppaan tarkoitus on ohjeistaa Väitöskirjatutkijoiden urasuunnittelua, jonka tukena toimivat väitöskirjan ohjaajat, tutkijakoulu ja yliopiston työelämäpalvelut.

Oppaan keskeinen tavoite on kytkeä jatko-opinnot luontevaksi osaksi Väitöskirjatutkijan urapolkua, eli toimia työkaluna, jotta väitöksen jälkeinen tavoiteltu työura on mahdollista saavuttaa. Opas toimii ohjaajien apuvälineenä väitöskirjatutkijoiden uraohjauksen toteuttamiseen.

Oppaan tavoite on kannustaa väitöskirjatutkijaa yhdessä ohjaajan kanssa pohtimaan jatko-opintojen alkuvaiheessa seuraavia kysymyksiä:

Miksi väitöskirjatutkija on päättänyt tehdä väitöskirjan (mihin hän sitä tarvitsee työuran kannalta)?
Mitä osaamista ja suoritteita väitöskirjatutkija tarvitsee hankkia uratavoitteen saavuttamiseksi?
Miten ja milloin väitöskirjatutkija aikoo hankkia tarvitsemansa taidot ja työkokemuksen uratavoitteen saavuttamiseksi?

Ura- ja kehityskeskustelut väitöskirjatutkijan kanssa

Turun yliopiston tutkijakoulu (UTUGS) edellyttää, että jokaisella väitöskirjatutkijalla on työsuhteesta riippumatta mahdollisuus käydä vuosittain ura- ja kehityskeskustelu ohjaajansa ja/tai esihenkilönsä kanssa. Hyvä hetki ura- ja kehityskeskustelulle on esimerkiksi helmi-maaliskuussa vuosiseurannan yhteydessä. Ura- ja kehityskeskustelu voidaan järjestää myös osana seuranta/ohjausryhmän tapaamista. Tarkoituksena on keskustella erityisesti jatkouratoiveista kehittävässä ilmapiirissä. Keskustelun pohjana on väitöskirjatutkijan vuosiseurantaraportti. Keskustelun tukena voi halutessaan käyttää väitöskirjatutkijan etukäteen täyttämää UTUGS-urakeskustelulomaketta.

Ura- ja kehityskeskustelun vaiheet:

1. Väitöskirjatutkija järjestää kokouksen keskusteluun osallistuvan ohjaajansa ja/tai esihenkilönsä kanssa.

2. Keskustelun pohjana on väitöskirjatutkijan vuosiseurantaraportti, joka löytyy UGIS-portaalista. Lisäksi väitöskirjatutkija voi halutessaan täyttää UTUGS:n ura-ja kehityskeskustelulomakkeen ohjaamaan keskustelua.

◦ Lomake suomeksi
◦ Lomake englanniksi

Järjestelmä lähettää automaattisesti pdf-tiedoston tai linkin täytettyyn lomakkeeseen ohjaajalle ja/tai esihenkilölle. Mikäli ohjaajalla on utu-tunnus, hän saa linkin. Muussa tapauksessa lomake lähtee ohjaajalle sähköpostin liitetiedostona. Ohjaaja tutustuu materiaaleihin etukäteen.

3. Väitöskirjatutkija ja ohjaaja ja/tai esihenkilö käyvät ura-ja kehityskeskustelun.

4. Väitöskirjatutkija kirjaa ylös tavoitteensa ura-ja kehityskeskustelun aikana. Apuna voi käyttää ura-ja kehityskeskustelulomakkeen kysymyksiä. Väitöskirjatutkija ja ohjaaja säilyttävät kirjatut tavoitteet seuraavan vuoden ura- ja kehityskeskusteluja varten.

Mikäli vuosiseurantaraportista käy ilmi, että työsuhteisen (palkkatyö) väitöskirjatutkijan tohtorintutkinto on edennyt suhteessa rehtorin päätökseen vaativuustasoista, väitöskirjatutkija voi tehdä YPJ-esihenkilölleen kirjallisen ehdotuksen vaativuustason nostamisesta yhdessä ohjaajansa kanssa sekä esittää muutosta vaativuustasoon HR-järjestelmässä. Samanaikaisesti muuttuneen tehtävän vaativuusarvioinnin kanssa tulee tehdä myös henkilökohtaisen suoriutumisen arviointi suhteessa uuteen vaativuustasoesitykseen.

• Palkkausjärjestelmän (YPJ) arvioinnit ja YPJ-sopimus
• Mepco HRM-järjestelmä

Uraohjauksen päätavoitteet

Uraohjauksen päätavoitteet

Ohjaustyöhön perehtyneen Jussi Onnismaan määrittelyn mukaan ohjaus yleisellä tasolla on ajan ja huomion antamista sekä ohjattavan ajatusten kunnioittamista. Ohjaaja antaa ohjattavalle oman tilan kertoa ajatuksistaan, toiveistaan ja haaveistaan. Ohjaaja haluaa ja osaa kuunnella ihmistä sellaisena kuin hän asioista haluaa kertoa.

Ohjaustilanteessa ihminen erityisesti toivoo ja pyytää tulla ymmärretyksi oikein. Hyvässä ohjauksessa ei oleteta asioita eikä tehdä ohjattavan puolesta tämän omaan elämään liittyviä päätöksiä, mutta annetaan ohjattavalle aikaa kertoa ja prosessoida ajatuksiaan ja tunteitaan. Jollei ihminen tule nähdyksi ja kuulluksi, ei ohjaus voi olla onnistunut.

Uraohjaus tukee ohjattavan päätöksentekoa

Uraohjauksen erityispiirre ohjauksen kentällä on asioiden käsittely pääsääntöisesti työelämään siirtymisen ja urasuunnittelun näkökulmasta. Uraohjauksen perimmäisenä tavoitteena on tukea ohjattavaa hänelle itselleen merkityksellisen ja mielekkään uran rakentamisessa. Prosessi perustuu aina luottamukselliseen ja yhteistyöperusteiseen vuorovaikutukseen.

