Veteraanipuut säilyttämällä turvataan Suomen ainoa erakkokuoriaisesiintymä Turussa (Väitös: FM Matti Landvik 19.5.2018, biologia)
Turun Ruissalossa elävän erakkokuoriaisen lajinimi Osmoderma eremita oli noin 200 vuoden ajan virheellinen. Matti Landvik tutki Turun yliopistoon tekemässään väitöskirjassa ensimmäistä kertaa populaatiota geenimarkkerin avulla ja alkuperäksi paljastuikin itäinen erakkokuoriaislaji Osmoderma barnabita. Väitöstutkimuksessa tarkentuivat lisäksi tiedot populaation elinympäristön käytöstä, levinneisyydestä ja historiasta. Saaduilla tuloksilla pyritään turvaamaan Fennoskandian ainoan O. barnabita esiintymän tulevaisuus Turun seudulla.
Turun yliopiston tiedote 14.5.2018
Lähes vuosikymmen sitten tutkijat esittivät hypoteesin Suomen erakkokuoriaispopulaation alkuperästä, jonka oletuksena oli, että laji oli saapunut idästä nykyiselle esiintymäalueelleen, mutta väitettä ei oltu koskaan näytetty toteen. Matti Landvik osoitti geneettisiin tutkimuksiin pohjautuvassa väitöstutkimuksessaan, että suomalainen erakkokuoriainen on kuin onkin itäinen Osmoderma barnabita.
– Yllättäen uudeksi lajiksi nimetyltä kuoriaiselta puuttuu toistaiseksi varsinainen tarkennettu suomalainen lajinimi, koska käytössä on yhä lajiryhmän sukuun viittaava nimi, erakkokuoriainen. Kryptisen lajiryhmän laji on Suomessa täysin eri laji verrattuna lähimpiin eurooppalaisiin populaatioihin. Ne sijaitsevat Itämeren toisella puolella Ruotsissa ja kuuluvat läntisiin erakkokuoriaisiin. Lisäksi Suomessa elävät erakkokuoriaiset muodostavan lajinsa ainoan tunnetun populaation Fennoskandiassa, Landvik sanoo.
Erakkokuoriaiset (Osmoderma sp.) muodostavat kovakuoriaissuvun, joiden elinkierron vaiheet ovat kytköksissä onkalopuihin. Suvun eurooppalaiset lajit ovat taantuneet tai uhanalaistuneet veteraanipuiden ja vanhojen metsien häviämisen seurauksena. Tästä syystä erakkokuoriainen (Osmoderma eremita sensu lato) on Euroopan Unionin alueella päässyt direktiivilajin asemaan ja Suomessa se on ollut rauhoitettu 1990-luvulta alkaen.
– Lajiryhmää on Euroopassa käytetty luontoselvitysten monimuotoisuuden työkaluna ja apuvälineenä, siis indikaattorilajina ja sateenvarjolajina. Erakkokuoriaisten esiintymien oletetaankin kertovan monimuotoisesta eliöyhteisöstä, jonka suojelutoimilla kyetään edistämään muiden samaa elinympäristöä käyttävien lajien suojelua, Landvik kertoo.
Laji elää Turussa eristyksessä muista populaatioista
Osmoderma barnabita on päätynyt Turkuun todennäköisesti jääkauden jäätiköitymiskauden jälkeen seuranneen lämpökauden aikana idästä. Melko huonona lentäjänä tunnettu erakkokuoriainen ei ole ilmeisesti kyennyt ylittämään merta vaan saapui Suomeen maitse idästä.
Suomen esiintymishistorian aikana lajin perimä on mahdollisesti taantunut ja Turun seudulla lajin muuntelu osoittautui alustavissa tutkimuksissa minimaaliseksi. Muuntelun vähäisyys kertoo yleensä populaatioon kohdistuneesta voimakkaasta luonnonvalinnasta.
– Kyseessä saattaa olla pienen yksilöjoukon toimesta tapahtunut muuttoliike, populaation selviytymisen vaikeudet, elinympäristön supistuminen tai sen laadun heikkeneminen. Väitöstutkimukseni levinneisyyskartoituksessa erakkokuoriaista löytyi Suomessa ainoastaan Turun seudulta, joten laji vaikuttaa elävän täydellisessä eristyksessä suhteessa kaikkiin muihin lajinsa populaatioihin Euroopassa, Landvik sanoo.
