Yhdysvaltain presidenttien vaikutusmahdollisuuksia lainsäädäntöön vähätelty – tutkimus Bill Clintonista osoittaa johtamistaitojen merkityksen (Väitös: FL Markus Kantola, 14.3.2014, yleinen historia)
Turun yliopistossa 14.3. väittelevän Markus Kantolan tutkimuksen mukaan presidentti Bill Clintonin johtajuustaidot vaikuttivat erittäin paljon siihen, minkälaista sosiaalipolitiikkaa Yhdysvallat harjoitti 1990-luvulla.
Turun yliopiston tiedote 6.3.2014
Monet tutkijat ovat vähätelleet Yhdysvaltojen presidenttien mahdollisuuksia vaikuttaa liittovaltion lainsäädännön sisältöön. Tutkijat ovat esittäneet, että lakiesitysten sisällöstä vastaavat lähinnä kongressiedustajat ja presidenttien mahdollisuudet vaikuttaa kongressiedustajien toimintaan ovat äärimmäisen rajalliset. Tästä johtuen on päätelty, että presidenttien johtajuustaidoilla ei ole suurta merkitystä suhteessa siihen, minkälaisia lakeja liittovaltiotasolla Yhdysvalloissa syntyy.
Markus Kantola esittää Turun yliopistossa tarkastettavassa yleisen historian väitöskirjassaan Skills and Constraints: Bill Clinton’s Presidential Leadership of Entitlement of Reform, 1993–1999, että presidenttien vaikutusmahdollisuuksia on ehkä aliarvioitu liikaa. Kantola on tullut tähän johtopäätökseen tarkastelemalla presidentti Bill Clintonin tekemien tärkeimpien sosiaalipoliittisten aloitteiden lainsäädännöllistä kohtaloa.
– Clintonin johtajuustaidot ja näissä taidoissa ilmenneet puutteet vaikuttivat merkittävästi siihen, kuinka Clintonin esitykset etenivät kongressissa, Markus Kantola sanoo.
Kantola ottaa esimerkiksi toimeentulotukea koskevan uudistuksen.
– Kongressi olisi vuonna 1994 toteuttanut Clintonin ajaman toimeentulotukiuudistuksen, mutta Clintonin varovaisuus ja epäröinti lopulta estivät uuden lain synnyn.
Clinton vaistosi äänestäjien tahdon
Kantola on tutkimuksessaan tarkastellut sitä, millaisia johtajuustaitoja Bill Clintonilla oli ja miten hän pystyi niitä hyödyntämään.
– Keskeiseen rooliin nousi Clintonin persoonallisuus. Hänen persoonallisuustyyppinsä mahdollisti sen, että presidentti pystyi käyttämään monia tehokkaan johtamisen kannalta keskeisiä taitoja. Clinton ei pelännyt muutosta, hän oli jatkuvasti kiinnostunut oppimaan uusia asioita ja hänellä oli hyvä paineensietokyky. Koska Clinton ei pelännyt muutosta, hän pystyi vaihtamaan mielipidettään silloin kun hänen näkemyksestään oli muodostunut hänelle poliittinen taakka. Clintonin kyky vaistota, mitä äänestäjät halusivat, oli erinomainen.
Kantola kuitenkin muistuttaa, etteivät Yhdysvaltain presidentit ole ihmeidentekijöitä.
– Clintonin kohtaamat ulkoiset olosuhteet, esimerkiksi taloustilanne ja kongressin koostumus, vaikuttivat siihen, miten hän kykeni johtamistaitojaan lainsäädäntötyössä hyödyntämään, Kantola toteaa.
***
Perjantaina 14. maaliskuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Yliopistonmäki) julkisesti tarkastettavaksi filosofian lisensiaatti Markus Toivo Juhani Kantolan väitöskirja ”Skills and Constraints: Bill Clinton’s Presidential Leadership of Entitlement Reform, 1993-1999”. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Ole Moen Oslon yliopistosta ja kustoksena professori Auvo Kostiainen.
FL Markus Kantola on syntynyt 1978 Hämeenlinnassa. Filosofian maisteriksi Kantola valmistui vuonna 2002 ja lisensiaatiksi 2007 Turun yliopistosta, jossa hän parhaillaan toimii projektitutkijana. Väitös kuuluu yleisen historian alaan.