Uraohjauksen tulisi tukea ohjattavan itsetuntemuksen kehittymistä, uratoiveiden ja -mahdollisuuksien kartoitusta ja sanoittamista sekä uravaihtoehtojen ja työtulevaisuuden suunnittelua ja uraan liittyvää päätöksentekoa. Kyse on jaetusta asiantuntijuudesta, jossa ohjattava on oman elämänsä paras asiantuntija ja ohjaaja taas ohjausprosessin asiantuntija.

Uraohjaus voi sisältää keskustelun lisäksi erilaisia menetelmiä ja tekniikoita, joilla pyritään edistämään ohjattavan urahallintataitoja. Ideaalitapauksessa uraohjaus on yksilökohtainen prosessi, joka käynnistyy jo opintojen alkuvaiheessa ja linkittyy elinikäiseen ohjaukseen, hops-työskentelyyn sekä opintojen suunnitteluun laajemmin.

Tulevaisuuden suunnittelua

Yksilön näkökulmasta tarve uraohjaukselle syntyy usein yksinkertaisesti oman tulevaisuuden suunnittelusta ja halusta muodostaa käsitys omasta osaamisestaan ja mahdollisuuksistaan työelämässä. Tarvetta urasuunnitteluun lisäävät myös työmarkkinoiden yksilökeskeiset vaatimukset, joiden seurauksena valmistuneilta vaaditaan entistä parempaa kykyä omaehtoiseen, proaktiiviseen urasuunnitteluun ja työnhakuun.

Uraohjaajalla on oltava riittävät edellytykset tunnistaa ohjattavan kannalta olennaiset kysymykset tai käsiteltävät asiakokonaisuudet, kyky luontevaan ja realistisen kannustavaan vuorovaikutukseen sekä kyky tukea ohjattavaa omien tavoitteiden asettamisessa ja saavuttamisessa. Uraohjaus onkin suuressa määrin ohjattavan kuuntelemista ja myötävaikuttajana toimimista.

Kolme tärkeintä kysymystä ohjattavan pohdittavaksi:

Mitä haluat tehdä? Miksi?
Mitkä seikat estävät sinua saavuttamasta päämääriäsi?
Mitä asioita teet löytääksesi ratkaisun?

Uraohjaajan keskeiset taidot

Ohjaus yleisesti on ammatillista vuorovaikutusta, joka sisältää pääosin samoja elementtejä kuin mikä tahansa muukin kommunikaatio ihmisten välillä. Ohjaus on kuitenkin arkipäivän keskustelua selvemmin tavoitteellista toimintaa. Uraohjaus käsittelee työelämään ja työllistymiseen liittyviä asioita, mutta se on usein kokonaisvaltaisempaa, koska tavallisesti on mahdotonta erottaa työllistymisasioita täysin irralleen muista elämän osa-alueista.

Tähän on koottu yleisiä ohjaustaitoja, joiden tietoiseksi tekemiseen, kehittämiseen ja elävänä pitämiseen on tärkeä kiinnittää jatkuvasti huomiota. On tärkeää muistaa, että ohjattavan mahdollisista toiveista huolimatta valmiita vastauksia uraohjauskysymyksiin harvoin on. Tai silloin kun kyse onkin enemmän neuvonnasta, on ohjaajan kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että ohjattavan tekemät päätökset ovat ohjattavan omia ja oman, itsenäisen prosessin tulosta.

Keskeisimpiä uraohjaajan taitoja ja tekniikoita voidaan jaotella seuraavasti:

Aktiivinen kuunteleminen

Tilanteessa ohjaajan koko huomio kiinnittyy ohjattavaan ja hänen puheensa sekä ei-kielellisen viestintänsä kuuntelemiseen. Aktiiviseen kuunteluun sisältyy myös aktiivinen kiinnostuksen osoittaminen ohjattavan asiaa kohtaan esimerkiksi katsekontaktin tai tarkentavien kysymysten avulla. Tärkeää on ymmärtämisen viestiminen.

Ohjattavan kertomuksen selkiyttäminen

Selkiyttäminen kohdistuu ohjattavan sanoman epämääräisyyksiin ja ristiriitoihin. Ohjattava voi ilmaista epätietoisuuttaan siitä, mitä hän tuntee tai haluaa. Selkiyttämisessä ohjaaja lisää itse ohjattavan ajatukseen oman ideansa, joka kuitenkin jollain tavalla seuraa tämän esiin tuomaa ajatusta. Tärkeää on jotenkin laajentaa ohjattavan perspektiiviä, jotta hän pystyisi erottamaan tunteitaan ja ajatuksiaan paremmin ja sitä kautta löytämään kenties uutta näkökulmaa asioihin.

Sanotun toistaminen

Kuuntelua voi laajentaa toistamalla sanottua siten, että puhuttu selvenee sanojallekin. Hyvä toistaminen kohdistaa huomion sanotun merkitykseen, hälventää epämääräisyyttä ja ristiriitaisuutta tai tekee ne tietoisemmiksi. Toistamalla oleellisen ohjaaja auttaa ohjattavaa tutkimaan asiaa syvemmällä tasolla.

Keskustelun yhteenveto

Yhteenvedot jaksottavat ohjausta hallittaviksi kokonaisuuksiksi. Ne auttavat näkemään mitä asioita on käsitelty ja mihin suuntaan edetty, mihin on päädytty ja mitä jää vielä mietittäväksi. Yhteenvetojen avulla on mahdollisuus tuoda hiukan esille omia näkemyksiään mietinnän kohteena olevista asioista. Käyttökelpoinen menetelmä on ohjauksen kulun ja keskeisten asioiden visualisointi. Joskus tapahtuneen merkitys ja mielekkyys tulee esille vasta yhteenvedossa.