Suojelutoimia ei pitäisi kohdistaa vain muutamiin puulajeihin
Pääesiintymisalueella Ruissalossa tehdyissä tutkimuksissa laji käytti useimmiten suurikokoisten tammien onkaloita, mutta havaintoja tehtiin myös muista lehtipuista.
– Näin ollen tämän direktiivilajin suojelutoimissa ei pitäisi keskittyä muutamiin puulajeihin, koska erakkokuoriaisen vaatimukset käyttämiensä puulajien osalta näyttävät väljiltä, Landvik huomauttaa.
Puulajien vähäinen merkitys erakkokuoriaiselle selittyi erakkokuoriaisen toukkien huonolla kyvyllä hyödyntää puiden onkaloiden seinämien lahopuuta. Varsinkin tammella runko-onkalot muodostuvat useimmiten rikkikäävän lahotustoiminnan seurauksena, josta muodostuva punalahoinen elinympäristö on ravintoarvoiltaan hyvin niukkaa.
Väitöstutkimuksen kasvatuskokeissa erakkokuoriaisen toukat eivät kyenneet kehittymään pelkästään punalaholla, vaan edellyttivät selkeästi runsasravinteisempaa dieettiä. Toukat hyödynsivätkin kasvussaan tehokkaasti maatuvaa lehtihumusta ja bakteerikasvustoa, jotka ovat yleisiä ravintoresursseja Ruissalon tammien onkaloissa.
– Samoin myös aikuiset naaraspuoliset kuoriaiset valitsivat muninnalleen runsasravinteiset kohteet välttäen puhdasta punalahoa. Tällä tavoin naaraat siis toimivat parhaalla mahdollisella tavalla lajin selviytymisen edistämiseksi, Landvik kertoo.
Suojelu edellyttää tarkkoja geneettisiä tutkimuksia
Viime vuosikymmeninä tehdyt tutkimukset ovat paljastaneet merkkejä muuntelusta ja lajiutumisesta Euroopan erakkokuoriaispopulaatioissa. Varsinkin geneettisellä markkerilla (mtDNA COI) on tuloksina saatu selviä eroja eri populaatioiden välillä. Nykyään Euroopan Unionin alueella elävien erakkokuoriaisten kryptisessä lajiryhmässä katsotaankin olevan neljä tai viisi lajia.
– Suomessa uhanalaisen erakkokuoriaisen suojelussa ja tutkimuksissa tulisi jatkossa keskittyä yhä tarkempiin geneettisiin tutkimuksiin, joilla selvitettäisiin perusteellisemmin pienen populaation sisäisiä uhkatekijöitä. Turun seudulla ja erityisesti Ruissalossa olisi myös tärkeää turvata suurikokoisten veteraanipuiden säilyvyys niiden runko-onkaloiden ominaisuuksista tai puun lähiympäristöstä huolimatta. Toisaalta tulevaisuudessa saattaa olla mahdollista parantaa erakkokuoriaisten käyttämiä onkalopuukohteita. Tämä edellyttää erakkokuoriaisen toukkien ravinnonkäytön tutkimusten laajentamista kenttätesteihin, Landvik toteaa.
***
FM Matti Landvik esittää väitöskirjansa Isolated in the last refugium ‒ The identity, ecology and conservation of the northernmost occurrence of the hermit beetle julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 19.5.2018 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 3 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Thomas Ranius (Uppsala universitet, Ruotsi) ja kustoksena tutkimusjohtaja Ilari Sääksjärvi (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.
FM Matti Landvik on syntynyt vuonna 1968 ja kirjoitti ylioppilaaksi Aronahteen lukiossa Raumalla vuonna 1988. Landvik suoritti korkeakoulututkintonsa (FM) Turun yliopistossa vuonna 2000. Väitöksen alana on biologia. Landvik työskentelee Imatran kaupungin opetustoimessa lehtorina.
Väittelijän yhteystiedot: p. +358445417968, matti.landvik@gmail.com
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/landvik_matti.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7208-1