Verkostot tarjoavat monenlaisia resursseja palveluratkaisujen innovointiin (Väitös: FM Helena Rusanen, 21.11.2014, markkinointi)
Helena Rusasen väitöstutkimuksen mukaan palveluratkaisuja kehittävien yritysten kannattaa hyödyntää laajasti yritysten ja organisaatioiden muodostamia verkostoja etsiessään resursseja innovointiin – olipa kyse teknologiatuotteista, kehitysympäristöistä, rahoituksesta, toimialatietoudesta, referenssiasiakkaista tai erityisosaamisesta.
Turun yliopiston tiedote 13.11.2014
FM Helena Rusanen tarkastelee markkinoinnin alan väitöstyössään resurssien hankintaa ja luomista verkostoissa kehitettäessä uusia palveluratkaisuja teknisillä aloilla, kuten tuulivoima-alalla ja rakennus- ja kunnossapitoalalla. Vaikka resurssien ja verkostojen merkitys innovoinnissa on tunnettu jo pidemmän aikaa, Rusasen väitöstyö on ensimmäinen, joka keskittyy tutkimaan eri toimijoiden välistä vuorovaikutusta resurssien hankkimiseksi ja luomiseksi innovoitaessa palveluratkaisuja.
Tutkimus tarjoaa tietoa erilaisista resursseista, joita verkostot tarjoavat palveluinnovointiin, sekä erityyppisistä suhteista ja strategioista, joilla resursseja voi hankkia ja luoda.
Suhteiden kirjo on innovoinnin etu
Alan tutkimuksessa on perinteisesti painotettu yritysten välisten yhteenliittymien, kuten yhteisyritysten, merkitystä hankittaessa resursseja innovointiin. Rusasen väitöstutkimus osoittaa, että resursseja on mahdollista saada yhtä lailla sosiaalisista verkostoista ja liiketoimintaverkostoista.
– Erilaiset suhteet tarjoavat pääsyn erilaisiin resursseihin. Kanssakäyminen vaikkapa messuilla tai seminaareissa muiden kanssa voi antaa yritykselle tärkeää tietoa toimialasta ja siellä toimivista yrityksistä. Siinä missä etäisemmätkin liikesuhteet riittävät usein valmiin teknologian ostamiseksi palveluratkaisun osaksi, läheiset ja luottamukselliset liikesuhteet avaavat mahdollisuuden päästä kehittämään palveluita aidossa ympäristössä ja auttavat saamaan syvällistä tietoa asiakkaista, Rusanen sanoo.
Palveluiden innovoinnille vuorovaikutuksessa varattava aikaa
Rusasen väitöstutkimus osoittaa, että vaativinta on päästä hyödyntämään muiden tietotaitoa, osaamista ja kokemusta, sillä tämä edellyttää, että ne henkilöt, joilla on tarvittava tietotaito ja osaaminen, osallistuvat aktiivisesti kehitystyöhön.
– Tällaisten tietotaitoon ja osaamiseen perustuvien resurssien integroiminen osoittautui tutkimuksessa erityisen tärkeäksi, koska sitä kautta kyetään luomaan uusia resursseja ja tavoittelemaan merkittäviä innovaatioita. Sen vuoksi on tärkeää solmia erityisiä kehityssuhteita toimijoihin, joilla on arvokasta tietoa ja osaamista.
Tutkija korostaa, että lisäksi tulee huolehtia siitä, että osaavimmat henkilöt ovat mukana kehittämässä ja heillä on mahdollisuus paneutua riittävästi kehittämiseen. Resurssien integrointi kun perustuu aktiiviseen vuorovaikutukseen toimijoiden välillä.
– Liian usein palveluiden innovoiminen nähdään yrityksissä muun työn sivussa tehtävänä oheistoimintona, jolle ei varata riittävästi aikaa eikä henkilökuntaa. Myös palvelukehityksen organisoinnissa on puutteita. Tärkeitä resursseja jää saamatta ja hyödyntämättä, kun eri toimijat työskentelevät kukin tahoillaan olematta yhteydessä muihin, vaikka tavoite olisi yhteinen.
Rusasen tutkimuksessa ilmeni, että yksi syy yhteistyön vähäisyyteen palveluinnovoinnin aikana on yhteisen tietopohjan puuttuminen. Teknisillä aloilla palveluiden innovoinnissa korostuu usein syvällinen tietämys tietyltä tekniseltä alueelta.
– Saman alan asiantuntijoiden on helpompi luoda yhdessä uutta, koska he puhuvat samaa kieltä ja heillä on yhteinen ymmärrys perusasioista. Silloin kun innovoinnille olisi kuitenkin eduksi yhdistää erilaista osaamista, tulee miettiä tarkkaan etukäteen, kuinka se parhaiten onnistuu.
Väitöstyö korostaa tarvetta tarkastella palveluinnovointia laaja-alaisemmin myös tutkimuksessa.
– Aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet yksittäisiin toimijoihin tai yritysten yhteenliittymiin, ja resursseista on tutkittu lähinnä tiedon hankkimista.
Väitöstutkimuksen pääasiallisen aineiston muodostavat 57 haastattelua, jotka on tehty kolmessa tapausyrityksessä ja viidessä innovointiprojektissa pitkittäisesti kolmen vuoden aikana.
***
Perjantaina 21. marraskuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Turun kauppakorkeakoulu, Elovena-sali, Rehtorinpellonkatu 3, Turku) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Helena Rusasen väitöskirja Resource access and creation in networks for service innovation (Resurssien hankinta ja luominen palveluinnovaatioita varten verkostoissa). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Enrico Baraldi Uppsalan yliopistosta Ruotsista ja kustoksena professori Aino Halinen-Kaila Turun yliopistosta.
FM Helena Rusanen on syntynyt 1966 Valkeakoskella ja kirjoittanut ylioppilaaksi 1985 Valkeakosken lukiosta. Filosofian maisteriksi Rusanen valmistui 1992 Tampereen yliopistosta. Hän toimii yliopisto-opettajana Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa. Väitös kuuluu markkinoinnin alaan.