Ennalta määrittelemättömien kysymysten esittäminen

Ohjaajan kannattaa välttää liian suorien kysymysten esittämistä, koska niihin voi vastata vain varsin rajoittuneesti. Syiden pohdiskelu tekemisilleen ohjaajan "miksi"-kysymysten muodossa on tärkeää, mutta joskus "miksi"-kysymykset voivat olla liian vaikeita tai uhkaavia. Silloin voi olla viisaampaa kysyä "miten"-muodossa; "Miten päädyit tähän ratkaisuun?", "Miten tällä tietoa tekisit vastaavassa tilanteessa?"

Myös kysymysten laaja-alaisuus on tärkeää. Kysymykset kannattaa yrittää muotoilla niin, että vastaaminen vaatii valintoja ja toisaalta siten, että ne johdattelevat itsetutkiskeluun. Esimerkiksi: "Voitko kertoa hiukan työhistoriastasi?", "Oletko pohtinut…?", "Kun vertaat…", "Voisiko olla niin, että…"

Ohjattavan taitojen ja osaamisen nimeäminen

Väitöskirjatutkija eivät keskimäärin ole kovin hyviä tunnistamaan omaa osaamistaan – varsinkin, jos ns. oman alan työkokemusta ei vielä kovin paljon ole. Ohjaajan on hyvä välillä johdatella ohjattavaa kuvailemaan tekemisiään ja keskittyä tunnistamaan ulkopuolisena ohjattavan esiin tuomia taitoja. Taitojen nimeäminen on tärkeää ja auttaa ohjattavaa ehkä näkemään oman potentiaalinsa.

Arvojen ja arvostusten selkiyttäminen ohjattavalle

Arvojen ja taitojen reflektointi kulkevat käsi kädessä. Kun ohjattava kertoo onnistumisistaan ja hyvistä kokemuksistaan, voi ohjaaja auttaa häntä huomaamaan, millaisia arvoja hän kenties vaalii. Arvojen, taitojen ja osaamisen tunnistamisen kautta syntyy kieli, jonka avulla ihminen voi kommunikoida ymmärrettävästi muille työelämään liittyvistä toiveistaan ja päämääristään ja antaa niille uskottavia perusteita. Tämä on yksi tärkeimmistä työnhaun tehokkuutta lisäävistä seikoista.

Informaation jakaminen

Ohjattavat haluavat usein konkreettista tietoa, jonka avulla he pääsisivät eteenpäin työnhaussa tai muussa työelämään liittyvässä ongelmassaan. Informaatiota pitää tietysti jakaakin, jos sellaista on ja jos siitä voi hyötyä ohjattavalle olla. Mutta neuvojen ja vinkkien jakamisessa on uraohjauksessa oltava tarkkana, ettei keskustelu käänny yksisuuntaiseksi opettaja-oppilas -neuvonnaksi.

Varmistaminen, että ohjattavan mielestä puhutaan oikeista asioista

Uraohjauksessa ohjattava on ylin auktoriteetti, koska hänen tunteensa ja ajatuksensa ovat ensisijaisia. Siksi ohjaajan on aika ajoin hyvä varmistaa, että keskustelu kulkee ohjattavan mielestä oikeilla raiteilla. Keskustelu sisältää aina tulkintoja osapuolten omista lähtökohdista. Uraohjauksessa ohjattavan omia tulkintoja asioista on syytä kunnioittaa.

Tehtävien asettaminen ja niiden tekemiseen kannustaminen

Tehtävien tekemisen päämäärä on saada ohjattava aktiivisesti tekemään tai miettimään asioita, jotka ovat hänen urasuunnittelunsa tai työnhakunsa kannalta olennaisia. Tehtävät voivat olla itsenäisesti paperille tai verkossa tuotettavia pohdintoja. Ne voivat olla myös "todellisuuden testaamista", kuten informaatiohaastatteluja (haastatellaan lyhyesti kiinnostuksen kohteena olevalla alalla työskentelevää ihmistä), lyhyitä työkokeiluja (mikäli mahdollista), tiedonkeruuta ura- ja työpaikkavaihtoehdoista, verkostojen kartoittamista, keskustelua lähipiirin kanssa tai mitä tahansa muuta, mikä voisi auttaa joko kirkastamaan tavoitteita tai siirtymään lähemmäs haluttua todellisuutta.

Uraohjauksen teorioita ja nykysuuntauksia

Tässä esiteltyjen uraohjaukseen liittyvien teorioiden ja suuntausten lista ei ole kaiken kattava, vaan mukaan on otettu lähinnä niitä, jotka Suomessa yliopistoissa toimiville uraohjaajille ovat ehkä tutuimpia. Perusidea on pyritty selittämään lyhyesti. Kiinnostuksen mukaan teoriaan voi itsenäisesti perehtyä tarkemmin.

John D. Krumboltz: Happenstance Learning Theory

HLT tai "Planned Happenstance" eli suunnitellun sattuman teoria korostaa sattuman roolia työuran rakentamisessa – mutta siten, että sattumalle voi antaa sijaa omalla toiminnallaan. Vaikka tulevaisuutta ja tekojen seurauksia voi olla vaikea joskus ennustaa, omalla aktiivisuudella ja mahdollisuuksiin tarttumalla voi nostaa todennäköisyyttä sille, että asiat menevät haluttuun suuntaan. Teorian keskiössä ovat uteliaisuus, sinnikkyys, joustavuus ja optimismi – vilpitön avoimuus uudelle ja aktiiviselle tekemiselle.

