Yhtiöön, yhtiöön! Tehdasyhteisön arkea 1950–1970-luvuilla (Väitös: FM Maria Vanha-Similä, 28.10.2017, kansatiede)
Jokapäiväinen elämä tehtaissa oli usein samanlaista, mutta esimerkiksi sukupuoli tai luokka määrittelivät ja muovasivat ihmisten elämää. Maria Vanha-Similän muistitietoon pohjautuva väitöstutkimus osoittaa, että tehdasyhteisön arki oli luultua moninaisempaa.
Turun yliopiston tiedote 23.10.2017
Vanha-Similän tutkimus käsittelee Finlayson-Forssa Oy:n Forssan tehtaiden työntekijöiden sekä heidän perheenjäsentensä arkea. Haastattelu- ja arkistoaineistojen sekä valokuvien avulla Vanha-Similä luo tutkimuksessaan moniäänisen kuvan tehdasyhteisön työntekijöiden sekä heidän perheidensä elämästä.
– Tehdasyhteisön lapsiperheiden jokapäiväinen elämä oli työntäyteistä, sillä usein molemmat vanhemmat työskentelivät tekstiiliteollisuudessa. Tutkimukseni tuo esiin erityisesti perheiden lastenhoitojärjestelyjä sekä työläisisien aktiivista roolia perheiden arjessa, Vanha-Similä kertoo.
Forssa on lounaishämäläinen tehdaspaikkakunta, jonka asukkaisiin vuosina 1847–2009 toiminut laaja-alainen tekstiiliteollisuus vaikutti monin tavoin. Maria Vanha-Similän väitöstutkimuksessa selviää, että perheellä oli suuri merkitys tehdastyöhön hakeutumisessa.
– Tehdas oli harvoille unelmien työpaikka, mutta se tarjosi elannon moneen forssalaiseen perheeseen. Tehtaalla työskenneltiin usein sukupolvesta toiseen vielä 1950–1970-luvuilla. Myös työnantajan tarjoama asunto houkutteli perheitä muuttamaan Forssaan. Aina tekstiiliteollisuus ei ollut vain työpaikka, sillä usein koko elinpiiri oli monella perheellä kietoutunut tehtaan ympärille. Yhteisössä oli esimerkiksi vireää vapaa-ajantoimintaa.
Vuorotyö mahdollisti lastenhoidon työläisperheissä
Tekstiiliteollisuudessa kävi töissä sekä naisia että miehiä. Naiset jatkoivat usein työskentelyä myös naimisiinmenon jälkeen. Vuonna 1965 Forssan tekstiiliteollisuus työllisti yli 2000 työntekijää, joista noin puolet oli naisia ja heistä 65 prosenttia oli naimisissa.
– Forssan tehdasyhtiöllä oli oma lastentarha jo vuodesta 1902. Se oli erityisen tärkeä yksinhuoltajille sekä muualta Forssaan työn perässä muuttaneille, jotka eivät voineet hyödyntää sukulaisten lastenhoitoapua. Lastenhoidossa turvauduttiin myös naapureihin, työkavereihin ja tuttaviin sekä kotiapulaisiin.
Monet vanhemmat ratkaisivat kuitenkin lastenhoidon työskentelemällä eri vuoroissa, sillä vuorotyö oli yleistä.
– Lasten- ja kodinhoitoon liittyvät asiat olivat 1950–1970-luvuilla vielä pitkälti äitien vastuulla, mutta vanhempien eri vuoroissa työskentely toi isät lähemmäs lapsia. Koulutetut isät osallistuivat aikaisempaa innokkaammin lasten- ja kodinhoitoon 1970-luvulla. Toisaalta vuorotyöperheissä isillä oli jo aktiivisempi rooli kotona, jos myös äiti työskenteli vuorotyössä. Työläismiesten syyt osallistua lastenhoitoon olivat kuitenkin usein käytännöllisiä, eivätkä esimerkiksi ideologisia, Vanha-Similä toteaa.
***
FM Maria Vanha-Similä esittää väitöskirjansa Yhtiöön, yhtiöön! Lapsiperheiden arki Forssan tehdasyhteisössä 1950–1970-luvuilla julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 28.10.2017 kello 12 (Turun yliopisto, Sirkkalan kasarmialue, Minerva, Janus-sali, Kaivokatu 12, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori emerita Pirjo Korkiakangas (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Helena Ruotsala (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
FM Maria Vanha-Similä on syntynyt vuonna 1978 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Kuhalan lukiossa Forssassa vuonna 1997. Vanha-Similä suoritti korkeakoulututkintonsa Turun yliopistossa (FM) vuonna 2007 ja työskentelee Turun yliopistossa tohtorikoulutettavana. Väitöksen alana on kansatiede.
Väittelijän yhteystiedot: p. 040-596 1396, mariavanhasimila@hotmail.com
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/vanha-simila_maria.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-6655-06-2