Tämän ajattelutavan neljä ydinaskelta voidaan määritellä seuraavasti:

Ideoiden selkiyttäminen: tunnista kiinnostuksen kohteesi
Esteiden poistaminen: mieti mieluummin "kuinka pystyn…" kuin "en voi, koska…"
Odottamattoman odottaminen: ole avoinna sattuman tarjoamiin mahdollisuuksiin, yllättäviin kohtaamisiin ja keskusteluihin, uusiin kokemuksiin
Aktiivinen tekeminen: opi, kehitä taitoja, tartu mahdollisuuksiin

Schein: Ura-ankkurit

Edgar Henry Schein on pitkittäistutkimukseensa perustuen erottanut kahdeksan erilaista ura-ankkuria, jotka määrittävät ihmisen suhdetta työhön. Ura-ankkurit muodostuvat useamman vuoden työkokemuksen jälkeen, kun ihminen on saanut palautetta työstään tai pystynyt sitä muuten reflektoimaan. Ura-ankkureitaan voi väitöskirjatutkijakin urasuunnittelun itsetuntemusosion yhteydessä pohtia, varsinkin jos työkokemusta jo on. Näitä puntaroimalla voi selvitellä työhön liittyviä arvoja ja personallisuutta kiinnostavalla tavalla. Schein on löytänyt seuraavat ura-ankkurit:

Turvallisuus / Vakaus: Toive saavuttaa taloudellista turvallisuutta ja vakautta. Työn vakituisuus ja edut ovat erityisen tärkeitä. Huolellinen tulevaisuudensuunnittelu on tällaisten ihmisten hyve.
Autonomisuus / Itsenäisyys: Merkittävää on pystyä kontrolloimaan omaa toimintaansa kaikin mahdollisin puolin. Tämän ankkurin tärkeäksi kokevat vastustavat kaikenlaisia vapauteensa kohdistuvia rajoituksia.
Tekninen tai toiminnallinen pätevyys: Erityislahjojen tai -taitojen kehittäminen korostuvat. Tällainen ihminen haluaa paljon haasteita, jotka saavat heidät tavoittelemaan parasta tarkasti määritellyllä alalla.
Yleinen johtamiskompetenssi: Tämä ankkuri keskittyy yleisiin johtamistaitoihin, joita minkä tahansa organisaation tai sen osan johtaminen edellyttää. Tähän identifioituvat määrittelevät helposti itsensä organisaation menestymisen kautta.
Yrittävä luovuus: Rahan ansaitseminen on yksi tähän ankkuriin liittyvä arvo, mutta se ei välttämättä ole päämäärä sinänsä. Tarpeena on luoda jotain uutta itsestä lähtevää, halu kehittää liiketoimintaa, tuotteita tai palveluja.
Palveleminen / tärkeälle asialle omistautuminen: Ihmiset, joilla on tämä ura-ankkuri, näkevät työuransa välineenä jonkin ydinarvon toteuttamiselle. Usein mukana on halu tehdä maailmasta parempi paikka.
Puhdas haaste: Tämän tärkeäksi ura-ankkuriksi kokeva toimii parhaiten kilpailutilanteessa. Hän nauttii tiukoista tilanteista ja etsii jatkuvasti uusia haasteita.
Elämäntyyli: Ihmiset, joilla on tämä ankkuri, etsivät erityisesti työn ja perhe-elämän tasapainoa. He ovat periaatteessa valmiit tinkimään etenemismahdollisuuksista työelämässä, jos läheisten tarpeiden toteuttaminen sitä edellyttää.

Norman E. Amundson: Hope-Filled Engagement

Lähestymistapana on "active engagement", joka korostaa aktiivista otetta ohjaukseen ja sitoutumisen merkitystä. HFE pyrkii vastaamaan haasteisiin, jotka Amundsonin mukaan ovat lisääntyneet: asiakkaiden monimuotoisuus, moniongelmaisuus, positiivisen itsereflektion vaikeus, toivottomuus, motivaatio-ongelmat. Nopeasti muuttuvat ja epävarmat työmarkkinat tuottavat sekä asiakkaille että ohjaajille hämmennystä ja "mielikuvituksen kriisiä", jota kautta näkökulmat suppenevat ja tilanteet näyttäytyvät helposti toivottomilta, vaikkei niin ehkä olisikaan. HFE mallina pyrkii diversiteetin ja toivon lisäämiseen.

Mark L. Savickas: Life-Design

Life-design -ajattelun keskeinen väite on, että vallitseva ammatillinen uraohjaus perustuu lineaariseen malliin, jossa ihmisen ominaisuuksia verrataan ammatin vaatimuksiin. Nykymaailmassa tällainen ajattelu ei enää toimi, koska työn luonne on suurelta osin olennaisesti muuttunut. Life-designissa lähtökohtana ei ole työn vaatimukset, vaan ihmisen oma merkityksellisen työn ja elämän rakentamisen prosessi. Siinä konstruoidaan ja puretaan ihmisen mikrotarinoita, jota kautta päädytään uuteen työidentiteettiä kuvaavaan tarinaan ja sitä kautta toimintaan.

Carl Rogersin asiakaskeskeinen teoria

Lähtökohtana yksilö, joka on kykeneväinen tekemään omia työuraan liittyviä päätöksiä perustuen oman sisäisen "datansa" prosessointiin. Nämä päätökset ovat pätevämpiä kuin mitkään neuvot, joita muut ihmiset tarjoavat.

R. Vance Peavyn sosiodynaaminen ohjaussuuntaus

Ohjaus nähdään menetelmänä suunnitella elämää ja rakentaa kulttuurisia polkuja. Huomioon otetaan myös kulttuurien välinen ja monikulttuurinen ohjaus. Sosiodynaaminen ohjaus pohjautuu konstruktivismiin ja siihen kuuluu aitouden, vastuuntunnon ja huolenpidon etiikka.

Narratiivisen ohjauksen suuntaus

Keskiössä on kertojan oman toimijuuden vahvistaminen, hänen omat kertomuksensa. Tarinan luomista ajatellaan ajallisena, merkitysten rajaamana kokonaisuutena; ajatusvälineenä, jolla saadaan kaaokseen järjestystä. Mielekkään oppimisen pohjana nähdään merkityksen anto. Narratiivisuuteen liitettyjä attribuutteja ovat esimerkiksi uteliaisuus, avoimuus, vaikuttaminen kysymyksillä, ei-tietäminen, ei-lokerointi ja ei-arvottaminen. Vastuu merkityksistä jätetään kertojalle.

Urakolmio

Työnhakutaidot

Urakolmio

Urakolmio on alkujaan Florida State University:ssä kehitetty malli, jonka tarkoituksena on havainnollistaa tulevaisuuttaan suunnittelevalle opiskelijalle urasuunnittelun laajuus ja osa-alueet. Tässä esitetty kolmio on Helsingin yliopiston urapalveluiden FSU:n kuvion pohjalta mukailema pragmaattisempi malli, johon on sisällytetty myös työnhaun taitojen osuus.

Kolmio on jaettu neljään keskenään vuorovaikutuksessa olevaan osa-alueeseen:

itsetuntemus (oma asiantuntemus ja osaaminen, taidot ja vahvuudet, arvot, kiinnostuksen kohteet)
työelämätuntemus (tieto omista mahdollisuuksista ja kiinnostavista uravaihtoehdoista, työnantajien odotuksista ja työelämän osaamistarpeista)
päätösten, valintojen, suunnitelmien ja aikataulujen tekeminen (opintoihin liittyvät valinnat, toimintasuunnittelu, aikataulutus) sekä
työnhakutaitojen opettelu ja kehittyminen

Toisesta näkökulmasta kolmio voidaan nähdä myös urasuunnittelun kahtiajakona: kolmion kanta keskittyy tietämiseen ja kolmion kaksi ylintä kerrosta konkreettiseen tekemiseen. Kantavana ajatuksena on, että omaa tulevaisuuttaan pohtiva väitöskirjatutkija pystyy rakentamaan omia työuraan liittyviä suunnitelmiaan tarkastelemalla ja sekoittamalla kolmion eri osa-alueisiin kuuluvia asioita.

Työnhakutaidot

Omasta osaamisesta kertominen

Työnantajilla ei välttämättä ole syytä palkata juuri tohtoria maisteri- tai jonkin muun koulutuksen saaneen sijaan. Tohtoreiden tulee pystyä yliopiston ulkopuolelle hakeutuessaan korostamaan jatkotutkintonsa tuomia erityisiä piirteitä, ellei erityisesti haeta korkeimman oppiarvon hankkinutta.

Uraa akateemisen maailman ulkopuolella tavoittelevien tohtorien olisi hyvä tietoisesti pyrkiä paitsi miettimään tutkimusaiheensa kiinnostavuutta mahdollisten työnantajien näkökulmasta, myös kehittää yleisiä työelämätaitoja. Sosiaaliset taidot, verkostoitumiskyky ja -halu sekä yhdessä eri ammattilaisten kanssa toimiminen ovat tärkeitä lähes kaikissa asiantuntijatehtävissä. Omasta osaamisesta kertominen nousee nykyään Rekryn uraseurannoissa tärkeimmäksi työpaikan saantiin vaikuttaneeksi tekijäksi.
Osaamisen löytäminen

Oman osaamisen selvittämiseen kannattaa käyttää aikaa ennen työnhakuun ryhtymistä. Henkilökohtaisten ominaisuuksien ja kokemusten lisäksi on tohtoreilla tutkijakoulutuksen saaneina tavallisesti ainakin akateemisia verkostoja ja yliopistojen toiminnan sekä tieteen toimintalogiikan ymmärrystä.

Liitteenä olevaa Vitaen (www.vitae.ac.uk) Employability lens -koontia voi käyttää hyödyksi, kun mietitään tohtorikoulutuksen mahdollisesti tuottamaa osaamista omalta kohdalta. Myös muita osaamisen kartoittamiseen liittyviä itsenäisiä tehtäviä on tämän aineiston liitteenä. Yksi hyvä keino on yrittää vastata osaamisesta jotain paljastaviin kysymyksiin, esimerkiksi tällaisiin:

Mitä ihmiset ihailevat sinussa? Mitä työkaverit kertoisivat sinusta?
Millaisissa tilanteissa sinun puoleesi käännytään? Mistä asioista tuttusi kyselevät sinulta?
Mitä teet, kun voit itse valita tekemisesi? Millaisten asioiden tekemisestä todella nautit?
Mitkä asiat osaat tehdä hyvin? Missä olet "mukavuusalueella"?
Mitä vastaisit työhaastattelussa kysymykseen: "Kerro kolme tärkeintä vahvuusaluettasi työssä?"
Kuvaile saavutus, josta olet ylpeä? Mitä siihen pääseminen vaati?

Ansioluettelo / CV

Väitöskirjatutkijan on tärkeä käyttää varsin erilaista ansioluetteloa akatemian ulkopuolista työelämää kontaktoidessaan kuin silloin, kun haetaan paikkaa yliopistolta tai tutkimusrahoitusta.

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) sivuilta www.tenk.fi löytyy tutkijan ansioluettelomalli, joka on myös tässä liitteenä. Sellaista on hyvä käyttää juuri rahoitushakemusten yhteydessä tai kun tavoitellaan työpaikkaa tiedeyhteisössä – silloin, kun julkaisut on erityisen tärkeä mainita kattavasti. Muussa tapauksessa ansioluettelo kannattaa laatia toisella tavalla.

Töihin yliopiston ulkopuolelle

Kun tavoitteena on saada työnantajat akateemisen maailman ulkopuolella kiinnostumaan, on CV:n tarkoitus antaa työnhakijan osaamisesta ja ominaisuuksista mahdollisimman laaja kuva hyvin kompaktissa muodossa. Yhtä oikeaa tapaa ei CV:n laatimiseen ole, mutta CV:n on oltava helposti silmäiltävä, helppolukuinen ja oikeita asioita korostava. Se mitä oikeat asiat ovat, täytyy CV:n laatijan miettiä kunkin työpaikan kohdalla erikseen.

Merkittävimmät kohdat CV:ssä ovat tyypillisesti koulutus ja työkokemus. Niiden auki kirjoittamiseen siten, että niistä välittyy työpaikan kannalta relevanttia ja kiinnostuksen herättävää tietoa, kannattaa todella panostaa. Väitöskirjatutkijan on esimerkiksi mietittävä hyvin tarkkaan, mitä asioita voisi jatkotutkintoajasta nostaa esiin ja millä tavalla. Yliopiston ulkopuoliset työnantajat eivät välttämättä tiedä edes yleisellä tasolla, mitä kaikkea väitöskirjan tekeminen tai tohtorikoulutus sisältää. On hakijan tehtävä löytää ja kertoa työnantajaa mahdollisesti kiinnostavat asiat työnhakuasiakirjoissa.

Julkaisuluettelo CV:n liitteenä

Julkaisuluettelo on harvoin työnantajaa erityisesti kiinnostava dokumentti akateemisen tutkimusmaailman ulkopuolella. Jotkin tietyt julkaisut voivat tapauskohtaisesti olla, mutta silloinkin kiinnostavuus on kirjoitettava auki, ei vain luettelomuodossa. Julkaisuluettelon kuitenkin voi ja yleensä se myös kannattaa liittää osaksi CV:tä. Jos julkaisuja on hyvin vähän, voivat ne mahtua oman otsikon alle kaksisivuiseen CV:een.

Vähänkin suurempi julkaisumäärä on tavallisesti hyvä liittää erillisenä paperina CV:n tueksi. Silloin lukija voi halutessaan tutustua niihin, mutta ne eivät laajenna CV:tä liikaa, jotta sen helppo silmäiltävyys säilyy. Helppolukuisuus on tärkeää siksi, että hakijan tärkeiksi katsomat asiat eivät jäisi silmäiltäessä lukijalle piiloon.

Ansioluettelomalli

Oikean palstan linkistä löytyy yliopiston työelämäpalveluiden laatima lyhyt CV-malli. Tarkkaa muotoa siinä ei tarkoituksellisesti ole, koska ainoaa oikeaa sellaista ei ole olemassa. CV on hyvä silloin, kun se välittää mahdollisimman hyvin ja helposti luettavalla tavalla työnantajaa kiinnostavat tiedot hakijasta.

Lukemaan houkuttelevan CV:n laatiminen ei aina ole helppoa. Jotta se todennäköisesti onnistuisi, vaaditaan hakijalta yleensä vähintään jonkin verran taustatyötä ja selvittelyä siitä, mikä kaikki haettavan työpaikan kannalta voisi olla kiinnostavaa.

Työhakemus / motivaatiokirje

CV:n rinnalle usein liitettävän hakemuskirjeen tarkoitus on vakuuttaa työnantaja siitä, että hakija kannattaa kutsua haastatteluun. Hakukirje on yhden sivun mittainen, olennaiseen haettavan työpaikan kannalta keskittyvä kertomus. Sen tärkeimmät tehtävät ovat motivaation osoittaminen haettavaa paikkaa kohtaan, relevantin osaamisen esiin nostaminen konkreettisella tavalla sekä oman kokemuksen linkittäminen työn vaatimuksiin.

Hakemukseenkaan ei ole olemassa yhtä oikeaa ja toimivaa kaavaa. Useimmissa tapauksissa toimivaa hakemuksen rakennetta voi ajatella kolmijakoisesti:

Kiinnostus haettavaa tehtävää kohtaan: miksi haet paikkaa ja mikä yrityksessä/organisaatiossa erityisesti kiinnostaa? Motivaatio on kirjoitettava näkyviin.
Tehtävään liittyvä osaaminen: Miten täytät työnantajan vaatimukset? Mitkä ovat vahvuutesi tehtävään? Miksi? Asiat on perusteltava konkreettisesti.
Oma persoona: Millainen olet työntekijänä/työtoverina/ihmisenä?

Positiiviset ja aktiiviset ilmaisut ovat suositeltavia työhakemuksessa. Kannattaa myös pyrkiä ajattelemaan kirjettä työnantajan silmin: mitkä asiat voisivat kiinnostaa ja miten niistä voisi mahdollisimman vakuuttavasti kertoa. Hakukirjeessä ei kannata toistaa CV:ssä jo mainittuja tietoja, mutta asioita voi syventää ja perustella niillä esimerkiksi hankittua osaamista.

Tohtorin/väitöskirjatutkijan on yleensä hyvä perustella, mitä työnantajan kannalta kiinnostavaa osaamista tohtoroituminen on tuonut. Inspiraatiota voi hakea vaikka liitteenä olevasta Emplyability lens -jaottelusta. Hakukirjeestä on lyhyesti yleisellä tasolla kerrottu liitteenä olevassa Rekryn työhakemus-mallissa.

Piilotyöpaikkojen etsiminen

Piilotyöpaikoilla tarkoitetaan työpaikkoja, joita ei julkisteta haettavaksi, vaikka tarvetta uudelle työvoimalle on. voi olla myös niin, että juuri tällä hetkellä ei voida ottaa uusia työntekijöitä, mutta on kiinnostusta pitää reservissä potentiaalisia kandidaatteja, koska vaihtuvuutta tapahtuu. Sitran vuoden 2017 työelämätutkimuksen mukaan alle neljännes tutkimukseen osallistuneista oli löytänyt työpaikkansa vastaamalla työpaikkailmoitukseen.

Yleisesti ajatellaan, että 70-80 % kaikista työpaikoista on piilotyöpaikkoja. Iso syy sille, miksi rekrytoija ja työnhakija eivät aina kohtaa on se, että työnhakijat jättäytyvät työnhaussaan usein liikaa julkaistujen työpaikkojen varaan, kun taas työnantajat tapaavat kokeilla ensin muita keinoja uuden työntekijän löytämiseen ennen paikan julkaisemista.

Työnantajalle rekrytointiprosessi julkaistun työpaikkailmoituksen pohjalta on tavallisesti aikaa vievä ja kallis. Jos sopiva henkilö löytyy talon sisältä, jonkun suosittelemana tai omien verkostojen kautta, vältytään pitkältä hakijoihin tutustumisprosessilta. Siksi verkostoitumista, avoimien hakemusten lähettämistä ja suoria kontakteja työnantajiin suositellaan.

Piilotyöpaikkojen löytymistä edistää hyvä pohjatyö. Urakolmiomallin mukaisesti on ensin selvitettävä missä ja millaisten asioiden parissa haluaisi työskennellä. Sitten on kartoitettava mahdolliset työpaikat ja otettava yhteyttä tai seurattava niitä. Työpaikkojen rekrytointitarpeita voi yrittää ennakoida etsimällä esimerkiksi alan lehdistä tietoa uusista nimityksistä – sieltä mistä on siirrytty toiseen työpaikkaan, voi löytyä tarve uudelle työntekijälle.

Vinkkejä piilotyöpaikkojen etsimiseen:

Verkostojen kartoittaminen ja laajentaminen

tutut ja tuttujen tutut
aikaisemmat työnantajat
nykyiset ja aikaisemmat koulutuksen kautta tulleet tutut
käy messuilla ja tapahtumissa tapaamassa mahdollisia alasi työnantajia
löydä keskusteluja ja kontakteja sosiaalisen median kautta

Rekrytointitarpeiden etsintä, esimerkiksi:

Taloussanomat ja Kauppalehti
KasvuOpen.fi
Talouselämä-lehti (50 kasvuyritystä)
yritysten sivut ja blogit
uusien liiketilojen, julkisten laitosten ja projektien perustaminen

Tietojen jättäminen CV-pankkiin

yritysten rekrytointisivuilla
rekrytointifirmojen sivuilla

LinkedIn

LinkedIn on tämän hetken käytetyin ammatillisen verkostoitumisen alusta. Sitä voi käyttää monella tavalla olemassa olevien ja uusien kontaktien löytämiseen, yritysten seuraamiseen, työpaikkailmoitusten etsimiseen tai sen sisäisissä, ammatillisissa ryhmissä keskusteluun tai keskustelun seuraamiseen. LinkedIniin syvällisesti perehtyneen Tom Laineen kirjoittaman oppaan LinkedInin ammattimaiseen käyttöön voi ladata osoitteesta www.linkedinopas.fi.

Mitä työnantajat hakevat?

Tohtoriopintojen katsotaan yleisesti ottaen antavan hyvän pohjan tutkimus- kehitys- ja innovaatiotehtäviin. TKI-tehtävissä tutkimusmenetelmien hallinta ja erityisesti kokemus niiden soveltamisesta käytäntöön on usein se, mikä työnantajan saa kiinnostumaan tohtoreista. On kuitenkin hyvin yleistä, että rekrytointeja tekevät henkilöt korostavat kokonaisuuden merkitystä – monipuolista osaamista, vuorovaikutustaitoja ja kokemusta yliopistojen ulkopuolelta arvostetaan.

Yrityksissä tohtorinkoulutus voidaan nähdä eräänlaisena "akateemisena lisenssinä", joka tuo maisterintutkintoon tieteellisten menetelmien hallinnan kautta erityisen lisän. Toisaalta joskus ylin korkeakoulutus koetaan yliopiston ulkopuolella ylikoulutuksena, josta ei akateemisen tutkimusmaailman ulkopuolella ajatella olevan hyötyä. On työnantajia, jotka saattavat kokea sen jopa haitaksi – tohtorintutkinnon tarkoitushan perusteiltaan on kouluttaa ihmisiä yliopistotutkijan uralle.

Taitojen erittely

Tällaista suhtautumista varten on hyvä varautua esittelemään tohtorikoulutuksen kautta hioutuvia erityisiä yleisiä taitoja, kuten kykyä ammattimaiseen tiedonhankintaan, teorioiden ja hypoteesien hyötyjen ja rajoitusten ymmärtämiseen sekä niiden faktapohjaiseen testaamiseen, ja kriittisen, systemaattisen ajattelun hallintaan.

Käytännön esimerkki voisi olla selkeästi perusteltu kyky pystyä jakamaan monimutkaisia tutkimuskysymyksiä oikealla tavalla määriteltyihin pienempiin ongelmiin, joiden kautta pala palalta lähestytään lopullista ratkaisua. Tällaisella konkreettisesti esitellyllä taidolla saattaa saada yritystyönantajan kiinnostumaan kuulemaan lisää.

Olennaista tohtoreille, jotka tähtäävät yliopiston ulkopuoliseen työelämään, on tunnistaa tohtorikoulutuksen antamat vahvuudet maisteritutkintoon verrattuna ja oppia kertomaan niistä ymmärrettävällä ja haettavaan paikkaan sopivalla tavalla. Työnhakutaitojen hallinta on merkittävä kyky, jota yliopistossa ei usein suoraan opeteta. Omasta osaamisestaan on työnhaussa osattava kertoa, muuten on vaikea pystyä herättämään työnantajan kiinnostusta.

Kokonaisuus ratkaisee

Koulutus yksin on harvoin ratkaiseva valintakriteeri. Työnantajilta rekrytoinneista kysyttäessä saa usein vastaukseksi, että haetaan kokonaisuutta, johon koulutuksen lisäksi kuuluvat työkokemus ja persoonalliset ominaisuudet. Ainakin yritysten kannalta liian yksipuolinen osaaminen on aina riski, vaikka osaaminen olisikin syvällistä.

Yrityksissä – erityisesti pk-sektorilla, jossa henkilöstön määrän vuoksi työnkuvat ovat usein laveampia kuin isoissa yrityksissä – tarvitaan tutkimus- ja menetelmäosaamisen lisäksi erilaisen kokemuksen tuomaa ymmärrystä liiketoiminnasta ja asiakkaista sekä kykyä tiedon käytäntöön soveltamiseen.

Opintojen aikana hankitut mahdolliset kontaktit yritysmaailmaan ovat ideaalitilanne ja helpottavat yliopiston ulkopuoliseen työelämään siirtymistä, mutta todellisuus ei toki ole aina näin yksinkertaista. Siksi väitöskirjatutkijoiden kannattaa kartoittaa mahdollisuuksia osallistua yliopiston järjestämään toimintaan, jossa mukana on yrityksissä työskenteleviä. Sellaisia voivat olla vaikka mentorointiohjelma tai työelämäyhteyksien rakentamiseen tarkoitetut erilaiset kurssit, hankkeet tai työpajat.

Missä tohtorit työskentelevät?

Viimeisimmän tilaston mukaan kaikista tohtoreista yli kolmasosa työskentelee yliopistoissa, reilu 20 % yksityisen sektorin palveluksessa ja jotakuinkin saman verran kuntien palveluksessa. Tutkimuslaitoksiin sijoittuu n. kahdeksan prosenttia tohtoreista. Muut päätyvät joko yrittäjiksi tai valtion tarjoamiin työtehtäviin.

Työllisyyden kasvu tapahtuu tällä hetkellä etupäässä pk-sektorilla (Taloustutkimus 2017). Liike-elämässä työskentelevien tohtorien määrä on kasvussa; Vipusen mukaan yrityksissä työskentelevien tohtorien osuus on noussut vuosien 2010–14 välillä 26 %. Akateeminen yrittäjyys on nousussa (Suomen yrittäjät 2016), mutta toisaalta näyttää siltä, että aina kun yritysten rekrytoinnit vähenevät, yrittäjyys akateemisten parissa kasvaa.

Lähde: Vipunen, Tohtorintutkinnon suorittaneet työnantajasektorin mukaan

Ajankohtaista työmarkkinatietoa voi etsiä ainakin seuraavista lähteistä:

• Tilastokeskus (stat.fi), esimerkiksi
• Työvoimatutkimus ja muut aihealueen "Työmarkkinat" alla olevat tilastot
• Työssäkäynti (aihealue "Väestö")
• Sijoittuminen koulutuksen jälkeen (aihealue "Koulutus")
• TEM:n tilastot
• Vipunen.fi
• Akava.fi -> Työelämä -> Akavalaiset työelämässä
• Aarresaari.net
• Töissä.fi – korkeakouluista valmistuneet työelämässä
• Korkeakoulujen työllistymisseurannat, esimerkiksi Rekryn visuaalinen raportti "Tohtorit työelämässä 2-3 vuotta valmistumisen jälkeen"

Linkkejä ja tehtäviä urasuunnittelun tueksi

Apua urasuunnitteluun

Työelämäpalveluiden intranet-sivut
Urasuunnittelun kahdeksan askelta
Mitä minä osaan? - kartoita osaamistasi
Uratarinoita yliopiston alumneilta
Aarresaaren urasuunnittelu-osio
Töissä.fi (työelämään sijoittumistietoutta koko Suomen yliopistokentän osalta)
Urapolulla-työkalu (soveltuu parhaiten nuoremmille tai vähän työkokemusta hankkineille

Tutkijan uralle suuntaavalle

ResearchComp: The European Competence Framework for Researchers. Englanninkielinen työkalu, jonka avulla tutkija voi arvioida ja kehittää taitojaan ja edistää urakehitystään.
Tutkijan ura Turun yliopistossa

Linkkejä työnhakua varten

Ammattinetti - tietoa ammateista ja ammattialoista
Rakennerahastotietopalvelu - kaikki käynnissä olevat ja tulevat EU-rahoitteiset hankkeet

Urasuunnittelutehtäviä

Ryhmätehtäviä

Työhaastatteluun valmistautuminen

Yleisimpiä haastattelukysymyksiä

Apua urakeskusteluihin Työelämäpalveluista

Työelämäpalveluiden uraohjauksessa kartoitetaan väitöskirjatutkijan tilannetta, tavoitteita sekä keinoja niihin pääsemiseksi. Henkilökohtaiseen urasuunnittelukeskusteluun voi tulla missä tahansa opintojen vaiheessa ja keskustelussa voidaan käsitellä laajasti opiskelun sekä työllistymisen eri teemoja väitöskirjatutkijan tarpeen mukaan. Voit varata ajan keskusteluun ottamalla yhteyttä Työelämäpalveluiden asiakasneuvojaan: rekry@utu.fi tai varaamalla ajan Jobteaser-palvelun kautta. JobTeaseriin kirjaudutaan utu-tunnuksilla.

>>Linkki Työelämäpalveluiden uraohjaussivustolle

>>Linkki JobTeaser-palveluun

Asiasanat

Turun yliopiston tutkijakoulu (UTUGS)